Voiko miehiin luottaa?

Mitä oikein meinaat tuollasilla kirjoituksilla.
UCH !!! Todella! Explain!
Kyllä nyt on sinulla varmasti käsityskset nyrjähtänyt. Ja miksi täällä niitä kauppaat tuollasia käsityksiä. Nyt en todella ymmärrä sinua.
Se jos vl menee ottamaan tämän uskon ulkopuolelta
kaverin varmaan pettyy ja katuu. Älä siis enää tuollaista puppua kirjoita, ihan niinkuin hyväksyisit, että uskovaiset ihastuis epäuskosiin.
Se on sielunvihollisen eksytyskeino vaan, ja sehän ei ole jouten uskovaistenkaan nuorten ihmisten kohdalla. Mutta on 2 eri asiaa jos näkee vaan vääriä asioita tai hyväksyy ne. Ei saa sekoittaa asioita!
Eihän Jumalan valtakunnassa ole koskaan hyväksytty
että uskovaiset katselevat ulkopuolelta aviokumppania, siis epäuskosia. Siinäkin on Raamattua takana.
Olen itse tullut ulkopuolelta, sen vuoksi vl:n uskoon, koska koin että maailmassa ei ole mitään
mihin luottaa. Ja vl-uskosta vastasi oikea... Ja nyt sinä yrität kauppaat tuollasta hölynpölyä huh huh...
Kyllä se on kuule niin, että vaikka vikoja ja virheitä tulee uskovaisen kanssa taivaltaessa,
ne ei halua erota. Vaan vaikeimmatkin asiat voi puhua ja vaikemmatkin solmut aukenevat ajalllaan.
Ja Jeesuksen veri puhdistaa kaikista synneistä.
Sen sijaan epäuskoisessa maailmassa ei ole tätä armoetua, siellä on vaan laki. Jos teet väärin, voi olla ero edessä, ja on monesti. Ei siellä ole anteeksiantamausta! (tiedäkö että tämän uskon ulkpuolella joka 4. vai 5. avioliitto ainkain päättyy avioeroon ja tämäkin on vanha tieto, tänä päivänä se voi olla enemmän). Siellä ei vaan hyväskytä vääryyttä, vaan taistellaan tätä ainoaa oikeaa uskoa vastaan ja jos olet eri mieltä, sinä voit joutua henkisen painostuksen kohteeksi.
Se onkin meillä tämän uskon ulkopuolelta tulleiden yhteinen mielipide kun on nähty, jos joku uskovainen luottaa niin viattomasti epäuskoseen maailmaan, että; Moni kakku kaunis päältä.
Mutta mikä parasta Jumalanvaltakunnassa; Sitä soudetaan toiselle rannalle asti yhdessä uskovaisten keskeisissä avioliitoissa, sitten kun se oikea löytyy. Eikä erota. Käsi kädessä...Kun rakkautta antaa sitä myös saa.
Ja ne vaikeat asiat kannattaa selvitää...Ei se uksovaisenkaan avioliitto ole sellasta, että istutaan koko aika pilven reunalla ja heilutellaan jalkoja. Kyllä se arkipäiväkin tulee joskus eteen, mutta sehän se on normaalia elämää kuitenkin.Ja se arkipäiväkin on tarpeellista elää. Ja enimmäkseen tämä elämä on vaan arkea, niitä oikein hyviä hetkiä tulee silloin tällöin, mutta se ei ole sitä kokoaikaa. Jos se sitä olisi mehän olisimme paratiisissa. Mutta näin ei Jumala ole sitä tarkoittanut, se oikea paratiisi on vasta kuoleman jälkeen.
Mitä sinä muuten luulet uskovaisen nuoren elämän olevan? Luulisin että se on parhaimmillaankin uskossa kilvoittelua ja uskon kuuliaisuutta.
Näin yskinkertaista.
Nämä tilanteet josta kerroit ei ole uskosta johtuvaa, vaan uskovainenkin voi tehdä väärin, mutta ei hän tee sitä tahallaan. Ja myös voi olla että toinen on ymmärtänyt väärin.
Jospa se sinun ihastus on ollutkin 1-puolista ja se mies ei ehkä olekaan ollut kiinnostunut, eikä välittänyt, ei ainakaan tarpeeksi.
Odottaisit siis että Jumala antaa sinulle ajallaan uskovaisen miehen. Tässäkin asiassa kannattaa noudattaa uskonkuuliaisuutta. Jumala siunaa sitten
uskovaisen nuorenkin elämän Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.
Nuorten ihmisten kohdalla on niin, että he etsivät omaa paikkaansa yhteiskunnaassa. Ja he etsivät myös elämänkummpania. Mutta ei nämä suinkaan ole yksinkertasia asioita.
Kaikille ei varmaan käy yhtä onnellisesti kuin minulle, että kun tein parannuksen; vähän ajan kuluttua tuli vl_mies elämääni. Joka oli saanut parannuksen armon suunnilleen samoihin aikoihin kanssani.
Ja molemmat olemme sitä mieltä, että ei koskaan kannata mennä takasin epäuskoon. Sellaiseen epävarmuuteen jossa ei koskaan tiennyt mihin siellä voi luottaa, vai voiko mihinkään.
Siellä ei ihminen tee vahingossa väärin vaan siellä hyväksytään väärä. Ja taistellaan sitä ainoaa oikaa uskoa vastaaan.
Toivottavasti tämä saa sinut ajattelemaan 2x ennekuin alat ihannoimaan epäsuskosia.

siis kiinnostuvaihe jos on, ja odottaa, että mies saa tehdä asialla jotain. Koska, kun mies saa tehdä, se on silloin kiinnostunu. Ja siis jos se onkin ehdotellu... Jos ei kelpaa vastaanottavuus, niin ei mies ole silloin riittävän kiinnostunu. Menkööt! Toki tympii, että pitää tehdä tiettyyn pisteeseen asti töitä, en mä nyt ole sellainen, että heti kiinnostuisin. En! Mutta jos saa kiinnostumaan ja lopettaa sitte kaiken, niin ei voi muuta kuin ihmetella. Löytyskö täältä vastaavia kokemuksia. Mä vaadin ehdottoman uskollista!

Leenu.n kirjoitti:

siis kiinnostuvaihe jos on, ja odottaa, että mies saa tehdä asialla jotain. Koska, kun mies saa tehdä, se on silloin kiinnostunu. Ja siis jos se onkin ehdotellu... Jos ei kelpaa vastaanottavuus, niin ei mies ole silloin riittävän kiinnostunu. Menkööt! Toki tympii, että pitää tehdä tiettyyn pisteeseen asti töitä, en mä nyt ole sellainen, että heti kiinnostuisin. En! Mutta jos saa kiinnostumaan ja lopettaa sitte kaiken, niin ei voi muuta kuin ihmetella. Löytyskö täältä vastaavia kokemuksia. Mä vaadin ehdottoman uskollista!

Lue lisää

uskovaiset miehet ole uskollisia????

Leenu.n kirjoitti:

siis kiinnostuvaihe jos on, ja odottaa, että mies saa tehdä asialla jotain. Koska, kun mies saa tehdä, se on silloin kiinnostunu. Ja siis jos se onkin ehdotellu... Jos ei kelpaa vastaanottavuus, niin ei mies ole silloin riittävän kiinnostunu. Menkööt! Toki tympii, että pitää tehdä tiettyyn pisteeseen asti töitä, en mä nyt ole sellainen, että heti kiinnostuisin. En! Mutta jos saa kiinnostumaan ja lopettaa sitte kaiken, niin ei voi muuta kuin ihmetella. Löytyskö täältä vastaavia kokemuksia. Mä vaadin ehdottoman uskollista!

Lue lisää

Sillä mielestäni vaatimukset ei ole oikeasta
sydämmen rakkaudesta johtuvaa. Uskovainen aviopuolishan tekee sen, siis on uskollinen uskon hedelmänä johtuvasta asiasta. Epäuskoista et voi muuttaa.Hän voi valehdella ja luvata uskollisuutta, mutta on eri asia jos hän pitää lupausket. Sanoisin, että ei kannata uskoa, mitä he lupaavat . Eihän sitä ihmiseen opeteta luottamaan uskossamme, eikä ihmisen voimaan, vaan Jumalan voimaan. Sillä ne pahat päivätkin tulevat joskus. Ja silloin kun on uskovainen, on Jumala heikoissa väkevä.
Muistaktko sen taulun jossa kerrotaan värssy
mitä rakkaus on. Itselläni sellanen on joskus
ollut huoneeni seinällä. Mutta en muista sitä
ulkos.
Mutta siinä oli eräs jae: Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Tämä jae muistuttaa minua, mitä
on todellinen rakkaus. Huom! Tämä koskee vaan mielestni uskovaisia ja pätee vaan tämän uskon
sisäpuolella.
Mutta luullakseni mies ei halua alkaa sellaseen naisen kanssa varmaan parisuhteeseen, jolla on vaatimuksia.
Siis ei tarvi olla muuta kuin oikea mieli, ja
usko hoitaa loput. Rakkaus on kekseliäs :)
Mutta jos tarkoitit epäuskosta kun puhuit uskollisuudesta se on eri asia. Mutta et sinä sitä asiaa voi muuttaa. Se on ihan normaali asia
epäuskoisessa maailmassa, että tehdään syrjähyppyjä, myöskin alkoholi.
Parmpi siis katsoa kuin katua. Ei 1 ihminen voi tätä maailmaa muttaa. Vaikka kuinka sinä täällä siitä puhuisit, ja vaikka sinä kuinka näet vääränä joitakin asioita. Ei ne ihmiset ymmärrä, paitsi ne jotka Jumala herättää ja ne tekeekin parannuksen. Koska niillä on paha olla epäuskoisessa maailmassa.
Kuten itsellänikin, joka aina lapsesta asti, ihmetteli asioita joita tapahtuu epäuskoisessa maailmassa. Ja myös kodissa, mutta ei kuitenkaan
niitä koskaan hyväksynyt, eikä ymmärtänyt. Mutta ei myöskään yksin voinut ihmistä muuttaa.
Siksipä aloin rukoilla Jumalaa ja halusin löytää sen ainoan oikean uskon. Ja uskoin vahvasti, että
vaan Jumala yksin voi auttaa, kenellekään ihmiselle en siis voinut puhua. Koska ihmiset eivät olisi ymmärtäneet tämän uskon ulkopuolella minua. Tai he eivät uskaltaneet...
Sitten vasta kun löytyi tämä oikea usko. Uskalsin tuntea jotakin... Tunsin että olin voittanut niin
paljon, että mikään maallinen asia ei raha, ei mikään ole niin kallisarvoista, että haluaisin
vaihtaa tätä aarretta. En mihinkään halua sitä vaihtaa.
Mutta on myös ymnmärrettävää, että jos se pimeys maailmassa on valoa. Kuinka suuri on itse pimeys
siellä. Älä siis ala vaan ihannoimaan epäsukoista,
äläkä tätä maailmaa,älä myös miestä sieltä ala
katsomaan, ja varoita muitakin jotka sitä tekevät
ja sano, että ei se kannata.
Emme voi siis uskovaisina sanoa, ettemme me ole veljiemme ja sisartemme vartijoita. Jos näemme, että vaara vaanii, meillä on mielestäni rakkaudesta lähtevä velvollisuus varoittaa...

Pitää paikkaansa naiset ainakin skandit tykkäävät vieraasta lihasta, se ei kyllä ole mitenkään kilttiä. Kun skandi miehet ovat kuuluisia ympärimaailmaa uskollisuudestaan!

Anna toki Leenun kysellä täällä. Vastauksia saatuaan Leenu jatkaa entistä ehommin palstan neuvontaklinikkaa nimeltä:

"Leenun avioliittoneuvonta ja seksuaaliterapia"

Leenun assistentteina klinikalla toimivat Hynde ja vl-kaveri.

Sinkkuja koko kolmikko.

Melperi kirjoitti:

Anna toki Leenun kysellä täällä. Vastauksia saatuaan Leenu jatkaa entistä ehommin palstan neuvontaklinikkaa nimeltä:

"Leenun avioliittoneuvonta ja seksuaaliterapia"

Leenun assistentteina klinikalla toimivat Hynde ja vl-kaveri.

Sinkkuja koko kolmikko.

Lue lisää

*reps*... toi oli hyvä =) Mä olen kyllä kauhulla lukenu heidän (leenu, hynde vl-kaveri) kirjotuksia, vaik vl olenkin. Kauheen tuomitsevaa tekstiä... ei ymmärrä ei... on aika ahdasta porukkaa... =(

Kyllä parisuhteetkin kuuluu lestadiolaisuuteen.
Ota huomioon että täällä on nuoria ihmisiäkin, jotka ovat sinkkuja. Ja heille on yhtä tarpeellista kuin löytää paikka yhteiskunnassa, myös löytää uskovainen elämän kaveri.
Ja on hyvä, että he uskaltavat puhua asioista.
Sillä jos he väärin puhuvat, ne ajallaan oikeaa.
Mutta jos väärää alkaa hautomaan sisällään, eikä puhu kenellekään, se voi olla vaarallista.

Katsos jos leenu vl ja tää on vl palsta, niin totta hän hoi kysyä omiltaa vinkkiä hiehen hakuun. Lisäksi jos avioliitto on hyvin lähellä vl toimintaa

vanh.lest kirjoitti:

Kyllä parisuhteetkin kuuluu lestadiolaisuuteen.
Ota huomioon että täällä on nuoria ihmisiäkin, jotka ovat sinkkuja. Ja heille on yhtä tarpeellista kuin löytää paikka yhteiskunnassa, myös löytää uskovainen elämän kaveri.
Ja on hyvä, että he uskaltavat puhua asioista.
Sillä jos he väärin puhuvat, ne ajallaan oikeaa.
Mutta jos väärää alkaa hautomaan sisällään, eikä puhu kenellekään, se voi olla vaarallista.

Lue lisää

Eka kertaa samaa mieltä kanssasi

hihhuli kirjoitti:

Eka kertaa samaa mieltä kanssasi

samaa mieltä ...

hihhuli kirjoitti:

Katsos jos leenu vl ja tää on vl palsta, niin totta hän hoi kysyä omiltaa vinkkiä hiehen hakuun. Lisäksi jos avioliitto on hyvin lähellä vl toimintaa

suhteita, ne on syntiä. Vasta avioliitosssa on
oikein aloittaa sukupuolinen kanssakäyminen.

positiivista ja kannustavaa viestiä tästä löytynyt. Sä olet yksi niistä, joiden viesti oli kannustava. Voi tosin olla, että monetkaan viestien kirjoittajista eivät ole kokeneet pettymystä. Karua se on, kun omalle kohdalle osuu. Mutta eiköhän tästä olla selviämässä, ja Jumala ei sen oikean anna pettää tai jättää tai mitenkään sinne päin. Tosin anteeksiantava mieli on hyvä ja positiivinen asia. Elikkä niitäkin kohtaan, jotka ovat aiheuttaneet pettymystä. Ja mulle oikea ihminen on anteeksiantava. Jokaisella varmaan on kynnys pettymiseen eri tasolla ja en nyt sanoisi niinkään, että pitäisi niin raskaasti ottaa kaikkea, ihastuksia ei voi määrätä. Epäuskoiseenkin voi ihastua, mutta sen voi määrätä, alkaako seurustella.

Leenu.n kirjoitti:

positiivista ja kannustavaa viestiä tästä löytynyt. Sä olet yksi niistä, joiden viesti oli kannustava. Voi tosin olla, että monetkaan viestien kirjoittajista eivät ole kokeneet pettymystä. Karua se on, kun omalle kohdalle osuu. Mutta eiköhän tästä olla selviämässä, ja Jumala ei sen oikean anna pettää tai jättää tai mitenkään sinne päin. Tosin anteeksiantava mieli on hyvä ja positiivinen asia. Elikkä niitäkin kohtaan, jotka ovat aiheuttaneet pettymystä. Ja mulle oikea ihminen on anteeksiantava. Jokaisella varmaan on kynnys pettymiseen eri tasolla ja en nyt sanoisi niinkään, että pitäisi niin raskaasti ottaa kaikkea, ihastuksia ei voi määrätä. Epäuskoiseenkin voi ihastua, mutta sen voi määrätä, alkaako seurustella.

Lue lisää

Minä olen tullut totaalisen petetyksi, meni ex toisen kanssa sänkyyn. Mutta siitä on jo kymmenen vuotta aikaa. Näin myöhemmin ajateltuna minulla kävi tuuri. Olen naimisissa maailman ihanimman naisen kanssa ja meillä on lapsia pirteitä mukuloita. Ja olen varma siitä, että oli hyvä kun ex toimi miten toimi. En missään vaiheessa katsonut, että hänen tarvitsisi pyytää minulta anteeksi toki annoi, mutta lähinnä olen hanelle kiitoksen velkaa! Mielestä meissä kaikissa on niin hyviä kuin huonojakin puolia oli sitten kysymyksessä vl tai ei. Älä lannistu kokeile jotain uutta piristävää. Hyvää joulua Leenu!

Olen itse menneinä vuosina miettinyt kovasti samaa asiaa, mutta toisin päin. Siis voiko naisiin luottaa? Ymmärrän Leenun pointin, mitä hän tarkoittaa "toisen ihmisen tunteilla ei saa leikkiä".

Minulla oli sellainen elämänvaihe, jossa parin vuoden sisällä oli kolme ihastumis/rakastumis tapausta, jotka kaikki päättyivät siihen että tämä kohde alkoi sitten seurustella jonkun toisen miehen kanssa. Voit kuvitella miltä tuntuu katsella vierestä, kun se, jota ajattelee puolisoksi itselleen kulkee toisen miehen kanssa.
Eräs tapaus niistä oli että liikuimme kaikki kolme samassa porukassa ja minä taistelin sen toisen miehen kanssa "verissäpäin" sen naisen suosiosta ja tämä nainen sitten osoitti molemmille kiinnostusta. No minä sitten hävisin tuon "kamppailun" ja jäin nuolemaan itsekseen haavoja.

Toinen niistä taas oli sellainen että tilanteesta muodostui varsinainen "kolmiodraama". Kun ne kaksi seurusteli minä sitten lähettelin sille naiselle tekstiviestejä ja jonkun kirjeenkin. Eräässä viestissä ilmaisin suoraan että haluan mennä naimisiin hänen kanssaan. Tuo ajatus pohjautui täysin omiin tunteisiin. Siitä sitten syntyi varsinainen episodi, mutta en kuvaa sitä tässä enempää mitä tapahtui. Tilanne kuitenkin päättyi sitten asiallisesti. Ajattelin tuossa yhteydessä että onneksi ollaan kuitenkin uskovaisia että ei turvauduta sellaisiin keinoihin mitä maailmassa tuollaisissa tilanteissa monesti saattaa tapahtua.

Kolmas tapaus oli sitten ehkä onnellisempi, vaikka ei mikään helppo ollutkaan. Olin ihastunut erääseen naiseen, joka asui silloin eri paikkakunnalla. Homma alkoi siitä että oltiin vain joskus oltu samalla leirillä, josta sitten toisen kasvot oli jäänyt mieleen. Kerran eräissä kesäseuroissa tuo tyyppi sattui kävelemään vastaan ja me alettiin juttelemaan. Oli vaan ajatus että olen nähnyt tuon silloin leirillä. Keskustelu meni sitten sellaiseksi että siinä tuntui olevan rakkautta heti ensi silmäyksellä. Minä jouduin silloin pistämään jarruja keskusteluun että ei nyt ihan heti voi asiassa edetä, kun ei tunne vielä hyvin.
Vuosi tuon jälkeen homma sitten räjähti liikkeelle. Tein monta reissua paikkakunnalle, jossa tuo nainen asui ja kerroin eräässä yhteydessä jo alkuvaiheessa mitä siitä ihmisestä ajattelin ja sanoin olevani kiinnostunut seurustelemaan hänen kanssaan. Tyttö ei silloin vielä ollut siihen valmis, mutta meidän yhteydenpito jatkui. Tuohonkin tilanteeseen liittyi toinenkin mies, joka näytti myös kiinnostuneen tuosta samasta tyypistä. Tuo kilpakosija kuului omaan kaveripiiriin. Tuollainen tilanne herätti vanhat muistot mieleen edellisistä tapauksista, eikä siinä tilanteessa pystynyt toimimaan järkevimmällä tavalla. Eräänä viikonloppuna matkustin tuolle paikkakunnalle ja sitten satuttiin samaan iltakylään. Katselin taas vierestä kun kilpakosija flirttaili oman kiinnostuksen kohteen kanssa ja huomasin että molemmat näyttivät rakastuneen toisiinsa. Seuraavan yön sitten valvoin ja mietin syntyjä syviä. Aamulla päätin soittaa tälle tytölle ja varauduin kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Puhelu meni hyvin ja tyttö lupasi tavata minut ja jutella minun kanssa. Hän oli sitten tapaamisenssa hyvin pahoillaan siitä tilanteesta. Minä yritin sen jälkeen viedä sitä suhdetta eteenpäin, mutta kerroin kyllä hänelle mitä ajattelin tuollaisesta tilanteesta. Myöhemmin tuli sitten tilanne jossa ajattelin että se homma lähteen tosissaan liikkeelle ja vihjaisin siitä sille toiselle osapuolelle, mutta tuo henkilö alkoi sen jälkeen karttaa minua, eikä vastannut sähköposteihin yms. viesteihin. Tein taas uuden reissun sille paikkakunnalle ja pääsin sitten juttelemaan kunnolla sen ihmisen kanssa. Hän antoi minulle "rukkaset" , mutta keskustelu oli muuten tosi hyvä. Minä elättelin toiveita että jospa vielä sittenkin jotain tapahtuisi ja muutin samalle paikkakunnalle, jossa tämä tyttö asui. Sama meno jatkui hän ei halunnut olla tekemisissä minun kanssa yrityksistä huolimatta. Sitten jonkin ajan päästä pääsin kuitenkin juttelemaan hänen kanssa ja sain sitten sovittua tapaamisen hänen kanssan. Sovittiin paikka kaupungilla, jossa sitten keskusteltiin asiasta kahden kesken. Minä kerroin siinä omista tunteista ihan avoimesti hänelle, mitä hänestä ajattelin ja lopulta sitten kysyin häneltä että onko sulla joku toinen, kun et ole kiinnostunut minusta. Hän vastasi myöntävästi ja kertoi minulle jo käytännössä seurustelevansa sen henkilön kanssa, jota minä en tuntenut. Keskustelu sujui rauhallisesti ja asiallisesti. Vasta palattuani kämpille minun tunne-elämä reagoi siihen tilanteeseen. Koin jotenkin että minun sisuskalut olisi revitty palasiksi ja minun romanttisille toiveille kävi niin kuin niille kahdelle kuuluisalle pilvenpiirtäjälle New York:ssa. Sitä keskustelua seuranneet kuukaudet olivat minulle tosi raskasta aikaa. Kerroin kyllä ajatukset ja tuntemukset sille tytölle kuinka sen tilanteen koin ja joskus pääsin myös juttelemaan hänen kanssa. Onneksi hän ei silloin ollut RY:llä sen miehen kanssa tekemisissä minun nähden. Kerroin hänelle että en voi sietää sellaista tilannetta. Muutaman kuukauden kuluttua hän sitten alkoi julkisesti seurustelemaan sen tyypin kanssa. Minäkin koin sitten järkeväksi hyväksyä sen tilanteen ja ilmoitin siitä hänelle. Tuon jälkeen hän sitten tuli juttelemaan minun kämpille siitä aiheesta kahden kesken muutamaksi tunniksi. Olin sen jälkeen muutenkin hänen kanssaan paljon tekemisissä ja tutustuin myös hänen miesystäväänkin kunnolla kun osuimme sattumalta samalle viikonloppuleirille. Meistä kolmesta tuli sitten hyviä ystäviä ja he pyysivät minut kihlajaiskahveille ja olin myös heidän hääjuhlassakin mukana vieraana. Osallistuin siellä myös ystävien järjestämään ohjelmaan jossa kerroin kaikille häävieraille kommentteja tämän naisen luonteesta, jonka mielestäni tunsin varsin hyvin. Voitte sitten miettiä tämän kommentin lukijat minkälaisia tunteita tuollaiset tilanteet voivat herättää. Positiivista tuossa oli että sain kuitenkin olla tekemisissä tuon henkilön kanssa vaikka en häntä omaksi saanutkaan ja vaihtaa kaikenlaisia ajatuksia ja purkaa jopa omia pettymyksen tunteita hänelle. Se oli siten varsin erikoinen ihmissuhde ja tavallaan hyvin antoisakin ihmissuhde, kun se sisälsi melkoisia tunnemyllerryksiä laidasta toiseen.

Tuollaisten tilanteiden yhteydessä minulla esiintyi monenlaisia ajatuksia naisista ja heidän käyttäytymistavoista. Välillä ajattelin että ei niihin voi luottaa ja samalla mietin että vastaisuudessa täytyy tarkasti harkita millaisia tunteita on valmis ottamaan vastaan. Sitä rupeaa suojelemaan itseään että ei joutuisi jatkossa toisten ihmisten riepoteltavaksi. Toisaalta ajattelen että noillakin tilanteilla on ollut oma tarkoituksensa. Kyllähän se niin on että silloin kun se oikea tulee kohdalle kyllä sen suhteen solmiminenkin sitten onnistuu, eikä niitä asioita tarvi sen enenpää murehtia. Aika myös parantaa haavat ja menneille kokemuksille voi sitten jälkeenpäin naureskella. Se mikä ei tapa se vahvistaa... :)

Kovia kokenut kirjoitti:

Olen itse menneinä vuosina miettinyt kovasti samaa asiaa, mutta toisin päin. Siis voiko naisiin luottaa? Ymmärrän Leenun pointin, mitä hän tarkoittaa "toisen ihmisen tunteilla ei saa leikkiä".

Minulla oli sellainen elämänvaihe, jossa parin vuoden sisällä oli kolme ihastumis/rakastumis tapausta, jotka kaikki päättyivät siihen että tämä kohde alkoi sitten seurustella jonkun toisen miehen kanssa. Voit kuvitella miltä tuntuu katsella vierestä, kun se, jota ajattelee puolisoksi itselleen kulkee toisen miehen kanssa.
Eräs tapaus niistä oli että liikuimme kaikki kolme samassa porukassa ja minä taistelin sen toisen miehen kanssa "verissäpäin" sen naisen suosiosta ja tämä nainen sitten osoitti molemmille kiinnostusta. No minä sitten hävisin tuon "kamppailun" ja jäin nuolemaan itsekseen haavoja.

Toinen niistä taas oli sellainen että tilanteesta muodostui varsinainen "kolmiodraama". Kun ne kaksi seurusteli minä sitten lähettelin sille naiselle tekstiviestejä ja jonkun kirjeenkin. Eräässä viestissä ilmaisin suoraan että haluan mennä naimisiin hänen kanssaan. Tuo ajatus pohjautui täysin omiin tunteisiin. Siitä sitten syntyi varsinainen episodi, mutta en kuvaa sitä tässä enempää mitä tapahtui. Tilanne kuitenkin päättyi sitten asiallisesti. Ajattelin tuossa yhteydessä että onneksi ollaan kuitenkin uskovaisia että ei turvauduta sellaisiin keinoihin mitä maailmassa tuollaisissa tilanteissa monesti saattaa tapahtua.

Kolmas tapaus oli sitten ehkä onnellisempi, vaikka ei mikään helppo ollutkaan. Olin ihastunut erääseen naiseen, joka asui silloin eri paikkakunnalla. Homma alkoi siitä että oltiin vain joskus oltu samalla leirillä, josta sitten toisen kasvot oli jäänyt mieleen. Kerran eräissä kesäseuroissa tuo tyyppi sattui kävelemään vastaan ja me alettiin juttelemaan. Oli vaan ajatus että olen nähnyt tuon silloin leirillä. Keskustelu meni sitten sellaiseksi että siinä tuntui olevan rakkautta heti ensi silmäyksellä. Minä jouduin silloin pistämään jarruja keskusteluun että ei nyt ihan heti voi asiassa edetä, kun ei tunne vielä hyvin.
Vuosi tuon jälkeen homma sitten räjähti liikkeelle. Tein monta reissua paikkakunnalle, jossa tuo nainen asui ja kerroin eräässä yhteydessä jo alkuvaiheessa mitä siitä ihmisestä ajattelin ja sanoin olevani kiinnostunut seurustelemaan hänen kanssaan. Tyttö ei silloin vielä ollut siihen valmis, mutta meidän yhteydenpito jatkui. Tuohonkin tilanteeseen liittyi toinenkin mies, joka näytti myös kiinnostuneen tuosta samasta tyypistä. Tuo kilpakosija kuului omaan kaveripiiriin. Tuollainen tilanne herätti vanhat muistot mieleen edellisistä tapauksista, eikä siinä tilanteessa pystynyt toimimaan järkevimmällä tavalla. Eräänä viikonloppuna matkustin tuolle paikkakunnalle ja sitten satuttiin samaan iltakylään. Katselin taas vierestä kun kilpakosija flirttaili oman kiinnostuksen kohteen kanssa ja huomasin että molemmat näyttivät rakastuneen toisiinsa. Seuraavan yön sitten valvoin ja mietin syntyjä syviä. Aamulla päätin soittaa tälle tytölle ja varauduin kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Puhelu meni hyvin ja tyttö lupasi tavata minut ja jutella minun kanssa. Hän oli sitten tapaamisenssa hyvin pahoillaan siitä tilanteesta. Minä yritin sen jälkeen viedä sitä suhdetta eteenpäin, mutta kerroin kyllä hänelle mitä ajattelin tuollaisesta tilanteesta. Myöhemmin tuli sitten tilanne jossa ajattelin että se homma lähteen tosissaan liikkeelle ja vihjaisin siitä sille toiselle osapuolelle, mutta tuo henkilö alkoi sen jälkeen karttaa minua, eikä vastannut sähköposteihin yms. viesteihin. Tein taas uuden reissun sille paikkakunnalle ja pääsin sitten juttelemaan kunnolla sen ihmisen kanssa. Hän antoi minulle "rukkaset" , mutta keskustelu oli muuten tosi hyvä. Minä elättelin toiveita että jospa vielä sittenkin jotain tapahtuisi ja muutin samalle paikkakunnalle, jossa tämä tyttö asui. Sama meno jatkui hän ei halunnut olla tekemisissä minun kanssa yrityksistä huolimatta. Sitten jonkin ajan päästä pääsin kuitenkin juttelemaan hänen kanssa ja sain sitten sovittua tapaamisen hänen kanssan. Sovittiin paikka kaupungilla, jossa sitten keskusteltiin asiasta kahden kesken. Minä kerroin siinä omista tunteista ihan avoimesti hänelle, mitä hänestä ajattelin ja lopulta sitten kysyin häneltä että onko sulla joku toinen, kun et ole kiinnostunut minusta. Hän vastasi myöntävästi ja kertoi minulle jo käytännössä seurustelevansa sen henkilön kanssa, jota minä en tuntenut. Keskustelu sujui rauhallisesti ja asiallisesti. Vasta palattuani kämpille minun tunne-elämä reagoi siihen tilanteeseen. Koin jotenkin että minun sisuskalut olisi revitty palasiksi ja minun romanttisille toiveille kävi niin kuin niille kahdelle kuuluisalle pilvenpiirtäjälle New York:ssa. Sitä keskustelua seuranneet kuukaudet olivat minulle tosi raskasta aikaa. Kerroin kyllä ajatukset ja tuntemukset sille tytölle kuinka sen tilanteen koin ja joskus pääsin myös juttelemaan hänen kanssa. Onneksi hän ei silloin ollut RY:llä sen miehen kanssa tekemisissä minun nähden. Kerroin hänelle että en voi sietää sellaista tilannetta. Muutaman kuukauden kuluttua hän sitten alkoi julkisesti seurustelemaan sen tyypin kanssa. Minäkin koin sitten järkeväksi hyväksyä sen tilanteen ja ilmoitin siitä hänelle. Tuon jälkeen hän sitten tuli juttelemaan minun kämpille siitä aiheesta kahden kesken muutamaksi tunniksi. Olin sen jälkeen muutenkin hänen kanssaan paljon tekemisissä ja tutustuin myös hänen miesystäväänkin kunnolla kun osuimme sattumalta samalle viikonloppuleirille. Meistä kolmesta tuli sitten hyviä ystäviä ja he pyysivät minut kihlajaiskahveille ja olin myös heidän hääjuhlassakin mukana vieraana. Osallistuin siellä myös ystävien järjestämään ohjelmaan jossa kerroin kaikille häävieraille kommentteja tämän naisen luonteesta, jonka mielestäni tunsin varsin hyvin. Voitte sitten miettiä tämän kommentin lukijat minkälaisia tunteita tuollaiset tilanteet voivat herättää. Positiivista tuossa oli että sain kuitenkin olla tekemisissä tuon henkilön kanssa vaikka en häntä omaksi saanutkaan ja vaihtaa kaikenlaisia ajatuksia ja purkaa jopa omia pettymyksen tunteita hänelle. Se oli siten varsin erikoinen ihmissuhde ja tavallaan hyvin antoisakin ihmissuhde, kun se sisälsi melkoisia tunnemyllerryksiä laidasta toiseen.

Tuollaisten tilanteiden yhteydessä minulla esiintyi monenlaisia ajatuksia naisista ja heidän käyttäytymistavoista. Välillä ajattelin että ei niihin voi luottaa ja samalla mietin että vastaisuudessa täytyy tarkasti harkita millaisia tunteita on valmis ottamaan vastaan. Sitä rupeaa suojelemaan itseään että ei joutuisi jatkossa toisten ihmisten riepoteltavaksi. Toisaalta ajattelen että noillakin tilanteilla on ollut oma tarkoituksensa. Kyllähän se niin on että silloin kun se oikea tulee kohdalle kyllä sen suhteen solmiminenkin sitten onnistuu, eikä niitä asioita tarvi sen enenpää murehtia. Aika myös parantaa haavat ja menneille kokemuksille voi sitten jälkeenpäin naureskella. Se mikä ei tapa se vahvistaa... :)

Lue lisää

Olette todella kovia kokenut molemmat, ihan sydämmessäni toivon teidän jo onnistuvan ja löytävän sen "oikean".
Olen nähnyt että kun se oikea sitten lopulta tulee, sellaiselle joka on ehtinyt sitä odottaa, siinä ei sitten kauan "nokka tohise", kun ollaan
yhdessä. :)
Mutta odottaisitte sitä "oikeaa" uskovaisten parista.

ja Jt!

Koskapa tällainen tunnistaja tänne on tullut? Kukahan sie oikein olet? Me sovittiin sen tyypin kans asiat, ja ajettelen, että ei se silleen pettäny, se saa mennä sen kans... ja toivotin onnea seurusteluun. Mulla oli toki ristiriitaiset ajatukset, mutta mun tunteet eivät olleet heti repsahtaneet siihen tyyppiin, se tavallaan väsytti mut, tietämättään oletan. (mulla oli muutenkin ihastusasiat niin auki ja levällään ja kuin labyrintti).
Kyllä mä Ry:llä olen käyny. En nyt joka kerta, mutta mistä olet tunnistanut mut? Muutaman tyypin kans olen joskus mailannu. Lienet yksi niistä?

Ja kaikille tiedoksi, en ole ottamassa epäuskoista! (enpä oikeestaan ketään, kun ei ole silleen vielä mulle tarjottimella tuotu ja esitelty)