Koiran diabetes

Suomenlapinkoirallani 8 v. todettiin äskettäin diabetes ja sai siihen insuliinit kynällä pistettynä. Nyt on vielä kontrollikäynti jossa katsotaan riittääkö 13 yks. aamuisin vai pitääkö lisätä..? Oireet olivat: runsas juominen ja pissasi sitten yöllä sisälle, jotenkin oli väsynyt , mutta ruoka maistui ja jaksoi käydä lenkillä. Pistäminen onnistui aluksi hyvin, mutta nyt on muutaman kerran ollut hankalaa pistää, kun liikahtaa just kun ruuttaa insuliinin nahkaan :( ja se lentää sitt kaarella ulos eikä uutta piikkiä voi antaa. Nyt minulla on ukon tekele kotona apuna, mutta lähtee kk:n päästä töihin reissuhommiin ja koira jää yksin päiväksi sekä minun yksin piikitettäväksi, pelottaa jo koko ajatus. Mitä jos en onnistukkaan yksin pistelemään sitä tai sille sattuu jotain päivän aikaan kun se on yksin kotona? Joku ajattelee varmaan, että koirahan se vaan on ja kyllä se pärjää, mutta se on ystävä ja pahalta tuntuu, jos täytyy jo ajatella sen lopettamista. Onko samanlaisia tapauksia jollakin ja miten olette selvityneet kaikesta ja miten koira on selvinnyt? Kiitos kun sain purkaa huoliani :))
070
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei viela vastauksia.

Kommentoi aloitusta


Muskeli kirjoitti:

Suomenlapinkoirallani 8 v. todettiin äskettäin diabetes ja sai siihen insuliinit kynällä pistettynä. Nyt on vielä kontrollikäynti jossa katsotaan riittääkö 13 yks. aamuisin vai pitääkö lisätä..? Oireet olivat: runsas juominen ja pissasi sitten yöllä sisälle, jotenkin oli väsynyt , mutta ruoka maistui ja jaksoi käydä lenkillä. Pistäminen onnistui aluksi hyvin, mutta nyt on muutaman kerran ollut hankalaa pistää, kun liikahtaa just kun ruuttaa insuliinin nahkaan :( ja se lentää sitt kaarella ulos eikä uutta piikkiä voi antaa. Nyt minulla on ukon tekele kotona apuna, mutta lähtee kk:n päästä töihin reissuhommiin ja koira jää yksin päiväksi sekä minun yksin piikitettäväksi, pelottaa jo koko ajatus. Mitä jos en onnistukkaan yksin pistelemään sitä tai sille sattuu jotain päivän aikaan kun se on yksin kotona? Joku ajattelee varmaan, että koirahan se vaan on ja kyllä se pärjää, mutta se on ystävä ja pahalta tuntuu, jos täytyy jo ajatella sen lopettamista. Onko samanlaisia tapauksia jollakin ja miten olette selvityneet kaikesta ja miten koira on selvinnyt? Kiitos kun sain purkaa huoliani :))

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu