Lehtimajanjuhlan päätyttyä Jerusalemissa oli vielä seuraavana aamunakin paljon ihmisiä. Jeesus istui temppelissä opettamassa. Kansaa oli kerääntynyt hänen ympärilleen.
Kesken opetuksen hänen eteensä tuotiin aviorikoksesta tavattu nainen. Lainopettajat kysyivät Jeesukselta, pitäisikö nainen hänen mielestään kivittää, kuten Mooseksen laissa määrätään.
Jeesus ei vastannut mitään, vaan kirjoitti sormellaan maahan ja sanoi sitten kysyjille: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Kysyjät poistuivat hiljaisina.
Syyttäjien poistuttua Jeesus armahti syntisen naisen, ja lähetti hänet kilvoituksen tielle: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:1–11.)
Tuon tapahtuman jälkeen alkoi temppelissä keskustelu, jossa Jeesus keskusteli juutalaisten kanssa syvällisesti. Keskeinen aihe keskustelussa oli se, kuka Jeesus on ja kuinka hänet voi tuntea. Lainopettajien ja fariseusten mielestä asia oli selvä: Tässä on Marian ja Joosefin poika Galilean Nasaretista. He eivät ihmisymmärryksen valossa voineet nähdä muuta.
Jeesus halusi keskustelussa valaista, että Jumalan pelastustyötä ei voida käsittää ihmisjärjellä. Kukaan ei voi ilman Pyhän Hengen lahjaa tuntea Isää ja Poikaa.
Tuntemisen perusta
Jeesus opetti, että tuntemisen perustana on Jumalan sanan kuuleminen. ”Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu” (Joh. 8:47). Opetuslapset olivat vähän aikaisemmin todistaneet, kuinka he olivat sanankuulon kautta tulleet näkemään ja tuntemaan Jumalan Pojan.
Pietari oli vastannut Jeesukselle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”(Joh. 6:68–69.) Pyhä Henki oli avannut sanan ja auttanut sanan kuulemisen kautta uskoon.
Jumalan sanaan sisältyy suuria lupauksia. Temppelissä Jeesus sanoi keskustelukumppaneilleen: ”Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa” (Joh. 8:51). Jeesus oli tullut maailmaan tekemään tyhjäksi sielunvihollisen työn, avaamaan ihmisille tien ikuiseen elämään. Siksi hän tahtoi myös pitää esillä Jumalan sanaa.
Uskotko vai et?
Monet kuulijat kuitenkin turvautuivat sanan kuullessaan vain omaan järkeensä. Tällöin viesti jäi vieraaksi. He ihmettelivät Jeesuksen sanoja, ja loukkaantuivat niihin.
Keskustelussa tuli jälleen näkyviin, kuinka Jumalan sana ei kosketa kaikkia. Aina ollut ja on kaksi joukkoa. Toiset, jotka uskovat, ja toiset, jotka eivät usko. Vapahtaja tahtoo kuitenkin kutsua kaikkia.
Jeesus alkoi muistella Vanhan testamentin kirjoituksia Abrahamista. ”Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.” (Joh. 8:56.)
Vapahtaja opetti, että uskon kautta Abrahamkin sai katsella Jumalan rakkauden ennusmerkkiä, kun hän valmiina uhraamaan poikansa luotti siihen, että Jumala pitää lupauksensa. Myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja ihastelee sitä, kuinka Abraham katseli tuolloin ylösnousemuksen ennusmerkkiä (Hepr. 11:17–19).
Pojan kunnia
Jeesus totesi keskustelussa, että Isä tulee kirkastamaan myös Pojan kunnian. Tämä tapahtui, kun Jeesus kulki kärsimyksen tien, kuoli ristinkuoleman ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.
Paavali muisteli tätä filippiläisille: ”Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” (Fil. 2:5–9.)
Jumalan valtakunnan sanomassa kirkastetaan yhä Pojan kunniaa. Jumala puhuu valtakuntansa kautta. Hän kutsuu parannukseen ja vakuuttaa jokaiselle katuvalle syntiselle syntien anteeksiantamusta Poikansa Jeesuksen sovintotyön tähden. Joka kuulee ja uskoo, saa tuntea Isän ja hänen rakkautensa.
Kesken opetuksen hänen eteensä tuotiin aviorikoksesta tavattu nainen. Lainopettajat kysyivät Jeesukselta, pitäisikö nainen hänen mielestään kivittää, kuten Mooseksen laissa määrätään.
Jeesus ei vastannut mitään, vaan kirjoitti sormellaan maahan ja sanoi sitten kysyjille: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Kysyjät poistuivat hiljaisina.
Syyttäjien poistuttua Jeesus armahti syntisen naisen, ja lähetti hänet kilvoituksen tielle: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:1–11.)
Tuon tapahtuman jälkeen alkoi temppelissä keskustelu, jossa Jeesus keskusteli juutalaisten kanssa syvällisesti. Keskeinen aihe keskustelussa oli se, kuka Jeesus on ja kuinka hänet voi tuntea. Lainopettajien ja fariseusten mielestä asia oli selvä: Tässä on Marian ja Joosefin poika Galilean Nasaretista. He eivät ihmisymmärryksen valossa voineet nähdä muuta.
Jeesus halusi keskustelussa valaista, että Jumalan pelastustyötä ei voida käsittää ihmisjärjellä. Kukaan ei voi ilman Pyhän Hengen lahjaa tuntea Isää ja Poikaa.
Tuntemisen perusta
Jeesus opetti, että tuntemisen perustana on Jumalan sanan kuuleminen. ”Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu” (Joh. 8:47). Opetuslapset olivat vähän aikaisemmin todistaneet, kuinka he olivat sanankuulon kautta tulleet näkemään ja tuntemaan Jumalan Pojan.
Pietari oli vastannut Jeesukselle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”(Joh. 6:68–69.) Pyhä Henki oli avannut sanan ja auttanut sanan kuulemisen kautta uskoon.
Jumalan sanaan sisältyy suuria lupauksia. Temppelissä Jeesus sanoi keskustelukumppaneilleen: ”Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa” (Joh. 8:51). Jeesus oli tullut maailmaan tekemään tyhjäksi sielunvihollisen työn, avaamaan ihmisille tien ikuiseen elämään. Siksi hän tahtoi myös pitää esillä Jumalan sanaa.
Uskotko vai et?
Monet kuulijat kuitenkin turvautuivat sanan kuullessaan vain omaan järkeensä. Tällöin viesti jäi vieraaksi. He ihmettelivät Jeesuksen sanoja, ja loukkaantuivat niihin.
Keskustelussa tuli jälleen näkyviin, kuinka Jumalan sana ei kosketa kaikkia. Aina ollut ja on kaksi joukkoa. Toiset, jotka uskovat, ja toiset, jotka eivät usko. Vapahtaja tahtoo kuitenkin kutsua kaikkia.
Jeesus alkoi muistella Vanhan testamentin kirjoituksia Abrahamista. ”Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.” (Joh. 8:56.)
Vapahtaja opetti, että uskon kautta Abrahamkin sai katsella Jumalan rakkauden ennusmerkkiä, kun hän valmiina uhraamaan poikansa luotti siihen, että Jumala pitää lupauksensa. Myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja ihastelee sitä, kuinka Abraham katseli tuolloin ylösnousemuksen ennusmerkkiä (Hepr. 11:17–19).
Pojan kunnia
Jeesus totesi keskustelussa, että Isä tulee kirkastamaan myös Pojan kunnian. Tämä tapahtui, kun Jeesus kulki kärsimyksen tien, kuoli ristinkuoleman ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.
Paavali muisteli tätä filippiläisille: ”Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” (Fil. 2:5–9.)
Jumalan valtakunnan sanomassa kirkastetaan yhä Pojan kunniaa. Jumala puhuu valtakuntansa kautta. Hän kutsuu parannukseen ja vakuuttaa jokaiselle katuvalle syntiselle syntien anteeksiantamusta Poikansa Jeesuksen sovintotyön tähden. Joka kuulee ja uskoo, saa tuntea Isän ja hänen rakkautensa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hepr. 13:9:
Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta,
Ps. 18:
28. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
>>Jeesus halusi keskustelussa valaista, että Jumalan pelastustyötä ei voida käsittää ihmisjärjellä. Kukaan ei voi ilman Pyhän Hengen lahjaa tuntea Isää ja Poikaa. ** Ei se nyt näin mennyt.
Juutalaiset odottivat Messiasta, joka on koko VT;n punainen lanka.
He eivät uskoneet Hänen olevan Messias, siinä ei yksi järkeilty, vaan He eivät vain uskoneet.
He uskovat kylläkin Jumalaan, samalla tavalla kuten mm lestadiolaiset.
Oli kuitenkin joukossa ihmisiä jotka tunnistivat Hänet, mm Marian siskon mies, Simeon.
25 Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
26 Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
>>Jeesus opetti, että tuntemisen perustana on Jumalan sanan kuuleminen. ”Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu” (Joh. 8:47).** Hän oli vasta muutaman päivän ikäinen, joten Hän ei puhut mitään.
Simeon vain tunsi Hänet, Jumala ei tee mitään, ettei Hän omillensa ilmoittaisi.
Julkisen työn Jeesus aloitti vasta 30 vuotiaana, eikä vielä silloin Hänen omat veljetkään tunnistaneet Hänessä Messiasta.
Jeesus oli huolissaan siitä, ja siksi Hän sanoi;
Joh. 14:11
Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden
Teot ovat aina uskovan merkki.
En kuitenkaan mitenkään heikennä Sanaa, joka on myös Jeesuksen itsenä nimi, ennen ihmiseksi syntymistä.
>>Uskotko vai et?** Niin, minä ainakin uskon, sehän on HEKILÖKOHTAINEN RATKAISU.
Se on myös järjen kysymys, sanooko Sinun järki jotain muuta.
Kun tuntee Raamatun, ratkaisu on helppo. On ihana lukea Jeesuksen puheita ja saarnoja.
Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jeesusta Kristuksena ja se antaa aina helpoimman tien, kun se, ettei Henkeä ole.
Pitää ottaa kuitenkin se huomioon, että on lahkoja, jotka väittävät jo elävänsä Jumalan Valtakunnassa, joka ei ole vielä tullut, se tulee Jeesuksen kanssa.
Usein tuollainen soopa palvelee vain saata.naa.