Ikävöin pakoa vapauteen. En vapauteen suhteesta sillä en ole suhteessa vaan vapauteen itsestäni! Katson maailmaa haikeana ja tunnen riittämättömyyttä ja neuvottomuutta. Väsymystä. Yritän liikaa ja törmään seinään joka kerta. Se uuvuttaa..
Kumpa osaisin lentää sillä ehkä jossain tuolla taivaalla voisin hetken tuntea olevani vapaa. Tuntuu kuin olisin oman itseni vanki. Katsoisin kaltereiden takaa itseni sisältä vapauteen. En pysty toteuttaa itseäni koska... kai pelkään... jotain..epäonnistumista?
Kumpa osaisin lentää sillä ehkä jossain tuolla taivaalla voisin hetken tuntea olevani vapaa. Tuntuu kuin olisin oman itseni vanki. Katsoisin kaltereiden takaa itseni sisältä vapauteen. En pysty toteuttaa itseäni koska... kai pelkään... jotain..epäonnistumista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja äsken takapihaltani pyrähti pakoon jänis. Mukavaa pakomatkaa teille molemmille ja voimia.
Epäonnistumisen pelko. Ja nimenomaan se, että aiheuttaisi muille kärsimystä ja epätoivoa omilla teoillaan tai käyttäytymisellä. Tänään olen uskaltanut olla oma itseni. Tai oikeastaan useamman päivän. Se tuntui todella hyvältä. Pääkin oli niin keveä. Nyt kun pysyisin vahvana..
The Shawshank Redemption
kuka sua kahlii, voin kertoa se olet sinä itse.
Ala elämään omaa elämääsi. En tiedä tosin kykenetkö siihen koskaan, koska olet oman elämäsi vanki.
Pikemminkin oman menneisyyden vanki joka kahlitsee. Jos näkee elämässä taaksepäin vain sirpaleita ja palanutta karua maata niin luotto omaan onnistumiseen ei kovin vankalla pohjalla ole!
Onhan se tietenkin helppoa alkaa täysin sileeksi palaneeseen maastoon rakentaan uutta koska ei ole mitään vanhaa tiellä rajottamassa... muuta kuin muistoina jotka kahlitsee paikoilleen. Toisaalta silti rajattomat mahdollisuudet tehdä mitä vain. Muuttaa elämänsä vaikka minkälaiseksi kun mikään ei konkreettisesti kahlitse tai estele. Mikään ei sido mihinkään. Ei rajoita eikä estele... Paitsi epäonnistumisen pelko.
niin minuakin urakalla lannistettiin oikein managerien ja johdon suulla, että sovellun ainoastaan rivivirkailijaksi.... ei ole oikeaa asennetta, enkä sovellu ryhmään.
Just toisinpäin olikin tosuus, vein omalla sinnikkyydellä asioita eteenpäin vaikka turpaan tuli päivittäin ja en suostunut antamaan periksi.
En itse omalta osalta vaan suostunut jälleen kerran uskomaan auktoriteetteja ja tyytynyt tähän rivivirkailijan osaan. Sinnikäs yrittäminen tuotti hedelmää, ainakin toistaiseksi. Koskaan huomisesta ei tiedä... Älä jää menneisyytesi vangiksi.
Pienin askelin, ensin fyysinen ja psyykkinen kuntoon, ihmissuhteet kuntoon, sitten opiskelua ja tavallista elämää. Niistä koostuu onnellisuus
Siinähän se kun nuo kaikki viimeisimmän tiedon mukaan (nykyhetkessä) ihan kunnossa. Pitäisi olla onnellinen että päällisin puolin elämäni on kai sitten suhteellisen normaalia ja mutkatonta. Se mutka on vain minun päässä. Haluaisin toteuttaa itseäni eritavalla. Muuttaa asioita. En vain uskalla.. en uskalla toteuttaa itseäni vapaasti. Muut tekee mitä haluaa. Minä haluan mutta pelkään että epäonnistun enkä siksi tee.
Etkö ole huomannut..avainta kahleisiisi, avain onneen muodostuu epäonnistumisista.
Riippuu vähän.. epäonnistumiset kasvattaa ja opettaa, mutta liika on liikaa. Jos niitä tulee liikaa niin se jo lannistaa.