Lähdin käveleen kotoo koska kaunis ilma. Nyt oon tääl noin 1km pääs. Juttelin koko matkan 'jackille' (siis itselleni) tajusin juuri että olen yksin. :/ tunsin oloni niin turvalliseksi 'jonkun seurassa' . Ja nyt tajuan että se joku oli kuvitelmaa..
olen outo!!
outo
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko tuo normaalia puhua itselleen ja vastata itselleen? Onko normaalia luulla että joku toinen puhuu, vaikka puhuin itse itselleni?! Tajuan kyllä vielä että puhun itsekseni, mutta en tajua sitä heti. Saatan puhua itselleni 30min (luullen että joku muu puhuu) sitten tajuan, että hei mähän puhuin itelleni koko ajan. Sen jälkeen on kauhean yksinäinen olo miettien minne se 'joku' katosi..mmh.. puhun yksin tietenkin vain silloin kun olen yksin. Ja minulla on kyllä kavereita joiden kanssa vietän aikaa tosi usein. Onko tuo normaalia↑↑
Ei ihan normaalia muttei sairastakaan (koska teet sitä vain ollessasi yksin). Tunnetko sä olosi turvalliseksi kavereidesi seurassa? Ehkä sä pohdit jotain asioita ja otat tämän "jackin" avuksi.
Tunnen oloni turvalliseksi kavereiden seurassa. Mutta entä jos tämä kuvitelmani menee pidemmälle ja en pystykkää jossain vaiheessa myöntämään että puhun yksin.
Harjoittelin mentalismia, ajatusten ja mielen voimia. Minulla on kolme mielikuvitusystävää. Heidän nimensä ovat: Jeff l. ll ja lll.
Jeffit ovat rauhallisia ja hyvänluonteisia. Jos joku on minulla syyttä suotta erikoisen häijy, kutsun paikalle Jeff l robotin. Hän on kolmemetrinen valoja vilkutteleva robo.
Hän saattaa käskystäni ottaa katumaasturin ja heittää sen satojen metrien päähän. Niin se kiusanteko loppuu siihen paikkaan.
Pikkupahikset ovat itse elämäänsä tyytymättömiä. Kutsun joskus kaikki Jeffit palauttamaan rauhan meidän kaupunginosaan.
Tän mä halusinki tietää!