Ps. 117:
8 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
9 Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.
Nyt hiljennymme kuulemaan seuroja Oulusta:
http://www.oulunrauhanyhdistys.fi/player/
8 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
9 Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.
Nyt hiljennymme kuulemaan seuroja Oulusta:
http://www.oulunrauhanyhdistys.fi/player/
Vastaukset 15
Vanhimmat
Seurojen aluksi veisaamme virren 312. Sen jälkeen meitä palvelee veljemme Harri Hyväri Muhokselta.
1.
Muistan päivää autuasta,
jolloin Jeesus löysi mun,
syntein tähden tuomitun,
tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.
2.
Maistaa Herra mun jo antoi,
kuinka onkaan suloinen
läsnäolo Jeesuksen.
Syntini hän kaikki kantoi,
päästi alta orjuuden
lahjoittaen autuuden.
3.
Armo suuri Vapahtajan
aarteekseni tullut on,
se on katoamaton.
Jääköön tyhjä riemu ajan,
hänessä on iloa,
ihmeellistä lepoa.
4.
Hän on turva turvattoman,
hän on apu kiusatun,
lohduttaja vaivatun.
Milloin vuoksi huolettoman
vaelluksen horjahdan,
toivon hänen nostavan.
5.
Hän on ilo itkeväisten,
väärien vanhurskaus,
hän on tyhmäin viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten,
hän on pyhyys kurjimman,
hyvyys kaikkein huonoimman.
6.
Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
kuulun hänen laumaansa.
Häntä kaipaa sydämeni,
hänen seurakunnassaan
laitumella käydä saan.
7.
Jeesus, rohkeutta anna,
että sinun kanssasi
kilvoittelen matkani.
Autuaitten joukkoon kanna
ylistämään sinua
uuden virren riemulla.
Harri Hyvärin puheen teksti on Luukkaan evankeliumin 15. luvusta:
8 "Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen.
9 Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.'
10 Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen."
1 Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. [Matt. 11:19; Mark. 10:45; Luuk. 7:47, Luuk. 19:7,10, Luuk. 23:43]
2 Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan."
Harri Hyväri viittaa myös Matteuksen evankeliumin 9. lukuun:
10 Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.
11 Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" [Matt. 11:19 ]
12 Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
13 Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."
Puheessa viitataan myös Tuhlaajapoika-vertaukseen:
Tuhlaajapoika ja hänen veljensä
11 Jeesus jatkoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12 Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.
13 Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. [Sananl. 29:3]
14 Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. [Sananl. 23:21]
15 Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi.
16 Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
17 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. [1. Kun. 8:47]
18 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. [Ps. 51:6]
19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'
20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. [Jes. 61:10]
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla. [Ef. 2:1]
Puheen jälkeen virsi 310:
1.
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.
2.
Vihamies kuka voittaisi sankarin sen,
kuka voittaisi Golgatan Herran?
Taisteluissa hän linna on turvallinen,
hän on voittanut saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syvihin vesihin
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.
3.
Ota kuoleman vallan jo taitettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on valjennut autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen veisaelkaamme.
Meille voiton hän toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttaan me autuuden saamme.
4.
Vaikka syntimme nousevat kauhistamaan,
kadotukseen ne meitä ei saata.
Mereen Jeesus jo heitti ne pohjattomaan,
hänen armonsa voisiko laata!
Meille puhtauden,
levon, lohdutuksen,
pyhityksen hän suo veressänsä.
Kun me armahtajaan
tähän luotamme vaan,
meitä varjelee hän kädellänsä.
5.
Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut,
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on,
apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen.
Pysykää yhä Jeesuksessanne.
6.
Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttaa jo meitä.
Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomiseen ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija
eikä heikkoja, huonoja soimaa.
7.
Isä Poikansa ihmisten veljeksi toi,
Poika saanut on taitavan kielen.
Yhä murheemme riemuksi muuttaa hän voi,
luoda heikkoihin rohkean mielen.
Ja hän uupuville,
tiellä vaipuville
Pyhän Henkensä lahjaksi suopi.
Heitä uudistamaan,
heitä vahvistamaan
pyhän armonsa, voimansa tuopi.
8.
Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan,
täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä auttajamme,
kuvas kirkkaana sieluumme paina.
###
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
ketähän tuommonen raportointi kiinnostaa. sinua se voioudolla tavalla viehättää. jokainen voi ihan itse kuunnella, jos haluaa. harva haluaa, ellei ole oudosti addiktoitunut tuohon menoon. ärrgh!
ei se niin erikoista ole, todellakaan