Kun mikään ei tunnu miltään

Todellakin inhottava olo kun mikään ei tunnu miltään.
En syö minkäälaisia lääkkeitäkään, josta voisi johtua.
Ystäviä on joitain, jota näen harvoin kun ei kiinnosta.
Miesystäväkin on jota näen 1-2 kertaa viikossa, ei hetkauta.
Kävin ystävien kanssa teatterissa katsomassa koskettavan esityksen, jossa lähes kaikki kyynelehtivät, minä en.
Tulevaisuus tuntuu ahdistavalta ja voisin olla neljän seinän sisällä päiviä jos mahdollista.
Työpaikka jossa on kova stressi ollut jo pitkän aikaa, liian vähän työntekijöitä työmäärään nähden.
Mitä järkevääö tässä oikein voisi tehdä.
5<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Voisitko olla tunnevammainen? Saitko ilmaista tunteitasi lapsena vai vaiennettiinko sinut?
Olen itse ollut tunnevammainen ja osittain parantunut! Hakeudu itseilmaisu kurssille!

Äänestä

Ettei vaan oisi masennusta? Mee lääkäriin.

Äänestä

Mulla on ollut tuota samaa ja yleensä aina silloin ollut masis meneillään. Se tekee juuri tuon harmauden elämään. Itse syön lääkettä kaksisuuntaiseen joka usein helpottaa oireita. Nyt selviämässä syvästä masennuksesta ja toivon pilkahduksia näkynyt jopa. Mutta hiljattain olisin voinut vain maata peiton alla kaiken aikaa jos olisi ollut mahdollista. Mutta siis lääkkeet ei riitä parantamaan oloa. Itse käyn terapiassa, luulen että sekin auttaa. Jos haluat parannusta oloon niin pyydä sitä. Kaikkea kannattaa kokeilla. Yritä pitää toivoa yllä...

Äänestä

Kiitos teille.

Äänestä

Kuulostaa siltä että sulla on työstressi ja se heijastuu sitten muuhun elämään sillä tavoin ettet jaksa ihmisiä ja et osaa iloita tai tunteilla. Oot vähän niinku lukossa stressin takia. Sit kun stressi loppuu niin taas naurat ja itket ja haluat seuraa.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


eiköstänäin kirjoitti:

Todellakin inhottava olo kun mikään ei tunnu miltään.
En syö minkäälaisia lääkkeitäkään, josta voisi johtua.
Ystäviä on joitain, jota näen harvoin kun ei kiinnosta.
Miesystäväkin on jota näen 1-2 kertaa viikossa, ei hetkauta.
Kävin ystävien kanssa teatterissa katsomassa koskettavan esityksen, jossa lähes kaikki kyynelehtivät, minä en.
Tulevaisuus tuntuu ahdistavalta ja voisin olla neljän seinän sisällä päiviä jos mahdollista.
Työpaikka jossa on kova stressi ollut jo pitkän aikaa, liian vähän työntekijöitä työmäärään nähden.
Mitä järkevääö tässä oikein voisi tehdä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu