Keväällä 1948 Haukiputaan kirkkoherra Alfred Virkkula julkaisi
lehdessä runon, jonka toisessa säkeessä hän runoili:
Nyt tääl’ on vähän matkaa vain,
Murheitten maassa vielä.
Pyydämme Herraa auttamaan,
Meit aina ristin tiellä.
Virkkula jatkoi viimeisessä säkeessä
:
Kun lähtöpäivä joutuvi
Murheitten maasta tästä,
Enkelit meidät noutavi
Elosta myrskyisästä.
Runosta aistii, kuinka Virkkula koki ajan vaikeaksi. Hän rukoili Herralta apua
uskoville, että he pysyisivät ristin tiellä, kunnes enkelit noutaisivat heidät. Antti
Karjalainen Kankarista kirjoitti, että tuolloin elettiin niitä lopun aikoja, joista Jeesus
oli puhunut ja joiden vuoksi hän oli kehottanut valvomaan. Hän varoitti uskovia
nuoria, etteivät he lähtisi ”maailmaan”, sen houkutuksista huolimatta. Maila
Jyrinki toi esille ajatuksiaan elämästä runossaan:
Loppuu kerran elon murhe,
saapuu aika sunnuntain.
Silloin alkaa kiusatulle
suuri juhla armiain.
Loppuu kerran öinen matka,
päärlyportit saavuttaa.
Vaikka nyt on kyyneleitä
- silloin kiitos kajahtaa.
Jyringin runossa elämä koettiin murheelliseksi öiseksi matkaksi, joka päättyisi
kerran onnellisesti. Iikka Hongisto Utajärveltä puolestaan kertoi tuntevansa itsensä
alaspainetuksi metsäkämpän yksinäisyydessä, missä ympärillä oli aina vain
kirousta ja pilkkaa.
lehdessä runon, jonka toisessa säkeessä hän runoili:
Nyt tääl’ on vähän matkaa vain,
Murheitten maassa vielä.
Pyydämme Herraa auttamaan,
Meit aina ristin tiellä.
Virkkula jatkoi viimeisessä säkeessä
:
Kun lähtöpäivä joutuvi
Murheitten maasta tästä,
Enkelit meidät noutavi
Elosta myrskyisästä.
Runosta aistii, kuinka Virkkula koki ajan vaikeaksi. Hän rukoili Herralta apua
uskoville, että he pysyisivät ristin tiellä, kunnes enkelit noutaisivat heidät. Antti
Karjalainen Kankarista kirjoitti, että tuolloin elettiin niitä lopun aikoja, joista Jeesus
oli puhunut ja joiden vuoksi hän oli kehottanut valvomaan. Hän varoitti uskovia
nuoria, etteivät he lähtisi ”maailmaan”, sen houkutuksista huolimatta. Maila
Jyrinki toi esille ajatuksiaan elämästä runossaan:
Loppuu kerran elon murhe,
saapuu aika sunnuntain.
Silloin alkaa kiusatulle
suuri juhla armiain.
Loppuu kerran öinen matka,
päärlyportit saavuttaa.
Vaikka nyt on kyyneleitä
- silloin kiitos kajahtaa.
Jyringin runossa elämä koettiin murheelliseksi öiseksi matkaksi, joka päättyisi
kerran onnellisesti. Iikka Hongisto Utajärveltä puolestaan kertoi tuntevansa itsensä
alaspainetuksi metsäkämpän yksinäisyydessä, missä ympärillä oli aina vain
kirousta ja pilkkaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.