Heips! Olen -00 ja mulla on kauhea vauvakuume. Olen lueskellut kaikenlaisia juttuja raskaudesta yms. Mä rakastan lapsia todella paljon ja tykkään tosi paljon hoitaa niitä.
Tiedän, että moni tulee sanomaan siitä, kun en tiedä lastenhoidosta lähellekkään mitään. Mä oikeasti tiedän, mitä se on. Yöllä pitää heräillä vauvan itkuun kun on nälkä, kipuja, märkä vaippa yms. Sen hyvinvointia pitää tukea, uhmaikä ei ole helppo.Tiedän ettei lapsi ole mikään lelu, sitä ei voi jättää mihinkään, jos itse haluan mennä jossakin. En muutenkaan oo semmoinen joka kylille hiihtelee illat, en tykkää semmoisesta. Koulun jälkeen oon illat pääosin kotona.
Ja jos jotku sanoo et hanki lemmikki,niin mulla on hamsteri, vaikka siinä ei mikää iso homma ole, mutta hoitoa tarvitsee kuitenkin niinkuin muutkin. Mulla on hyvä tukiverkko ympärillä.
Poikaystävä mulla on ja tänä vuonna tulee kaks vuotta täyteen ja elämme tosiaan kaukosuhteessa. Me näemme poikkeuksellisen usein, vaikka välimatkaa on yli 400km. Näemme kk n. 2-3x, riippuen toki kokeista ja lomilla näemme. Poikaystäväni pitää myös todella paljon lapsista (-98).
Tiedän myöskin, että pitäisi kaikenmaailman työt olla yms. Ja rahaa menee vauvantarvikkeisiin, ruokaan ja semmoiseen. Mut musta vaan tuntuu, että olisin valmis äidiksi. En ainakaan tänä vuonna (en ainakaan usko) aio mitään lapsia hankkia, ajattelin ensin peruskoulun käydä loppuun. Mutta niin.. mp? Onko muita samassa tilanteessa?
Tiedän, että moni tulee sanomaan siitä, kun en tiedä lastenhoidosta lähellekkään mitään. Mä oikeasti tiedän, mitä se on. Yöllä pitää heräillä vauvan itkuun kun on nälkä, kipuja, märkä vaippa yms. Sen hyvinvointia pitää tukea, uhmaikä ei ole helppo.Tiedän ettei lapsi ole mikään lelu, sitä ei voi jättää mihinkään, jos itse haluan mennä jossakin. En muutenkaan oo semmoinen joka kylille hiihtelee illat, en tykkää semmoisesta. Koulun jälkeen oon illat pääosin kotona.
Ja jos jotku sanoo et hanki lemmikki,niin mulla on hamsteri, vaikka siinä ei mikää iso homma ole, mutta hoitoa tarvitsee kuitenkin niinkuin muutkin. Mulla on hyvä tukiverkko ympärillä.
Poikaystävä mulla on ja tänä vuonna tulee kaks vuotta täyteen ja elämme tosiaan kaukosuhteessa. Me näemme poikkeuksellisen usein, vaikka välimatkaa on yli 400km. Näemme kk n. 2-3x, riippuen toki kokeista ja lomilla näemme. Poikaystäväni pitää myös todella paljon lapsista (-98).
Tiedän myöskin, että pitäisi kaikenmaailman työt olla yms. Ja rahaa menee vauvantarvikkeisiin, ruokaan ja semmoiseen. Mut musta vaan tuntuu, että olisin valmis äidiksi. En ainakaan tänä vuonna (en ainakaan usko) aio mitään lapsia hankkia, ajattelin ensin peruskoulun käydä loppuun. Mutta niin.. mp? Onko muita samassa tilanteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei muuta kuin ensin käyt peruskoulun, lukion ja/ tai ammattikoulun, käyt töissä joitain vuosia, asut yksin joitain vuosia, seurustelet ihan oikeasti, näet elämää, opit hoitamaan kaikki omat asiasi ja maksamaan laskut omalla rahallasi ja elämään itsenäisesti. Eli lyhyesti sanoen kasvat aikuiseksi. Niin sitten oletkin siinä vaiheessa, että voit alkaa pikkuhiljaa harkita, olisiko elämäntilanteesi sopiva lapselle.
Juttusi ovat tosi lapsellisia, mutta lapsihan sinä vielä oletkin. Tosin moni samaikäinen on sinua kypsempi ja ymmärtää realiteetteja.
Normaaleja teinintytön hoivavietin heräämistuntemuksiahan nuo on. :) ja ihan sallittuja/suotaviakin. Muistathan ap huolehtia ehkäisystä.
Ettei nyt vaan ole niin, että huomionkipeä äidin pikku prinsessa haluaisi kovasti huomiota kirjoituksellaan....
Eksyin tänne sivuille kaverin kautta ja huomasin et joku on kirjottanu ton jutun vähä niiku musta.. noi kaikki asiat on just niiku mulla on paitsi ikä! !Joten voisitteko ilmiantaa tämän?
~ ja eräs kaverini kertoi laittaneen tämän tänne.. koska riita.. tosi kypsä hei...! Kiitos jos viititte mitenkään ilmiantaa tämän .. että se edes poistuisi.