Voiko mikään olla totta ilman että siihen liitetään jokin näkökulma ja taustatieto? Voiko siis olla objektiivista totuutta.
Ihmettelee,
Albert
PS. Mystikkojen totuuksiahan on kyllästymiseen asti. En sotkisi niitä tähän.
Ihmettelee,
Albert
PS. Mystikkojen totuuksiahan on kyllästymiseen asti. En sotkisi niitä tähän.
Vastaukset 148
Vanhimmat
Objektiivista totuutta haikailemme vain näin pohdinnoissa. Vaikka se kuulostaa vankalta perustalta kaikelle, siitä tulee käsissämme vain pilvilinna.
Nyt meidän 'totuutemme' määritellään laeissa, kaikissa normeissa ja säädöksissä.
Jos valheen ja vääryyden löytäminen olisi helpompaa? Se mikä ei ole valhetta, sen täytyy olla totta.
"Jos valheen ja vääryyden löytäminen olisi helpompaa?"
Kuin totuuden.
Valhe ja vääryys ovat kuitenkin ilmauksia jotka edellyttävät moraalin olemassa oloa (joka edellyttää yleensä totuuden käsitettä, joka puolestaan ei ole moralinen käsite).
Totuuden löytäminen tulee siis tehdä ensin - muuten ei moraalin kyhääminen onnistu.
Albert
Totuutta etsiessämme joudumme pakosta käyttämään määrittelemiämme käsitteitä. Matematiikassa joudumme käyttämään lukuja ja sovittuja (tosia!) laskutoimituksia. Jokaisen uuden käsitteen avulla saamme uuden totuuden.
Totuuden löytymättömyys on kai osa totuutta.
Tasan yhtä aikaa ;))))
Tiedän syyn!
Kohottaa aavistuksen kulmakarvaansa..
- ja miettii
"Totuutta etsiessämme joudumme pakosta käyttämään määrittelemiämme käsitteitä."
Työkalun omaisesti. Mutta moraalilla (millä tahansa) on vaikea etsiä totuutta. Se ei käy työkaluksi tähän.
"Matematiikassa joudumme käyttämään lukuja ja sovittuja (tosia!) laskutoimituksia."
Matemaattiset operaatiot (kuten nyt yhteenlasku tai jakolasku) sovitaan kullekin matemaattiselle järjestelmälle. Ei ne ole sen enempää tosia kuin aksioomatkaan. Sitten kun niiden avulla yrität todistaa väittämää, tuloksena on tosi tai epätosi.
Matematiikka on abstrakti tiede, ja siksi ehkä hieman huono kohde tähän keskuteluun.
"Totuuden löytymättömyys on kai osa totuutta."
No nythä sie äläkä päästit! Mitä sie sanoit tuossa?
Albert
pitkälle kun pitää totena sitä mikä ei ole ristiriidassa havaintojensa kanssa.
Ehkäpä absoluuttisen totuuden voi löytää vain itsestään sisältäkäsin?
Ainut asia, mitä kukaan ei voi kyseenalaistaa on tapamme tuntea ja kokea.
Jos sanon kokevani, että rakastan, ei ole olemassa mitään tapaa todistaa lauselmaa vääräksi, koska käsitteen rakkaus sisältö määrittyy subjektiivisesti minussa itsessäni. Joku voi toki nimetä kokemani tunteen, oman mittapuunsa mukaan, vaikka riippuvuudeksi, mutta minun käsitteistössäni määrittyy se rakkaudeksi ja se tekee lauseesta absoluuttisen totuuden itselleni.
Minusta, elämästä tekee elämisen arvoista se,
että elämme kuullostellen omia totuuksiamme ja yritämme kuulla, myös muiden totuuksia.
Paratiisiksi voisimme kutsua niitä hetkiä, joissa totuus on yhteinen :))
Kiinnostuin aiheesta sen verran että etsiskelin muutamia maailmalla tunnettuja ajatuksia aiheesta. Toiset niistä ovat niin merkittäviä että ovat saaneet nimenkin. Ohessa muutamia teorioita totuudesta:
1. Vastaavuusteoria (korrespondenssiteoria). Sen mukaan esimerkikisi lause "minä olen 183cm pitkä" on tosi jos minä olen 183cm pitkä. Toinen asia on sitten kuinka tuo mittaus tehdään.
2. Menestyksellisyysteoria (pragmatismi). Tässä totuus määräytyy menestyksellisyyden perusteella. Esimerkiksi jonkin totalitarismin määräysten mukaan eläminen saattaa olla menestyksellistä vaikka edellyttäisi selvää valehteluakin. Valehdellenkin totta on se mikä on välineellisesti arvokasta.
3. Yhteensopivuusteoria (koherenssiteoria). Totuus merkitsee yhteensopivuutta muiden lauseiden muodostaman järjestelmän kanssa.
4. Yksimielisyysteoria (konsensusteoria). Ollaan sitä mieltä että tiede ohjautuu koko ajan lähemmäksi totuutta kun se voi vapaasti väitellä ja saavuttaa yksimielisyyden. Totuus olisi tällaisen päättymättömän väittely/yksimielisyys/tutkimuskierteen raja-arvo, jota voitaisiin päättymättömästi lähetyä.
Siitä voi valita kukin mielensä mukaan. Ymmärtääkseni mitään yksimielisyyttä ei ole sanan määrittelystä saatu aikaiseksi.
Albert
Olet ihailtavan sitkeä! Tämä on ollut hyvä ketju, moni on pohtinut asiaa ja tuskastunut, niin minäkin. En ole sen lähempänä totuutta nyt kuin alussakaan, ehkä kohde on hieman kirkastunut, ei muuta. Sorrumme pilkkomaan asiat pieniksi, tutkimme kaikkia osia mikroskoopilla näkemättä enää kokonaisuutta. Loputon tie sanon minä.
Valitsen tuon nelosvaihtoehdon, se on viimeinen, siitä olemme yhtä mieltä.
Hei, jos löydät mitä etsit, kerro meille heti.
että totuus on aina subjektiivista.
;))
Tuo antaa tilaa elämälle.
Onhan matematiikassa totuuksia, eikä ne ole ainakaan ensinäkemältä kovin subjektiivisia.
Albert
Matemaattiset totuudetkin vaativat ensin subjektiivisen kokemuksen siitä, että lukuja ylipäätään on olemassa. L.Matemaattisia totuuksia on vain niillä joilla on ajattelussaan käsite luvusta?
"Matemaattiset totuudetkin vaativat ensin subjektiivisen kokemuksen siitä, että lukuja ylipäätään on olemassa."
Tulee mieleen tunnettu aksiooma (näille kaikki matemaattiset järjestelmät perustuu): Suora on viiva joka on suora. (eiks ollu jotenkin näin).
Jos tuon pystyt kuvittelemaan mielessäsi, niin onko se totta. Vai onko totuudessa kysymys siitä miten aksioomat suhtautuvat toisiinsa?
Mutta jos aksiooma pitää pystyä käsittämään mielessään, niin tekeekö se siitä subjektiivisen ja ehkä myös siitää totuudesta jonka havaitsee vallitsevan aksioomien välillä?
Huuli pyöreänä,
Albert
Kun pyytää lasta piitämään suoran viiva on se eittämättä kiemurainen. Ja lapselle se on silti suora.
l. sama viiva on yhtä aikaa sekä suora että mutkainen, riippuen siitä kuka sitä katsoo.
Samalla lailla suora paperin leikkaava viiva voi olla vain minimaalisen pieni pätkä ympyrän kehää, mutta koska ympyrä on niin suuri, havaitsemme sen suorana.
Onko siis suoraa ylipäätään olemassa?
L tuokin matemaattinen aksiooma vaatii ensin subjektiivisen kokemuksen siitä, että suoria viivoja ylpäätään on olemassa.
Ja mielessämme pystymme kuvittelemaan suoran viivan ympyräksi ja kiemuraisen suoraksi...
-joten luulen, että totuus on aina vain optimaalista, näennäistä.
toisten elämälle.
totuuksien totuusarvo palautuu olettamiemme aksioomien totuuteen ja sehän oli vain sopimus.
olemme sopineet Eukleideen kanssa että paralleeliaksiooma on pätevä, mutta ei se sido kaikkia matemaatikkoja. Matematiikkaa tehdään ilman sitäkin.
...että on yhtä monta totuutta, kuin on ihmistäkin, ei se minun käsittääkseni vie keneltäkään tilaa elää, vaan ennemminkin tuo sitä lisää.
tuleekin siitä että jonkun subjektiivinen totuus törmää toisen objektiiviseen todellisuuteen.
ihmeen jaaritusta selevissä asioissa - hoh hoijjaa.
On totuuksia jotka on henkilökohtaisia eli niin monta mieltä kuin miestä. Sitten on totuuksia - faktoja, jotka ovat samoja kaikille esimerkkinä esim. jos emme syö - kuolemme nälkään, jos emme juo (vettä) kuolemme janoon jne.. jne...
Nämä on niitä jaarituksia joita voi pyöritellä ja muljutella loputtomiin, niinkuin nyt filosofit tekee.
Sitten on tieteelisesti tutkittuja ja todistettuja totuuksia - olihan maapallokin josku pannukakku.
Tietysti voihan näitä pohtia, jos ei parempaakaan tekemistä ole.
Mutta hyvä kirja on elämäää ja hiihtolenkki - voi että minä naatin - siis minun totuuksia mm., vaikka enhän minä mikkää totuuden torvi silti - omani vain.
ei ollut tarkoitus vähätellä aloittamasi keskustelun aihetta - olen vain niin arkinen ihminen etten aina muista, että muunkinlaisia ihmisiä on olemassa - sanoisinko - hienosäädöllä toimivia.
Obko totuus yhtaikaa sekä objektiivista että subjektiivista. Onko totuutta ilman tarkkailijaa? Onko totuutta ilman olevaista?
Vajoaa tuoliinsa yhä syvemmälle,
Albert
Osa totuudesta saattaa olla tuolla ulkona, taidan käydä katsastamassa.
On totta että siellä on pakkasta, siitä olen varma.
Päivänjatkoa A!
"Osa totuudesta saattaa olla tuolla ulkona, taidan käydä katsastamassa.
On totta että siellä on pakkasta, siitä olen varma."
Edellyttää näkökulmaa ja taustatietoa.
Albert
Menen tuon retale Jokisen kanssa lenkille....
Juksasi minua... naistaan *argh*
nikillä jota en tunne.
Teemme lumienkeleitä
se on absoluuttinen totuus tänään
Pakkanen ei...
koska minun on kuuma.
*peittelee Albertin päikkäreille*
"Edellyttää näkökulmaa ja taustatietoa."
...ja lämmintä pukeutumista.
-j(menee)
Sinä olet näkökulmani ja taustatietoni nyt.
Olisiko niin, että me (ihmiset)olemme määritelleet sanalle totuus sen sisällön, mikä sillä nyt on. Erilaisen eri kielissä.
Tulkitsen sanan niin, että sen tarkoitteena on ensinnäkin absoluuttinen totuus, joka on havainnoitsijasta riippumaton. Toisaalta sana tarkoittaa subjektiivista havaintoamme, joka voi toisinaan olla yhteneväinen absoluuttisen kanssa, toisinaan ei.
(Mikä on olevainen?)
"Mikä on olevainen?"
Minä olen käyttänyt tuota sanaa kuvaaamaan kaikkea sitä minkä me voimme havaita; Aine ja voimakentät riittänee tässä keskustelussa kuvaamaan sitä.
Olevaiseen ei kuulu jumalaiset sfäärit sun muut mystifikaatiot.
Albert
Jos minun pitäisi valita tunnussana ,niin valitsisin totuuden, ja antaisin kauneuden jahyvyyden tulla toimeen miten parhaiten voivat.
Lainasin :C.A.Sainte-Beuve.
Nais näkö kulmaa :):)
kuitenkin mitä jumalalla tarkoitetaan, joten siinä mielessä se on olemassa.
"kuitenkin mitä jumalalla tarkoitetaan, joten siinä mielessä se on olemassa."
Juuri tästä syystä käytän tuota sanaa "olevainen" - se ei ole degeneroitunut:)) .. mystikot eivät ole pistäneet siihen vielä konkkasormiaan.
Kaikki me tiedämme mitä matematiikalla tarkoitetaan, osa jopa hallitsee sitä mahtavasti ja toiset kehittävät sitä tänäkin päivänä. Silti se ei kuulu olevaiseen siinä mielessä kuin sanalla tarkoitan.
Albert
... minun on myönnettävä tässäkin kohden tietämättömyteni.
En osaa määritellä sanaa jumala kuin omasta näkökulmastani.
Jos ajattelee kristillisen opin lausetta Jumala on rakkaus, niin mitä se tarkoittaa?
Sisältöä ja 'järkeä' lauseeseen tunnen saavani vain silloin, kun käännän yhtälön toisinpäin l.
Rakkaus (subjektiivisesti koettu tunne) on jumala.
Enkä voi tietää, määritteleekö kukaan muu jumalaa käsitteenä, samalla tavoin.
Jos olevaisen määrittelee siksi mitä havaitsemme, ja kaiken subjektiivisen kokemisen jättää pois, niin mitä silloin jää jäljelle.
Onko tuoli enää tuoli ilman kokemista?
Ehkäpä kaikiin havaintoihimme liittyy tuo kokeminen... koska se antaa havainnoille merkityksiä.
Ehkäpä olevaista onkin kaikki se jossa havainnot ja kokeminen yhdistyy ja pelkät havainnot tai sfäärit ovat sitä mystistä?
l. tuo subjektiivisuus on mukana olevaisessakin.
tuommoiset degeneroituneen tyyliset sanavalinnat viestittävät siitä että katsot tapasi määritellä asiat, tässä tapauksessa olevaisen, jotenkin toisia tapoja paremmaksi. Ehkä jopa todemmaksi, tai peräti ainoaksi todeksi? Tässäkö se vika piileekin?
Voi hyvänen aika. Voiko mikään olla totta. Kyseenalaista nyt vaikka vuodenajat. Tosin haet varmaan vain verbaalista kikkailua, joten itse asiassa vuodenaikoja ei varmaan olekaan. Eikä kolmion muoto ole kolmion muoto kun se kikkaillaan joksikin muuksi.
"Tosin haet varmaan vain verbaalista kikkailua"
Minä olen liikkeellä tosissani ja valmis vuodattamaan sydänvertakin ymmärtääkseni hieman sen taakse mitä näen.
Dixi et animam levavi,
Albert
Antaisitko tipan, jotta muutkin ymmärtäisivät mitä haluaisit ymmärrettävästi nähdä. En oikeesti pottuile, menee vaan aika kovaa yli hilseen. Reaalimailman mahdottomuuksiin voin rajallisesti vielä yrittää ottaa kantaa, mutta hypoteettiset filosofoinnit jätän toistaiseksi väliin. Täten tunnustan tyhmyyteni.
Ymmärtääksesi hieman sen taakse mitä näet. Niin, useimmille ihmisille on kokemukseen ja viisauteen perustuvaa ymmärrystä. Kaikki haluaisimme nähdä lisäksi oman horisonttimme taakse. Onhan meillä täällä hyviä kavereita jotka pyrkivat valistamaan. Sitten on tämä virtuaalimaailma kaiken selittävillä vastauksillaan. Riittäneekö tuo, ei tietenkään. Mutta vielä kerran, en pottuile vaan olen itsekin välillä hämmennyksissäni hapuillut kaikenlaisia vastauksia. Minkälaisia, se on sitten toinen juttu.
"Reaalimailman mahdottomuuksiin voin rajallisesti vielä yrittää ottaa kantaa, mutta hypoteettiset filosofoinnit jätän toistaiseksi väliin."
Mitä tarkoitat hypoteettisella filosofoinnilla?
Onko se ehkä ajatustoimintaa jota ei voi käyttää maitokaupassa kassalla. Ainakaan ääneen.
Albert
Se on juuri sitä. Mielelläni käytän ajatustoimintaa joka soveltuu käytettäväksi muun muassa maitokaupan kassalla.
Albert, miten määrittelet käsitteen "totuus"? Tiedämme että se ei pala tulessakaan, mutta vaihtoehtoja on silti liikaa.
Olisi helpompaa löytää jotain, jos tiedämme mitä etsimme.
Tavallaanhan sinä kysyt tässä samaa kuin minäkin. Sanaa käytetään hanakasti, mutta sitä ei näytetä ymmärtävän kovin hyvin.
Tuossa alustuksessani jo hieman valotin sitä kuinka minä sen ymmärrän (kun on näkökulma ja taustatietoa). Mutta onko vielä perustavaa laatua olevampi totuus olemassa?
Albert
Ajatellaan nyt näin:
Haemme jotain (miksi?) - löydämme sen (en usko!) - ja käytämme sitä johonkin (mihin?)...
Eli jos löydämme nyt objektiivisen totuuden, mitä me sillä teemme? Selittääkö se tai parantaako se elämäämme mitenkään? Voimmeko hakea sille patenttia?...argh!
Nämä pähkäilyt saavat savun nousemaan korvista. Taidan mennä silittämään kissoja...
objektiivinen totuus jotain sellaista, mikä pitää tieteellisesti todistaa, vaiko elämänkatsomusta ? Onko objektiivinen totuus siis tietoa, ja subjektiivinen jotain harhaa ja huuhaata, mitä ei pysty todistamaan ? Jotain sellaista, että se vaan on totta ?
Joskus toiminta ja päämäärä on sama asia.
Kun lähden erämaahan vaeltamaan, on matkanteko itsessään suurin osa päämäärästä vaikka minä johonkin olenkin matkalla. Se mihin kuljen ei ole kuitenkaan matkan päämäärä vaan matkanteko ja olo erämaassa.
Näin on yleensä myös kun irrotan purjeveneeni rannasta.
Joskun itse pähkäily riittää - tietää jo aloittaessaan ettei mitään löydöstä saati sen hyväksikäyttöä tule syntymään. Silti siinä saattaa olla mieltä. Ehkä tämä jäsentää minun ajatuksiani, ehkä joku saa ideoita tai havahtuu huomaamaan itsetäänselvyydessä järkyttävää monimutkaisuutta.
Auttamattoman epäpragmaattinen,
Albert
Albert
"objektiivinen totuus jotain sellaista, mikä pitää tieteellisesti todistaa, vaiko elämänkatsomusta ?"
Ei kait tuon sanan merkitystä voi todistaa .. hmmm .. todistaa totuus, eikö se ole oxymoron.
"Onko objektiivinen totuus siis tietoa, ja subjektiivinen jotain harhaa ja huuhaata, mitä ei pysty todistamaan ?"
Siinähän tuo totuus onkin ongelmallinen kun tuota subjektiivisuutta ei voi jättää siitä pois. Mutta jos se on pelkästään subjektiivinen, ollaan lähellä mystikkojen ja uskontojen totuuskäsitystä.
Mutta pelkästään objektiivinenkin vaikuttää mahdottomalta. Tässä taidetaan olla hyvin lähellä kovasti syvällisiä kysymyksiä.
Albert
taidetaan olla hyvin lähellä höyrypäisyyttä.
Kun olin pieni oli minulla äitini kanssa tapana leikkiä leikkiä, jossa tein paperiin kynällä kiemuran ja äitini jatkoi kuvaa. Hän piirsi johonkin kohtaan silmän tai korvan tai käpälän, viiksikarvan -mitä milloinkin.
Sitten taas ojensi kynän minulle, ja jatkoin kuvaa, kunnes epämääräisestä kiemurasta muodostui jotain sellaista jota emme sitä ennen tienneet olevan olemassakaan.
Milloin syntyi surkea pupusiili milloin naurava lohikäärme jolla oli kissan takajalat ja kalan pyrstö.
Tällaisissa keskusteluissa on ellumari aivan samoja elementtejä. Ne ovat, ehkä abstraktimpi, mutta silti samankaltainen tapa jakaa, kokemista ja ajattelua.
Luovaa ilottelua, leikkiä ja yhdessäoloa.
On upeaa vedellä suurella sudilla, viivoja samaan kuvaan, höyrypäisyyttä lienee lähinnä, keskustelijoiden lapsekas into;))
Jumalille kiitos, sellaisia ihmisiä on vielä maailmassa olemassa, jotka nauttivat moisesta
luonnostelusta.
Tässä taidetaan olla hyvin lähellä kovasti syvällisiä kysymyksiä.
Tai sitten hyvin syvällä omissa kysymyksissään.
Mitä kuuluu lauantai-iltaasi.
> Siinähän tuo totuus onkin ongelmallinen kun tuota subjektiivisuutta ei voi jättää siitä pois.
Totuudella voidaan tarkoittaa myös absoluuttista totuutta, joka ei riipu havainnoijasta. Heti, kun puhutaan ihmisen käsittämästä totuudesta, se muuttuu subjektiiviseksi ja suhteelliseksi. Ei silti välttämättä epätodeksi tai edes vääristyneeksi.
Se, ettei absoluuttinen totuus ole ihmiselle mahdollinen, ei mielestäni estä näkemästä epätotuutta. Uskontojenkin - niin epärationaalisia kuin ne ehkä ovatkin - tulisi noudattaa sisäistä logiikkaansa.
Mitä pojat nyt sekoilee. Kuka sitä "totuutta" havainnoi jos ei ihmiset. Absoluuttista, subjektiivistä, objektiivistä. Mitä paskan jauhamista toi alkaa olemaan ja mille planeetalle se on tarkoitettu.
"Totuudella voidaan tarkoittaa myös absoluuttista totuutta, joka ei riipu havainnoijasta."
Pystytkö muotoilemaan myös absoluuttisen totuuden määritelmän - vaikka totuus absoluuttisena ei ihmiselle olekaan mahdollinen.
Albert
tai sanotaan nyt, että kun ei kuulu pahaa,niin voi vastata, että hyvää.
Eikö niin? Mitä sinun iltaasi kuuluu?
Ei saisi tietenkään poiketa aiheesta, van pysyä abstraksisessa leikissä sutimassa, vai miten nuo filosofit sanoisivat.
Oli totuus mitä tahansa, niin tässä on vielä kaksi vapaapäivää. Ettei totuus unohtuisi:))
Albert
Kiitos kysymästä. Ruokavieraita huomenna tulossa. Täytyy virittäytyä antaumuksella ja ehkä ottaa alustavat neuvoa-antavat. Pidätkö muuten itse ruoan laitosta.
Onneksi olkoon. Ehkä olet niiden tarpeessa.
ruoan laitosta, vaikka aina silloin kun minulla on ollut joku mies kiikarisa annan ymmärtää, että
säilyketölkin avattuani saan onnistumaan hyviäkin lihapullia ja perunoita keitän , sekä osaan tehdä kaalikääryleitä, vaikka sisko sanoi, etteivät ne mitään kaalikääryleitä olleet,mitä kerran tarjosin.
Tänäänkin tein ruokaa siskoni tytöille ja toisen sulhaselle.
Varmalla.Pitzaa, jota oli vieraita varten pakastimessa.
Olis "kirveellä töitä" tuossa sun ruoan laitossa.
Eemeli päästä taas pikkuisen valloileen!
No, minä olen tunnetusti hyvä oppimaan ja onhan keittokirjoja ja ruoanlaittokursseja. Joskus vielä näytän!!
...ellumari ja eemeli, vilkaiskaa välillä otsikkoa...
tai ainakin otsikon jälkeisiä puheenvuoroja, Jokinen.
Jotain superhörhöilyä, tai sellaistahan siinä ehdotettiin keskustelun aiheeksi.
Ainakin sellaiseksi ketju muodostui.
> Pystytkö muotoilemaan myös absoluuttisen totuuden määritelmän - vaikka totuus absoluuttisena ei ihmiselle olekaan mahdollinen.
No en paremmin kuin edellä kerroin. Mutta onko se edes tämän keskustelun kannalta tärkeää? Itse ymmärrän absoluuttisuudella (tässä tapauksessa)juuri subjektiivisuuden vastakohtaa, havainnoijasta riippumattomuutta.
Minä olen lukenut siitä myös jonkun rivin alaspäin. Mitä alemmaksi päästään, sitä enemmän asiaan.
Mä nautin keittiöstä. En sen subjektiivisuudestä, mutta usein sen objektiivisuudestä. Erityisesti pidän sen sensitivisyydestä ja positiivisuudesta ihmiskuntaa ja itseäni kohtaan.
....päästä taas valloilleen. Sanoinhan ottavani neuvoa-antavat. Kenelle muuten aiot näyttää.
Eemeliksi kun otat ryypyn?
Kaikkihan pikku hiprakassa ovat erilaisia kuin selvin päin.
Minä en muutu häijymmäksi, vaan hauskaksi ja koko maailmaa rakastavaksi.
Nyt jokiselta palaa hihat, tämä on liian konkreettista.
En Eemeliksi ja häijymmäksi, vaan maailmaa rakastavaksi. Vedinpä tuosta tarkoittamasi fiilikset.
mennään minunkin mielestäni ja totuuttahan taidettiinkin etsiä, tai pohtia mitä se on tai ei ole.
Kaikki luova sutiminen on minun mielestäni koko ihmiskunnan alkuun saattanut voima.
Ajatellanhan aivan vakavasti! Minä uskon että Suuri Jumala on maalannut kaikki harmoonisin värein, mutta ihminen on mennyt ja sekoittanut paletit ja saanut aikaan oikean sotkun, mistä ei Suuren mestarin pensselin jälkeä voi nähdä useinkaan.
tämä totuuden selvittäminen kuitenkin tuntuu olevan, näyttää jo kangastukselta aavikolla !:)
"Itse ymmärrän absoluuttisuudella (tässä tapauksessa)juuri subjektiivisuuden vastakohtaa, havainnoijasta riippumattomuutta."
Mikä on sitten havainnoijasta riippumaton. Entäs jos ei ole havainnoijaa (elollista tarkkailijaa tai tarkkailevaa tekoälyä), tuleeko totuuden säilyä silloinkin ollakseen absoluuttinen. Tai jos koko olevaistakaan ei ole - onko absoluuttisen totuuden silti säilyttävä.
Mitkä ovat ne reunaehdot joilla absoluuttista totuutta voidaan edes yrittää etsiä.
Albert
"vaikeata tämä totuuden selvittäminen kuitenkin tuntuu olevan"
Ajattelitko sitten lopettaa koko sanan käytön. Vai olla uhmakas. Voihan autoakin ajaa kunhan on vaan kortti. Tässä kun ei tarvita edes korttia.
Voiko kiltti ihminen joka ei ymmärrä sanan merkitystä käyttää sitä silti?
Albert
* Nyt näemme kuin kuvastimessa, kangastuksen tavoin. Mutta, kerran näemme selvästi .... jne..*
- ehkäpä uskoa tarvitaankin juuri siihen, että sokeuttaan on muuten vaikea hyväksyä tai kestää.
"ehkäpä uskoa tarvitaankin juuri siihen, että sokeuttaan on muuten vaikea hyväksyä tai kestää."
Lämpimän kauniisti sanottu.
Jalo nöyryys ei ole kaikille mahdollista. On onni jos heille on tarjolla "edes" usko.
Albert
Objektiivinen ja subjektiivinen totuuteen liitettynä tekee totuudesta vaikeasti selitettävän, syvällisen tuntuisen ja kangastuksenomaisen asian, jota on vaikea selittää. Paljon helpompi ja yleispätevämpi ohje totuudesta ois` se vanha sanonta, että se mikä ei ole totta on valhetta vain. Mutta, jos kuitenkin ihan tavallinen, asiallinen, ihmisten välinen totuuden puhuminen (totuus ilman sivistyssanoja) pitäisi jollekin jotenkin saada todeksi todistettua, esim. lakimiehille, he varmaankin vaatisivat jotain taustatietoa asialle, tai valheenpaljastuskoneen.
Paras vaihtoehto ois`kuitenkin se, että kukin meistä tunnistaisi totuuden kun se kohdalle osuu, sisimmässään.
Mikä on sitten havainnoijasta riippumaton. Entäs jos ei ole havainnoijaa (elollista tarkkailijaa tai tarkkailevaa tekoälyä), tuleeko totuuden säilyä silloinkin ollakseen absoluuttinen. Tai jos koko olevaistakaan ei ole - onko absoluuttisen totuuden silti säilyttävä.
Tyhmyyden tunne kouraisi syvältä. Hetken tuota pyörittelin, mutta kun en tajunnut. Onko tarkoitus kilpailla käsittämättömien kirjoitusten tuottamisesta.
"Ne, jotka viinimaljan luona aina kukkuvat
ja olemisen ongelmointiin aivan hukkuvat,
totuuden opasnuoraa eivät löydä.
Puhuvat puuta heinää, kunnes nukkuvat."
Totuuden hautajaisissa lauletaan aina samaa virttä: Minä olen ehdottomasti oikeassa ja sinä väärässä.
Lin Jutang
Hitsi, te käytätte sanaa kuitenkin yhtenään tai ainakin annatte ymmärtää että tiedätte mitä se tarkoittaa.
Taidattekin vaan höspöttää.
Albert
Etkö sinä anna ymmärtää mitä sanasi tarkoittavat.
...varsinkin jos sitä ei käytä liian tosissaan
toteaa totisena, suti kädessä ;)
absoluuttinen totuus on elämälle niin tarpeeton ja jopa haitallinen käsite ettei sen totinen jauhaminen maksa vaivaa.
nainen, vai mies se suti kädessäsi?
Voihan sitä aina yrittää!
Nainenhan minä ;))
Tunnut olevan ehjä ja kokonainen nainen.
minä kadun kun epäilin mieheksi, sillä niin fiksulta vaikutat.
Tuo iso N kirjain viimeisenä eksytti, sillä sehän olisi voinut tarkoittaa vaikka naimamies.
Minä aina nämä pikku nyanssit huomioin.
Päättelykyvystäsi en voi antaa korkeita bointseja. Kyllä mä olen ihan todistettavasti mies. Täytyy Sinulle tunnustaa. Olen jonkun kerran nainutkin. Älä vaan kerro muille.
Sinun päättelykyvystäsi varmaan pitäisi antaa täydet pisteet!
Eemeli hamppari taas pilkisti esiin. Tottakai tarkoitim T.Maalarille sen viestini ja en minä sinun miehisyyttäsi kyseenalaista, enkä ole epäillyt hetkeäkään ja jos olisinkin,niin en ainakaan enää tuon naimisella kehuskelusi jälkeen.
Nyt täytyy varmaan mennä nukkumaan, vaikka otin kolmen tunnin päiväunetkin tänään.
Mene sinäkin, tai tyhjennät sen sunnuntailounaalle tarkoitetun viinipullon ja olet huomenna kamalan Eemeli!
- ajattelen niin, että ihmisen vahvuus syntyy siitä, että hyväksyy pienuutensa ja raadollisuutensa ja kokonaisuus siitä, että myöntää tarvitsevansa toista.
Tuon oppimiseen vaaditaan joskus aika pitkä ja pirullinenkin, elämänkoulu -ainakin kaltaiselleni jääräpäälle...
Vaikka ... tiedän kyllä, itse tykönäni, välillä olevani mieleltänikin levällään -kuin jokisen eväät. Sen vain kestää siksi, kun on tuo jokinen jonka eväänä on hyvä olla. :))
"totuus on upea sana varsinkin jos sitä ei käytä liian tosissaan"
Sehän on sana joka esiintyy jotakuinkin kaikissa ihmisten tekemisten perusteluissa. Ja perusteluitahan me tarvitaan .. ihan itseämmekin varten: Tuntuu sekopäiseltä jos emme pysty perustelemaan tekemisisämme. Tämä aika on selleinen - kaikki on pystyttävä perustelemaan.
Haluatko nyt tehdä elämästä helpompaa vai mitä ajattelit kun pyydät ettei totuus sanaa käytettäisi liian tosissaan. Ajattelitko epätosissaan, leikillään vai vähemmän vakavassa mielessä. Koskeeko se kaikkea tekemistä vai osaa.
Ei ihan tosissaan,
Albert
Ps. Sinulle suti on kuitenkin tärkeä juttu. Otat sen tosissasi. Luulen.
"absoluuttinen totuus on elämälle niin tarpeeton ja jopa haitallinen käsite ettei sen totinen jauhaminen maksa vaivaa."
Kuitenkin meille levitetään absoluuttisen totuuden ilosanomaa massiivisesti joka hetki. Niin tiuhaan, että olemme turtuneet sen edessä, emme huomaa edes koska on kysymys absoluuttisesta totuudesta ja koska ihan tavallisesta totuudesta, siitä joka edellyttää näkökulmaa ja tastatietoa.
Albert
Peräänkuulutin kykyä hyväksyä oma rajallisuutensa,
kykyä nauraa myös omille subjektiivisille totuuksille joiden varaan elämäänsä rakentaa. Koska vain silloin jää mieleen tilaa, kuunnella ja kuulla myös muiden totuuksia.
Kuvistani sen verran, että suurin osa niistä on dualistisia, juuri tuota naurua sille, miten tosissani elämän otankaan.
Osaan nauraa, mutta en antaa periksi. Pitkäntähtäimen suunnitelmaani kuuluu se, että vielä kuoleman hetkelläkin nauran tälle elämän hupsuudelle :))
t. Totisen sekopää nainen
Eväät on aika vähissä tähän kekusteluun.
On hetkiä jolloin elämä ei tunnu arvoitukselta; on hetkiä jolloin on vastaus eikä kysymyksiä enää; on hetkiä jolloin elämän puzzle on ratkaistu - kaikki on lähellä, kaikki mitä elämältä odottaa, kaikki mitä ei ole osannut odottaakaan...
Totuus on uskottava. Näin muistan myös kirjoittaneeni muistiin.
Totuus on, että me olemme olemassa. Väite on samalla kertaa objektiivinen ja subjektiivinen. Filosofinen perustelukin löytyy Descartesilta: "Ajattelen, siis olen".
Objektiivisesti voi vaikka laskea viestit; subjektiivisesti pystyn päättelemään, että viestien sanomat ovat aivan ilmeisesti lähteneet ao. henkilön aivoista, ts. hän on olemassa.
"Totuus on, että me olemme olemassa."
Miten voit esittää tällaisen väitteen, jos et tiedä tai kykene määrittelemään mitä tuo totuus on.
"Väite on samalla kertaa objektiivinen ja subjektiivinen."
Subjektiivinen se väite on kyllä, mutta mikä siitä tekee objektiivisen. Missä kulkee subjektiivisen ja objektiivisen raja.
"Objektiivisesti voi vaikka laskea viestit"
Kyllä jos myös muut päätyvät samaan tulokseen, sitä voidaan pitää jollakin asteikolla objektiivisena tuloksena: Me olemme kyenneet mittaamaan ja ehkä toistamaankin kokeen.
Albert
Et voi kertoa nollan sisältöä. Jos kaipaat yleistä totuuden määritelmää, mennään uskonnon puolelle: kerro mikä on Jumala! "Jos joku sanoo tietävänsä, mikä on Tao, se ei ole Tao", filosofoi Lao-tse.
Pontius Pilatus teki saman kysymyksen, kuin sinäkin, Albert51. Niin Raamattu kertoo, mutta emme tiedä, onko se totta, sanoiko Pilatus todella noin ja oliko edes ko. oikeudenkäyntiä olemassakaan.
Kysymyksesi kuulunee lajiin, johon ei ole vastausta.
Se on ainakin absoluuttinen totuus, että minun olohuoneen pöytäni on musta. Sitä ei pysty kukaan kiistämään, eikä se ole pelkästään subjektiivinen totuus.
Tämä fakta kestää syvällisemmänkin tarkastelun;)
Totuuden määritelmää ovat kaivanneet hyvin monet ihmiset aikojen kuluessa.
Googlella löytää niitä helposti:
- Augustinuksen (354-430) mukaan totta on se mikä on "olemassa"
- Avicennalle (980-1037) kunkin asian totuus on sen olemassaolon aktin ominaisuus
- Isaac Israelille (elänyt 845 ja 940 välillä) totuus merkitsi asian ja ajatuksen yhteensopivuutta
- Anselm Canterburylainen taas ajatteli totuuden olevan oikeellisuutta, joka on ainoastaan mielellä havaittavaa
"Kysymyksesi kuulunee lajiin, johon ei ole vastausta."
Tarkoitat kai ettei ole täydellistä vastausta. Silti on hyvä välillä miettiä totuuden olemusta, mitä sen hahmosta sitten ikinä ymmärtääkään.
Albert
"Se on ainakin absoluuttinen totuus, että minun olohuoneen pöytäni on musta."
Tuo nyt jos mikä on pelkästään näkökulmasta kiinni:))
Albert
Mitä arvelisit tekeväsi totuudella, Albert, jos sellaisen löytäisit?
- on siinä kaikki spektrin värit
Sama pätee valkoiseen, siinäkin on kaikki spektrin värit. Jos muistatte... kansakoulussa jo leikittiin hyrrällä johon oli maalattu sateenkaaren värit... ja kun sen laittoi pyörimään näimme vain valkoista.
"Mitä arvelisit tekeväsi totuudella, Albert, jos sellaisen löytäisit?"
Pistäisin taskuun. Sammakon kaveriksi.
Albert
Kun sähkömagneettista sätäilyä (sitähän valo on) taittaa prismalla (myös ilmakehä toimii kuin prisma .. mm. sateenkaari), riippuu täysin havaitsijan kulmasta minkä värin hän näkee.
A
Lähestyt totuutta, hyvä Albert; totuudella sen rajatussakaan muodossa on hyvin vähän käyttöä. Sitä eivät tarvitse sen enempää kirkot kuin pörssitkään, politiikasta puhumattakaan. Merkillistä, kuinka paljon totuutta kuitenkin etsitään!
"totuudella sen rajatussakaan muodossa on hyvin vähän käyttöä. Sitä eivät tarvitse sen enempää kirkot kuin pörssitkään, politiikasta puhumattakaan. Merkillistä, kuinka paljon totuutta kuitenkin etsitään!"
Eikö etsinnän määrä ole aika rajallinen kuinkin käytön määrään. Itseasiassahan sitä käytettään kuin kulutustavaroita. Politiikassa, uskonnoissa, instituutioissa, parisuhteissa ja ehkä kaikkein eniten omasa itsessä.
Mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän kovin hyvin mistä on kysymys.
Albert
suussa edelleenkin.
kirjoittaneeni muistiin että totuuden etsiminen jalostaa, sen löytäminen rappeuttaa. Tässä keskustelussa ei onneksi ole pelkoa totuuden löytymisestä.
Kirjoitat:"Mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän kovin hyvin mistä on kysymys." Montaigne 1600-luvulla pani merkille, kuinka lukutaidottomat maatyöläiset kykenivät suhtautumaan elämään ja sen äärimmäisiin ilmiöihin, kuten ruttoon, yhtä kypsästi kuin konsanaan suurimmat aikansa oppineet.
Siis mitä on viisaus, tieto, totuus ja ymmärrys paitsi Heideggerin, Wittgensteinin, Sartren, Kierkegaardin jne. Se näyttäisi löytyvän kansan viisaudesta, sananlaskuista. Kaikilla kansoilla ovat ikiomat selviytymisoppinsa. Eräänlaista absoluuttista tietoa sekin - siis hengissäpysymisen viisaus.
Ihmisen kannalta asioita tarkastellaan, mutta kenenpä muun kannalta sen voisimme tehdä?
"Ihmisen kannalta asioita tarkastellaan, mutta kenenpä muun kannalta sen voisimme tehdä?"
Tuo valintahan on jo tehty, ja vastaus on ihminen kaikkine puuttelisine ominaisuuksineen. Ei uskota voitavan, tai ajatellaan siitä seuraavan vaikeuksia, jos käytetään ulkopuolista tarkkailijaa ja luodaan mallit tästä käsin. Kaiken lisäksi esitetään vaatimus empiirisyydestä: On päästävä mittamaan hypoteesi ja saatava sidottua mittaustuloksin olevaiseen.
Mutta matematiikka on jonkinlainen poikkeus tuosta ylläolevasta. Sitä ei nuo säännöt kahlitse koska se on abstrakti tieteen ala. Onko totuus sitten jonkinlainen kameleontti - matematiikan yhteydessä jotain muuta kuin reaalimaailmaan liitettynä. Eikö ole jotain yleistä totuutta.
Albert
Vanha ihminen tietää, että on olemassa tosiasioita,hajuja, makuja, tuntemuksia, vaikka hänen aistinsa eivät niitä enää tunnistakaan. Hän vain muistaa joskus kokeneensa näitä.
Tästä on helppo tehdä johtopäätös, että on paljon sellaisia "totuuksia", joita hän ei ole koskaan havainnutkaan. Totuus ei siis tarvitse havainnoijaa. "Maailmass on paljon, mit ei sun järkioppis aavistakaan", sanotaan jossakin Shakespearen näytelmässä.
Absoluuttinen totuus (jos sellaista ilmaisua uskaltaa käyttää)sijaitsisi siis ihmisen tajunnan ulkopuolella. Voinemme olla varmoja, että sitä on olemassa. Matematiikasta sanoi Kierkegaard jotenkin näin, että onhan se tarkkaa, mutta sen antamat vastaukset ovat yhdentekeviä.
Jos totuus vyöryy jossakin tajuntamme ulkopuolella, niin kuinka voisimme antaa siitä mitään tarkkaa määritelmää?
"Vanha ihminen tietää, että on olemassa tosiasioita,hajuja, makuja, tuntemuksia, vaikka hänen aistinsa eivät niitä enää tunnistakaan."
On olemassa heikon tiedon määritelmä: Väite on tietoa jos se on tosi.
"Tästä on helppo tehdä johtopäätös, että on paljon sellaisia "totuuksia", joita hän ei ole koskaan havainnutkaan."
Ja sellaista tietoa, jota hän ei ole koskaan tiennyt. Muut ihmiset kyllä, mutta ei hän. Mutta jos kukaan muu ei ole tiennyt, niin miten sellainen "tieto" voi olla tosi. Voiko se täyttää edes heikon tiedon määritelmää .. miten sellainen väite edes syntyy?
Albert
> Mutta jos kukaan muu ei ole tiennyt, niin miten sellainen "tieto" voi olla tosi. Voiko se täyttää edes heikon tiedon määritelmää .. miten sellainen väite edes syntyy?
Ei kai totuus voi olla siitä riippuvainen, havaitaanko se vai ei. Eikö esine tai tapahtuma olisi lainkaan olemassa, jos sitä ei havaittaisi? Jos kukaan ei siitä mitään tietäisi?
Tietoa ilmiöstä ei tietenkään ole, jos ei ole havainnoijaa.
"Jos totuus vyöryy jossakin tajuntamme ulkopuolella, niin kuinka voisimme antaa siitä mitään tarkkaa määritelmää?"
Menon, thessalialainen ylimysnuorukainen, kysyi Sokrateelta (tunnettu Menonin paradoksina sittemmin):
"Miten sinä muka aiot tutkia sellaista, mistä et edes tiedä mitä se on? Millaista tavoittelet, kun etsit sellaista, mitä et tunne? Ja jos löydät sen, mistä tunnistat sen siksi, mistä et mitään tiedä?"
Tietämättömyyden tilassa,
Albert
Me käsitämme äärettömyyden sijaitsevan (jos se nyt missään sijaitsee) itsemme ulkopuolella. Yhtähyvin se tietenkin voi olla sisäpuolellamme. Ja tietenkin tutkimalla tuntematonta, löytyy sittemmin tutuksi tulevia asioita, tietoa.
Pascal, etevä matemaatikko siirtyi tutkimaan ihmistä havaittuaan, kuinka vähän ihmisestä tiedettiin. Hänhän sanoi valheen olevan niin yleistä, että vaikka löytyisi uusi totuuden laji, sekin kohta osoittautuisi valheeksi.
Katsokaapa mallia:
"Totuus on saksalaiselle Martin Heideggerille (1889-1976) koko hänen filosofiansa keskeisimpiä kysymyksiä. Kärjistetysti koko Heideggerin mittavan tuotannon läpi nousee esiin vain kaksi kysymystä: kysymys olemisesta ja kysymys totuudesta. Lisäksi nämä kaksi kysymystä liittyvät olennaisesti yhteen.
Heideggerin kysymysten taustalla vaikutti viime vuosisadan lopun idealismi-realismi kiista ja edelleen vuosisatamme alkuun ulottuva keskustelu inhimillisen tietokyvyn luonteesta ja toden tiedon mahdollisuudesta. Keskusteluun osallistui myös Heideggerin opettaja, fenomenologian perustajaksi kutsuttu Edmund Husserl (1859-1938), joka pyrki välittämään idealismin ja realismin vastakkainasettelun intentionaalisuuden käsitteellään, jota Heidegger piti edelleen liian kaksinapaisena.
Kysymys oli siis siitä, miten subjekti saa tietoa objektista. Idealismi johti skeptiseen relativismiin, jossa objekti alistetaan subjektin ajattelukykyyn ja realismi universaaliin objektivismiin, jossa inhimillisen tietokyvyn ajallisuudelle ja paikallisuudelle ei anneta sijaa. Heidegger katsoi, että välittävä tekijä löytyisi ihmisen olemassaolosta, tasolta, jossa ihminen maailmassa ollessaan rakentaa itseään ja maailmaansa, tasolta jossa hänen tietosuhteensa muodostuu. Tämä taso on ontologian taso ja kysymys olemisesta.
Heidegger huomaa, että Aristoteles oli jo tulkinnut totuuden liittyvän tähän olemisen kysymykseen, jota hän nyt systemaattisesti ryhtyy tarkastelemaan."
Voi vitsi,
Albert
Mikset heti sanonut?
Tuotahan minäkin juuri tarkoitin, ette vain ymmärtäneet:)) Voi teitä, te kerettiläiset!
Ja minkä ymmärsin, senki vishiin väärin.
syytä huoleen, sillä koko keskustelun tarkoitus onkin vain pohtia asioita joita ei koskaan voi ymmärtää järkeään käytäen. Pohditaan pelkän pohtimisen ilosta ja jotkut jopa yrittäen antaa itsestään viisaan oppineen vaikutelman.
Ei ihminen voi koskaan saada "filosofista herätystä", eli alkaa uskoa näkymättömään ,järjellä käsittämättömään, niinkuin tapahtuu ihmisille jotka saavat hengellisen herätyksen, mikä on lahja ja mitä ei ota pois järkeily, ei tieteen uusimmat saavutukset eikä mikään luotu.
Ajattelehan itsekin, johtaako totuuden etsiminen mihinkään ilman uskoa häneen joka sanoo olevansa "Tie, Totuus ja Elämä?"
Ei johda, ei mihinkään ja miksi näperrellä asioiden kanssa jotka eivät valmistu milloinkan!?
Niinkuin ikiliikkujaa suunnittelisi vuodesta toiseen, uskoen, että kerran se kaava vielä valkenee.
En pilkkaa totuuden pohtijoita, mutta olen iloinen, ettei minun enää tarvitse hörhöillä, sillä hörhöilyltähän tämä ketju näyttää..ja on.
Iltaa, "hörhö". Mitenkäs se on mennyt.
Voiko ihminen rakentaa elämäänsä rehellisyydelle, siis totuudelle.
Vaikka kutsuttaisiin juoruämmäksi, oman pesän likaajaksi, vastuuttomaksi tai möläyttelijäksi. Ja Voihan siitä tulla seuraamuksia lainsäätäjän määrittelemälläkin tavalla.
Vai onko elämä ennemminkin rakennettava totuuden vastakohdalle, valheelle?
Miettii,
Albert
Mitenkäs Albert on. Onko Sinulla ihan aitoja omia vastauksia. Kysymyksiä näyttää riittävän. Onko Sinulla selkeätä mielipidettä mistään vai onko ne absoluuttisen subjektiivisuuden erilaisia johdannaisia.
Mieheksi minä sinua olen luullut ja nytkö epäillään juoruämmäksi?!!!!!)))
Kylläpä sinun totuuden etsintä polkusi alkavat olla aika kiemuraiset.
Oikeudellisilla toimenpiteilläkinkö jo uhataan?
Lakkaisit sitten möläyttelemästä!
toinen "hörhö"
Hyvin on mennyt ja huomenna juhlitaan itsenäisyyttä.
En taida ehtiä hörhöilemään täällä palstoillakaan.
Oletko sinä kamalassa rapulassa tänään, kun aloitit juhlia niin aikaisin.
Minä kohotan maljan vasta huomenna.
Huh Huh. Vieraat lähteneet. Tuu laittaan mun kaa paikkoja kuntoon.
Rapu olen, mutta en rapulassa.
minä en oikein ole hyvä sivoamaankaan ja sano nyt vaikka että olisi krveellä töitä, mutta en vaan ole.
Iski taas kamala tyhmyys, ei ymmärrä.
Sunkhaan rehellisyys ja tottuus ole sama asia. Eikä kukhaan saata rehellinen olla, tämmösessä maailmassa. Eikä tarttekhaan, ko solis liiko julmaa.
ymmärrä, kun sanon etten osaa tehdä ruokaa ja siivota.
No, mutta katsohan millä palstalla keskustelemme!
Eihän mikään ole absoluuttista totuutta.
Sinulla taitaa sittenkin olla jysäri ja järki ei toimi.
Olet tainnut kohottaa maljan jo tänään. No, sen kunniaksi !
Onko todellisuudessa missä elämme totuudella mitään merkitystä.
Onko tänä päivänä mitään mahdollisuutta elää todellisuudessa joka on totta. Halutaanko sitä edes; Ainahan meillä on ollut keinoja muuttaa todellisuuttamme .. mystiikka, huumeet, alkoholi, nyt virtuaalitodellisuus.
Albert
Ihan oikeesti. Oletko seonnut.
Alkaa mennä jo liian pitkälle tuo kyselyikä. Ennen pitkää sitä pimahtaa, juttelee ihan omiaan. Sääli.
loppui siihen kun tämä virtuaalitodellisuus
alkoieli hiiren klikkauksella tai kahdella.
Kun suljen tämän koneen alkaa totuuden hetki
eli todellisuus.
todellista, muutama Lumikki ja seitsemisen kääpiötä ratkomassa totuuden saloja.
Tuntemattoman toteamus:
Kaikki mitä nyt sanon, on valetta.
Yksi tapa yrittää pureutua totta-sanan merkitykseen, olisi tarkastella samakantaia sanoja, kuten totuus, totta, todistaa ja todellisuus.
Nuo voisi jaotella vaikka seuraavasti:
- Totuus, totta ja todistaa luovat kuvitteellisen järjestelmän kuten eimerkiksi matemaattinen järjestelmä. Sana "totuus" on kuten matematiikan aksiooma, siitä pitää sopia. Jokun on "totta" jos voidaan "todistaa" sen olevan "totuuden"-aksiooman täyttävä. Yo. sanoja voidaan käyttää mallintamaan todellisuutta tai sitten vain jonkin abstraktin järjestelmän sisällä. Ne kuitenkin määritellään aina samoin riippumatta sovelluksesta. Tällä tavoin määriteltynä totuus ei ole subjektiivinen.
- Todellisuus on olevaisesta kehittämämme malli. Se voi olla vain approksimaatio ja sen totuus voi olla vain niin hyvä kuin havainnot sallivat. Siinä on kuitenkin jonkinlainen subjektiivisuuden haju aina jäljellä.
Ehdottelee,
Albert
Hegel ja varsinkin hänen oppilaansa uskoivat 1800-luvulla löytävänsä aukottoman systeemin objektiivisen totuuden löytämiseksi. Se vain ei koskaan valmistunut.
Eräs kreetalainen sanoi: kaikki kreetalaiset valehtelevat. Valehteliko mies? Tätäkin kysymystä on pohdittu pitkään.
Lappalainen tuossa ylempänä sanoi toden sanan: "Sunkhaan rehellisyys ja tottuus ole sama asia. Eikä kukhaan saata rehellinen olla, tämmösessä maailmassa. Eikä tarttekhaan, ko solis liiko julmaa."
Platoninn akatemia Sokrateen suulla aloitti näiden asioiden pohtimisen Ateenan toreilla yli 2000 vuotta sitten. Päitä siinä on mennyt ja menee. Syntyi kuitenkin ns. länsimainen demokratia. Mikäkö sellainen on?
Länsimainen demokratia poikkeaa muista sikäli, että ääneen ajatteleminen on sallittua. Mekin tässä voimme keskustella vapaasti epäillen kaikkea. Tämä on harvinaista herkkua maailmassa.
> Länsimainen demokratia poikkeaa muista sikäli, että ääneen ajatteleminen on sallittua. Mekin tässä voimme keskustella vapaasti epäillen kaikkea. Tämä on harvinaista herkkua maailmassa.
Kreikassa äänioikeus oli vapailla miehillä, ei orjilla eikä naisilla. Nykyinen länsimainen demokratia on tasa-arvoisempi, mutta kaukana tasa-arvosta se vielä on.
Meillä kaikilla on oikeus puhua, mutta kuulluksi tulemisen oikeus on harvoilla. Vain niillä, joiden ajatukset sopivat tiedotusvälineiden omistajille tai niitä hallitseville.
Suomessa totuuden omistaa Aatos Erkko.
en osta.
se Hunttalan Mattikin Suomen (Jos oikein muistan)
Ehkäpä totuutta ei voikaan määritellä kielellisin tai matemaattisin keinoin.
Ehkäpä saamme kosketuksen totuuteen, todelliseen vain kosketuksen tai taiteen -nonverbaalin kautta?
Niin kauan kuin on ollut ihmisiä on ollut myöskin kosketus, kuvia ja musiikkia. Ja kaikki nuo 'kielet' koskettavat ihmisiä jotka pysähtyvät kuuntelemaan.
Se, ettemme kykene kääntämään noita totuuksia verbaali- tai matemaattiselle kielelle, ei tarkoita sitä, etteikö niitä silti olisi olemassa?
Se tarkoittaa vain sitä, että olemme huonoja tulkkeja;))
Löysin sigun (yrittää olla viisaus) jossa totuutta käytetään kevytkenkäisesti:
"What we observe, may be true,
but the causes behind the observations
are not always obvious."
Muka raskaskenkäinen,
Albert
*laulaa*
'Somliga går med trasiga skor
Säg vad beror det på?
Gud Fader, som i himmelen bor
Kanske vill ha det så
Gud Fader, som i himmelen bor
Blundar och sover sött
Vem bryr sig om ett par trasiga skor
När man är gammal och trött?
Vem bryr sig om hur dagarna går?
Dom vandrar som dom vill
Medborgare om ett hundra år
Finns du ej längre till
Då har nå'n annan tagit din stol
Det vet du ingenting av
Du känner varken regn eller sol
Nere i din mörka grav
Vem bryr sig om hur nätterna far?
Jag bryr mig inte ett spår
Bara jag får ha mitt ansikte kvar
Dolt i min älsklings hår
Jag är en tvivelaktig figur
Duger ej mycket till
Bakom ett hörn står döden på lur
Han tar mig när han vill
Somliga går med trasiga skor
Tills dom har slutat gå
Djävulen som i helvetet bor
Får sig ett gott skratt då'
Bertrand Russel oli koko ikänsä omistautunut matematiikalle. Vuonna 1951, lähes kahdeksankymppisenä hän kirjoitti:
"Pythagoras ja hänen jälkeensä Platon esittivät matematiikasta teorian, joka on yhtä viehättävä kuin yksinkertainenkin...Pythagoras ajatteli, että matematiikka on lukujen tutkimista ja että jokainen luku on erillinen ikuinen olio, joka asustaa yliaistillisessa taivaassa. Ollessani nuori uskoin jotain tämänkaltaista... Mutta tutkimustyö hävitti vähin erin tämän uskomnuksen... osoittautuu, etteivät luvut ole mitään muuta kuin kielellinen sopimus ja että ne katoavat heti, kun väitteet, joissa niitä näyttää esiintyvän, kirjoitetaan kokonaisuudessaan auki. Lukujen etsiminen taivaasta on tämän vuoksi yhtä turhanaikaista kuin etsiä oliota, joka vastaa vaikkapa sanoja *ja niin edelleen*."