Sydämeni metsälintu
täst' on kulta kulkenut
mennyt mielitietty
lentänyt puuhun
omenan
portille
pikkupojan armahan
löytänyt taivaan
aamun kehdon
Laulaen
silmien syvyyteen.
Salli minun
pilvet halkaista
kotiportti avata
ja huokaista
auringon autereessa
-olen kotona-
*hymy*
täst' on kulta kulkenut
mennyt mielitietty
lentänyt puuhun
omenan
portille
pikkupojan armahan
löytänyt taivaan
aamun kehdon
Laulaen
silmien syvyyteen.
Salli minun
pilvet halkaista
kotiportti avata
ja huokaista
auringon autereessa
-olen kotona-
*hymy*
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minun kyynelistä täyttyisi kohta jo useampi omenasanko.
Ei varmaan kannata avata aloituksiasi.
Ne on niin ihania ja osuvia. Oikeasti...
Mikä tunteen paahde.
Avaan silti. Sinä ihana runoilija!
Kuin tuulikello
ääni rakastavan korvassa
hopeatiuku raikaa
vaikka ois' vieressä räikkä
niin omenasanko täyttyy
kyynelistä onnen
jo pelkästään kun
joku tykkää
ja tuulikello soittaa
hymyn säveltä
*kiitos*
Tuulikello
lampun sihinä
jännite
puupinnan
betonin
lasin hennon kuulteenkin
siellä melu missä hiljaisuus
hiljaisuutta ei huijata
se omin soinnuin alkaa puhua
Seitsemän ruusua... Ja rakas ääni mielessä. Kosketus saman pinnan. Mielen liikutus.
Voisi luulla
että lasi on kova
kirkas
eloton.
Lasin ääni
on aina
erilainen
miten puhaltaa.
Välillä
se rikkoutuu
vain hipaisusta.
Joskus se vaan
kimpoaa
vaikka tippuu
korkealta.
Siitä näet kuvasi.
Sateenkaareen värit
mikäli valo kohdistuu
siihen.
Mosaiikissa
valot ja varjot vaihtelee
ikään kuin karnevaalissa.
Jos lasi rikkoontuu
se sulatatetaan
ja syntyy uusi lasi
särmineen ja kuplineen.
sielunkuplineen.
Hiljainen lasi puhuu
ja seitsämälle ruusulle
löytyy maljakko
koskettaen pintaa
ja ääni kuiskaa
-mitähän se kuiskaisi?-
Jännite kasvaa
Upea runo.
Jännite kasvaa
hengitys tuntuu
tiheys näkyy
oletko valmis
kuulemaan musiikin,
tihennetyn hengityksen
ja huulten jännitteisen kosketuksen?
Olenhan minä.
*agape*
se joku rakastaa sinua
ja sen hän kuiskaa
ja tuulikello soittaa säveltään
kolmea sanaa
tuulikello soittaa
jo kolmattako kertaa
soikoon vaikka
tuhansia kertoja lisää
kunhan tärkein välittyy
<3
<3 olet tärkeä
Luin runosi. Esine putosi, mutta lasi ehjä. Kimposi laattalattiasta. Melkein pelottavaa.
Ei johdu minusta. Kuten sanoin sanat tulevat siniseltä taivaalta
ja ehkä tuo elämä saa aikaan asioita. Minulta monesti kysytään
mistä tiesit sanoa- voin sanoa - en mistään - nuo sattumat aikaansaavat
sen että moni pelkää minua kohdata vaikka olen tavallinen pulliainen
yksinkertaisine ajatuksineen- lasille nyt kävi vain niin - ihmiselämässä
on vaikea nöyrtyä ja ottaa opiksi sitä on tuo kimpoaminen ehjänä.
Joskus pelkkä hipaisu riittää ihmisen rikkoutumiseen-näin vain elämässä käy.
Ei johdu minusta.- Kuten sanoin sanat tulevat siniseltä taivaalta
ja ehkä tuo elämä saa aikaan asioita. Minulta monesti kysytään
mistä tiesit sanoa- voin sanoa - en mistään - nuo sattumat aikaansaavat
sen että moni pelkää minua kohdata vaikka olen tavallinen pulliainen
yksinkertaisine ajatuksineen- lasille nyt kävi vain niin - ihmiselämässä
on vaikea nöyrtyä ja ottaa opiksi sitä on tuo kimpoaminen ehjänä.
Joskus pelkkä hipaisu riittää ihmisen rikkoutumiseen-näin vain elämässä käy.
Ei tietenkään johdu sinusta, mutta noin tosiaan kävi heti kun olin lukenut viestin. Sattumana kummallinen.
Tai liittyy siihen jotain muutakin jo aiemmin tapahtunutta... Jota en tässä voi kertoa.
Olkoon runoilijan päivä onnellinen.
Kiitän! Toivon päivääsi hymyjä ja rakkautta ! Elämä kertoo meille asioita
jos vain uskallamme ne kohdata ja läpikäydä . Jokainen tietää elämässään
mitä ne ovat ja kokemuksethan ovat rikkaus korvien välissä.
Oi´ aamujen
aamu, ihanuus.
Omena ulos
portista astelee.
Nauttii
valkeasta talvisäästä.
Silmiin aukeaa
luontoa, kaunista
jäisiä peltoja,
metsämaisemaa
merta aavan ulapan.
Auringon kimaltaessa
kristallin lailla
yli lumisen mantereen.
Kirkkauden...
Oi´ kaunis Suomeni, maa.
Enemmänkin
nauttii näkemästään,
seuraan liittyy linnut
talviasukkaat,
tiaiset, pähkinänakkelit,
peipot, teeret,
erottuu tuttu metsälintu.
Lento ylevää,
läheisyys, kuuntelu
sielujen sinfoniaa...
On aika palata portille kotoisalle,
maistuisi kahvihetki.
Toiveena mielessään kotituva metsälintu.
Lennosta kotiin, sielujen syvyyteen, jäisi päivästä Omenalle juhlava mieli.
Jotenkin riemastuttava tuo omenan astelu ulos portista.
Hieno!
Metsäretki
Voi kun olen
niitä kaivannut.
Olet juuri niin paljon
kuin olen ajatellut
Kuinka annat !
Kuinka jaat hymyjä!
Niin muista
kun portilla nähdään
yhdestäkään suudelmasta
ei ole paluuta
jos minä suutelen.
Siis juokse karkuun
vielä ehdit
Sillä minä tulen kohti
enkä ymmärrä juosta
karkuun.
Olen kuin vesipisara
joka osuu kiveen
Syön tuon omenan
ja nautin kanssasi
metsäretkistä.
Tuulikello soi
Se soi meille.
Oletko hän,
mitä sielullani
näen, kuulen,
koen, tunnen,
alkulähteelläni
sinua tarvitsen.
Kohti huuliasi,
katsellut liikkeitä niiden,
toivonut, unelmoinut
kosketusta lämpimää.
Sieluni täyttymys,
odotus omenan syömisestä,
metsäretkistä
unelmista
elämän väreistä,
arjen ja juhlan.
Vailla vaateita.
Omana itsenään.
Todeksi elämistä.
Nauttisin
vesipisaran
valumisesta,
kalliotani pitkin.
Jos juokset kohti,
otan avosylin vastaan,
annan syödä omenan,
lähdemme yhteisille metsäretkille.
Tuulikello tunnelmoisi
saadessaan soittaa rakkauden sävelmää, joka tuulessa kuumana soisi.
Sävelmä
Tuulikello kuumana tuulessa
metsäretkillä
mut kotona satakieli
vapaan tahdon lintu
sisimmästä kutsuu
laulu lumoaa
ja valaisee tietä
sille joka uskaltaa
sitä kuunnella
niin kauan kuin kuulet
sen laulua
ja sen sisintä
niin kauan olet onnellinen
ja se löytää
ruususen huulet
mut nenänpää voi
olla ongelma-
jos ei kuitenkaan?
kenelle näistä minä olin
hyvä koti
aina köyhä ja ahdas asua
ei mukavuuksia
ei ylellisyyttä, eikä yksityisyyttä.
pelkoa ja salailua
salassa ja hiljaa ilot ja leikit
ettei ärsyttäisi
sitä yhtä
harvoja oli hyvät hetket
mutta niitäkin oli
ja nyt
kukaan ei halua luopua
ettei kukaan saisi hyötyä
pihalla heinä ja horsma
kasvaa pituutta pitkää
tyhjyyttään mustaa
katsoo mökin surulliset silmät.
Kiitos tästä haikeasta mielikuvasta: mökin tummuneista surun täyttämistä silmistä villiintyneen pihan ympäröimänä. Ehkä siellä jossain sinnittelee rakkaus hengissä, ohilipuvien onnen hetkien häivähdys auringonkilossa.
Minustakin haikea. Koti se on kuitenkin tuollainenkin koti...
On hienoa
kun tuot esiin ajatuksia.
Olen itsekin tyhjätasku
Ei annettavana omaisuutta
ei rahaa.
Annan vain tunteita.
Tarinoita.
Kokemuksia.
Katso paperia valkoista
siinä musta piste
näet vain mustaa
omaa kurjuutta napaa
Katso taivasta
jossa yksi tähti.
Näet vain tähden.
Katsomalla
sisimpään löytää
itsensä
tunteet
ja näkee sateenkaaren
värit ruusujen
löytyy hymy
jonka minäkin olen
löytänyt
*kiitos siitä*
kun kaipaa kotiin
on mieli rauhaton
katse etsivä,
hapuileva
tunne että kaipaa
lämpöä
halausta, tuttuja silmiä
missä koti on
onko se tässä
hetkessä
vai onko se tuolla
mihin ajatukseni jo kulkevi
sinne minne sydämeni vie
siel mis oottaa syli lämmin
rakastava
tutut silmät,
hymy ja nauru
siel on kotini
mis on sydämeni
sinne minne mieleni
ja sieluni halajaa
rakkaiden luokse
mik on rakas
rakas on ystäväni
hän keneen
ja mihin luotan
ja hän on,
Hänen luonaan
koti lämmin,
syli antava,
syli ymmärtävä,
syli rauhoittava
siel on koti
Tämä oli jotenkin tosi mieltä rauhoittava runo, kiitos!
Koti
siellä missä sydän
Missä sinä
ensimmäinen
minä
-toinen persoona-
Tuttu tie
tuttu veräjä
Talo ja tupa
jossa mieli rauhoittuu
selkiää tunteet
löytyy hyvä mieli
armaan paikka
rauhallinen ihana vaikka
palaa rakkauden tuli
jää pakkanen suli
voit vapaasti olla
ja kun puristaa polla
palaudut pinnalle maan
kun oikean halauksen saan
ja hymyn
että nenänpääpusun
Sen voi tarjota
vain yksi
joka lukee ajatukseni
ja aukaisee portin.
Siellä on ajatus
ps. edellinen runo oli hyvä
Kun on rauhaton sielu
ken kesyttäis tään..
suudelmalla elämään
ajatus kulkee reittejään
linnunradan seittejään..
ken kesyttäis tään..
herättäis sävelmään
sykkivän,
elämän kestävään
oletko se sinä?
siellä kaukana,
silti niin lähellä..
käs'vartein vierellä
Syömmen sykkeen pauhaus,
nyt herättäis tään, rytmiin samaan kesyyntymään.
Onnea voi
vain jakaa!
Jos uskot onneen
olet jo onnellinen!
Olen matkalla, hei mies.
Minne meen,
mistä tuun,
mietin minne vie sun ties.
Matkallani olen rakastanut sinua, tiedän sinä et minua.
Ei tarvitse kaihtaa, mun ajatus mua vaan haittaa.
Ehkä välitit silloin hetken, sitä mukanani kannan tämän retken.
Rakas olet silti sydämessäni mun, on paikka siellä joka on aina sun.
En tiedä miksi sanon näin, koska huomenna on kaikki väärinpäin.
En luota enää itseeni, mutta suostun näin tunteisiini.
Mitään tälle en voi, voin sanoa, että unohtuu kuin aamun koi, mutta ei se mene niin, tuut mun ajatuksiin.
Tukahdetut tunteet
Suojattomuus
Sitkeys
huolettomuus
kynnet
huono muisti
kiihkeys
kyky kätkeytyä
Täydellinen onni
edes hetkeksi.
Kuka kertoisi
todelliset tunteet?
Puhuisi
ja maailma näyttäisi
sateenkaaren värit.
Kiitos kun puit
tunteesi sanoiksi!
*onnen hippuja hetkiisi*
Vahva nainen oon, en itke itseäni jorpakkoon.
Kuitenkin kyynel sitkeä, poskelta joskus vaikea kitkeä.
Noh, tämä on tämä hetki, huomenna mietin mikä retki?
Olenko hulluja kirjoittanut, missä on järkeni. Sieluani täälläkö virvoittanut.
Voin olla vaikka kuinka sekaisin. Huomenenako taas mietin, mitä minä taas tänne tekasin.
Älä koskaan ymmärrä mua väärin, vaikka sanon mitä, sinä olet aina mulle sitä, mitä sitten olet, sitä en osaa sanoa, onko tämä vaan janoa.