Liian usein mietin, ettei kukaan ymärrä syitä miksi teen mitä teen. Kukaan ei osaa ajatella ilman että kirjaimelliseti kerron mistä mikäkin johtuu. Ihmiset luovat välittömästi omat mielipiteensä (ajattelematta asiaa sen syvemmin) siitä miksi tuo henkilö nyt tekin niin kuin hän teki. Eli on luuseri ja saamaton vätys. Mitä kauemmin elän, sitä suuremman todisteen saan sille, etteivät ihmiset ymmärrä hevon vi***akaan toistensa ahdingoista.
Mä olen mokannut usein ja paljon. En kuitenkaan koskaan ole tehnyt muille yhtikäs mitään vaan olen sössinyt oman elämäni. Niin työt kuin parisuhteet, koska mua ahdistaa kaikki.
Vaikken koskaan olekkaan tehnyt muille yhtään mitään silti mulla on olo kuin olisin tehnyt jotein pahaa. Tämä johtuuu muiden mulle kertomista kommenteista, Lähinnä liittyen työelämään jossa mulla ei ole mitään, koska lopetan kaiken suunnattomaan ahdistukseen, mutta ei ketään tajua että mua ahdistaa vaan olen saamaton ja laiska jota ei vain kiinnosta, olispa asia niin.
Terapeutit mulle ovat sanoneet että ihmiset ovat ajattelevia ja osaavat myötäelää, mutta miksi musta ei tunnu siltä. Jos joku muu vaikka jättää vakituisen työ niin heti puhutaan että mitä vattua, onko se hullu ja mitä se nyt meinaa tehdä jne. Kukaan ei uhraa ajatustakaan sille että työn jättämiselle oli ehkä jokin painava syy kuten hiton huono ilmapiiri ja sen aiheuttama ahdistuneisuus vaikka henkilö olisikin siitä joskus maininnut. Itse kuitenkin välittömästi ajattelen ettei se jättänyt työtä vaan laiskuuttaan vaan sille on jokin SYY. Ja se syy voi olla sellainen ettei siitä kehtaa puhua tai se on muuten arka asia, enkä todellakaan tuomitse taikka pidä tyhmänä tai muuta. Mulle nämä ajatukset tulevat automaattisesti ennen kuin alan edes miettimään mitään tuomittavaa henkilön käytöksessä.
Itse olen monen mielestä luuseri ja häpeän ja ahdistun ja tunnen oloni välillä epätoivoiseksi. Tuntuu kuin ketään ei ymmärrä eikä osaa ajatella. Asioille on yleensä syynsä mutta kun tuomitaan heti. Minunkin toiminannan suurin osa tuomitsee koska ei osata ajtella yhtään mitään. Olen ahdistunut ja välillä tosiaan niinkin vahvasti että haluan päättää päiväni. Silti ihmisillä on otaa moittia mua ja sanoa asioita päin naamaa. Hävetkää, niin minäkin teen 24/7
Mä olen mokannut usein ja paljon. En kuitenkaan koskaan ole tehnyt muille yhtikäs mitään vaan olen sössinyt oman elämäni. Niin työt kuin parisuhteet, koska mua ahdistaa kaikki.
Vaikken koskaan olekkaan tehnyt muille yhtään mitään silti mulla on olo kuin olisin tehnyt jotein pahaa. Tämä johtuuu muiden mulle kertomista kommenteista, Lähinnä liittyen työelämään jossa mulla ei ole mitään, koska lopetan kaiken suunnattomaan ahdistukseen, mutta ei ketään tajua että mua ahdistaa vaan olen saamaton ja laiska jota ei vain kiinnosta, olispa asia niin.
Terapeutit mulle ovat sanoneet että ihmiset ovat ajattelevia ja osaavat myötäelää, mutta miksi musta ei tunnu siltä. Jos joku muu vaikka jättää vakituisen työ niin heti puhutaan että mitä vattua, onko se hullu ja mitä se nyt meinaa tehdä jne. Kukaan ei uhraa ajatustakaan sille että työn jättämiselle oli ehkä jokin painava syy kuten hiton huono ilmapiiri ja sen aiheuttama ahdistuneisuus vaikka henkilö olisikin siitä joskus maininnut. Itse kuitenkin välittömästi ajattelen ettei se jättänyt työtä vaan laiskuuttaan vaan sille on jokin SYY. Ja se syy voi olla sellainen ettei siitä kehtaa puhua tai se on muuten arka asia, enkä todellakaan tuomitse taikka pidä tyhmänä tai muuta. Mulle nämä ajatukset tulevat automaattisesti ennen kuin alan edes miettimään mitään tuomittavaa henkilön käytöksessä.
Itse olen monen mielestä luuseri ja häpeän ja ahdistun ja tunnen oloni välillä epätoivoiseksi. Tuntuu kuin ketään ei ymmärrä eikä osaa ajatella. Asioille on yleensä syynsä mutta kun tuomitaan heti. Minunkin toiminannan suurin osa tuomitsee koska ei osata ajtella yhtään mitään. Olen ahdistunut ja välillä tosiaan niinkin vahvasti että haluan päättää päiväni. Silti ihmisillä on otaa moittia mua ja sanoa asioita päin naamaa. Hävetkää, niin minäkin teen 24/7
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mene keskustelemaan työterveysläkärille, jos ilmapiiri työssä on huono, se sairastuttaa.
Niinpä,tuntuu jotenkin siltä että etsit muista siltikin syyllistä,vaikka lopussa sanot olevas itse sitä 24/7....asiallinen narsisti olet ja koitat mennä elämässä siitä missä aita on matalin......järkikäteen ja lääkärille.
Ko.aloittaja käynyt jo terapeutin juttusilla, varmaan hän saa jo apua ongelmiinsa, hyvä niin.
Aikani kuluksi näillä palstoilla tulee surffailtua, ja voihan olla että tuo aloitus ei mikään trolli ole, vaan ihan totta.
Mielenterveystyö ammattina kiinnostaa ja täältä saa paljon ajattelemisen aiheita missä suomalaiset eniten apua tarvitsisivat.
Työpaikan ongelmat ovat aika yleisiä.