Kokemuksia karjalankarhukoirista!

Toivon mukaan vaikka käyttökoira onkin tulee kasvattajalta ei ''teettelijältä''. Se on meinaa tuuria tuttu hommasi paperittoman pystykorvan ja ei toimi metsällä ollenkaa, jää pyörimään jalkoihin. Seurasessen virkaa lasten ilona viettää enemmän. Hommasi turhautuneena ja jonotuksen kautta kokeneelta metsämieheltä joka laittoi kirjoille pentueen johan raikasi metsä;)
KKK pitää kiinnitää myös siksi huomiota näihin seikkoihin ettei tule liian pehmeää (pahimmillaan arkaa) tai ääripäästä kovaa joka käy kiinni ja ei saada metsästä pois haukulta. Yksi pitkäaikainen karhukoira kasvattaja meinaa pohti sivuillaan jalostuksen tuomia mutkia rotuun ja myönsi että ääripäät on metsäroduissakin lisääntyneet oli ne kirjoilla tai ei..

Ideaali karhukoira: sopivan maalainen (juntti), perheelleen lojaali joka antaa vaikka henkensä isäntäväen puolesta vaikka ei sieltä kuuntelevaisimmasta päästä aina ollekaan. Iloa metsästyskauden ulkopuolellakin seuralaisena, vahtina ja kaverina vaikka juoksussa, pyöräilyssä tai junnujen koirakoulu treeneissä hupi mielessä.
Se tärkein: luja luonne ja erämaan koira luonnossa ollessaan työssä.

T. Lapsuuden karhukoirien kirjallisten sekä kirjattomien kanssa viettänyt tätä nykyä kaupunkilainen paimeniensa kanssa ;)