Oma oikeustajuni ei ymmärrä Suomen lainsäädännön lepsuja rangaistuksia henkirikoksista ja erityisesti tappojen/murhien osalta. Itseäni ainaki harmittaisi tieto, että jos joku päästäisi minut päiviltä niin hän istuisi ensikertalaisena ehkä sen puolet 7-8 vuodesta eli n. 4 vuotta jos se menisi tappona. Minusta siitä on oikeus kaukana että esim. nuori ihminen surmataan jolla on elinvuosia jäljellä päälle 50. 4-5 vuotta vankilassa ei ole järin pitkä aika kenenkään elämästä. En kuitenkaan kannata kuolemanrangaistuksia tai muutenkaan silmästä silmään periaatetta, mutta kyllä henkirikoksista voisi saada aina sen 10 vuotta ja ehdonalaiseen vasta sen 7-8 vuoden jälkeen jos käytös on moitteetonta ja osoitetaan katumusta. Mielipiteitä?
Oikeus uhria kohtaan?
ämpe
1261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Henkirikoksesta pitäisi tuomita aina elinkautiseen. Loppuiäkseen vankilaan.
Vapaaksi vain Preditentin armahduksella, jos Presidentti ynnä muut ovat sataprosenttisen varmoja siitä, että kyseinen henkilö ei enää koskaan eikä missään olosuhteissa tule syyllistymään henkirikokseen.
Siinä sitä onkin.
Vain uhrien omaiset tietävät, mitä tarkoittaa joutua henkirikoksen uhriksi.
Kaikenlaiset henkirikoksella uhkailut ja sellaisten valmistelut ovat niitä tekoja, joista saisi aina vähintään 12 vuoden vankeusrangaistuksen.
Toisen ihmisen surmaaminen on senlaatuinen puuttuminen asioiden kulkuun, että omaisen uhrina sitä ei oikeastaan voi koskaan antaa anteeksi. Se kouraisee liian syvältä.
Taposta pitäisi istua väh.10 vuotta vankilassa,murhasta 20 vuotta.
Kyllä. Ja käsittääkseni ollaan koventamassa tuomioita suomessakin. Monissa maissa voidaan tuomita useita elinkautisia. Kuten linkki kertoo, saksassa mies istui kolmea elinkautista ja vapautui 43v jälkeen.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288749933401.html
Tätähän tämä on ollut 70-luvulta lukien: rikoksentekijöitä on suosittu uhrien kustannuksella. Henkirikosten lisäksi oma lukunsa ovat seksuaalirikokset. Toki aikanaan länsimaissa on omaksuttu in dubio pro reo -ajattelu jne. Mutta syytetyn suosimista koskevat periaatteet ovat syntyneet kokonaan toisenlaisessa maailmassa kuin missä nyt elämme. Niiden tarkoituksena oli estää se, että syytön tuomitaan ja joutuu hirsipuuhun. Kansalaisille haluttiin myös suojaa mielivallalta ja taata heille kansalais- ja poliittiset oikeudet.
Millaisia olivat esitutkinnan keinotkaan tuolloin?
Kaikkein typerimpänä pidän ns. itsekriminointisuojaan vetoamista ties missä yhteyksissä. Älyllisesti ontuvaa ja käytännössä aiheuttaa silkkaa riesaa, kun väki kieltäytyy esimerkiksi puhaltamasta alkometriin. Kolaroit toisen autoa parkkipaikalla? Ei kun ajelet pois vain. Verottajalle et suostu kuitin kuittia näyttämään jne.jne.
Ihmiset ova valveutuneita ja seuraavat oikeuslaitoksen toimintaa aivan eri tavalla kuin parikymmentä vuotta sitten. Jos tuomioistuinten ja viranomaisten toiminta ei vakuuta, kyse ei ole pelkästään jonkin instituution arvostuksen vähenemisestä. Pahin skenaario on tila, jossa väki ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Omankäden oikeus ja nyrkkivalta, joka perustuu kostamiseen; eikö siitä ole jo viitteitä?
"Pahin skenaario on tila, jossa väki ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Omankäden oikeus ja nyrkkivalta, joka perustuu kostamiseen; eikö siitä ole jo viitteitä?"
Siitä ei ole mitään viitteitä.
Eduskuntavaalit ovat ensi kuussa. Jos nykyinen systeemi ei kelpaa äänestäkää ehdokkaita jotka lupaavat pitää kaikki pahat ihmiset telkien takana loppuikänsä. Vaalien jälkeen nähdään mitä mieltä kansa on ollut. Eikö demokratia ole yksinkertaista, sitä saa mitä tilaa.
Aivan. Rikoksesta epäilty saa lasketella mitä tahansa ja muuttaa kertomuksiaan ja niiden mukaan mennään? Milloin uhri voi saada oikeutta oikeasti? Tai uhrit?
Kummallista on, että rikoksesta syytetyn ei tarvitse puhua totta. Saa huijata, valehdella ja kertoa ummet ja lammet, miten vaan itsestä tuntuu parhaimmalta ja miten parhaiten pääsee pälkähästä.
Lainsäädännössä olisi paljonkin korjaamiseen varaa.
Aina kun on vaalit, ihmiset äänestävät eduskuntaan ja ovat niin olevinaan oikeassa ja tietävät, ketä äänestää.
Menee vähän aikaa ja sitten ollaan huuli pyöreänä, että miten helkkarissa siellä eduskunnassa on noin tyhmää ja itsekästä porukkaa. Ollaan vain niin kauheasti tekevinään asioita ja sitten kun tulee vastuunkannon aika, lähdetään luikkimaan niin kuin jotkut rikolliset konsanaan, kun totuus alkaa tulla julki.
En kertakaikkiaan enää ymmärrä tällaista. Eikö siellä lakien laatijoina ja vastuunkantajina voisi tehdä kunnolla sen työnstä ja olla ihmisiksi ihmisten yhteisissä asioissa? Työolosuhteet ovat kuitenkin keskitasoa paremmat, samoin palkka.
Missähän umpiossa jotkut elävät? Mitä muuta esim. fb:n "paljastukset" ovat kuin omankädenoikeutta? Niiden perusperiaatteena on häpäisy (vrt. jalkapuu). Somen kautta vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen yksittäistapauksissa ja se on tehokas kanava yksittäisten ihmisten kiusaamiseen. Toisaalta yhteiskunnassamme elää ryhmittymiä, jotka säätävät itse itselleen omat lakinsa ja tuomionsa.
Eduskunta ja eduskuntavaalit? Eikö koko äänestystä saa järjestetyyä muuten kuin, että porukka kampeaa itsensä johonkin äänestyskoppiin kirjastossa tai S-marketin eteisessä. Kannattaisi myös tehdä soveltuvuus- ja persoonallisuustesti jokaiselle ehdokkaaksi hakeutuvalle sekä tarkastaa erilaisten reksiterien tiedot. Lisäksi pestiin tulisi kuulua työssäolo mm. vanhustenhuollossa, peruskouluissa, vankiloissa jne. säännöllisin väliajoin. Tulkoot sitten kertomaan, miten fantastisia uudistksia on aikaansaatu.
Jos palataan tuohon alkukysymykseen: oikeus uhria kohtaan?
Uhrin omaiset, asianomistajat. Jäävätkö he ilman korvauksia nyt, kun syyllistä ei ole löydetty?
Hovioikeus löysi vain yhden moitittavan: poliisin. Poliisi ei tutkinut heidän pääätöksensä mukaan oikein ja riittävällä huolellisuudella.
Onko Poliisi nyt korvausvelvollinen asianomistajille?
Eikö se samainen Valtiokonttori maksa korvauksi rikosten uhreille silloin, kun tekijä jää tuntemattomaksi. Samalta luukulta siis syytetyn koppikorvaukset ja uhrien rikosvahinkokorvaukset. Euromääräisesti eri summista puhutaan kuin mitä oikeuslaitos tuomitsee, mutta samat on perusteet.
Siviiliin vain kaikki elukat, sieltä täysihoidosta ja kuvat lehteen, kansalaiset osaa varoa näitä elukoita, halvemmaksi tulis laittaa kiekura köysi kaulaan ja potkasta palli alta!