Löytyisköhän täältä joku kohtalotoveri taikka tuoreita mielipiteitä tilanteeseeni.
Suoritan tässä jo toista vuotta avoimen yliopiston kursseja, kun en vielä kahdella yrittämällä ole päässyt sisään millekään haluamilleni aloista. Olen hiljattain havahtunut miettimään, onkohan minulla kenties jonkinlainen lukihäiriö tai oppimisvaikeus, tai ovatko kykyni opiskeluun muulla tavoin riittämättömät. :D Nyt suorittamani opintokokonaisuus kiinnostaisi kovasti, mutta tentteihin lukeminen on minulle kovin vaikeaa ja raskasta - enkä edes haluaisi ajatella pian edessä olevia pääsykokeita.
Minun ongelmani ei ole motivaation puute, vaan opiskelun hitaus. Minä yleensä ymmärrän kyllä lukemaani, mutta myöhemmin en tunnu muistavan siitä mitään! Sen takia opiskeluni on äärimmäisen hidasta; 2 vuoden saldo on 50 opintopistettä. :P "Perinteisen" lukemisen tueksi olen kokeillut erilaisia tekniikoita, kuten lukemisen aikatauluttamista, ääneen lukemista, muistiinpanoja, alleviivauksia, käsitekarttoja, muistilappuja... Ei, ei, ei. Mikään ei tunnu helpottavan urakkaa. Usein saan tentit läpi vasta sitten, kun olen tankannut kirjoja niin kauan ja niiiin monta kertaa, että osaan ne melkeinpä ulkoa!
Tässä hiljalleen opiskelu (ja sen ajattelu) on vallannut lähes kaiken ajastani. Pari liikuntaharrastusta minulla on ja niistä pidän kiinni, mutta en enää oikein jaksaisi/ehtisi tavata ystäviä, ulkoilla, huolehtia itsestäni tai pitää kämppääni asuttavassa kunnossa. Ja silloinkin, kun en opiskele, stressaan, että pitäisi opiskella. Olen kokeillut "löysätä" tätä puurtamista ja käydä kurssikirjat läpi vähän "pinnallisemmin", mutta silloin en selviydy tenteistä. Tilanne on jotenkin joko/tai; joko minun on annettava kaikkeni koko ajan, tai sitten en saa mitään. Olen usein väsynyt, apaattinen, aikaansaamaton ja unohtelen arkisiakin asioita. Joskus myös saan raivareita tai purskahtelen itkuun kesken lukuhommien. En voi kovin hyvin, tiedän sen. :D
Arvosanani näyttävät (ja ovat ennenkin kouluaikoina näyttäneet) ihan hyviltä, toisinaan jopa kiitettäviltä, joten kukaan ei tunnu ymmärtävän, milllaisen työn ja tuskan takana JOKAISEN kurssin suorittaminen minulle on. "Mitä, eihän sulla mitään oppimisvaikeuksia voi olla kun olet aina ollut ihan hyvä koulussa"! No niinhän sitä luulisi.
Jos tarinani kuulostaa jonkun mielestä tutulta, niin olisipa mukava kuulla kohtalotovereilta, miten he ovat ongelman selättäneet - jos se nyt ylipäätään on selätettävissä. Ja tsemppiä vaan kaikille opiskelujensa kanssa tuskaileville! :)
Suoritan tässä jo toista vuotta avoimen yliopiston kursseja, kun en vielä kahdella yrittämällä ole päässyt sisään millekään haluamilleni aloista. Olen hiljattain havahtunut miettimään, onkohan minulla kenties jonkinlainen lukihäiriö tai oppimisvaikeus, tai ovatko kykyni opiskeluun muulla tavoin riittämättömät. :D Nyt suorittamani opintokokonaisuus kiinnostaisi kovasti, mutta tentteihin lukeminen on minulle kovin vaikeaa ja raskasta - enkä edes haluaisi ajatella pian edessä olevia pääsykokeita.
Minun ongelmani ei ole motivaation puute, vaan opiskelun hitaus. Minä yleensä ymmärrän kyllä lukemaani, mutta myöhemmin en tunnu muistavan siitä mitään! Sen takia opiskeluni on äärimmäisen hidasta; 2 vuoden saldo on 50 opintopistettä. :P "Perinteisen" lukemisen tueksi olen kokeillut erilaisia tekniikoita, kuten lukemisen aikatauluttamista, ääneen lukemista, muistiinpanoja, alleviivauksia, käsitekarttoja, muistilappuja... Ei, ei, ei. Mikään ei tunnu helpottavan urakkaa. Usein saan tentit läpi vasta sitten, kun olen tankannut kirjoja niin kauan ja niiiin monta kertaa, että osaan ne melkeinpä ulkoa!
Tässä hiljalleen opiskelu (ja sen ajattelu) on vallannut lähes kaiken ajastani. Pari liikuntaharrastusta minulla on ja niistä pidän kiinni, mutta en enää oikein jaksaisi/ehtisi tavata ystäviä, ulkoilla, huolehtia itsestäni tai pitää kämppääni asuttavassa kunnossa. Ja silloinkin, kun en opiskele, stressaan, että pitäisi opiskella. Olen kokeillut "löysätä" tätä puurtamista ja käydä kurssikirjat läpi vähän "pinnallisemmin", mutta silloin en selviydy tenteistä. Tilanne on jotenkin joko/tai; joko minun on annettava kaikkeni koko ajan, tai sitten en saa mitään. Olen usein väsynyt, apaattinen, aikaansaamaton ja unohtelen arkisiakin asioita. Joskus myös saan raivareita tai purskahtelen itkuun kesken lukuhommien. En voi kovin hyvin, tiedän sen. :D
Arvosanani näyttävät (ja ovat ennenkin kouluaikoina näyttäneet) ihan hyviltä, toisinaan jopa kiitettäviltä, joten kukaan ei tunnu ymmärtävän, milllaisen työn ja tuskan takana JOKAISEN kurssin suorittaminen minulle on. "Mitä, eihän sulla mitään oppimisvaikeuksia voi olla kun olet aina ollut ihan hyvä koulussa"! No niinhän sitä luulisi.
Jos tarinani kuulostaa jonkun mielestä tutulta, niin olisipa mukava kuulla kohtalotovereilta, miten he ovat ongelman selättäneet - jos se nyt ylipäätään on selätettävissä. Ja tsemppiä vaan kaikille opiskelujensa kanssa tuskaileville! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli kuin omasta kynästäni. Olen pohtinut, että onko minulla mahdollisesti lukihäiriö. Sen sijaan en ole koskaan epäillyt, etteikö minusta joskus voisi maisteria tulla - vaikka sitten hitaammalla tahdilla.
Olen tässä hiljattain tajunnut, että olen pinnallinen oppija ja toisinaan menen mieluiten sieltä, missä aita on matalin. En malta panostaa tarpeeksi lukemiseen ja arvosanat avoimen yliopiston kursseilla ovat useimmiten vaatimattomia. Olen yksinhuoltaja, joten lukuajan järjestäminen ei ole aina ongelmatonta. No, kukapa se olisi sanonut, että elämä olisi helppoa :) Kärsin myös tenttipelosta ja usein siirrän tenttejä myöhemmäksi suoritettavaksi. Tämä voi liittyä riittämättömään valmistautumiseen ja suuriin odotuksiin.
Minulla on suoritettuna vajaa 30 opintopistettä ja neljä tenttiä (yhteensä 20 opintopistettä) odottavat tenttimistä. Aion suorittaa ja tulen suorittamaan ne vielä tämän vuoden kuluessa :)
Olen kiinnittänyt nyt huomioita sopivan ja tehokkaamman opiskelutekniikan löytämiseen sekä lisännyt tehokkaan lukuajan määrää. Luen nykyään jo melko rivakasti, mutta syväoppiminen ja kertaaminen vaativat vielä harjoittelua. Minun oppimistani auttavat mind mapit, jolloin isojen kokonaisuuksien hahmottaminen ja muistaminen helpottuu, alle- ja yliviivaukset eri väreillä sekä erillisiin lappuihin listojen & termien kirjoittaminen ja näiden päntääminen. Se on sikäli pakollistakin, sillä haen toista kertaa ko. tiedekuntaan tutkinto-opiskelijaksi. Olen optimistinen sen suhteen, että tulen selättämään opiskelutekniikkaongelmat ja pääsemään tutkinto-opiskelijaksi :)
Olen myös huomannut, että riittävällä unella, terveellisellä ruualla & vitamiineillä sekä liikunnalla & ulkoilulla on merkittävä vaikutus oppimiseen. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Välillä kannattaa rentoutua totaalisesti ja nollata ajatukset. Sen jälkeen jaksaa taas pakertaa.
Opiskelujen kuluessa olen muutamien muiden opiskelijoiden kanssa pitänyt myös opintopiiriä. Olen huomannut sen erittäin hyödylliseksi. Opintopiiritapaamisiin tulee valmistauduttua ja luettua hyvin, mikä edistää opintoja merkittävästi. Vertaistuen myötä olen huomannut, että opiskelijoilla on monesti erilaisia huolia. Opintopiirissä voi niin itse saada kuin antaa apua toisille. Monesti helpottaa kummasti, kun saa kertomalla keventää omaa taakkaansa ja saada samalla hyviä vinkkejä.
Olet mielestäni edennyt erinomaisesti opinnoissasi, kun sinulla on jo 50 opintopistettä. Sehän on jo monta prosenttia maisteritutkintoon vaadittavasta opintopistemäärästä. 300 opintopisteestä se kuudesosa eli lähes 17%! Tsemppiä sinulle opiskeluissasi. Tulet varmasti onnistumaan tavoitteissasi, kun löydät itsellesi sopivat ja parhaat metodit!
Yliopisto-opiskelu ei ole "rakettitiedettä". On vain löydettävä itselle sopivat ja tehokkaat oppimismenetelmät. Tsemppiä sinulle opiskeluissasi. Tulet varmasti onnistumaan tavoitteissasi.Tärkeintä on varmaan muistaa, että "älä anna periksi"!
Kahden vuoden opiskelun saldo 50 op. Paljon vai vähän?
Jos opiskelet kokopäivätyön ohella, tulos on hyvä, varsinkin jos suoritusten arvosanat ovat asteikon yläpäästä. Jos taas vain opiskelet ja käytät siihen koko aikasi, tulos on vaatimaton. Siihen on tultava muutos, mikäli pääset yliopistoon.
Mikä se muutos olisi? Ensin muodostat kokonaiskuvan opittavista asioista. Sitten tutustut kiinnostaviin yksityiskohtiin tarkemmin. Läheskään aina ei ehdi lukea kaikkea. Vielä harvemmin ehtii mitään kerrata. Rohkeasti tenttiin. Lyhyet, ytimekkäät vastaukset. Näillä konsteilla itse sain aikaan keskinkertaista tulosta.
Heippa!
Kiitos kommenteistanne, Yritteliäs15 ja Tulostatuli.
Huojentavaa tietää, että joku muukin joutuu kunnolla "pakertamaan" tenttiensä eteen. :D Välillä minusta tuntuu, että opiskelu on kaikille muille helpompaa kuin minulle, ja sekös lannistaa. Yritteliäs15, ihan mahtavaa, että jaksat haasteista ja ajanpuutteesta huolimatta olla optimistinen onnistumisesi suhteen! Yritän tartuttaa osan optimismistasi myös itselleni. :) Olen itsekin haaveillut opintopiiriin osallistumisesta, mutta tapaamisiin liikkuminen olisi mulle hieman hankalaa, kun itse asun eri paikkakunnalla kuin nämä muut opiskelijat... Vaikka järjestelykysymys kai tuokin vain olisi.
Tulostatuli, teen osa-aikatöitä eli pääsääntöisesti olen tosiaan käyttänyt kaiken aikani opiskeluun. :D Käyn siis vain yhtä kurssia kerrallaan. Tiedän, etten tutkinto-opiskelijana voi jatkaa näin ja että jokin muutos pitäisi tapahtua - en vaan enää tiedä, mitä itse voisin vielä yrittää tehdä asialle. Ei kai tässä auta muu kuin jatkaa "opiskelemaan opiskelua", etanan vauhtia mutta periksi antamatta.
Olen tässä miettinyt, että ehkä minun ongelmani onkin siinä, että käytän yhteen kurssiin aivan liikaa aikaa, uppoudun liiaksi yksityiskohtiin enkä sitten ehdi muodostaa asioista kokonaiskuvaa. Tämän puolesta puhuisi sekin, että tenttivastaukseni ovat aina joko hyvin pitkiä, hiottuja ja yksityiskohtaisia, tai sitten en osaa vastata kysymykseen yhtään MITÄÄN. Välimuotoja ei ole! :D Tämän seurauksena joudunkin sitten aina käyttämään tenttiajan hyödyksi viimeiseen sekuntiin saakka.
Huoh.. Ensi viikoksi olisi tenttiin luettavana yli 600 sivua. En ole pystynyt edes aloittamaan, koska joka kerta kun yritän avata kirjat, minusta alkaa tuntua siltä kuin hukkuisin. :P Taidankin hätäratkaisuksi kokeilla tähän semmoista otsikkolähtöistä taktiikkaa, että opettelen ensin nuo otsikot ja sitten vasta niiden sisällöt.. Onneks tämä sentään on aihe, josta minulla on jo himppusen pohjatietoja. Katsotaan kuinka käy!
Hyvää opiskelukevättä kaikille, ja kiitos! :)