Järkyttävä ikävä murskaa

Murtunut kirjoitti:

Olimme hiihtoloman tuttavaperheen kanssa Levillä pienessä mökissä (meitä oli meidän perheestämme 4 henkeä ja heiltä 6 henkeä 3 koiraa). Heiltä siis viisi lasta ja isä (äiti on heiltä kuollut). Emme ole ennen olleet heidän kanssaan juurikaan tekemisissä (paitsi isämme ovat olleet todella paljon, mutta me lapset emme). Ja tämä viikko oli yksi elämäni parhaista ❤️ Koska heidän äitinsä kuolemasta on vasta pari kuukautta ja heidän viidestä lapsestaan 3 on pieniä (alle 10 vuotta) joten autoimme heitä todella paljon ja heistä tuli aivan super läheisiä minulle, etten edes voi käsittää! Aloin tuntemaan niin syvää kiintymystä heitä kohtaan kun hekin alkoivat pitää meitä kuin perheenjäseninä ja olimme niin tiiviisti yhdessä viikon ajan. Tänään kun jouduimme palaamaan molemmat omiin koteihimme(jotka sijaitsevat useiden satojen kilometrien päässä toisistaan)on minulla ollut niin tyhjäolo ettei toista. Teimme kaiken yhdessä ja olimme viikon ajan kuin yksi iso perhe! Nyt en tiedä milloin näemme seuraavan kerran ja se ahdistaa minua suunnattomasti :'( minun ei tarvitse kuin ajatella jotain heistä tai jotain hetkeä tuolta reissulta nii purskahdan (kirjaimellisesti) hillittömään itkuun. He ovat minulle niin rakkaita ja olen nyt aivan murtunut. En tiedä miten selviän eteenpäin kun kaipaan heitä niin paljon, tuntuu kuin heidät olisi riistetty minulta ikuisesti! En pysty tällä hetkellä kuin vain itkemään ja ajattelemaan että näen heidät vielä joskus, vaikka rehellisesti en tiedä miten pääsen takaisin jaloilleni :((

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä