Välillä viitataan IOR veneiden hyviin ja huonoihin puoliin. Mitä nämä IOR veneiden hyvät ja huonot puolet ihan konkreettisesti ovat? Erityisesti minua kiinnostaa purjehdusominaisuudet.
Heikkouksia
Kapea perä pienentää peräkajuutan kokoa.
IOR veneet ovat moderneja hitaampia myötätuulella
Barduuna rikit ovat työläämpiä purjehtia kuin modernit
Vahvuuksia
80 luvun veneiden materiaalivahvuudet ovat 2000 luvun veneitä suurempia
80 luvun veneet kestävät uusia paremmin pohjakosketuksia (lähde Ålandia)
Kapeammat ja pienemmät istuinkaukalot ovat turvallisempia ja miellyttävämpiä merenkäynnissä
Kysymyksiä:
Onko IOR veneet nopeampia kryssillä?
Heikkouksia
Kapea perä pienentää peräkajuutan kokoa.
IOR veneet ovat moderneja hitaampia myötätuulella
Barduuna rikit ovat työläämpiä purjehtia kuin modernit
Vahvuuksia
80 luvun veneiden materiaalivahvuudet ovat 2000 luvun veneitä suurempia
80 luvun veneet kestävät uusia paremmin pohjakosketuksia (lähde Ålandia)
Kapeammat ja pienemmät istuinkaukalot ovat turvallisempia ja miellyttävämpiä merenkäynnissä
Kysymyksiä:
Onko IOR veneet nopeampia kryssillä?
Vastaukset 97
Vanhimmat
Käsittääkseni kryssivät paremmin terävän keulan antaman nousukulman avulla. En tosin liiemmmin ole purjehtinut uudemmilla veneillä. Toisaalta toppirikisen iso genua ottaa aikansa käännöksissä, joten kapeat salmet eivät ole parhaita reittivalintoja. Terävä kaula myös halkoo aaltoja hyvin, tehden kovemman tuulen kryssistä mukavampaa.
Tosi kevyellä tuulella pienempi perä laahaa vähemmän, joten teoriassa vauhti parempi. Tämän kyllä suurempi paino yleensä vesittää.
Kapeä perä tekee spinnuajosta kiikkerämpää. Toppirikisellä ei käytännössä voi ajaa spinnulla suoraan myötätuuleen. Alkaa helposti heilumaan puolelta toiselle, ellei aja ihan kieli keskellä suuta.
Vene jota olen katsellut on osatakilalla 80-luvun puolivälistä.
IORISTIN kommenttien perusteella purjehdusominaisuudet pitäisi olla jopa moderneja paremmat. LYS luvut kuitenkin ovat tyypillisesti selvästi pienemmät - johtuuko tämä myötätuuli ominaisuuksista ja siitä, että IOR veneet harvemmin lähtevät "surffiin"?
Höpö höpö..Jon 30 66 neliön spinnulla voi vetää plattlenssiä ja ajaa kiinni gennakerin kanssa kiemurtelevia 36 jalkasia, elleivät ole ihan raasereita huippumiehistöllä.
Ei ole olemassa mitään yhtä IOR-venetyyppiä. IOR-tasoitussääntö oli vallitseva mittasääntö maailmassa noin 1970-1990. Tuona aikana sääntö muuttui paljon ja myös sääntöön suunnitellut veneet muuttuivat paljon. Hyvin useat 70- ja 80-luvun veneet ovat lähtöisin IOR-kisaveneestä tai ovat itse juuri IOR-kisaveneitä. S&S (Swan jne.), Albinit, monet X:t, FG 34, Firstit, Dehlerit jne jne.
Alussa tyypillisin takila oli mastonhuippu valtavalla genualla ja spinnulla. 80-luvulla tyypillisin oli sitten osatakila barduunoilla ja varsin pienellä spinnulla. Usein samaan runkoon laitettiin barduunaton takila "perheversioon".
IOR-veneet olivat aikansa C/R-veneitä ja ehkä vielä enemmän kisamielessä suunniteltuja kuin monet nykyiset C/R-veneet. Nykyisiin C/R-veneisiin verrattuna eivät vauhdissa pärjää alkuunkaan millään suunnalla, jos vertailu tehdään samaan kokonaispituuteen (yleensä mallimerkintä).
Nykyisiä veneitä suurempia materiaalivahvuuksia pitää kyllä hakea lähinnä 70-luvulta. 80-luvun IOR-veneet olivat varsin kevyitä suurehkosta kölipainosta huolimatta. Vaikkapa 70-luvun IOR-MM-voittaja Finn Fire 33 painaa 5 tonnia, seuraavan sukupolven kärkiveneet 3,5 tonnia (X-102/X-3/4 ton) ja niistä tehdyt matkaversiot (X-342, Dehler 34) n. 4,5 tonnia. Ei nykyiset C/R-veneet ja varsinkaan puhtaat matkaveneet ole ainkaan keventyneet tuosta. Toki kokoa on tullut lisää samaan kokonaispituuteen.
Itse miellän IOR-veneet sellaisiksi, joissa runko päältä päin katsottuna muistuttaa salmiakkia. Nykyveneet taas muistuttavat silitysrautaa. Sitten on vielä ajattomat puikulat (sk, h, jne.).
Käsittääkseni silitysrautarunko kuitenkin on heikoimmillaan kryssikulmissa. Ei se tarkoita, etteikö nykyveneet olisi nopeampia, mutta suhteelisesti enemmän nopeampia avotuulilla. Joakim on täysin oikeassa siinä, että vanhoissa vesilinja on metritolkulla lyhyempi kuin uudemmissa veneissä. Siitähän nopeusero pääasissa johtuu.
Nopeusero määrittää vain veneiden keskinäisen nopeusjärjestyksen, jota kilpailussa tasoitetaan. Hyvä purjehdittavuus voi silti toteutua, vaikka olisi vähän hitaampi. Eikä nopein vene ole aina se mukavin, ellei tarkoistus ole päästä mahdollisimman äkkiä satamaan kaljalle.
Nopeudessa on varmasti ero, kun 37 jalkaisen IOR veneen vesilinjan pituus on Bava 35 match:in vesilinjaa 2 metriä lyhyempi.
Erojahan täytyy olla paljon purjehdusominaisuuksissa. Nopeus ei ole kaikki kaikessa =). Minkälaisia nämä eri tyyppiset veneet on esim. kun alkaa olla kunnon aaltoa jne. Miten esim. nämä modernien tasaiset pohjat pärjää kelissä?
No ei se ero vesilinjassa sentään noin suuri ole. Bavaria 35 Matchin vesilinja on 10,2 m (purjehduskunnossa) ja kokonaispituus 10,84 m. Vaikkapa Swan 37:n (S&S, 1970) luvut ovat 8,9 m ja 11,08 m, Antilla 36 (S&S 1976) 10,76 m ja 8.0 m, Dehler 36 db (Van de Stadt, 1989) 9,2 m ja 11.01 m, Norlin 37 (Norlin 1973) 11.03 m ja 9,1 m, X-372 (Jeppesen 1986) 11,02 m ja 9,2 m.
1 m ero on siis paljon tyypillisempi kuin 2 m, joka oli vain Antillaan. Dehler 36 db taas on jo nopeudeltaan samaa luokkaa. Bavaria 35 Match on jo kymmenen vuotta vanha, joten paljon tuoreempiakin verrokkeja löytyy. Vaikkapa uudet Finn Flyerit, XP:t ja Arconat ovat jo selkeästi nopeampia. Vesilinja noissa ei ole sen pidempi.
Nykyiset C/R-veneet ovat selvästi haastavampia purjehdittavia kovan tuulen kryssillä ja ehkä myös slöörillä, kun spinnua alkaa olla vaikea kantaa. Vauhdilla on hintansa. 80-luvun IOR-veneissä oli jo varsin tasainen pohja, joten siltä osin ei muutosta ole. Mikä on keli kellekkin? 10 m/s tuulessa ei vielä ole mitään ongelmia keskellä Itämertakaan kryssiä (10-12 m/s kokemusta perheen kanssa Helskinki -Gotlanti väliltä kahdelta kerralta). Aika pian tuon jälkeen sitten alkaa homma mennä epämukavaksi, joka on näkynyt vaikkapa kovatuulisten Suursaaren tai Fastnetin keskeyttämisluvuissa. 15-20 m/s kryssillä varmasti menee mukavemmin vanhalla S&S-veneellä ja vastaavilla, mutta 80-luvun IOR-veneistä en olisi niin varma.
Kun puhutaan yli 10 m/s tuulista, niin voisi kuvitella, että IOR veneet pärjää suhteellisen hyvin uudempien veneiden kyydissä. Kevyillä tuulilla taas uudet menee menojaan. Voisiko yleistää, että siinä vaiheessa kun sekä IOR, että uusia veneitä ruvetaan molempia reivaamaan, niin puntit tasoittuu? Ja jos nyt ei puhuta myötäiseen ajosta, jossa modernit menee menojaan.
Purjepinta-alat vaikuttaa noissa uusissa olevan aika paljon isompia, mittä vanhoissa IOR paateissa. ISO purjeet ovat paljon suurempia.
En yleistäisi mitään tällaista. Kuten sanoin IOR-veneitä on hyvin erilaisia ja samoin on modernimpia. Toiset on nopeampia kovalla kryssillä ja toiset hiljaisemmalla. Suomen 2012 MM-kisoissa oli yhtenä päivänä selkeästi yli 10 m/s ratakisassa. Pikkuluokassa oli muutama IOR-vene (Swan 37, Contessa 39, Baltic 38, Finn Fire 33, Finn Flyer 31, Still 900 modifiotu), joista tosin kaksi ei tullut maaliin kummassakaan lähdössä. Nopein noista (Swan 37) oli molemmissa lähdössä kärkeä (modernit 37-jalkaiset C/R-veneet) 10-11 minuuuttia hitaampi, kun kärjeltä meni alle 50 minuuttia eli jäi suorasssa ajassa yli 20%. Suomalaiset First 31.7:t menivät kutakuinkin samaa vauhtia. Toki tuossa oli lenssikin mukana. 31.7 on jo 17 vuoitta vanha kosntruktio, joten sitä ei ehkä voi kovin modernina pitää, mutta on edelleen kokoisekseen hyvä kovan tuulen kryssillä ja pysyy osaavalla miehistöllä 37-jalkaisten IOR-veneiden kyydissä loppuaikojen puhtaita kisa-IOR-veneitä lukuunottamatta. Viimeisissä kevyissä lähdöissä eroa oli sitten jo ~50%, mutta silloin muut IOR-veneet olivat nopeampia.
Monet 80-luvun IOR-veneet ovat varsin nopeita kevyellä krysillä. Edellytyksenä alhainen paino ja reilu purjeala eli lähinnä kisaveneet eikä perheversiot.
Isopurjeet kasvoivat 70-luvun alun nänäliinoista takilatyypin muuttuessa 80-luvun puolivälin varsin suuriin purjeisiin. Samalla kisaveneistä tuli hyvin keveyitä, joten purjettta oli kyllä riittävästi vaatimatonta spinnua lukuunottamatta.
Kyllä se tosiaan taitaa olla niin, että kisoissa noilla vanhoilla vehkeillä ei kärkipaikoille päästä. Vilkuilin tuossa HKI - Tallinna kisojen tuloksia eri vuosilta, niin ei siellä vanhoja veneitä pahemmin keulilta löytynyt.
Miten tuo IOR aikakausi jakaantuu? 80 luvulta 90 luvulle tultaessa? Oliko 90 luvun alussa vielä IOR voimissaan, vai loppuiko se jo 80 luvun loppuun?
Kyllä HKI-Tallinna kisa on voitettu tai oltu palkintosijoilla monena vuonna ja monessa luokassa vanhoilla veneillä. Itsekkin voitin 2005 ja olen ollut monta kertaa palkintosijoilla. Tarantella (Swan 37 vm. 1970) on voittanut kisan useastikin ja Amiraali Finell oli aika pitelemätön Comfortina 32:laan. Ei se kisamenestys veneen iästä riipu vaan pelivälineen kunnosta ja miehistön taidoista ;-)
IOR-kisoja oli vielä 90-luvun alkuvuosina, mutta IMS alkoi jo 80-luvun puolella. 80-luvun puolivälistä eteenpäin luokka kehittyi niin, ettei perhevenemäisillä veneillä ollut asiaa hyviin sijoihin, vaan piti rakentaa hyvin kallis (kevlaria, hiilikuitua) puhtaasti kisavene ja vielä 2-3 vuoden välein uusi veneiden kehittyessä. 70/80-luvun taitteessa MM-voittoja otettiin vielä sarjatuotantoveneillä kuten Finn Fire, X-102 ja Dehler (34?).
80-luvun lopun C/R-IOR-veneet kuten X-342/372, jotkut Dehlerit jne. eivät siis ole oikeastaan IOR-kisaamiseen enää tehtyjä, vaan IOR-kisaveneestä johdettuja perhemalleja, joissa on samoja piirteitä.
Joku tuolloin kisannut varmasti osaa kertoa tarkemmin, mutta käsittääkseni Suomessa ei juuri IOR-ää enää kisattu aivan 80-luvun lopussa. Suomessa oli vielä MM:t 1991 ja voittokin tuli Suomeen, mutta luokka oli jo vahvasti ehtoopuolella. Tässä puolitonnareiden kisoja: http://www.histoiredeshalfs.com/Half Ton Cup.htm
Itsellä on juuri päinvastainen tunne. Meilläpäin vanhat pärjäävät lyssissä uusia paremmin. Tosin viime kesänä uudemmatkin saivat vauhtia paremmin.
Useampi pytty minullakin on HTR:stä 80-lukulaisella, joka ei ole mikään noista mainituista.
Vanhoilla pärjää ihan kelpoisesti myös ORCi:ssa. Ja niinhän pitääkin olla, jos tasoitukset toimivat.
Ilmeisesti siis tasoitukset toimivat kuitenkin oikein hyvin edelleen. Nopeudessa sitten tulee vanhoilla köniin vai?
Varmasti vanhemmat ovat selvästi hitaampia, jos verrataan samapituisia veneitä.
Jos verrataan samalla vesilinjapituudella olevia veneitä, niin aika samoissa ollaan. Vesilinjaltaan samanpituiset kun ovat aika samankokoisia myös sisätiloiltaan eli ehkä muutenkin oikeampi vertailukohta. Esim. omani on aika lähellä sisätiloiltaan ja vesilinjaltaan First 31.7:aa. Viime vuoden Suursaari kisassa sain 10min aiemmin lähteneiden Firstien kärkiveneen kiinni vasta alle 10mpk ennen maalia eli aika samoja nopeuksia mentiin. Jos em. Firstiin vertaan nopeuksia, niin kokemusperäisesti kovalla lenssillä First on nopeampi ja kevyellä taas hitaampi. Kryssillä veneet ovat melko tasaväkisiä kuitenkin siten, että ihan alle 3m/s kevyellä ja yli 12m/s tuulella Antilla on vähän nopeampi.Tasoitukset ovat liki samat sekä ORCi:ssä että LYS:ssä.
Toisille tulee. toisille ei. Onko uudempien vauhtivaroja niin paljon vaikeampi saada esiin vai mikä lie, mutta yllättävän monille pärjää venevauhdissakin.
Jos oletetaan todeksi, että 70/80 vaihteen 36ft kilpurin ja 10v vanhan 31-32ft ranskiksen venevauhti on samaa luokkaa niin se vastannee kysyjän kysymykseen nopeuden osalta. Kehitys on kehittynyt.
Jos mittalukukin on liki sama niin sehän osoittaa, että se on hyvin laadittu
>>Nykyiset C/R-veneet ovat selvästi haastavampia purjehdittavia kovan tuulen kryssillä
Millä tavalla ne ovat haastavia purjehdittavia? Mistä tuo haastavuus johtuu?
(en siis väitä vastaan, olen vain utelias tietämään)
Onko kehitys kehittynyt jos samalla vesilinjalla purjehditaan edelleen samaa nopeutta?
Vertaatko nyt omenia päärynöihin? Muista, että IOR-veneet ovat aikansa C/R-veneitä. Niitä tulee verrata tämän päivän C/R-veneisiin. Suurin osa Suomessa liikkuvista uusista veneistä on alirikattuja, pulleita cruisereita.
Tämä on hyvä näkökulma. Mitä vastaa uusilla veneillä purjehtijat? Onko nämä modernit jotenkin erityisen herkkiä trimmaamiselle jne. vai mistä tämä johtuu?
Luonnonlait ovat pysyneet samana 70-80 -luvulta tähän päivään. Vesilinjan pituus, märkäpinta-ala, paino, oikaiseva momentti ja purjepinta-ala ovat edelleen keskeisiä purjeveneen nopeuteen vaikuttavia seikkoja. Nykyisin niitä osataan hyödyntää paremmin. Samankokoiseen veneeseen osataan tehdä pidempi vesilinja.
Myös tasoitussäännöt ovat kehittyneet, enää suunnittelijan ei tarvitse tehdä typeryyksiä sääntöjen porsaanreikiä hyödyntääkseen, vaan kilpavene voidaan tehdä purjehduksen eikä tasoitussäännön ehdoilla.
Mistä johtuu on hyvin vaikea kysymys kokonaisuudessaan. Yksi tekijä on siirtyminen pääasiassa fokkiin, jotka ovat huomattavasti tarkempia trimmille kuin genuat. Toinen voisi olla evien pienentyminen, kolmas runkomuotojen muutos, neljäs purjealan kasvu ja viides rikityypin muutokset, mutta tuossa viimeisessä vertailu ei päde kaikkiin vanhoihin.
Nykyisillä C/R-veneillä on mielestäni selvästi helpompi pilata vauhti, erityisesti kovalla ja hyvin kevyellä kryssillä, ja jopa niin pahasti, että ne 30-40 vuotta vanhemmat menevät ohi. Väärä mastotrimmi voi tehdä kovan tuulen kryssistä todellista tuskaa. Meille kävi noin MM-kisoissa. Ei oltu vielä löydetty oikeaa mastotrimmiä ja jopa lyhyemmät 40-vuotta vanhemmat kryssivät ohi 12-15 m/s tuulessa. Kuukautta myöhemmin samoissa oloissa vauhtia oli solmu enemmän ja nykyään ehkä vielä muutama kymmynes lisää. Sama onnistuu myös helposti väärällä fokan trimmlllä, ison trimmillä tai ajamisella. 80-luvun IOR-barduunarikillä tuollaista ongelmaa ei saa aikaiseksi, koska rikiä pystyy muokkaamaan niin helposti purjehduksen aikana.
Lisäksi ajamisen ja trimmaamisen on pakko olla aktiivista, jotta vene pysyy hanskassa ja on nopea. Siis jollain on oltava ison skuutti kokoajan kädessä ja usein myös hekkiä ja levankia tarvitaan lähes jatkuvasti. Sama on eduksi myös vanhemmilla veneillä, mutta niillä ero ei ole niin suuri ja ei läheskään yhtä helposti johda hallittavuusongelmiin.
Kevyessä tuulessa suhteelliset vauhtierot ovat helposti vielä suurempia. Oikeilla trimmeillä ja ajamisella voi päästä hämmästyttävän kovaa, vaikka purjeala/paino ei olisikaan alkuunkaan yhtä hyvä kuin joillain IOR-veneillä. Sentti liikaa fokan skuutista tai lievä piinaaminen kirjaimellisesti pysäyttää veneen.
Oman vähäisen kokemukseni (70-luvun lopun S&S, 2000-luvun C/R) mukaan uudet veneet ovat herkempiä ja vaativat enemmän tarkkaavaisuutta täyden vauhtipotentiaalin hyödyntämiseen. Vanhemmat menevät enemmän "kuin kiskoilla". Erityisesti uudemman fokkaveneen ajo aivan kevyessä tuulessa vaatii keskittyimistä. On makuasia, kummasta pitää enemmän.
Onhan se. Monet IOR-veneet olivat hyvin puhtaita kisaveneitä. Nyt vertailua on tehty uudehkoihin (~10 vuotta vanhoihin) sarjatuotanto C/R-veneisiin, joissa sisustus ja matkavarustus on keskimäärin selvästi parempi kuin IOR-veneissä. Jos vertailukohdaksi otetaan nykyiset puhtaat kisaveneet, on vauhdissa eroa jo aivan toiseen malliin samallakin vesilinjalla. Samoin löytyy C/R-veneitä, jotka ovat melko paljon vaikkapa tuota First 31.7:aa nopeampia samalla vesilinjalla (9 m). Vaikkapa First 34.7:n vesilinja on kutakuinkin sama eikä sekäään ole alkuunkaan nopein C/R-vene tuolla vesilinjalla.
Nopeita kisaveneitä tuli jo 90-luvun alussa. Vaikkapa Mumm/Farr 30 (9 m vesilinja, LYS ~1,36) tai ILC 30 (alle 9 m vesilinja LYS 1,28, sai myös matkasisustuksella). Nykyään vaikkapa FarEast 28R pääsee jo 8 m vesilinjalla tuonne 1,3:n paikkeille LYSissä. Noissa toki kehitys on ollut samalla vesilinjalla enemmän avotuulila, mutta ei IOR-veneet samalla vesilinjalla kryssilläkään vauhdissa pysy, jos noissa on todella osaava miehistö.
Totta osittain, mutta pitää muistaa IOR veneiden kehitys. 60-70 luvulla ei IOR kilpavene eronnut mitenkään cruising versiosta. Swaneja sai pikkuisen pidemmällä takilalla ja syvemmällä kölillä, mutta esim Suomi IOR fleetti oli ihan perus cruising veneitä. Puolitonnareissa kisattiin Scampi, Antilla ja Ballad veneillä sekä muutamilla sarjavalmisteisilla britti puolikkailla. 80-luvulla IOR veneet kehittyivät sitten OD veneiksi, joissa ei enää ollut kunnon sisustusta. FF33 3/4 ton, Swan 38 1 ton tai Swan 44 2 ton olivat ihan perusveneitä tosin tuo eka FF33 joka voittikin MM tittelin oli OD ja sarjatuotantoveneistä poikkeava. Jopa X-102:set olivat takakajuutalla varustettuja ihan normaaleja perheveneitä. 80-luvun alussa sitten tuli ensin kisaversiot esim 3/4 tonnareista X3/4ton ja Dehler DB1 ja DB2 versiot ja esim. puolikkaissa Still 900tai Banner-31. Noiden jälkeen vain 1/2 ton ja 1 ton luokat jäivät elämään ja veneet olivat enemmän tai vähemmän OD veneitä ja selvästi vielä enemmän raasereita, kuin nykyiser C/R veneet. En siis ihan äkkiä vertaisi vuoden 1978 Swan 38 venettä nykyaikaiseen C/R veneeseen ja toisaalta loppuaikojen IOR raasereita ei voi ainakaan sisutukseltaan verrata nykyisiin C/R veneisiin. Tosin taitaa joku FF-36 C/R vene olla kevyempi ja omata enemmän purjepinta-alaa, kuin joku 80-luvun lopun IOR rassi,
Vertaan tilannetta kilpaillessa. Sunnuntaisin ja lomalla ei kannata verrata mitään mihinkään. Kilpailuihin osallistuu vain omenoita.
Meillä oli oikeastaan vain puolitonnareita puhtaina raasereina. Niiistä jokunen on ollut mukana kisoissa, mutta enimmäkseen aktiivisesti kilpailevat vanhat IOR-veneet ovat kuitenkin melkoisen puhtaita cruisereita malliin Comfortina 32, Antilla 36, MP 34, vanhat Swanit sun muut.
Vesilinjapituuksien vertailu ei ole kovinkaan eksaktia puuhaa. Viime 10-15 vuoden aikana keulamuodot ovat kehittyneet niin, että nykyveneissä lähes järjestään keularanka ja pohja kohtaavat selvästi vesilinjan yläpuolella, eli lepotrimmissä vesilinja on lyhyt ja "hidas". Kulussa sitten vesilinja pitenee merkittävästi eli joissakin veneissä jopa 15-20 cm (jopa 2%), mikä alkaa jo näkymään näkyy myös vauhdissa. Tästä on viime aikoina nähty jopa julkisiakin kirjoituksia netissä.
Vertailuvene eli First 31.7 on hieman vanhempaa sukupolvea, missä keularanka ja pohja kohtaavat selvästi vesilinjan alapuolella ja keulan vesilinja täten pitenee kulussa enintään noin 5 cm kovallakin tuulella.
Eli summittainen vesilinjapituuksien vertailu ei tässäkään kerro kaikkea.
"IOR veneet kehittyivät sitten OD veneiksi, joissa ei enää ollut kunnon sisustusta"
Tarkoitako one-off veneiksi? OD tarkoitti ainakin ennen vanhaa One Design eli juurikin yksityyppi/sarjatuotantovenettä.
Eikö IOR veneissä nimenomaan tuo vesilinja pitene kulussa, kun perä on korkealla vedenpinnan yläpuolella normaalisti ja sitten kulussa veden alla?
Niin mikä on IOR-vene ja mikä on kisavene? Comfortinaa en millään osaa mieltää IOR-veneeksi. Väittäisin, että 70-luvun alun Swanit ja monet muut S&S:t on suunniteltu enemmän kilpaveneeksi kuin suurin osa nykyisistä C/R-veneistä ja veneitä käytettiin suhteessa enemmän kilpailuun kuin matkapurjehdukseen verrattuna nykytilanteesen, mutta voin olla väärässä.
Selkeimmin kilpaveneitä ovat tietysti ne, joissa ruffi on minimaalinen juuri ja juuri säännöt täyttävä, istuinkaukalosta puuttuu selkänojat ja sisustus koostuu putkipunkista tai muutamasta vanerilevystä. Noita on monet 80-luvun veneet, mutta oli niitä aiemminkin. 70-luvun alun kilpapurjehtia ei ehkä ollut vielä valmis noin ankeisiin oloihin useamman vuorokauden kisoissa?
Totta toki. Peräylityksen hyödyntäminenhän on ollut yleistä jo 1800-luvulla ja huomioidaan yhä edelleen useimmissa veneissä. . IOR-veneissä homma meni jopa sen verran överiksi että suunniteltiin veneitä, joissa oli sivusta katsottuna kovera kölilinja perän vesilinjan kohdalla, jotta mittaluku paranisi. Eräs hurjimmista esmerkeistä taisi olla Lönngrenin Guy 27-varttitonnari, ja myös FG34:ssä tämä näkyy varsin selvästi. Nykyään mittasäännöt osaavat jo huomioida tämän hieman paremmin kuin IOR aikoinaan.
Kommenttini koski sitä, että viime vuosina myös keulaylityksestä ja sen optimoinnista on tullut suunnittelijoiden erityisen huomion kohde, johon panostetaan paljon.
Pikkukommentti, eri lähteitä hieman tutkittuani. Comfortinan edeltäjä Comfort 32, jossa käsittääkseni oli lähes sama runko mutta toppiriki, lanseerattiin 1977 IOR:n kuumimpina vuosina. Siinä Kenneth Albinsson oli ottanut vaikutteita mm. Peter Norlinin "A-sarjan" voitokkaista IOR-veneistä, jotka noin 1974-76 olivat päihittäneet vanhemmat suippokeula/peräiset IOR-konstruktiot. Kakkossija luokassaan Gotland Runtissa 1977 ja luokkavoitto 1978 Scampin edellä olivat tärkeitä merkkipaaluja Comfort 32.n menestykseen. Myös hieman varhaisempi isosisko Comfort 34 (1974) oli alunperin melko puhdas IOR-konstruktio, joka sittemmin "perheellistettiin" kuten Comfortinakin, joka sai helpommin hallittavan 7/8-rikin. Ruotsissa oli tuohon aikaan hurja purjevenebuumi, missä kisamenestyksiä hyödennettiin iloisesti markkinoinnissa, vaikka itse tuote olikin aika paljon cruisermaisempi. Comfortinassa (1982) yhdistyi helppokäyttöinen riki ja toimiva sisustus hyvin, eikä edeltäjän kisamenestystarinat ainakaan haitanneet, vaikka MM-tasolla uudet hemmot kuten Ron Holland ja Bruce Farr jo tahdittivat kisavoittoja uudentyyppisillä konstruktioillaan.
Kaikki nuo minun ilmoittamat vesilinjapituudet ovat paikallaan, mutta purjehduskunnossa miehistöineen. "Lentävästä keulasta" ei tule hirveän suurta eroa. Esimerkiksi X-41:ssä on tuollainen. Yhdessä yksilössä se on ilmassa vene tyhjänä n. 20 cm matkalta. Tuon vesilinja on esitteessä 10,69 m, tyhjänä mitattuna 10,83 m ja purjehduskunnossa miehistöineen 11,24 m. Minä siis olen ilmoitanut tuon viimeisen. Vauhdissa vesilinja voi pidentyä edelleen. X-41:ssä keulan "alanurkasta" peräpeilin nurkkaan on 12,1 m, mutta tuo ei kyllä toteudu kuin ehkä kovalla avotuulella. 20 astetta kallistuneena vesilinja on 11,67 m (purjehduskunnossa paikallaan).
Saatko erikseen selville miten keula- ja peräylitys muuttuvat noissa eri mittaustilanteissa? Näkyvätkö nuo eri tapaukset mittakirjassa?
Paljon tässä on kommentteja veneiden nopeudesta ja nopeuteen vaikuttavista tekijöistä.
Vaikka jos heittää kyssärin, että olisitko ollut mielummin uudella Elan 37 vai baltic 38:silla 1979 Fastnetissä?
Ainakin Antinojasta kertovan kirjan perusteella Antillat on nimenomaan tehty kisaveneiksi, joita mainostettiin ja myytiin kisamenestyksen avulla. Vaikea kuvitella, että Bavarian cruiser-sarjaa myytäisiin sloganilla "tehty menestymään", ja sijoituksilla Gotlant runtissa tms...
Se kovera perän muoto oli peräisin jo 70-luvun alkupuolelta. Idea on siirtää IOR-säännön runkopituuden mittapisteitä. Rungosta määritettiin kaksi leveydestä riippuvan vyömitan paikat. Tekemällä runkoon voimakkaasti muuttuva kohta saatiin sääntö olettamaan perän muoto jyrkästi nousevaksi, jolloin rungon pituuden määrittelevä laskennallinen piste siirtyi eteenpäin. Vyömittapisteiden takan oleva runko oli sitten käytännöllisesti katsoen vapaata. Sitä vapautta koetettiin IOR-kauden lopuilla hyödyntää siten, että veneissä oli hiukan vesilinjan yläpuolella oleva perää metrikaupalla. Hutihan se suunnittelijoilta oli, eikä perä tehnyt muuta kuin hidasti venettä.
S&S markkinoi sitä mittalukumutkaa "vauhtikyhmynä", muut tulivat sitten perässä oivallettuaan sen mutkan todellisen tarkoituksen. Käytännöllisesti katsoen kaikissa IOR:ään piirretyissä veneissä on se mutka lievempänä tai näkyvämpänä.
Löytyikö tuohon mastotrimmiin joku "viisasten kivi" vai pelkästään hirveä määrä säätämistä,ajamista ja vauhdin vertaamista. Itsellä samankaltainen riki vene, ja kiinnostaisi, mikä olisi paras tapa lähteä hakemaan optimitrimmiä.
Juu tarkoitin one off eikä OD. Kiireessä kun kirjoittaa, niin tulee suollettua virheitä. Ensi kesä ja OD kisat 36.7:lla kun on jo mielessä ;-) Aasinsiltana siitä voikin sanoa, että ratapurjehdus sopii mielestäni ainoastaan OD veneille. Tasoituspurjehdukset sitten avomeri ja saaristokisoihin. Tosin aion osallistua omallani Suursaaren lisäksi myös BOW:lle. Vanha Antilla on kyllä aivan kamala ratakisoissa huonon kääntyvyytensä takia, mutta tarkoitus onkin vain nauttia kisasta ja pikkuisen 'kiusata' puoliammattilaisia.
Mittakirjassa ei näy noin tarkasti, mutta "desgner outputissa" näkyy. Keulaylitys on X-41:llä tyhjänä 65 cm, purjehduskunnossa 55 cm ja 20 astetta kallistuneena 48 cm. Perässä vastaavat lukemat 87 cm, 57 cm ja 20 cm. Toisin sanoen vesilinja pitenee paljon enemmän perästä kuin keulasta.
Antilla 36:lle vastaavasti keula: 156 cm, 154 cm ja 158 cm perä: 134 cm, 113 cm ja 137 cm. Vastoin yleistä uskomusta siis ainakaan tuossa IOR-veneessä vesilinja ei pitene kallistuessa, vaan lyhenee 19 cm.
First 31.7:lla vesilinja ei muutu lainkaan kallistuessa eikä edes siirry vaan molemmat ylitykset pysyvät samoina (29 cm keulassa, 8 cm perässä). Vasta 40 asteen kallistumalla alkaa vesilinja muuttua (lyhentyy 4 cm keulasta).
Nämä siis kaikki paikallaan eli vauhdissa tehollinen vesilinja voi poiketa edellisistä. Senkin VPP laskee jollain tarkkuudella, mutta en nyt jaksa kaivaa mikä termi tuon kertoo.
Juu ja Swaneja, Balladeja, Scampeja yms. mainostettiin myös kisamenestyksen avulla. Nautor esim. markkinoi kovasti 65:aan maailmanympärikisavoiton jälkeen.
On totta, että etenkin nämä Antilla 36:set ovat aika askeettisia sisältä, mutta löytyy sieltä 6 kiinteää punkkaa, kolmeliekkinen uunilla varustettu liesi. iso navigointipöytä ja nykyisin myös septi ja kylmäkoneikko. Kaappeja siellä on vähän ja sisäverhoiluja todella vähän, mutta silti puuta enemmän, kuin monessa uudessa. Mutta siis jos esim. vertaat nettiveneessä myytävänä olevaa X 1 ton veneen sisustusta vanhempiin IOR veneisiin, niin ero on valtava.
Comfortina 32 ja Comfort 32 eivät ole runkomuodoltaan samoja. Selkein ero on perässä ja Comfortinassa ei ole tyypillisiä IOR-vaikutteita, jotka eivät kovin vahvoja ole Comfort 32:ssakaan. Kun rikikään ei ole "IOR-tyyppiä" eikä Comfortinan rungolla tietääkseeni ole koskaan ollut IOR-kisavenettä, minun on vaikea mieltää tuota IOR-veneeksi.
Mikä sitten määrittelee veneen "IOR-veneeksi". Joku tietty säännölle tyypillinen vaikutus, osallistuminen IOR-arvokisoihin, pärjääminen IOR-arvokisoissa? Vaikkapa Avance 24 on kai suunniteltu 1/4-tonnariksi ja osallistunut MM-kisoihin, muttei pärjännyt alkuunkaan. Minä en ainakaan sen runkomuodosta tai mistään muusta löydä IOR-piirteitä, varsinkaan sen hyvin tasapainoisista purjehdusominaisuuksista. Onko se IOR-vene?
EIkä Scampissakaan IOR-vaikutukset erityisen päällenäkyviä ole (ellei pidä kaikkia keskeltä leveitä veneitä IOR-veneinä), mutta IOR-MM-voittajana se lienee selkeästi IOR-vene.
No hommahan on periaatteessa helppoa. Pitää vain löytää trimmi, jolla sekä ison että fokan saa mielesekseen kaikissa oloissa. Vaihtoehtoisesti mastotrimmiä muutetaan kelin mukaan. Toisin sanoen maston pitää taipua sopivassa suhteessa hekillä haettuun etustaagin kireyteen ja myös tulla riittävän suoraksi kevyeen tuuleen, jolloin myös etustaagi on saatava löysäksi.
Itsellä ei ollut hirveästi kokemusta 2-saalinkisesta 19/20-takilasta ja ehkä tärkein muutos oli löysätä välivantteja. Eivät olleet kovinkaan kireällä, mutta jättivät ison melko ylhäältä turhan pussikkaaksi. N. kierros auki ja 12 m/s kelissä pystyi ajamaan paremmin täydellä isolla kuin 1-2 reivillä ennen. Sitä ennen oli jo haettu sopivaa mastonjalan paikkaa sekä ylä- ja alavanttien kireyttä. Ko. tapauksessa alavanteilla tuntui olevan aika vähän vaikutusta. Epäjatkuvat välivantit roikkuvat isolla kaarella, kun päävantit on käsin kiristetty niin tiukaksi kuin saa. Vasta loppukiristyksessä ne suoristuvat.
Toinen tärkeä juttu on hekin riittävä käyttö. Itse vedän KOVAA 1:48 välityksellä. Yritin sitä mitatakin, mutta 40 kg matkalaukkuvaaka ei riittänyt lähellekään (siis mittasin köydestä, jota vedän). Ei pidä luulla, että tuo tarkoittaisi vetoa olevan 2 tonnia, sillä noin suurella välityksellä tulee jo paljon häviöitä taljassa.
Tietysti myös purjetrimmeillä ja ajamisella on suuri vaikutus, mutta ei me saatu venettä kulkemaan millään kovassa kelissä ennen muutosta. 9 m/s ja alle muutoksella ei taas olut juuri mitään vaikutusta.
Pitäisin kyllä Antillaa ainakin yhtä,ellei enemmänkin "kisaveneenä" kuin nykyisiä Suomessa käytössä olevia "avomerikisaveneitä", vaikkapa Bava 35 match, Salona 38 tai Xp 38. Tuskin noita kukaan puhtaiksi cruisereiksi sanoisi. Vaikkei Antilla OD-vene olekaan, niin lähellä on myös vaikkapa X35. Kaikissa punkat, pentteri, ja puutakin sisällä.
Kyllä aikoinaan cruisereitakin tehtiin, esim Albin Vega.
Vai ei Scampissa näy IOR-design? Scampia suunniteltaessa perän mutkat eivät vielä olleet muodissa, siksi se tunnusomaisin piirre puuttuu. Mutta muuten runko on tyypillinen reippaasti kaventuvine keulineen ja perineen. Ja aivan erityisesti Scampissa on kyljessä jyrkkä taite mittapisteen kohdalla. Sen taitteen takia sääntöön tulikin myöhemmin rajoituksia taivutussäteistä. Ne perän mutkat häipyivät sitten myös viimeisistä designeista, tai ainakin loiventuivat melkein näkymättömiin.
Olen omistanut IOR-puolitonnarin 70-luvulta, joka oli tehty varta vasten HTC:a varten. Suurin muutos sisätiloissa cruising-käyttöä varten oli ikkunaverhot ja lakkapintojen viimeistely. Seuraavalla vuosikymmenellä puolitonnarit toki olivat jo puhtaasti kisaveneitä, kuten muutkin tonniluokkiin tehdyt, eikä niistä enää välttämättä tullut muuntelemalla hyviä matkaveneitä. Kaikki muut kokoluokat jatkoivat normaaleilla sisustuksilla sellaisenaan perhe- ja matkakäyttökelpoisina. Ja menestyneistä raasereista tietenkin edelleen tehtiin ne kesytetyt sarjatuotantoversiot. Eihän esim. 3/4-ton voittaja FF33 helpolla päältäpäin edes tunnista samaksi veneeksi kuin sarjatuotanto FF33:a. Silti ne sarjatuotantoveneet olivat edelleen IOR-veneitä ja monella sellaisella on myöhemmin menestyttykin.
Ruotsalaislähteen mukaan muutokset tehtiin suoraan olemassaolevaan Comfort 32:n muottiin, joten kovin radikaaleja ne tuskin olivat. Peräsinhän siinä muuttui tosin myös.
Sikäli olet varmasti oikeassa että, Comfortinan suunnittelutavoitteena ei varmaankaan ole ollut IOR-arvokisavoitot. Pikemminkin menestyminen Scandicapissa ja/tai LYSissä, jotka siihen aikaan yleistyivät, on ollut suunnittelussa tärkeä, liikkuihan niissä kisoissa paljon enemmän veneitä kuin IOR:ssa. Tuo 7/8 rikikin kutsuttiin ennen yleisesti Scandicap-rikiksi.
Lähteissä mainitaan myös että Scanmar 33:n saama suosio vaikutti voimakkaasti Comfortinan syntymiseen. Liekö Scanmar vetänyt maton Comfort 32:n suosion alta.
No tuo kyljen taite on tosiaan varmasti tehty IOR:ää varten, mutta ei mitenkään tyypillinen, vaan paremminkin ainutlaatuinen IOR-piirre. Ensimmäinen Scampi, joka voiti 1969 Half ton Cupin oli ilman taittetta JA 1969 ei kisattu vielä IOR:ää (sääntö oli RORC), joten sinänsä vene ei edes ole alunperin IOR:ään suunniteltu. Scampi-sivuston mukaan IOR Half ton Cupin voittanut Scampi II oli rungoltaan lähes identtinen tuota taitetta lukuunottamatta 1969 version kanssa eikä suuria muutoksia tullut III-versioonkaan.
Tuota "reippaasti kaventuvaa perää ja keulaa" näkyy vaikkapa 60-luvun Swaneissa ja Lygaiassa, vaikka ne on suunniteltu ennen IOR:n keksimistä. Tai oli jo 1967 päätetty kansainvälisen säännön kehittämisestä, mutta se tuli valmiiksi vasta kaudelle 1970. Lyhyemmissä veneissä tuo muotopiirre näkyy vielä selvemmin kuten 1967 Half ton Cupin voittajassa Dufour Arpegessa. IOR ei siis luonut "salmiakkimuotoa", vaan se oli jo olemassa ennen sitä.
Tietysti IOR ei syntynyt tyhjästä, vaan siinä yhdistettiin eurooppalaista RORCia ja amerikkalaista CCA:ta.
Niinpä, IOR otti RORC:in runkomittauksen ja CCA:n rikimittauksen. Ei siis mikään ihme, että IOR-muodot näkyvät jo vanhemmissa konstruktioissa.
Mitä vanhempi konstruktio, sitä enemmän sääntöön optimointi oli hakusessaan. Myöhemminkin mentiin aika ajoin harhapoloille, kuten niihin epäonnistuneisiin peräylityksiin. Rikitkin muuttuivat matkan varrella nenäliinaisojen puhelintolpista 7/8-spagettimastoihin. Kaikki ne ovat silti IOR-rikejä. Siten ei Scampin kylkitaite ole säännölle tyypillinen, mutta vain säännön tuote silti. On kai kohtuullista kutsua IOR-sääntöön optimoitua venettä IOR-veneeksi. Se vain on aika sekalainen joukko.
Elan 37 vai Baltic 38 v. 1979 Fastnetiin?
- ei varmaan kumpikaan. Mutta jos pitäisi valita, niin Baltic. Vaikka on vanha vene, pitää siinä olla tarkkana purjepinta-alan ja trimmien suhteen. Jos on myrskypurjeet, niin itse venehän on tukevasti tehty ja merikelpoinen, niin siksi valitsisin Balticin. En osaa sanoa onko siinä kaikkein pahimmat IOR-muodot, mutta kaunis se ainakin on. Ehkä perä voisi olla kantavampi? Vene on aika leveä, mutta perä kuitenkin varsin kapea. Ei lähde plaaniin, mutta isoissa aalloissa surffaa tasapainoisesti. Kryssillä hyvä. Nämä näkemykset näin gastinäkökulmasta.
Olen ihan samoilla linjoilla. Satuin vain katseleman dokumentin ko. kisasta ja pakko sanoa, että jos sama tilanne olisi tapahtunut vaikka viime vuonna moderneilla veneillä, mutta ilman moderneja turvavarusteita, niin veikkaan, että uhreja olisi ollut enemmän.
Yritin hakea tietoa, miten swanit pärjäsivät ja käsittääkseni swanilla voitettiin ko. kisa.
Yksi suuri ero näissä 80 luvun vehkeissä moderneihin verrattuna on sisustus. Vaikka vanhemmat on tilavuudeltaan pienempiä, niin niissä materiaalit ja materiaalivahvuudet on paljon suurempia ja laadukkaampia kuin uusissa... tai sitten ne vain tuntuvat siltä.
mm. Elan, Dehler, Bavaria ovat mielestäni kaikki sisustan osalta mennyt pahasti alaspäin. Mutta toisaalta Arconat yms. laatu paatit on toki hienoja sisältä edelleen.... niissä vaan ainakin itselleni tulee hinta vastaan. Lisäksi monasti tulee fiilis, että nämä modernit on vähän rimpuloita. Vinssit on usein pienet yms. kun taas vanhoissa mitoitus on ollut suurempi.
Oman IOR-veneen pinnatuntuma on mielestäni erinomainen. Kevyt mutta tunnokas ja herkkä. Mahdollistaa tarkan ohjaamisen. Peräsimen pito on lisäksi hyvä ja puuskissa vene käyttäytyy maltillisesti. Hyvin harvoin pitää ottaa ison skuuttia käteen puuskaisissakin keleissä. Samoissa puuskaisissa tuulissa, joissa uudemmat konstruktiot (esim. Dehler 33 ja Elan 350) ovat pyörähdelleet kölinsä ympäri ei itsellä ole vielä ollut vaikeuksia pitää venettä hallussa.
Kapea perä on muutaman kerran tuntunut miinuksena kun on pitänyt purjehtia ukkorintamaa karkuun. Paremmin surffaava vene olisi noina kertoina ollut kiva juttu. Kryssi taas luontaa mukavasti. Modernit c/r veneet on tietysti oma lukunsa, mutta ainakaan 30 jalkaisella uudehkolla cruiserilla ei ollut mitään jakoa rullagenoansa kanssa n. 8 m/s kryssillä.
Ilmeisesti IOR-säännöillä jotenkin rajoitettiin kölin painoa. Mielestäni oikaisevaa momenttia voisi olla enemmän ja samalla myös mastokin voisi olla hiukan pidempi. 7/8-osatakila on mielestäni helppo trimmata ja 80-luvun designeista löytyy monasti myös kunnon levangit ja pinna. Nuohan on nykyään usein korvattu ruorilla ja levanki löytyy korkeintaan jostain performance tai c/r versiosta.
IOR-sääntö ei rajoittanut kölin painoa, mutta rankaisi stabiliteetista. Kun toisaalta oli vallalla vahva pyrkimys pienentää hitausmomentteja, vietiin ballasti suurelta osin, ääritapauksessa kokonaan rungon sisäpuolelle ja tehtiin köli puusta. Kun keula ja perä olivat kapeat, oli ehkä nykyistä enemmän syytäkin välttää pituussuuntaisia hitausmomentteja. Myös vesilinja pidettiin kapeana, jotta pienellä kulmalla tehty kallistuskoe saisi veneen näyttämään kiikkerältä.
80-luvulla pohjanmuoto oli jo latistunut ja siinä oli usein melkein kulmikkaalta näyttävä muoto. Kulmat olivat pohjan niissä kohdissa, joissa rungon syvyys mitattiin, mittapisteiden välit oikaistiin märkäpinnan minmoimiseksi. Kapea vesilinja ja kapea perä vähensivät märkäpintaa ja muutoin painavat veneet olivat yllättäin jopa nopeita kevyessä tuulessa. Nopeus kovan tuulen kryssillä syntyy ehkä enemmän inhimillisistä tekijöistä kuin veneen ominaisuuksista. Siksi vanhalla IOR-konstruktiolla näyttää pärjäävän useimmille moderneille. Mutta vain useimmille, yleensä joukossa on joku vähän kovempi tyyppi, joka jaksaa paukuttaa aallokossakin ja tekee sen nopeammin.
Selkeä osariki ja barduunat ovat ehkä jonkun verran työläämmät purjehtiessa. Mutta toisaalta sellainen antaa paljon enemmän anteeksi kuin 9/10-riki. Vapaa toppi on eräänlainen automaatti, joka antaa vaikka jokaisessa aallossa vähän periksi oikeassa kohtaa. Ja barduunaa parempaa ja tehokkaampaa tapaa hallita etustaagin sagia tuskin on. Itse asiassa se riki häipyi ehkä enemmän tasoitussäännön rankaisun kuin sen lisävaivan takia.
Hyviä kommentteja. Kyllähän nykyisissäkin kisaveneissä selvästi huomaa säännön ohjaavan suunnittelua tiettyyn suuntaan (typeforming), joskaan ehkä ei yhtä vahvasti kuin ennen. Aika ajoin sitten säännöntekijät tekevät korjauksia, ja suunnittelijoiden mielenkiinto siirtyy taas uusiin tapoihin loihtia esiin hieman enemmän vauhtia kuin sääntö on laskenut.
Mistä tietää mitkä veneet on suuniteltu kisasääntöjen rajoittamina ja mitkä veneet on suunniteltu käytettvyyden ehdoilla?
Ehkä helpoiten sen huomaa kannen varustuksesta. Avotilan pöytä, rullaiso ja -genua, isopurjeen levanki kajuutan katolla ja ankkuri keulassa ovat melko varmoja tuntomerkkejä veneestä, jolla ei kilpailla kovin vakavasti. Tyypillisessä kisaveneessä taas on usein keulaharusprofiili paljaana laiturissa, kannen jalkalistat vain keulaosassa, iso avotila avoimella perällä, kunnon avotilan penkit vain etuosassa jos siinäkään mutta toisaalta usein jalkatuet ja istumasyvennykset ohjaajalle ja isotrimmaajalle, sekä pitkä avotilan poikki menevä levanki. Kunnon rassissa puuttuvat jopa kiinnitysknaapit.
Sisältä on nykyään hieman hankalampaa tietää kun kisasäännöt vaativat kunnon sisustusta. Mutta esim. paljaat maalatut lasikuitupinnat, mini-liesi ilman uunia, irroitettava kajuutan pöytä, ovien ja verhojen vähyys viittaavat kisaveneeseen. Paksut pehmustetut sohvat, reilunkokoinen jääkaappi ja suuret pa- ja vesisäiliöt taas ssihen että matkakäytö on ollut suunnittelijan mielessä.
Tunnistamisen taitaa tehdä vaikeaksi myös se että runko voi olla suunniteltu kisasääntöjen rajoittamana mutta sisustus ja kansivarustus taas on yritetty suunnitella enemmän matkakäyttöön?
Ei kait minkään säännön rajoittama vene ole koskaan paras. Mikäli halutaan hyvä vene missä tahansa mielessä niin parasta olisi että sen suunnittelua ei olisi rajoitettu millään säännöillä.
Sittenhän veneet ennen RORC-säännön tuloa ovat parhaita. Vanhempiakin sääntöjä on, mutta kun ne määrittelevät vain muutamia äärimittoja ja lopputuloskin vain sovitettiin tiettyyn mittaan, pitäisi itse veneen paras mahdollinen siinä kokoluokassa. Tässä yhteydessä voidaan mR-veneet sulkea ulkopuolelle.
Onhan suurin osa nykyään myydyistäkin veneistä piirretty vain veneiksi ajattelematta mittasääntöjä. Silti ne ovat samanlaisia kompromisseja ja jonkin päämäärän mukaan optimoituja.
Kompromissi purjevene aina on ominaisuuksien suhteen ja halutessaan voi teettää esim. tietylle merialueelle omien mieltymyksien mukaan optimoidun veneen. Mutta nyt on kyse siitä että veneeseen joudutaan suunnittelemaan omituisia lommoja tai rikin säädettävyyttä kelissä heikennetään mittasäännön takia.
Veneiden mittasäännöt palvelevat ainoastaan veneillä kilpailevien ryhmien intressejä. Sillä että veneisiin joudutaan aina tekemään kompromisseja ei ole mitään tekemistä mittasääntöjen kanssa.
Eikä myöskään mittasäännöillä ole mitään tekemistä useimpien veneiden suunnitelun tai niistä löytyvien eriskummallisuuksien kanssa. Esimerkkinä vaikka uusimmissa veneissä yleiset kylkitaitteet ja tuplaperäsimet eivät ole mittasäännön tulos, kuten ei ole myöskään siirtyminen pääosissa fokkiin.
Sen sijaan mittasäännöillä on ollut paljonkin tekemistä sen kanssa, että kilpakäyttöön suunnitelluillakin veneillä on ollut turvallista purjehtia ja niillä on ollut usein oikein hyvä "toinen elämä" matkaveneenä ja sen mukainen jälleenmyyntiarvo.
Veneveistämöt pyrkivät tekemään veneitä, jotka myyvät. Hyvin harva veistämö pyrkii tekemään veneitä, jotka ovat optimoituja johonkin tasoitussääntöön, vaikka ehkä jopa myyntiesitteessään niin väittävät. Tyypillisesti vielä niin, että se optimisääntö muuttuu kunkin maan yleisimmän tasoitussäännön mukaiseksi, vaikka vene onkin aivan sama.
Noiden myyvien veneiden suunnitteluun vaikuttavat paljon muoti-ilmiöt ja mielikuvat. Ostajia voidaan yrittää huokutella kisaveneistä matkituilla piirteillä ilman, että ko. piirteet ovat mitenkään eduksi tai varsinkaan olisivat ko. veneessä mitenkään optimaalisia mihinkään mittasääntöön. Yksi hyvä esimerkki tästä on T-köli, joka yleistyi VOR-veneiden kautta myös veneisiin, joissa siitä ei ole mitään iloa.
"kuten ei ole myöskään siirtyminen pääosissa fokkiin."
Vai ei esim IRC tyypitä veneitä fokkaveneiksi;-)
Massaveneet ovat optimoituja tilavuuden ja tuotantokustannusten mukaan. Tunnettu designeri vastaa , että niillä voi myös purjehtia. Ostajien makutottumusten mukaan kunkin aikakauden veneet muistuttavat toisiaan sisutuksen ja ulkonäön osalta eikä massasta uskalleta poiketa. Nyt kaikissa pitäisi olla avoin leveä perä, tuplaperäsin, kyljessä vekki ja pysty keula. Muuten on vanhanaikainen eikä myy kun ostajien mielikuvat ovat valtameriraasereista peräisin. Mittasääntöjen veneitä muokkaava vaikutus yo keskustellussa on ylikorostunut. Jos otetaan hypoteettinen luku purjeveneiden globaaliksi vuosituotannoksi vaikka 20000 niin montako onmittasääntöihin optimoitu. Alle 1%?
Charlotta pohtii, että voi teettää optimoidun veneen... Yleensä ei voi koska maksaa. Kaksi tällaista venettä tiedän Suomessa menneiltä vuosikymmeniltä ja nykyään kustannuseste olisi vielä suurempi. Montako optimoitua venettä suomalaiset ovat teettäneet viimeisen 10 v aikana. Ehkä 0 kpl.
Yllä Joakim mainitsee Antilla 36:n kruiseriksi. Anekdoottina voin kertoa hieman ennen ensimmäisen valmistumista, ettei Antinoja myyntineuvotteluissa puhunut mistään kruisinominaisuudesta vaan pelkästään kilpaulupotentiaalista. Jopa ylimääräisen putkipunkan rakentamisesta hän kieltäytyi vedoten painoon. Ovellisia kaappeja tai vetolaatikoita ei tehty painon säästämiseksi. Kyllä se vene valmistuessaan oli aikansa puhdas raaseri.
En ole maininnut Antillaa kruiseriksi, vaan enemmän kilpaveneeksi kuin tyypillinen nykyinen C/R-vene.
Onhan Suomessa tehty/teetetty muutama one-off vene, joilla on kisattu ORC:ssä, viimeisen 10 vuoden aikana. Sitä en osaa sanoa ovatko ne olleet erityisen mittasääntöön optimoituja tai onko sitä edes yritetty.
Ainakin viime vuonna valmistui yksi puhtaasti kisakäyttöön sääntöön optimoitu ja teetetty vene. Tuskin niitä useita on vuosikymmenessäkään, mutta enemmän kuin 0 kpl.
Eikä rajoitu tuo juttu Antilla 36:sta pelkästään 36:een, kaikki Antillat olivat uusina raasereita. Itse katselin joskus 36:a miettien, miten tämän konvertoisi muuhun käyttöön keksimättä ratkaisua. Moni se ratkaisun on sittemmin keksinyt ja kuten kaikki sen aikaiset kisaveneet, niistä on tullut oivallisia matkaveneitä.
Ehkä IRC tyypittää fokkaveneisiin, ainakin kovatuulisilla purjehdusalueilla ja tietyillä venetyypeille. Toisaalta vaikkapa First 40.7 ja J/109 ovat erittäin menestyneitä IRC-veneitä genualla.
Fokkaveneitä on aina ollut ja nykyisen kaltaisia korkeita ja kapeita fokkia oli vaikkapa Farr 30/40, Platu 25, Melges 24 jne. kauan ennen kuin IRC oli olemassa tai varsinkaan sillä oli mitään merkitystä veneiden suunnittelussa.
Joissain vanhemmissa säännöissä genua on ollut jopa täysin ilmainen fokkaan verrattuna eli ne ovat tyypittäneet hyvin vahvasti genuaan. Genua keksittiin Genovan kisoihin 1926 R-sääntöä kiertämään ja sai kaupungista nimensä.
"Genua keksittiin Genovan kisoihin 1926 R-sääntöä kiertämään ja sai kaupungista nimensä."
Genoa keksittiin antamaan vauhtia kevyeen tuuleen.
http://www.sailweb.co.uk/media/2015/01/24159-2-1000.jpg
Kun sääntö rajoittaa rikin maksimittoja, oli pelkästään säännönkiertoa tehdä keulapurjeesta kolme kertaa leveämpi kuin entiset. Nykyään käytössä on vain ykkös- tai kakkosgenuat samoissa veneissä kevyellä ja kovalla tuulella. Se kakkonenkin on isompi kuin muiden veneiden ykkönen. Tietenkin genoa on kevyellä tuulella korostetusti parempi kuin fokka.
"Nykyään käytössä on vain ykkös- tai kakkosgenuat samoissa veneissä kevyellä ja kovalla tuulella"
Purjehtiat ei purjehdi kovaa tuulta rullapurjeilla.
No vaikkapa Next 37 Audi Quattro on kyllä niin kaukana massaveneestä kun voi kuvitella, vaikka ei varsinainen one-off olekaan. Pitää nostaa hattua niille suomalaisille, jotka tällaisiin satsaavat.
Kyllä vain purjehtii rullapurjeilla. Melkein kaikissa 6mR-veneissä on rullat. Ja kisapurjeita on vain ykkös- ja kakkosgenuat, ykkösiä tietenkin monissa light ja heavy.
Jos olisit osannut lukea, oli kyse genuan keksimisestä ja sitten niistä samoista veneistä, jopa siitä nimenomaisesta yksilöstä, jossa genuaa ensi kerran käytettiin.
No, en usko, että seppomartti osti sitä 36 Antillaa, joten sen aikaiset luulot saanee jättää omaan arvoonsa. Antilloita on monenlaisia, noin kymmenen venettä tehty, osa toppirikillä, muutama racing osatakilalla. Oma yksilö on täydellä tiikkisisustuksella, ja varmasti c/r ollut jo alusta asti, eli ei mikään putkipunkkainen racing malli.
Oikein arvattu, Eikka ei myynyt. Osatakilainen taisi tulla 1979 ja oli silloin nopeampi kuin huipputakilainen. Kyllä näkemäni sisutus ensimmäisissä veneissä oli Pogoakin karumpi.
sattuiko pahasti?
Ei se hölmöyksien lukeminen satu. Se sattuu, kun joku osoittaa, että kirjoittanut hölmöyksiä ja joutuu naurunalaiseksi. Kannattiko sun oikeasti kääntää veistä omassa haavassa ja satuttaa vielä enemmän?
Omani pitäisi olla viimeinen ja Eikka toi sen mökillemme Juhannuksena 1979. Eli tuota tehtiin parin muun kanssa samaan aikaan. Osatakila tuli Antilla 36:seen muistaakseni 1977-1978. Ensimmäinen 36:nen tuli 1975 Eero Sakselalle HSK:n ja siinä lienee kevein sisustus kaikista noista.
Käsittääkseni toppirikisiä tehtiin 5kpl ja osatakilaisia 6kpl. Osatakila on ns, Racing tyyppinen, mutta ainakin oma Seldenin salko painaa ilman falleja 131kg eli ei mikään spagettimasto.
Sakselan Omena oli huipputakilainen ainakin ennen maston katkeamista ja tuskin vesillä vielä 1975. Vai pettääkö muistini?
Sakselan "Juulia" oli toppiriki, ja valmistui heinäkuussa 1976 (Kauhasen kirjan mukaan).
Tietääkseni Antilla 36:n ainakin melkein ensiesiintyminen kisoissa oli Airiston regatta -76. Olin sitä todistamassa Jon 33:n protolla. Muistikuva on lähes varma.
Ok! Vuosiluku olikin väärin, kun katsoin sen tuosta S&S sivustolta. Taisi olla suunnitteluvuosi ja tosiaankin mittakirjassanikin on ensimmäisen rungon valmistusvuosi 1976. Tuo Sakselan Omena oli S&S 6.6 eli se munankuorikannella oleva 30:nen. En tiennytkään, että Juuliasta on joskus masto mennyt. Ekoja Sparlightin osatakiloita meni parikin kappaletta virheellisesti konstruoidun saalingin pään takia. Toppirikisten maston paikka on taaempana, kuin osatakilaisessa eli on tuo Juulia edelleenkin toppirikinen.
Aika kultaa muistot ja IOR- veneet Antilla 30 & 6,6 sekä Baltic 33 olivat ainakin muistoissa nopeita kryssillä. Yksi piirre, mikä ei katoa, oli niiden surkeus kovan tuulen avotuulissa. Pieni peräpeili ja "IOR- kuhmu" kyljessä johtivat omituiseen peräaaltoon. Peräaalto ei muodostunut perästä vaan kylkikuhmusta paljon edempää. Todellinen vesilinja oli designvesilinjaa lyhyempi. Kun mastonhuipputakilan spinnut olivat isoja ja runkonopeus pieni ja vaikeasti ylitettävissä niin alkoi hirveä heilunta ison puomi ja spinnupuomi vedessä. Ajoimme joskus kisoissa kahdella pinnmiehellä vastakkain riuhtomassa pinnaa ja broutsit olivat arkea. Nyt leveäperät kulkevat kovemmassa tuulessa broutsaamatta ja heilumatta- paljon kovempaa eikä pinnamies ole läheskään yhtä kovilla. Tuubi on täynnä videoita plaanaavista silitysraudoista.
Kovan tuulen kryssissä IOR- veneet ( sikäli kuin tällaista yhtenäistä ryhmää on olemassa) olivat vähemmän paukuttavia mutta tuskin nopeampia. Joakim löytää arkistodataa, vastaako mielikuva todellisuutta.
F1 -autokaan ei ole nopein rata-auto tyypilliselle F1 -radalle muuta kuin F1 -sääntöjen puitteissa. Mikäli suunnittelijoille annettaisiin vapaat kädet suunnitella, olisivat autot erilaisia ja nopeampia.
"Genoa keksittiin antamaan vauhtia kevyeen tuuleen.
http://www.sailweb.co.uk/media/2015/01/24159-2-1000.jpg"
Tuo on hyvä esimerkki säännön vaikutuksesta. Koska VOR ei suosi genuaa, kevyen tuulen suorituskykyaukkoa on pitänyt paikata isolla code0:lla jopa kryssillä. Ja tämän purjeen käsittely on ratakisassa monta kertaa hankalampaa kuin genuan. On lähes säälittävää katsoa, kuinka huippumiehistötkin niiden kanssa sähläävät, olkoonkin että in-port kisoilla ei ole juuri vaikutusta VOR-kokonaisuuteen.
Samaa on havaittavissa myös C/R veneissä. Fokka kyllä helpottaa kryssimistä, mutta ilman code0:aa, genaakkeria tms, joka vaatii omat narunsa ja osaavan miehistönsä, strekkiosuksilla sitten kärsitään.
VOR on erittäin huono esimerkki säännön vaikutuksesta purjeisiin, varsinkin 2014/2015 VORin osalta, koska se määrää tarkasti mitä purjeita veneessä saa olla ja mitä ei. 2014/2015 VORissa kaikilla on täsmällään identtiset purjeet ja veneet.
Siitä olen samaa mieltä, että satamakisojen katsominen aiheuttaa lähinnä myötähäpeää ja ajatuksia siitä, että joku Farr 40 tai viimeistään TP52 pesisi nuo ratapurjehduksessa mennen tullen, vaikka ovatkin suoralla pätkällä tolkuttomasti hitaampia.
Mutta mitä muuta voi odottaa, kun satamakisoilla ei ole mittän vaikutusta pisteisiin, purjevarustusta ei ole noihin tehty ja koko vene on optimoitu alamäkiajeluun. Ei ole ollut tarvetta harjoitella ratapurjehdusta eikä halua riskeerata purjeita, joita on koko kisaa varten rajoitettu määrä.
Ei code0 ole fokkaveneessä mitenkään välttämätön ja hyvin harva fokkavene kryssii missään kelissä nopeammin Code0:lla kuin fokalla, vaikka ei huomioisi vendoja. Code0 nopeuttaa myös genuaveneitä optimikulmillaan, mutta sen käyttöalue on varsin kapea tavallisissa veneissä. Nopeissa veneissä, kuten VORit, suhteellinen tuuli pysyy paremmin Code0-alueella ja purjeesta on enemmän iloa kuin tavallisemmissa veneissä.
En ymmärrä.
Eikö sääntö vaikuta purjeisiin, jos se kerran määrää tarkasti mitä purjeita veneessä saa olla ja mitä ei?
Eikö code0 nopeuta fokkavenettä merkittävästi, fokkaan verrattuna, oikealla tuulikulma-alueellaan ? (Joka ei ole kryssi.)
Voithan ajatella, että sääntö vaikuttaa kovastikin niin veneisiin kuin purjeisiinkin. Esimerkiksi Star-vene on pysynyt säännön mukaisena sata vuotta. Sääntö kun ei salli muunlaista Staria. VOR-veneet olivat ennen nykyisiä OD-veneitäkin optimoitu tietylle reitille pallon ympäri. Ja jotta kilpailu olisi kilpailu, pitää jotkut rajat veneiden koolle asettaa.
Vain tasoitussäännöt voivat typeformata veneitä. Jos vanhat veneet voivat kilpailla uusien kanssa, voi todeta ORCi:n toimivan hyvin, enemmän muotijutut määräävät veneiden designia.
Aivan varmasti code 0 on paljon fokkaa nopeampi omalla tuulialueellaan. Se tuulialue vain on aika kapea ja tasoitussääntö osaa ottaa sen vaikutuksen huomioon. Missä siis ongelma?
Vor veneistä löytyy ykkösgenoa:
http://www.moodiereport.com/images2/volvo_ocean_race_yachts.jpg
Purje on foilissa kiinni ja ei ole code zero. Kuvan on vanhemmasta kisasta, mutta jib 1 löytyy myös 2015 veneistä.
" Jos vanhat veneet voivat kilpailla uusien kanssa, voi todeta ORCi:n toimivan hyvin, enemmän muotijutut määräävät veneiden designia."
Orcia vaan ei käytetä siellä missä veneitä valmistetaan.
http://www.orcworlds.com/wp-content/uploads/2014/08/R_ORCA_R01.html
Ircia ja muita voimaakasti veneitä muokkaavia sääntöjä taas käytetään maissa joissa veneitä valmistetaan ja on isot kotimarkkinat.
"Vain tasoitussäännöt voivat typeformata veneitä. Jos vanhat veneet voivat kilpailla uusien kanssa, voi todeta ORCi:n toimivan hyvin, enemmän muotijutut määräävät veneiden designia."
Jos voisivatkin. Ehkä jotkut vanhat veneet voivat, mutta se ei näytä koskevan läheskään kaikkia, valitettavasti.
Tuplaperäsimet ja kylkitaitteet näyttävät olevan lähinnä IRC-maailman ja suurveistämöiden muotioikkuja, joista ei kannata märehtiä, vaikka ne ovatkin näyttäviä. ORCi:n typeformaustrendejä voi mielestäni paremminkin katsella vaikkapa Cossuttin veneistä. Niissä onkin ihan muita ominaispiirteitä.
Uusi CDL on myös suora seuraamus ORCi:n porsaanreiästä, joka tosin johtui enemmän kisaformaatista kuin vpp:n puutteista. Ennen siis kannatti satsata isokokoiseen hitaahkoon veneeseen, joka isossa startissa ja ekalla kryssillä sai peittoedun verrattuna pienempään yhtä nopeaan veneeseen. Tuleva kesä näyttää, miten tämä korjaus onnistui.
"Tuplaperäsimet ja kylkitaitteet näyttävät olevan lähinnä IRC-maailman ja suurveistämöiden muotioikkuja, joista ei kannata märehtiä, vaikka ne ovatkin näyttäviä"
Nykyveneet ovat leveitä, joten 2 peräsinlapaa on hyvä idea. Pysyy vene suunassa kallistuneenna allokossa purjehtiessa. Yhdellä peräsinlavalla voi yllättävä esim moottoriveneen aalto aiheuttaa merkittävän suunnan muutoksen.
Kerrotko vielä, mitkä maat ovat ne, joissa veneitä valmistetaan, on isot kotimarkkinat ja ei käytetä ORC:tä? Nopeasti ei tule muita tuollaisia mieleen kuin USA ja Ranska. Englanti ei taida olla merkittävä venemalmistusmaa nykyään?
Mihin kategoriaan laitat Saksan, Hollannin, Italian, Espanjan ja vaikkapa Ruotsin? Entä Puolan?
Saksassa Itämerellä olleissa MM-kisoissa osanotto on tietysti pääosin Pohjois-Euroopasta. Ensi kesänä MM:t on Espanjassa ja maajakauma hyvin erilainen: http://www.barcelonaorcworlds2015.com/competitors/orc-a