Hei.. olen vajonnut taas näin alas että joudun kirjoittamaan tänne. Teen kuolemaa.. makaan sängyllä.. olen 23v nainen.. pakenen. En kykene hyväksymään todellisuutta.. pääni on kuin tulessa.. olen nykyään sosiopaatti ajatuksien ja käyrtäyttmisen perusteella ja tekopyhä. En tiedä miksi vaadib ihmisiltä konkreettisia neuvoja mitä voin tehdä että parannun. 15vuotiaana oli sama.. pääsin ylös ja voin 22vuotiaana parhaiten..elämä oli hyvin ja psykoterapia auttoi sitten kun loppui alkoi alamäki koska sitä pelkäsin. Se mitä pelkää toteutuu olen huomannut. Pelkään kuolemaa.. mutta myös elämää.. en muista miten pääsin ylöspäin silloin.. onko se hyvä jos saisin murrettua ylpeydeb muurin. En tiedä mikä on konkreettisesti ensimmäinen askel ylös päin.. ihmiset karttaa minua siksi ei ole ystäviä. Pitääkö ruveta tekemään asioita toisinpäin eli mikä tuntuu vaikealta sinne siis kun olen nyt mennyt mikä tuntuu helpoimmalta? Aidot ihmiset miten pysytte aitoina
missä elämä
tuntematontunteetonolen
380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienoa että olet käyttänyt psykoterapian palveluita jo aikaisemmin.
Sinun kannattaa uudestaan ottaa yhteyksiä sinne.
En usko että kukaan tällä palstalla pystyy antamaan riittäviä neuvoja sinulle, koska oireesi vaatii ammattilaisen apua.
Voiko osatolla hoitaja olla aito? Vaikea luottaa ihmisiin kun tuntuu että kaikilla on naamari päässä. En halua tappaa ketään.. mutta ymmärrän ihmisiä jotka tekevät näin kun ei enää tunne mitään. Olen lamaantunut.. välillä on toimintakykyä enemmän. Pelottaa.. pelottaa.. menenkö osastolle muiden ihmisten ohjattavaksi.. auttaakohan se. En ole ollut näin huonossa kunnossa ennen. Vaikea kyetä puhua kenellekkään.. turhauttaa. Syön epätoivoissani vitamiinejä mutta en jaksa kauan. Minulla olisi opamox ja ketipinoria mutta pelkään että sydän pysahtyy.. lopetin sertralinin puolivuotta sitten mutta en uskalla enää aloittaa
Juu.. 2vuotta sitten loppui 3psykoterapia kelan korvaava. Nyt vointi niin huono että en yhtäkkiä kykene tekemään mitään.. isoja harhoja en ole nähnyt mutta saan paniikkeja ihmeellisistä asioista esim. Keitin kaurapuuroa ja se oli pelottava heh heh.. lopetin lääkkeen koska hypomaniassa luulin että pystyn kohtaamaan itseni mutta se olikin harha ajattelua.. :0 olen käynyt kerran viikossa avo hoitajalla mutta en ole kyennyt luottamaan kun on joku muuri päällä. Olen äitillä ja en ole pystynyt kuin tiuskimaan äitille vihaisesti.. ähh