Mun ongelma

Hei.
Kerroit, että sinulla on paljon hankalia tuntemuksia. Jokaisella on negatiivisia tunteita, mutta ei niiden kuuluisi olla koko ajan päällä. Viestistäsi minulle tuli olo, että sinulla on liian vähän leppoisia ja rentoja hetkiä.
Kun add on sinulla todettu ja lääkitystäkin aloitettu, onko samalla tarjottu sinulle mahdollisuutta keskusteluapuun? Uskon kovasti erilaisten keskustelujen ja terapian voimaan. Kun ihminen saa luotettavalle taholle purkaa oloaan ihan sellaisena kuin on, samalla oppii hyväksymään itsensä ja saa itseluottamusta. Kirjoitit, että toisten kehutkin tuntuvat hankalalta. Ehkä sinun on helpompi ottaa niitä vastaan, tai ne menevät perille vasta kun hyväksyt itsesi nykyistä paremmin.
Voisit alkuun jutella koulun oppilashuollon kanssa, koulukuraattorin tai terveydenhoitajan. Heillä on tietoa, miten voisit saada tukea ja keskusteluapua omalla paikkakunnallasi. Myös lääkärille kannattaa kertoa oloistaan. Lääkitystä saatetaan tarkistaa.
Elämän tarkoitus ei ole jatkuva paha olo, ei myöskään jatkuva onni ja autuus. Mutta kohtuus. Sinulla on oikeus elämään, jossa sinulla on kohtuullisen hyvä olla. Kun tutustut itseesi ja omiin hyviin ominaisuuksiisi paremmin, voit oivaltaa miten paljon elämällä on annettavaa juuri sinulle. Tarvitset siihen tukea aikuisilta. Toivon vilpittömästi, että esimerkiksi vuoden päästä sinulle kuuluu jo mukavampaa ja olet tyytyväisempi elämääsi.

Meiju, diakoni

Meiju-diakoni varmaankin puhui pääosin järkeä, itse en meijun tekstiä kiireen vuoksi lukenut kuin osittain. Itselleni tuli mieleen "Kappas, sinulla on murrosikä"
Murrosikä on ihan hyvä juttu. Sanon näin itse tunteikkaan murrosiän kokeneena ja nyt äitinä omien varhaismurkkujeni tunteenpurkauksia seuratessa. Viimeaikoina olen ajatellut, että murrosikä voi olla siksi niin vaikeaa aikaa kun kaikki on niin uutta. Moni asia tulee elämässä vastaan ensimmäistä kertaa. On hyvä saada ammattiapua keskusteluun, perheen ulkopuolinen näkee asiat eritavalla.
Joskus on vaikee vetää rajaa mikä on normaalia murrosikää, mikä masennusta, senkin puolesta ammattilaisen kanssa keskustelu on hyvä idea.
Sulla on paljon totuttelemista: naisen elämään vaikuttaa myös hormoonihöyryt (kutsun niitä tällänimellä, en tiedä mikä on oikea nimitys) eli kuukautiskierron eri vaiheissa on eri fiilikset. Yleensä niin että paria päivää ennen menkkoja iskee potitus, ketutus, alakulo tms. Silloin on hyvä tajuta että aha, tämähän johtuukin nyt siitä että kohta alkaa menkat eikä maailma olekaan niin kurja paikka kuin sillähetkellä tuntuu. Itselläni meni aika kauan ennen kuin opin tämän. Ja vielä kauemmin ennenkuin huomasin että asiahan saattaakin muuttua: hormoonihöyryt vaikuttavat erilailla eri elämäntilanteissa ja ikävaiheissa. Oikeastaan aika mielenkiintoista ja positiivisella tavalla jännää, kun asian kanssa tulee sinuiksi.