Kristitty homo

No. tässä omani tosi lyhyesti. 6-vuotiaana poikana huomasin yllättäen tykkääväni omasta sukupuolesta. Eräs tyttö näytti myöhemmin minulle oman alapäänsä. mutta en ymmärtänyt siitä mitään, vaikka minulla oli siskojakin.

Koin olevani ainoa nuori mies, joka tykkää miehistä, koska en parisuhdemielessä havainnut kenenkään edes vastaavan katseeseeni; sen enempää tuttavauutta en uskaltanut tehdä, olin enemmänkin odottavalla kannalla kuin paljastamassa homouttani.

Mutta rakkautta kaipaavana ja parisuhdemiehenä menin sitten avioon naiseen kanssa ja perustin perheen. Siitä tuli tavallaan 20 vuoden "eheytys" mutta ei onnistunut. Olimme kristittyjä ja löysimme toisemme niistä ympyröistä, ja ensi tapaaminenkin oli Töölön kirkossa, jonne olimme molemmat sattumalta aikoneet mennä kokoukseen.

Minä erosin ja aloin elää miehen kanssa. Koin elämäni naisen kanssa vakavaksi virheeksi.

Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi ihmiset esim. niin kuin sinäkin laittavat tällaisia linkkejä näille sivuile? Mikä on aloituksesi pointti? Se että huomaamme olevamme "väärällä" tiellä ja "parannumme" heteroiksi? Tai ihan muuten vaan piilovihjailematta laitat neutraalisti linkin tähän ryhmään: uskovaiset homot ja lebot?

Jo että edustaa vähemmistöä kun on uskovainen, on haastavaa nykyajan yhteiskunnassa. Siihen kun lisää vielä, että on seksuaalivähemmistön edustajana uskovaisena, tuo se oman alemman vähemmistöryhmän. Minä tunnen paljon seksuaalivähemmistön edustajia mutta harvat niistä ovat uskovaisia. Eikö meidän toistemme muuttamisen, vihjailemisen ym. sijaan tulisi tukea ja rohkaista toisiamme: rakastaa lähimmäisiämme.