Haaveita vain ja paljon kyyneleitä, niitäkö sain, niitäkö vain.
Kuulen tämän laulun aina silloin tällöin radiosta ja väkistenkin herkistyn. Pahus, ajattelen ja moitin itseäni. Sehän on vain laulu.
Tästä ajattelinkin saada aasinsillan mielipiteille, onko teilläkin, te "ihan aikuiset", onko haaveita ja kyyneleitä, onko edes koskaan? Yksinäinen olo myös herkistää, mutta puhuttelevat laulut ovat kuin kansi kattilaan ja iskevät sydämen sypyköihin. Vaikka olen jo monta vuotta ollut yksin, en kai totu koskaan. Ketään en ole uskaltanut vakavasti ajatella,pelkään pettymystä. Mutta haaveilen kuitenkin,höpökö olen. Luovutanko?
Mutta he pahuksen kyyleleet!
Kerroppa ,jos asia on omakohtainen sinullekkin, haaveiletko ja odotatko ja suunnitteleko mielenkiintoista ihmiskontaktia?
Mistä löytyy ihminen, jonka kanssa neuroosit passaa yhteen?
Luovutanko ja totun? Pakon edessä sonnikin poikii.
Kuulen tämän laulun aina silloin tällöin radiosta ja väkistenkin herkistyn. Pahus, ajattelen ja moitin itseäni. Sehän on vain laulu.
Tästä ajattelinkin saada aasinsillan mielipiteille, onko teilläkin, te "ihan aikuiset", onko haaveita ja kyyneleitä, onko edes koskaan? Yksinäinen olo myös herkistää, mutta puhuttelevat laulut ovat kuin kansi kattilaan ja iskevät sydämen sypyköihin. Vaikka olen jo monta vuotta ollut yksin, en kai totu koskaan. Ketään en ole uskaltanut vakavasti ajatella,pelkään pettymystä. Mutta haaveilen kuitenkin,höpökö olen. Luovutanko?
Mutta he pahuksen kyyleleet!
Kerroppa ,jos asia on omakohtainen sinullekkin, haaveiletko ja odotatko ja suunnitteleko mielenkiintoista ihmiskontaktia?
Mistä löytyy ihminen, jonka kanssa neuroosit passaa yhteen?
Luovutanko ja totun? Pakon edessä sonnikin poikii.
Vastaukset 39
Vanhimmat
tällä keskustelupalstalla saada aina välillä vipinää miesten punttiin ja yrittää jonkinlaista sokkotreffin poikasta mutta huonolla menestyksellä:( Liikkuukohan täällä liian nössöä porukkaa kun ei kehkeydy yhtään mitään. Alkuunpanijassa ei ainakaan omasta mielestä ole mitään vikaa:D Kyllä se yksin olokin sujuu, on sujunut jo 10 vuotta. Tuntuu välillä että sujuu vähän liiankin hyvin. Sellainen joka ei käskytä eikä vaadi mitään, olisi ihan kiva. (Kuulostaako ihan sohvatyynyltä?)
En minä ainakaan totu olemaan yksin, ainakin siltä tuntuu. ja haaveilen aina silloin tällöin, että löytys vielä se toinen puolisko, minkä kanssa sopis yhteen, vaikka järki sanookin , että sellasta ei vielä ole syntynykkään. Joitakin pieniä yrityksiä on osunu kohdalle, mutta mikään ei ole johtanu sen pitemmäälle.
pakostakin miettinyt tuota aihetta ja tuntuu
ylivoimaiselta ottaa taas yksinäinen viikonloppu
vastaan.
Ei yksinäisyyteen totu koskaan, se vaan lievenee
ajan myötä mutta joskus tulee sellaisia hetkiä
että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä punkan
pohjalle ja vetää peitot korville ja toivoa että
olotila menisi mahdollisimman nopeasti ohi.
Mutta se ei estä meitä haaveilemasta paremmasta,
sillä minulla ainakin pitää ne haaveet ja kiireet
elämänsyrjässä kiinni muuten ei tulisi mitään.
Kait se ihminen sitten jostain tupsahtaa jos on tullakseen, on pakko alkaa ajattelemaan tuolla tavalla.
Huomenna on toisin mutta sillävälin taas sinne
punkan pohjalle kohta.
Kiitos, että otatte kantaa, sinä ja muut. Huomaankin, että meitä samoin tuntevia on muitakin. Yksinäisyys ja haaveet! Nykyajankin ongelma. Nytkin perjantai-iltana olen kotona, ei ole sopivaa illanviettopaikkaa, ei nuo savuiset kaljakapakat minua vedä. Vaikka sanotaan, että kotona on hyvä olla, totta, on hyvä, mutta yksinolo harmittaa. Tuntuu, että rakkautta olisi vielä annettavana ja tiimalasi valuu. Tiedän, että kotiovelleni ei kukaan tule, siis pitäisi vain mennä ja taas mennä. Mutta kun en ole enää nuori, ei oikein syty ajatukselle. Siis haaveita vain.
Ajattelen elämää eteenpäin, onko minun muistoihini kerääntynyt jo riittävästi ihania ja rakkaita asioita. Voinko jo luovuttaa? Mutta niin kuin jo kirjoitin, rakkautta olisi vielä annettavana.
Tämän ikäisenä vielä haluaisi elää ja kokea ja olla rakastettu. Mutta jos tähän tottuu, niin suosittelen pitkäjännitteisyyttä.
Onneksi on videot ja nauhoituksia katsomatta. Jospa se tästä.
pieni lisäys.
Ihana kappale se "haavemaa", itku pääsee joka kerta kun kuuntelen sitä ja samaten Silmun
esittämä "yksinäinen".
Alkuperäisversio oli tosin parempi mutta se ei
tässä ole oleellista vaan sanoista oli kysymys.
...sehän on vain laulu. Olet siinä iässä, että laulut ja kuvat (valokuvat, lehtikuvat, muistikuvat) tuovat yhä useammin mieleen jotain jonka haluaisimme unohtaa, mutta riemastuttavaa on että ne tuovat mieleen myös hauskoja, herkkiä nostalgisia hetkiä joihin haluamme palata.
Suurin osa yksin olevista haikailee ystäviä, ja mitä pitemmän ajan on yksin, sitä korkeampi on muuri edessä, kun sosiaaliset taidot tai itseluottamus tai molemmat rapisevat. Ja kun on 50 , tietää riskit. Tietää, että kaikilla ihmisillä on merkilliset tavat ja oikut ja käsitykset juurtuneet neurooseina aivoihin. Voi olla nöyryyttä tunnustaa tämä, mutta jatkuvia ristiriitoja olisi luvassa. Ihminen on eletyn elämän muokkaama otus, köntys, vätys tai mikä onkin. Pakon edessä sonnikin poikii, mutta yhden kerran vain!
yksin kuin huonossa seurassa. Kyllä tällainen kalkkis alkaa olla jo niin urautunut, että ihan mihin tahansa ei enää ole valmis vain seuran puutetta torjuakseen.
Haluan vielä alkuperäistä viestiäni täydentää kertomalla, etten ole pelkästään seuraa seuran vuoksi hakemassa, en tarkoita siis pelkästään seksiä. Haaveet tarkoittavat läheisyyttä, vierellä oloa, "maata, johon juurtua".
Tähän on syytä lisätä jonkun viisaan armottomat sanat: Vähässä vanhan ilot, leivässä ja lämpimässä.
Nyt Katri-Helena laulaa:
Näin alkaa rakkaus, hiljainen aavistus....
Ihminen 50 ei enää ajattele toista sukupuolta seksin kumppanina. Pääasia on vierellä olo, ja tulevaisuutta ajatellen se olisi todella tärkeä että vierellä olisi läheinen, jonka mukana vanhenee ja heikkenee ja hiljenee ja kylmenee.
No, tämä ei ole koko totuus, mutta on tärkeä osa todellisuusta.
Lainaus kirjeestäsi: No, tämä ei ole koko totuus, mutta on tärkeä osa todellisuusta.
Ei todellakaan seksi ole tärkeintä, mutta yhdessä lähekkäin. Se mitä tulee elämän illan väistämättömään kylmenemiseen,josta kirjoitit, en kuitenkaan siinä vaiheessa ole kaveria vailla. Sitä kun on yksin lähdettävä kuten yksin on tultukkin.
Mutta siitä ei sen enempää, siitä kylmenemisestä.
Uskoisin monien ikäistemme ajattelevan tulevaisuudelta turvallista köpöttelyä, heh, mutta jos sitä ennen kuitenkin vielä vikkelämmin vaikka tanssis, matkustelis ja suunnittelis.
On aina kuitenkin se mahdollisuus, että oppis olemaan yksikseen, olemaan itse itsensä paras kaveri.
Voi hirviä paikka!
Enpä mie malttanu tuota naisten paapatusta olla kommentoimatta... Varmoja mielipiteitä vaan kehissä! Ja sitku vähänkin Teitä Arvon Ladyjä yrittää varovasti lähestyä - tulee suut ja silimät täythen "palautetta", jota ei voi niin kovin positiiviseksi sanua!
Ja sitte sanotta varmana kantana niinko täsähi:
"Ihminen 50 ei enää ajattele toista sukupuolta seksin kumppanina"
Saapiko tiijjustaa, misä tuommone on tutkittu?
Jos ykski miehenpuoli menis sanomhan Naise kuulle, että olis seksiä pikkuse mielesä...
Sitä mölyä ei kuulis ita vanaha Erkkikää...
Ja sanotta, ettei saa vongata.
Miesitä vaan ihimitelly, että miten se ilimastaan "Oikein"?
Rehellisesti, nätisti, hymyillen, kohteliaasti (niin hyvin kuin osaa) yms EI kelepovvaa!
Sitte täälä meän tansipaikoisa Laanilasa ja Levilä. - Naiset ottaa aina net törkimyksimmät.
Net, jokka tariuaa tupakkia, juottavat baarisa yms.
Ja sitte net ei ehki taha ko sen yhen illan seuraa.. Ja semmosia naisenpuolia sitte loppuillasta tariuaa ihtiään... mutta se ei teän emäntien mielestä ole ollenkhan "vonkaamista", ko se niinpän..
Ja kun en lähe - taas nälävintää...
Ole siinä sitte kohtelias.
Eli alakuperräiseen kysymääsi, Joulutyär,
Mie ainaki koen yksinäisyyttä. Rintah oikeen sattuu. Kipiää joskus, ko aattellee, että olispa siinä vieresä...
Ku ossasi teän mukhan oikeen asiajan ilimasta
Elä sie kuule valita, ko Tet ite oletta meät sällit alas painanhet! Ja siitä seksistänne myöthän höpötättä! Ei sitä ja ei sitä....
Kuiten lujin virallista tutkimusta, että Naisenpuoli sitä seksiä tilastojenhi mukhan Enämpi vonkaa ko mies!
Ja pystyyhi enampi!
Mieki tykkäisin tanssata ja reisusa olen meleki myötyriä.. Mieluusti reisaisin mukavan vakituisen naisseuralaisen kans..
Eikä se ole miun keksimä ahvorismmi, että Naiset renttuihi...
Niin, oikeassa olet siinä, että kaksistaan vanheminen olisi elämän ehtoo. Laitan omat pointtini tähän: Kumpi muuttaa paikkakuntaa? Kun toisen exä asuu lähellä ja arvostelee? Rakastan enkä muuta hänen minua - 10 vuotta exänsä naapuriin. Ei me riidellä, mutta totuus on tällainen. Rakkauden on jotenkin loputtava sillä olen itsenäinen ja olen jo liikaa piikittelyjä kuullut hänen exältään. Surullinen mutta väistämätön totuus.
Olisin ottanut opikseni jos hän olisi kertonut, miten lähellä asuvat. Annan sydämeni paatua kun en osaa enää itkeä...
Toisen exä asuu lähellä ja arvostelee, siis kumpi muuttaa! Kenenkään suuta ei voi tukkia, muutto vaikuttaa olla kova ehto - mutta sittenkin jos mielenrauhan saa, niin muuton menetykset ajan kanssa ovat siedettävät. Tällaisen pointin olemassaolo on minulle mittasuhteissa outo. Hyvä että sain ajattelemisen aihetta, oman pienen elämänpiirin ulkopuolelta.
Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Lapin sälli osaa itkeä. Mutta sitäpä ei. ei sitä etelän Nainen hyvällä silmällä kato.
Häätyypi olla. Miehellä tolla.
Iso posa, mahtilompakko. Olla pakko
oppia tekemään ja tehdä että on itsensä paras kaveri mutta se ei kuitenkaan anna sitä kaivattua lämpöä ja toisen antamaa läheisyyttä.
Kuka meitä kieltää haaveilemasta kaikesta tuosta
enkä vielä aio luovuttaa vaikka olenkin 50 .
Pari kuukautta sitten olin valmis jo luovuttamaan
mutta tulin toisiin aatoksiin oltuani täällä
palstoilla vähän aikaa. Huomasin että on
muitakin samassa paatissa, ei me vielä upota
emmekä jätä sitä.
sisäpiiriläisten turhautuneiden Naisten keskinäisen valittamisen kerho. johon ei sovi uusia ajatuksia..
Anteeksi siis ymmärtämättömyyteni.!
*kumarrus*
ohvi mies paikkansa.
Minä en välitä lompakoista mitään enkä ole
Levillä ollut vonkaamassa ketään, seura on ollut
aina mukana siellä käydessäni.
Luostolla olen kerran ollut lustinpidossa 500
naisen kanssa eikä juuri rattopoikia näkynyt.
Ei saa yleistää meitä, se on murto osa jotka
siellä riekkuvat, olen sen verran aikoinani kulkenut perheeni kanssa pohjoisessa.
Älä sinä huido, käytä ohovia!
Ohovia, vaikka mieluusti siinä hyäsä parisuhteesa olisinki....
Ei se hyvi mieltä mettä keittelemhän, ko reisusta tulen. Joskus ulukomailtahi - ja yön tunteina lentoasemalla kavereita vastasa omat kultasa, sitä pussaamisen hallausta ja riemun tunnetta silimittellee sällihi tipat näköttimisä..
Varsinki ko mie aattelen, meleko tosihi on, että heillä kotona oottaapi lämmin tee, voileipiä, kylypy, siisti paikka tulla...
Miesitä menen murjhuuni. Tunkkasta, ko ei tuuletetu, potkin postia sivhun, että saan laukun, kukat kuivhunehet, jääkaapisa homehtunutta juustoa ja liittasta makkaraa.
Eipä siinä mieli mettä keitä...
Enkä mie ylleistäkhän!
Joulutar kysyki, onko yksinäistä. miesitä vaan, että ON!
Ja mietinpä syitähi - miksi....
Miulle riittäs hyvi, että olis ehki se yks. Sitte ei olis nii yksinäistä...
Ja kyä miehi niitä teeleipiä tekisin, ku se yks kotio tulosa olisi..
Hyvähä se on perreellisen viisastela. Eri asia meän leskiin...
Vai ohovia käyttää häätys....
Kas ettei lastiikkasta lolitaa komenna...
olemme tavalla tai toisella yksinäisiä.
Yksi on leski, toinen eronnut ja voipi olla
joukossa vielä karannutkin.
Onko sillä väliä, kunhan saamme olla toistemme
seurassa jottei kenelläkään olisi yksinäistä
tänäkään iltana.
Voin sanoa että olen oman osuuteni yksinäisyydestä
takuulla kärsinyt elämäni aikana mutta aion
kunnialla selviytyä loppuun saakka oli se sitten
yksin tai kaksin.
saisin valita, ottaisin Nannin, hän on
niin ihana... yöterkut...
ajattelen seksiä vaikka täytin tuon maagisen 50 rajan, ajattelen ja unelmoin oikeasta kumppanista. Enkä koe itseäni mitenkään seksittömäksi. Joka kerta kuppiloihin mennessä aina joku siihen viereen kääriytyy, iskemisyritysfrekvenssi on viimeisen 10 vuoden aikana päinvastoin noussut. En tiedä siihen muuta syytä kuin että olen nykyisin välittömämpi ja iloisempi kuin joskus nuorempana, ja näytän yhä aika tyttömäiseltä. Ed. kirjoittajan ajatus vain pisti pahasti silmään.
Anteeksi, hyvät ihmiset. Asetin sanat huolimattomasti. En tarkoittanut, en tarkoita, että mies ei katsoisi naista potentiaalisena seksikumppanina lainkaan, ja ettei seksi olisi 50 miehen mielessä enää lainkaan. Tarkoitin, että mies näkee naisessa jo silloin muutakin, eikä ajattele seksiä enää joka 6. sekunti kuten 20-30 vuotias. Eikä ole 50 nainen seksitön. Minusta silloin vasta nainen on arvokkaasti seksikäs, eikä lelu.
Nuoret miehet katsovat naista aivan eri tavalla, eri asioita tuijottavat, eri asioista unelmoivat. Niin se on aina ollut, nuoressa naisessa nähdään synnyttäjä, vanhemmassa ja silloin vileä vilkkaassa ja iloisessa sytyttäjä, innostava kumppani.
En tiedä kirjoitinko nytkään tajuttavasti. Tämä palstalla olo on kieliharjoitusta, huono suomi saa joskus asian kääntymään. Ajan mukana se taito paranee, on pohjalla sentään koulusuomi.
ukkomiehelle ja kiitos, tuli hyvä mieli heti
aamusta ennen päivän askareita taas.
Koetetaan taas tsempata ja olla upottamatta
venettä.
lisäys vielä, vaikka paatti ei uppoa,
täytyisi päästä "suojaan" kaikelta pahalta
silloin on hyvä olla.
myös olla sytyttämättä suurempia roihuja!
sitä vaan illalla aina tuo mieli virkisryy,
luulee kai olevansa ikinuori...
Kirjoitat erittäin miellyttävästi ja kunnioittavasti meistä naisista, meistä yli 50v.
Monet miehet eivät ajattele noin tai eivät rohkene noin tyylikkäästi ilmaista aikuiseen naiseen kohdistuvaa asiaa varsinkaan heidän seksuaalisuudesta. Tyylikästä, kiitos sulle.
Mielenkiintoista huomata kuuluvansa joukkoon, ainakin yksinäisiä on olemassa.
Mutta totuushan on, että aikuinen nainen tai mies eivät seurustele tavan vuoksi. Seurustelun täytyisi olla yhteinen juttu, saman suuntaiset ajatukset, kokemukset ja odotukset. Tiedän, mille tuntuu, kun sukat pyörähtää jalassa. Vaikka olen jo aikuinen nainen, olen vain kahdesti rakastunut, ihanasti rakastunut olenkin. Siis koko elämän aikanani.
Nyt lauletaan: Voiko milloinkaan kumpikaan toista rakastaa, eikö milloinkaan kumpikaan ketään löytää saa.
Haaveita edelleen ja pian kyyneleitä.
Jovain miehi sitä kyyn eleitä tuhulaksi asti. Ko sillo leskeki, 8 vuotta sitte...
Yksinolloon tottunu, mutta ei se säälistä tokene.
Junnu se lauluksi laati:
Saimhaan saaressa pikkuinen torppa
istuu portaalla Nestori Miikkulainen..
...
sille tuttua tutumpi on sävel tuo.
laulu kertoo mitä on yksin kun jää, hyvin hylje sen ymmärtää...
Miesitähi miettiny, että täsä mennee hyä mies käyttämättömänä hukhan....
Vaikka tet sanottahi, että ei muuta ko vieresä kulukia. Ja rakkautta oottaa....
hmm... joo jooo joooo
Yhteinen juttu!
Niisitä miehi miettiny, mutta ei se olisi Yhteinen juttu, jos se naisenpuoli kaiken päättää - kuulemati...
niitä Sinun kyyneleitä, raasu. Se toinen on hyvin todennäköisesti olemassa ja kaipaa Sinua niin ettei sanotuksi saa, se miehenpuoli on aina huonompi verbaali-ilmaisussa, kaiketi myös kynän/näppäimistön kanssa.
Sen toisen löytäminen on kuin etsisi tuhkaa tuulesta, joka meni seinänraosta heinälatoon ja pöllytti kaiken niin ettei sinne heinien sekaan pudonnutta neulaa löytänyt sokea Reettakaan. Voi joskus olla hyvä onni, on se ollut Sinulla ennenkin, jopa kaksi kertaa. Harvoin 2 vailla kolmatta. Ja se kolmas voi tulla vastaan juuri saman suuntaisten tekemisten, liikkumisten, harrastamisten, matkustamisten aikana.
Älä pidä odotuksia liian korkealla, siis älä rajaa mahdollisuuksia niin, että suljet kaikki ovet. Unelmia saa olla, unelmien prinssiä ei ole 50 miehissäkään. Eikä ruhtinasta, kreiviä tai vapaaherraa.
että ehki huomannu, että täälä sitä yksinäinen sälli... Sitähä mie justhan eellä mainihin, että tet ootatta jottain mersurinssiä - ja sitte petyttä ja mollaatta tosiaan VERPAALISINA meät jokkaisen taviksen...
Se vasta itkettää... että ilimasetta nii selevästi.. että "miehenpuoli aina huonompi.."
Joo se rohkasoo meitä....
Sorry, jos vaikutan nyyhkeröiseltä. En sitä todellakaan ole. Kun nyt vain satuin tutustumaan tähän keskustelupalstaan, niin ajattelin sohaista heinälatoa jokseenkin arkaluontoisella asialla. Minulla on monia hyvä ystäviä, joiden kanssa aika ajoin jutustelen henkilökohtaisista olemisistamme, mutta ihan näin läpi Suomen laajuisesi oli mielenkiintoista ottaa esille ihmisen yksinäisyys. Siihenhän joskus joku kuoleekin. Mutta minä en kuitenkaan siihen kuole, kunhan mietin vain. Kyllä kai me tästä selvitään, onhan meitä aika monta. Tätä olen näissä riveissäni hiukan provosoinut saadakseni ajatuksia ja tuntemuksia liikkeelle. Eipä ole tullut esille mitään uutta, sitä, miten helsinkiläisen tai sallalaisen yksinäisen taapertajn ratkaisut tai mallit eroaisivat. Muuten, en siis ole Helsingistä enkä Sallasta.
Yksinäisyydestä olen.
Nyt taidan olla liian väsynyt.
kiitos Sinulle, että sohaisit heinälatoa.
Kun olet ystävien kanssa jutustelut olemisista, ja itse asian kipeästi koet, ei varmaan ole sellaista puolta muutaman viestin kautta odotettavissa, jotka olisivat uusia. Sehän on niin että yksinäinen kiertää pienempää kehää kuin kaksinainen.
Yksinäisyydestä minäkin, läheltä Helsinkiä.
Jos nyt on natti-natti, niin nuku levollisesti.
Minä vielä valvon, vaikka aamukuuteen. Sitten katson päivään uuteen vaikka taivas ei ole valjennut.
vaikka aloittamaan uuden parisuhteen. Kunnioittaen, ystävällisenä, kilttinä, keskutelevana, kuuntelevana, luottavaisena. Tehden työtä yhteisen tulevaisuuden onnellistuttamana. Mustis en ole, enkä juurikaan viinaksia käytä, paitsi saunaolut ja ruokaviini. Kahvin kera konjakkikin jää lasiin..
Siispä - onko yksinäisyyteeni loppua? Muutankin mieluusti - jos ja jos..
Mistä päin lappia joikhaat ?
Kemi ? Tornio ? Rovaniemi? Vai siitä ylöskö päin.
yli 10 vuotta yksin oloa, eikä siihen koskaan totu. On päiviä, jolloin on pohjalla; kyyneleet ja ikävä läheisyyttä. Mutta sieltä noustaan ylös kunnes sinne taas romahdetaan. En tanssi enkä viihdy kapakoissa ja olen hieman ujokin, joten sen sielunkumppanin löytyminen lienee mahdotonta. Kaikesta huolimatta elämällä on tarjottavana monia ihania asioita ja ilon aiheita, joskus niin pieniä, mutta nautitaan siitä, mitä meillä on eikä keskitytä siihen, mitä puuttuu. Se on vaikea läksy,jota täytyy usein kerrata.
Hyvää joulunalusaikaa!
Hei, kirjoitit kauniisti ja viisaasti lohtua unohtamatta. Minäkin olen helposti pessimisti, vaikka monesti, ainakin näin joulun alla, huomaan kuinka hyvin minulla kaikki onkin. Pidän joululauluista ja glögistä. Minua ei kukaan häiritse, voin olla yksin ja rauhoittua miettimään, etenkin huomaamaan, että kaikki tarpeellinen on ympärillä ja sitä on riittävästi. Jonkun ystävistäni voin pyytää seurakseni, jos niin haluan. Ei tarvitse keneltäkään kysyä, sopiiko niin tai näin.
Mutta ei olisi pahaksi, vaikka vieressäni olisikin mies, jonka kanssa voisin nauraa elämäni naurut ja olla hiljaa vain, jos niin olisikin hyvä. Glögilasin voisin hänellekkin ojentaa.
Samanlaisia ajatuksia liikkuu mielessäni. Uskotaan parempaan ja valoisampaan huomiseen, ehkä sillä jotain tarjolla meidänkin varalle.