Olen ollut lapsuudestani asti uskomassa. Silti muutaman vl:n (hynde, leenu, ..) kommentit lievästi sanoen hämmentävät. Ajatus, että sterilisaatio olisi ääritilanteissa kielletty tuntuu naurettavalta. Käytäntö vl:ien keskuudessa on kuitenkin toinen. Toisaalta Päivämiehen historia-artikkelit tekevä samoin. Tällä palstalla puhutaan usein siitä, että ne kertovat sen ajan hengestä. Olen kuullut muutaman puhujan mainitsevan ko artikkelit ja niiden osoittavan, että Jumalan valtakunnassa mikään ei muutu. Viikko sitten PM:ssä olleesta artikkelista, jossa kerrottiin, että kauppiaiden oluenmyynti ei ole hyväksyttävää, heräsi vaimoni kanssa seuraava keskustelu: voinko olla lääkäri, koska joskus voin joutua myöntämään ehkäisypillereitä, voiko olla sairaanhoitaja ea-asemalla, koska voin joutua antamaan katumuspillereitä, jne. Olimme loputtomassa suossa!.
Onneksi tämän palstan vastaajien joukosta löytyy myös hieman muunkinlaisia vastauksia (reinhard, maria, ..) Mukava lukea niitä!
Palsta on täynnä feikkaajia ja ärsyttäjiä, mutta jo muutaman lukukerran jälkeen ne pystyy erottamaan pois ja löytämään mielenkiintoisia pohdiskeluja. Mitä sieltä löytyykään?
Joidenkin asioiden kohdalta ikäänkuin suomukset putoavat pois ja ja pysähtyy ajattelemaan, mitkä asiat meille ovat tärkeitä: usko, toivo, rakkaus, anteeksiantamus, jne vai tietyt käytännöt (syntilistat).
En tunne raamattua, enkä pysty sen pohjalta väittelemään kenenkään kanssa. Kuitenkin uskon ja toivon niin, että uskomalla synnit anteeksi pelastun. Kuitenkin monet vl:t sortuvat täällä kiivaaseenkin väittelyyn epäuskoisten kanssa. Onko se tarpeellista? Joskus ihan naurattaa, kun meikäläinen jää selvästi perusteluineen puille paljalle (esim leenu). Samalla itsekin havahtuu - onko minulle opetettu jokin asia väärin? Herää taas kysymys: Mitä ja miksi uskon?
Olen hieman keskustelut (aivan liian vähän!) näistä asioista juuri aikuisuuden kynnyksellä olevien lasteni kanssa, ja usein joutunut varoittamaan heitä liiasta mustavalkoisuudesta. Esim lapsemme näkevät epäuskoiset pahoina ihmisinä, joita tulee vältää. Pienet lapset puhuvat tulimerestä, johon naapurin lapset joutuvat. Mielestäni se ei ole oikein, emmekä me kotona ole niin opettaneet. Joskus aivan harmittaa!
En joudu elämässäni uskottomien ihmisten kanssa väittelyyn, koska mielestäni se ei ole tarpeellista. En MISSÄÄN tilanteessa voisi mennä sanomaa esim työkaverilleni, että oluen juonti on synti. Minä pelastun ainoastaa omakohtaisella uskolla. Joidenkin vastaajien hillitön halu tehdä käännytystyötä täällä tuntuu jossan määrin hupsulta.
Onneksi tämän palstan vastaajien joukosta löytyy myös hieman muunkinlaisia vastauksia (reinhard, maria, ..) Mukava lukea niitä!
Palsta on täynnä feikkaajia ja ärsyttäjiä, mutta jo muutaman lukukerran jälkeen ne pystyy erottamaan pois ja löytämään mielenkiintoisia pohdiskeluja. Mitä sieltä löytyykään?
Joidenkin asioiden kohdalta ikäänkuin suomukset putoavat pois ja ja pysähtyy ajattelemaan, mitkä asiat meille ovat tärkeitä: usko, toivo, rakkaus, anteeksiantamus, jne vai tietyt käytännöt (syntilistat).
En tunne raamattua, enkä pysty sen pohjalta väittelemään kenenkään kanssa. Kuitenkin uskon ja toivon niin, että uskomalla synnit anteeksi pelastun. Kuitenkin monet vl:t sortuvat täällä kiivaaseenkin väittelyyn epäuskoisten kanssa. Onko se tarpeellista? Joskus ihan naurattaa, kun meikäläinen jää selvästi perusteluineen puille paljalle (esim leenu). Samalla itsekin havahtuu - onko minulle opetettu jokin asia väärin? Herää taas kysymys: Mitä ja miksi uskon?
Olen hieman keskustelut (aivan liian vähän!) näistä asioista juuri aikuisuuden kynnyksellä olevien lasteni kanssa, ja usein joutunut varoittamaan heitä liiasta mustavalkoisuudesta. Esim lapsemme näkevät epäuskoiset pahoina ihmisinä, joita tulee vältää. Pienet lapset puhuvat tulimerestä, johon naapurin lapset joutuvat. Mielestäni se ei ole oikein, emmekä me kotona ole niin opettaneet. Joskus aivan harmittaa!
En joudu elämässäni uskottomien ihmisten kanssa väittelyyn, koska mielestäni se ei ole tarpeellista. En MISSÄÄN tilanteessa voisi mennä sanomaa esim työkaverilleni, että oluen juonti on synti. Minä pelastun ainoastaa omakohtaisella uskolla. Joidenkin vastaajien hillitön halu tehdä käännytystyötä täällä tuntuu jossan määrin hupsulta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
samaa mieltä
no kyllä kai sitä voi sanoa että oluen juominen on syntiä tai joku muu asia. ja tuleekin sanoa, mun mielestä.
no ei kuitenkaan tarvi sitä sanoa työaikana, jos ei erikseen kysellä tai vasta puoli aloita keskustelua., koska työpaikalla ei olla vapaasta tahdosta vaan rahaa tienaamassa siksi pitäs antaa varmaan jokaisen tehdä rauhassa työnsä.
synti? Alkoholin käyttöä ei kielletä missään kohtaa raamattua. Alkoholin kohtuukäyttö ei ole synti.
Sen sijaan jos näet että joku juo viinaa humaltuakseen, niin siinä tilanteessa voit asiasta sanoa.
kyllä sitä pitää kertoa mikä on syntiä.
no ei kuitenkaan tarvii hoitaa sitä työaikana ,kosa töissä ei kuitenkaan olla vapaasta tahdosta vaan tienaamassa rahaa niin pitäs antaa ihmisten hoitaa työnsä rauhassa.
Todellakin tekstisi vastaa aamenta. Tällaista puhetta puhutaan elävässä kristillisyydessä. Eikö se niin ole että sekä liian tiukka että löysä asenne elävään kristillisyyteen voivat viedä sydämen uskon. Kultainen puhdas keskitie on varmaan Jumalankin tahto. Kuuliainen, puhdas, VAPAA.
Kiitos kirjoituksestasi.
Kyllä lämmitti sydäntä kirjoituksesi.
Tähän minä yritän aina luottaa, että joukossamme on myös paljon sydämen kristittyjä, joissa näkyvät Pyhän Hengen hedelmät, ilo, rauha ja rakkaus. Ja oikea vapaus.
Olen vahvasti niin kokenutkin seuroissa ja muualla vl:en joukossa.
Täällä palstalla on minusta välillä yllättävän huono henki, täältä lähtee usein ahdistuneena iltatoimille. Ja sen hengen synnyttävät minusta pääasiassa juuri nuo kireimmät "vl-kirjoittajat".
Aika äkkiä saa kuulla olevansa maailman rakastaja, jopa valehtelija jos yrittää tuoda näkemyksiään rehellisesti esiin siten, kuin miten itse asiat kokee. Leimakirves heiluu helposti.
Kuitenkaan emme ole oikealla laidalla hoippuessamme yhtään sen enempää turvassa kuin vasemmallakaan, melkein päinvastoin. Vasemmalla laidalla kun ihminen usein itsekin huomaa, että surkeisiin synteihin tässä on joutunut.
Sen sijaan oikeaa laitaa täälläkin puolustetaan kivikovin argumentein, raivokkaasti ja välillä aika ilkeästikin teilaten kaikki toisen kommentit. Mistä se nousee, kysyn minä?
En ole missään kuullut näin rutikuivaa ja kireää argumentointia kuin täällä - ja kieltämättä niissä Päivämiehen artikkeleissa, joista kuitenkin tiedän niin paljon, että mieleni on varsin tyyni niiden suhteen. Kaikella on aikansa...
Olkaa ystävällisiä ja osallistukaa tekin "tavallisemmat vl:t" kirjoitteluun. Välillä tiukat näkemykset ovat täällä voimakkaana enemmistönä ja keskustelu on silloin hyvin yksipuolista. Luulen että koko tästä kristillisyydestä välittyy ulkopuolisillekin kuva, joka ei ole lähelläkään todellisuutta. Hurja kuva kertakaikkiaan!
Vanhoillislestadiolaisuus oli alun perin - ja on monessa mielessä vieläkin mitä lempein kristillisyys.
Minä en oikein tiedä mitä tuolle ns. vääränlaiselle kuvalle voisi tehdä. Minusta tuntuu etteivät ns. tiukemman linjan ihmiset itsekään tiedä kuinka moni uskovainen tavallaan kärsii heidän sanomisistaan, milloin seurapenkissä (kukaan ei viitsi kommenotoida tai jatkaa keskustelua), milloin jossakin sosiaaalisessa tilanteessa sukulaisten keskellä, milloin täällä netissä jne. Täällä he ehkä ensimäistä kertaa saavat suoraa palautetta toisilta uskovaisilta ja havahtuvat siihen että oho, eivätkö ne kaikki olekaan minun kanssa samaa mieltä ja kauhistuvat. Joskus tuntuu että se on niiden osa, joilla ei ehkä sosiaalinen herkkyys riitä kuulemaan sanomattomia viestejä. Tarvitsee ajatua törmäyskurssille ennenkuin tajutaan missä mennään.
Uskon että lestadiolaisuudessa on mahdollista elää niin että tästä näkemysten variaatiosta ei oikeastikaan ole tietoinen, vaan uskoo aivan 100%:sti puhujan sanomisiin tai PM-kirjoitteluun tai kuten jossakin muualla viittasit siihen kulttuurin, jossa näkemykset sanotaan selvästi ääneen. Ja jos ei sanota ääneen, on liuta ihmisiä, jotka eivät sen vuoksi kuule mitään "sanottavan" tai keskusteltavan. Osa uskoo että se seurakuntapäivien näennäiskeskutelu on ainoa oikea todellisuus, mitä elämme. On aika suuri merkitys sillä keiden seuraan liikkeen sisällä sosiaalistuu.
Tavallaan hynde ja kumpp.(anteeksi hynde) antavat oikeanlaistakin kuvaa. Onhan heitäkin joukossamme, vaikkakin jatkuvasti vähemmän.
ei ole taitoa tarpeeksi, ja he eivät todella tarkoita mitään pahaa. Se voi olla vaan ajattelemattomuutta. Tai sitten osa on vaan tekemisissä vl:ien kanssa ja he eivät tiedä mitä on ulkopuolella tämän uskon. Ja miten sellasiin ihmisiin suhtautua, jotka ei ole vl:iä kun ei ole kokemusta.
Se voi olla myös pelosta johtuvaa.
Asioilla on yleensä monta puolta.
Ei kaikki ole edes yhtä vahjoja kuin sinä.
Oletkos siis osannut ajatella tällasia asioita.
Monella on myös isot perheet ja voi olla väsyneitä.
Toiset voi olla nuoria ja epäkyspiä, mutta
sellasenkin sydämmessä voi olla helmi...
Toivon että et tykkää huonoa tästa mitä sanoin, en tarkoittanut millään pahalla tätä...
En ollenkaan tykkää huonoa, kauniistihan Sinä puhut. Ja ihan oikeaa asiaa.
Noita on hyvä miettiä. Helposti alkaa liikaa katsomaan asioita vain omasta näkökulmastaan ja pitämään sitä sitten ehdottomana totuutena.
Olemme kaikki kokemuksiemme summia ja toimimme sen pohjalta, omilla lahjoillamme. Suurin osa toimii varmasti vilpittömästi hyvää tarkoittaen.
Siitäkin syystä tällainen vapaa keskustelu on minusta niin mielenkiintoista, että pääsee tutustumaan vähän eri lailla maailmaa hahmottavien ihmisten ajatuksiin. Olen saanut näistä kirjoituksista paljon ajattelemisen aihetta.
ovat vaan viallisia ihmisiä, kuten me muutkin.
Ja kaikki jotka tekee Jumalan valtakunnna työtä, ja puhujatkin... Ja he puhuvat niinkuin he näkee asian, mitä väärää siinä on. Ihmisellähän on vapaus puhua. Me olemme vapaassa maassa. (Eihän se varmaan ole tarkoitus eikä tarpeellistakaan, että me arvostelisimme toisia täällä ja olisimme toisille poliiseina). Ja ainahan puhujat pyytäää, että antaisimme heille heidän puutteitaan anteeksi.
Ajatelkaapa itsekin minkälaista työtä he tekevät,
ja myös ihmiset jotka niin paljon myös tällä palstalla välittävät toisesta ihmisestä, että haluavat puhua siitä kalleimmasta asiasta,,,
(Niin, en minä ainakaan silloin kun tulin maailmasta vl:ksi, edes huomannut näiden vikoja ja virheitä. Pääasia, oli että löytyi elävä usko).
Kyllä se ajan kanssa on löytynyt se muukin :) Ja ehkä se joka maailmassa on ollut ja etsinyt vuosikausia elävää uskoa, arvostaa kokonaan muita arvoja, kuin sitä että hakee vikoja ja virheitä toisista ihmisistä.
Mutta näyttää siltä että myös vl:issä samanlaiset
ihmiset löytävät toisensa. Eikä siinä ole mitään
väärää mielestäni.
Mutta toisten vikominen ja se että jos näkee aina
että juuri minä olen oikeassa, niin oliskohan silloin aihetta vähän ajatella asioita uudestaan.
Siis eri asia on jos on kysymys uskonaisoista,jotka pohjautuu Raamattuun, ja joista ei voi tinkiä kuten esim. opilliset asiat.
Ei millään pahalla taaskaan.
Anteeksi taas puutteeni, minullakaan kun ei ole tätä taitoa, siis erikoisen hyvää, että ilmaista asioita niin hyvin kuin haluasin. Ja sillä tavalla, että se ei loukkais toista ihmistä koskaan.
Jokainen meistä tietää, että esim puhujat omine virheineen ja vikoineen ovat samanlaisia kuin mekin. Suvussani ja lähipiirissäni on puhujia ja en todellakaan pidä ihmisenä heitä muita parempina. Muistan nuorempana, kun oma isäni meni puhumaan, että hävetti. Miten hän voi puhua kun on sellainen kuin on. Nyt arvostan niitä saarnoja, koska niistä kuuluu evankeliumi ja hyvä sanoma - ei niinkään tuomio.
Päikkärin vastuu on erilainen. Se on liikkeemme pää-äänenkannattaja ja sitä siteerataan lukuisissa tilanteissa ja sen artikkelissa esitetyt kannanotot nähdään yhteisömme virallisena linjana. Omaa vanhaa isääni en luulisi juuri siteerattava sen laajemmalti.
olet viettänut. Levy on jäänyt sinulla niistä ajoista pyörimään.
Nuoren ihmisen on orjuuttavaa alistua kaikenlaisten
syntilistnpitäjien poukoteltavaksi.
Anna itsesi ja ajatuksesi kasvaa ja kypsyä.
Kun tulet aikuiseksi voit itse päättää kenen uskontokattilaa alat hämmennellä.
Älä alistu, ota selvää ja tee ratkaisusi kypsässä iässä.
Olen kasvanut vl -perheessä hyvien vanhempien, sisarusten ja ystävien kanssa. Kodin ja uskovaisten piirissä ole saanut hyvät arvot: työnteko, rehellisyys, anteeksi antaminen ja saaminen,..Mitään en vaihtaisi pois. Nykyisen perheeni vaimoineen ja lapsineen sekä vl-ystäväpiiri on Jumalan lahjaa ja olen siitä kiitollinen. Se mitä olen menettännyt nykyisillä elämanvalinnoillani olen saanut kaksi verroin toisaalla takaisin. Kiitollisus tästä ei kuitenkaan minun kohdallani tarkoita silmien ummistamista tiettyjen ristiriitaisuuksen ja epäkohtien kohdalla.
samaa mieltä. Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän elämää näkee, niin sitä vahvemmin.
mielipiteestäsi, oli todella mukava lukea sitä. Tiedän ettet uskovaisena voi hyväksyä syntiä, mutta olet huomannut monen kiivaan sävyn tällä palstalla. Olen yrittänyt herätellä täällä joskus aivan asiallisia, ei kiivashenkisiä, kysymyksiä, mutta useinmiten olen saanut sellaisen vastauksen uskovaiselta (?), etten ole pitkiin aikoihin tällä palstalla enää viihtynyt. Harvoin täällä saa lukea kiihkottomia ja asiallisia viestejä puolin ja toisin
Minä aina voin pahoin kun näen tällaisen nikin,
että on exvl ja ihmettelen että mitä on tapahtunut
kun usko on jäänyt.
Ja ajattelen voi jospa osaisin jotenkin vaikuttaa
tämän ihmisen sydämmeen, että hän palaisi Jumalanvaltakuntaan.
Tunnen joka kerta samaa surua kun näen että ihminen on jättänyt uskon.
En muuta voi tehdä, mutta haluan muistaa sinua rukoksin.
Ja sansoisin sinulle ja kaikille täällä, että anteeksi,että minullakaan ei aina ole taitoa ollut tarpeeksi, kun olen täällä puhunut ihmisten kanssa. Mutta en minä ainakaan ole tarkoittanut mitään pahaa.
Toivosin sydämmestäni, että sinulla mieli kääntyis ja lähtisit Ry;lle seuroihin.
Jos toiset tekee väärin se on heidän synti, et siis välittäis sellasista asioista,jos joku sanoo tai tekee väärin. Se voi tulla sinulle raskaaksi.
Se voi olla joskus vaikeaa löytää se oikea...
mutta se on vaan etsiä sitä.
"Minä aina voin pahoin kun näen tällaisen nikin,
että on exvl ja ihmettelen että mitä on tapahtunut
kun usko on jäänyt."
Monella "exvl" kirjoittajalla elävä usko on säilynyt, vanhoillislestadiolaisuus ahdistavine harhaoppeineen ja isien perinnäissääntöineen on jäänyt taakse ja todellinen Jumalan lapsen vapaus on koittanut.
Toki moni vl-herätysliikkeestä eronnut on saattanut menettää myöskin elävän uskon vanhoillislestadiolaisuuden kokemustensa perusteella. Tämä on pahin lopputulos, jota taivas suree ja sielunvihollinen iloitsee. Siinä Jeesus-lapsi meni vl-pesuveden mukana.
Gal. 5:1
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
Kommentoin vaan tuota loppupuolella kirjoittamaasi, vaikka ilo oli lukea koko kirjoitus.
Kirjoitit aikuistuvista lapsistasi. Että he näkevät helposti asioita mustavalkoisesti ja niin, miten ette mielestäsi ole perheessä heitä kasvattaneet ja joudut heitä ottamaan siitä kiinni. Mutta oletko miettinyt sitä mikä osuus on kasvattamisella sillä yhteisöllä, mihin lapset kauttasi kuuluvat? Mistä he käsityksensä saavat? Mikä on oman kasvattamisenne osuus, mikä sen yhteisön? Minua se pelottaa.
Olen joutunut omaala kohdalla miettimään tuota rankemman kautta. Olen saanut kasvaa onnellisen lapsuuden uskovaisessa kodissa. Kotini ilmapiiri oli vapaa ja keskusteleva. Kotonamme kävi paljon uskovaisia ja ei-uskov vieraita. En kokenut kotona ahdistava oloa. Mutta ahdistuin kovasti siitä yhteisöstä, lestadiolaisuudesta erityisesti siitä julkisesta puhumattomuudesta mihin Maria tuossa jossakin viittasi. Kuulin tarinoita, kasvatusneuvoja, näkemyksiä muuallakin kuin kotona. Kotona koin armoa ja anteeksiantamista, mutta en aina ukovaisten keskellä. Opin kotona oikeastaan liian hyvälle. Kaikki nuo ns. säännöt mistä täällä puhutaan olivat kotona kyllä keskustelulle ja kritiikille avoimia. Niitä selitettiin, ei jätetty yksin. Toisenlaiseen kultuurin törmäsin Ry:llä ja leireillä muiden uskovaisten keskellä.
En kestänyt sitä yhteisöllisyyttä. Irtaannuin monen vuoden pohdiskelun jälkeen lestadiolaisuudesta. Hullua sikäli kun uskoin syntien anteeksiantamiseen ja saamiseen. Uskon vieläkin. Minulta loppui ymmärtämys sille historian painolastille. Miksi sitä vyörytetään mukana, jos niin monella on paha olo sitä ehdottomuudesta? Ne näkemykset ovat mukana siinä yhteisössä, vaikka kotona niitä ei painotettukaan. Ja siihenhän yhteisöön lapset väkisinkin altistuvat, kun seuroissa ja leireillä käyvät. Minä olin liian herkkä lapsi sen yhteisön vaikutuksille. Minulle tuli ongelmia asioista, joiden ei oli pitänut minua edes koskettaa.
Olen pahoillani puolestasi, että näin on käynyt.
Minä olen ulkopuolelta tullut vl-uskoon ja olen
yrittänyt lapsiani laittaa vl-leireille.
Mutta en ole tällaisia asioita osannut ajatellakaan, mistä kerroit.
Olen sokeasti luottanut että he ovat hyvässä seurassa, koska ovat uskovaisten kanssa.
Mutta kun he aikuistuivat, alkoi näkyä muutakin.
Huomasin liian myöhään, että vl:ät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, viallisia ja tekevät myöskin virheitä. Mutta myös aloin ymmärtää, että miten
myös itse teen virheitä, että en itsekään ole aina jaksanut tehdä kaikkea oikein. Ja nyt alan tunteen itseänikin siis paremmin. Oliskohan siinä jotain sellasta mukana, että ihminen kasvaa... jotenkin....ja oppii olemaan tilateen tasalla.
Ajattelen, että jos toiset tekee väärin ei se ole minun syntiä, eikä minun painolastia. Sekin voi olla helpotuksen tunne, että osaa vapautua niistä toisten asioista ja pitää huolta vaan omista asioista. Pukkaa vaan syrjään ne toisten asiat ja ajattelee, että ei nämä kuulu minulle, jos kerran niiden asioiden kanssa ei jaksa.
Mutta yritän myös ajattella, että olis hyvä osata antaa anteeksi etukäteen vaikka toinen ei osaisi pyytäisikään.
Sillä en vielä ainakaan jaksa uskoa että vl:ät tekevät tahallaan synitä. Uskon että uskovainen ihminen joutuu syntiin, eikä tee sitä tahallaan.
Mutta kyllä minäkin teksisin monta asiaa toisin, jos saisin uudestaan alkaa...Nii, kyllä sitä nyt olis hyvä olla jälkiviisas....
Mutta kun asiat on vanhoja niin ne on taakse jäänyttä elämää. Ja niitä ei voi muuttaa...
ainoa mitä voi muuttaa on itseä, ja omia asenteita.
Mutta uskoa ei kannattais missään nimessä jättää... JOs sellanen vahinko on tullut haluaisin sanoa sinulle, että menisit Ry:lle seuroihin. Ja kyllä se Jumala auttaaa..., sehän se olis pääasia, että pääsisit takasin Jumalan valtakuntaan. Kyllä siellä löytyy aina joku sellanen varmaan joka on sinulle sopivaa seuraa. Kyllä uskovainenkin ihminen voi olla varmaan julma, en sitä sano mutta meillähän on vara valita niistä itselle sopiva kaveri.
Anteeksi! Kirjoitan tätä myöhään ja tässä voi tulla asiavirheitäkin, mutta en voinut olla vastaamatta sinulle.
No meitä on moneksi. Sinä sanot omat mielipiteesi.
Mutta muillakin voi olla mielipiteitä ja nekin
voi olla oikeita. Oletko ajatellut sitä? :)
Nyrkkisääntö on yleensä, että mikä soppii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle.
Onhan chatissakin 2 tehnyt jo parannuksen.
Ei nämä uskovaiset varmaan sattumalta ole täälläkään. Joku tarkoitushan siinä täytyy olla.
Minä olen juuri sitä mieltä! Meitä on todellakin moneksi. Se, että jokin sopii toiselle, ei sovi toiselle. Esimerkkejä on lukuisia! Se, että tällä palstalla ja miksei Päikkärissäkin yritetään joskus kiivaastikin muodostaa yhtenäistä omaatuntoa ja yhtenäisi käytäntöjä asioista, jotka eivät välttämättä vähäisissäkään määrin ole uskonasioita. Se hämmentää!
Kiitos.
Asiat ja elämä ei todellakaan mene sillä tavoin ja mustavalkoisesti kuin mihin on kasvanut uskomaan. Elämä onkin ihan muutakin ja Jumala niin paljon luovempi ratkaisuissaan, kuin mihin opetettiin uskomaan.