kaiken. Vielä en luota tarpeeksi. Kurjasta lapsuudestani. Silloin kun olin pieni poika. Vaistoan että olet hlyvän perheen tyttö, koulut käynyt. Ehkä joskus jutellaan kahvikupin äärellä. Tunnen suurta läheisyyttä kun istumme vierekkäin. Et ole kokenut samaa kuin minä, mutta siksi olet niin vahva ja eteenpäin pyrkivä. Olet kaunis uusi tuttavuus
EHkä mä joskus kerron sulle
miesvierestä
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikö juuri vaikeudet vahvista? Jospa se tyttö onkin kokenut myös jotain traumatisoivaa laspena, ehkä huono lapsuus hänelläkin. Jutelkaa, ymmärtäkää toisianne, hyväksykää mitä kuulettekin. Tukekaa toisianne.
Niin ois tarkoitus. Hän on todellinen kaunotar. Ihastuin ulkokuoreen mutta ehkä tästä tulee jotain syvällisempää kuin vain uskallan ottaa häneen lähempää kontaktia. Kokoajan on tutustumisvaihe menossa, eli kuiteskin aktiivista tutustumista. Toivon paljon!
Olet aivan ihana mies, mä voin näin jo pelkän kirjoituksesi perusteella sanoa. Olen varma siitä. Sinulla on kultainen sydän. Se on aina enemmän kuin huonot kokemukset yhteensä. Ihminen on vasta silloin elossa, kun tuntee sydämellään. Se ei ole itsestään selvyys. Olet saanut suuren lahjan, jota kannattaa vaalia. On paljon ihmisiä, joille mikään ei tunnu miltään, koska he eivät tunne sydämellään. Näin ihminen voi tehdä itselleen ja muille rajattomiakin asioita, jotka johtaa sysimustaan maailmaan. Tässä pallosessa ei ole niin suurta tai pientä asiaa, jonka yli ei voi päästä. Sille matkalle tarvitaan vain sydänystäviä. Ja aina löytyy ihmisiä, jotka ymmärtää, tuntee sydämellään ja rakastaa. Halaus sinulle:)
Missä istutte vierekkäin?
Komppaan. Olen aina nähnyt asiat niin, että vaikka kuinka vaikeita, niin jotakin niistäkin voi puhua. Jos toinen sitten osoittaa haluttomuutta, niin se on eri asia, mutta yrittää voi aina :)
Jos minä, niin näiden silmien, sen kaiken ilon ja ystävällisyyden takana on................paljon haavoja. Mutta olen armollinen niin itselleni kuin niille, jotka eivät ymmärtäneet tekojensa seurauksia.
Jokaisella on oma historia, harva mustelmitta kasvanut... Tietenkin erittäin ikävää, jos lapsuus ollut kurja, jopa traumaattinen. Elämä voi olla ikävän epäreilua.
Ja toisaalta jos on pumpulissa kasvanut, voi ongelmia tulla myöhemmin.
Teot on niitä joita voi pyytää anteeksi. Tunteita ei tarvitse, sillä tunteet on mitä on.
Minulla on ollut kurja lapsuus/nuoruus ja olen siitä syystä vahva ja eteenpäin pyrkivä. En nää muuta vaihtoehtoa.
Aika monella on. Silti siitä selvitty paremmin kuin hyvin.
Koit sitten tarpeelliseksi kirjottaa tuon lyttäävän kommenttisi. nim. muutkinonselvinnytparemminkuinhyvin
Joo, ihan sama pisti silmään. Ei taida sen kirjoittaja siis todella tietää aiheesta mitään.
Joo ei varmaan tiedä, sen olisi pitänyt kertoa miten vaikeudet lannisti sen eikä se kyennyt nousemaan vaan parkuu katkerana elämänsä loppuun asti, sillä vain he tietävät mitä todelliset vaikeudet on.