Masentunutko?

No itse 24 vuotias mies henkilö, joka asuu elämän tilanteen takia vielä ns. kotona eli vanhempieni kanssa. Opiskelut ja työt on.
Kyllä vähän on masennus iskenyt itseenikin, kun katsoo, mitä tuo opiskeluelämä on. Onko tässä missään järkeä?
Ei muuta kuin lippu korkealla ja ojan kautta eteenpäin!

Jos vaikka kotona on ollut puhumattomuuden kulttuuri, niin voihan itse tehdä valinnan, etä kehittää sosiaalisia taitojaan, googlaa esim. sosiaalisten tilanteiden pelko ym, ylittää omia pinttyneitäkin luuloja ja pelkojaan, sitä helposti pinttyy vanhaan ja tuttuun

Minulla oli "paha olo" useampi vuosi (ainakin 2-3vuotta), en oikein tarkkaan tiennyt mikä minua vaivasi. Kaikki oli periaatteessa hyvin, eikä sille pahalla ololle ollut sinäänsä mitään järkevää syytä. Koitin ajatella positiivisesti jne. Aikaa meni ja olo ei helpottunut vaan paheni. Jossakin vaiheessa ei uskaltanut kävelyllä mennä sillan yli, kun pelkäsi että sillä kertaa sillankaide olisi liian matala minulle. Yhtenä sunnuntaina, kun muu perhe oli jo nukkumassa, menin vessaan ja... No siinä kun istui vessassa ja katso verta valuvaa kättä niin totesin että nyt mopo karkaa ihan käsistä. En sentään ranteita ollut vetänyt auki, sormet vain. Onneksi minulla on perhe ja pysytyin kertomaan tilanteesta vaimolleni, hän sitten varasi ajan lääkäriin.

Nyt 2,5kk sairasloman jälkeen teen 50% töitä ja toiset 50% olen sairaslomalla
Työ tuntuu raskaalta, ja oloani helpotan (valitettavasti) alkoholilla, ei siis ihan optimaalinen tilanne, mutta päivä kerrallaan. Uskallan kuitenkin kävelyllä käydä, että onhan sekin jotain.

En tiedä miltä sinusta tuntuu, mutta älä päästä tilannettasi niin pahaksi kuin se oli/on minulla. Masennus on sairaus ja se on tappava sairaus. Sitä ei positiivisesti ajattelemalla parane, ei kukaan mene sanomaan rammalle että juokse vain, kyllä se jalka kasvaa takaisn. Älä jää yksin kantamaan taakkaasi. Kuulostaa kornilts, mutta hae sairaslomaa ja pyydä että voisit käydä pyskoterapiassa. Etsi edes joku jolla voit puhua, se on alku paranemisessa.

Vielä lopuksi tiedä, että ei se niin helppoa ole sitä apua hakea.

Hei. Olen itse samassa tilanteessa. Kaikkihan on "hyvin", mutta entä kun en ole nukkunut kuukauteen tai mikään ei tunnu miltään. Oireesi on suoraan masennuksen oireet. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta jos vain jaksat älä jää pois töistä, koska rutiinit auttavat toipumaan. Suosittelen alkuun vaikka käymään Suomen mielenterveys sivuilla, sieltä löydät oman paikkakuntasi auttavat tahot. Aina se työterveys lääkäri tai tk:n setä ei oikeasti osaa tunnistaa oireita. Tärkeintä on ettet jää yksin.... On hienoa että jaksat puhua asiasta ja hakea apua, se on merkki siitä että haluat oikeasti apua ja voida hyvin... Itse olen myös vaille keskustelu seuraa ja vertaistuki on usein korvaamatonta...