Wäinö Havas puolusti vuonna 1927 julkaistussa kirjassaan Laestadiolaisuuden historia pääpiirteissään herätysliikettä näin:
»Se tunturituuli, joka kerran Kaaresuvannosta lehahti puhaltamaan on ollut sittenkin Jumalan tuuli, joka milloin vihurina on murskannut saatanan töitä, milloin lämpimänä lounatuulena saapunut sinne, missä särjetyt sydämet ovat kaivanneet sanomia taivaallisesta Armahtajastaan. Sen matkaan on kyllä toisinaan noussut niitä ilmavirtoja, jotka ovat lähtöisin tästä maasta, ja tuhoakin on tullut. Mutta mikäpä Jumalan työ olisi täysin turmeltumattomana milloinkaan pysynyt.»
»Se tunturituuli, joka kerran Kaaresuvannosta lehahti puhaltamaan on ollut sittenkin Jumalan tuuli, joka milloin vihurina on murskannut saatanan töitä, milloin lämpimänä lounatuulena saapunut sinne, missä särjetyt sydämet ovat kaivanneet sanomia taivaallisesta Armahtajastaan. Sen matkaan on kyllä toisinaan noussut niitä ilmavirtoja, jotka ovat lähtöisin tästä maasta, ja tuhoakin on tullut. Mutta mikäpä Jumalan työ olisi täysin turmeltumattomana milloinkaan pysynyt.»
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kauniisti sanottu.
Tuolla mainitaan Väinö Havaksen kirja "Joulusta jouluun".
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno:ateos_55436#.VPeE5XysXRs
Siitä ei varmaan ole otettu uusia painoksia. Olihan kirjalla puutteensa, mutta sitä taannoin luettiin paljon.
Tämä Väinö Havas on kertonut koskettavan tarinan kolmesta kenttäoikeudessa kuolemaan tuomitusta, jotka saivat parannuksen armon.
Nuo kolme äärimmäisen paineen alla - kaikillahan siellä oli paineita! - pakenivat rintamasta, vaikka se oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty.
Noiden kolmen kilvoituksen matka ei ollut pitkä. Taivas avautui teloituskomppanian tappavien luotien osuessa heidän kehoonsa. Luultavasti Väinö Havas oli katselemassa tätä teloitusta.
2. Tim. 1:9:
Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen