On aika kuunnella JUmalan sanaa Oulusta nyt lauantai-iltana klo 19.00.
Ensiksi kuuntelemme Siionin lauluja.
Siellä on nyt jo 240 nettikuuntelijaa, mutta seurojen alkaessa lähessäs 1.000.
http://www.oulunrauhanyhdistys.fi/player/
Ensiksi kuuntelemme Siionin lauluja.
Siellä on nyt jo 240 nettikuuntelijaa, mutta seurojen alkaessa lähessäs 1.000.
http://www.oulunrauhanyhdistys.fi/player/
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oikein arvattu. Nyt siellä on jo 600 nettikuuntelijaa.
Ensiksi virsi 411. Sitten puhuu Jorma Kiviranta.
Nyt klo 19.12 nettikuuntelijoita on jo lähes 900.
932 nettikuuntelijaa klo 19.42.
Kivirannan teksti on Jaakobin kirjeen 1. luvusta:
12 Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. [2. Tim. 4:8; Ilm. 2:10]
13 Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.
14 Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. [Room. 7:7]
15 Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman. [Room. 6:23]
Jumala ei kiusaa ketään, mutta Jomala sallii meille koettelemuksia.
Kiusaukset voi voittaa ja kestää, jos niitä vastaan taistellaan JUmalan sanalla.
Uskon voimalla voi voittaa monet vaikeat asiat ja kiusaukset. Pyytäkäämme Taivaan Isältä, että Herra, lisää meille uskoa. Taivaan Isä auttaa meitä kiusaustenkin voittamisessa. Uskon lahjalla voi voittaa todella paljon.
Mutta entäpä jos ei voitakaan? Jospa kiusaus on ylivoimainen? Mitä hyötyä tässä tilanteessa on uskosta? Voimmeko syyttää Jumalaa, ettei JUmala antanutkaan meille riittävän vahvaa uskoa. Ei. Kun olemme joutuneet lankeemukseen, siinä tilanteessa jos milloinkaan tarvitaan JUmalan lapsen uskoa. Otetaan tämä vaikea asia puheeksi toisen uskovaisen kanssa. Tunnustetaan, että nyt jouduin heikkouteen... saisinko vielä uskoa anteeksi. Kun kuulemme evankeliumin, Jumala vanhistaa heikkoa uskoamme.
Kiusauksiin joutuminen sinänsä ei ole syntiä. Se altistaa syntiin.
Kun lankeaa syntiin...
Synti on sillä tavalla vaarallinen, että se herkästi kartuttaa synnin mittaa.
Sitten sielunvihollinen saarnaa, että sinulla on niin paljon syntiä, ettei niitä enää voi saadakaan anteeksi. Tulee este asioiden korjaamiselle. Sielunvihollinen ensin kavalasti houkuttelee vöhöpätöisiin asioihin, synteihin. Sitten enemmän ja enemmän...
On hyvä muistaa tämä Jaakobin kirjeen kohta... kuinka vaarallista voi olla, jos aantautuu synnin tielle ja jää siihen elämään.
1. Piet. 4:
Iloitkaa kärsimyksistä
12 Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. [1. Piet. 1:6,7]
13 Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy.
1. Piet. 1:
Uskon päämäärä
3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. [Ef. 1:17-21]
4 Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, [Kol. 1:5]
5 ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. [Kol. 3:4]
6 Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. [2. Kor. 4:17; Hepr. 10:37]
7 Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. [Sananl. 17:3; 1. Kor. 3:13]
...kun olemme koettelemksesta selviytyneet, siitä koituu meille hyvää mieltä: Jumala on ollut minun kanssani ja on minua auttanut.
Tänäkin iltana saamme turvautua armon evankeliumiin.
Jumala on meitä paljon auttanut ja meitä paljosta varjellut.
Jorma KIvirannan puheen jälkeen virsi 406:
1.
Jo herää, sielu, synnin unestasi,
käy vapauteen vankeudestasi.
Nyt Jeesus kaiken armon tarjoaa,
hän täytti lain, hän auttaa, pelastaa.
2.
Ah kuule hänen armokutsuansa
ja muista hänen ristinvaivojansa.
Ne kärsi hän, kun kuoli tähtesi
ja teki rauhan, synnit sovitti.
3.
Hän huutaa täynnä rakkautta aivan:
Synneillä vaikka saatoit minut vaivaan,
sinulle näytän laupeuteni
ja otan sinut ystävyyteeni.
4.
Henkeni sinut herättää jo anna,
sen nuhteitaan suo tunnollesi panna,
niin ettet synteihisi paatuisi,
et kadotuksen yöhön vaipuisi.
5.
Tieltäsi käänny, synneistä en soimaa,
vaan niistä päästäksesi annan voimaa.
Ristini yksin ota turvaksi,
haavani pyhät pakopaikaksi.
6.
Tutkainta vastaan lakkaa potkimasta,
parhainta ystävääsi vihaamasta.
Tee parannus, jo muuta mielesi,
lankea eteen Lunastajasi.
Virsi 498:
1.
Nyt kulkee halki korpimaan
Jumalan lapsen tie,
vaan päivän matkan kerrallaan
se kotiin täältä vie.
2.
Kuin paimen kantaa olallaan
pienintä karitsaa,
niin Jeesus seurakunnassaan
myös hoitaa horjuvaa.
3.
Oppaaksi pyhän enkelin
hän rinnalleni suo.
Jos joudun tiellä tahroihin,
hän ohjaa lähteen luo.
4.
Jeesuksen veri puhdistaa,
niin tunnonrauhan saan
ja lapsen tietä taivaltaa
taas jaksan uudestaan.
5.
Lämmössä armon auringon
jo linnut visertää,
vaan sitten suvi aina on,
kun matka taakse jää.
Virsi 574:
1.
On kaunis synnyinmaamme,
maat, metsät, järvet sen.
Me Luojan töitä saamme
katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet soittaa
urkuja hongiston
ja Herraa kunnioittaa,
hän kaiken luoja on.
2.
Oi kuulautta taivaan,
ei yötä ollenkaan!
Luot, Herra, työhön, vaivaan
katseesi laupiaan.
Näin siunaat kylvötyömme
ja korjuun kypsän suot,
jaat leivän, jonka syömme,
ja mieliin toivon luot.
3.
Maan lapset tunnustamme:
me emme ansainneet
lahjoja vaivallamme,
armosta kaiken teet.
Nyt armon kerjääjinä
me saamme iloita,
helteessä nääntyvinä
huokaamme toivossa.
4.
Annathan taivaassasi
sen suven autuaan,
kun, Herra, lapsiasi
käyt maasta noutamaan.
Nyt kansasi on tuhkaa
päiväsi polttamaa.
Ei siellä syksy uhkaa,
ei sinne talvi saa.
5.
On aurinkona kerran
Karitsa Jumalan,
ja seurakunta Herran
on kirkas morsian.
Ei usvan pilvi peitä
Kristuksen kasvoja,
ei tuskan kyyneleitä
yhdenkään katseessa.
6.
Soi siellä virret toisin
kuin täällä milloinkaan,
kun kasvoin aurinkoisin
me käymme laulamaan.
Ja siksi armon alla
tahdomme vaeltaa,
kun tiellä vaikealla
maan helle uuvuttaa.
(Tuo on Wäinö Havaksen virsi)
Ovat syntini anteeksi suuret/ koko velkani maksettu!/ Ole kiitetty Herrani Jeesus,/ ole kiitetty kiitetty!
Ovat syntini anteeksi suuret,/ koko velkani maksettu!/ Ole kiitetty Herrani Jeesus,/ ole kiitetty kiitetty!
Ylenpalttinen armo on mulla/ minä kurja ja kiusattu./ Ole kiitetty Herrani Jeesus,/ ole kiitetty kiitetty!
Tässä turhasta kiitänkö vielä/ kadotuksesta nostettu?/ Ole kiitetty Herrani Jeesus,/ ole kiitetty kiitetty!
Mutta taivaassa parhaiten kiitän,/ kun on turmelus riisuttu./ Ole kiitetty Herrani Jeesus,/ ole kiitetty kiitetty!
Klo 20.36 Oulusta iltavirsi:
1.
Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.
2.
Vaiheemme tunnet, Jumala,
yöt, päivät vaihtuvat.
Vain sinä säilyt samana,
armoa tarjoat. 3.
Huomaasi jälleen, Herra, jään,
kun päivä pakenee.
Sinua nousen kiittämään,
kun aamu valkenee.
4.
Ja vaikka yöllä kuolema
pois minut kutsuisi,
on eläissä ja kuollessa
sinussa turvani.