Tunnen suurta vihaa itseäni kohtaan tämän takia. En sanoisi itseäni introvertiksi, ainakaan kukaan kavereistani ei sano.
Vertaan itseäni muihin ja tunnen itseni todella surkeaksi ja epämielenkiintoiseksi seuraksi. Tunnen että omat juttuni ovat tylsiä ja värittömiä ja että ikäänkuin minulla ei olisi omaa persoonaa ollenkaan. En oikeastaan koskaan ole päässyt etsimään itseäni sillä tavalla kuin olen halunnut tähän mennessä. Harrastan muutamia juttuja, mutta yleisesti otettuna minulla ei ole itselläni mitään intohimoa elämässä. Varmaankin tämä on vain osa totuutta ja eikä pidä paikkaansa, mutta näin minä näen asian olevan. En tunne oikeastaan mitään urheilusta ja muutenkin tuntuu, että osa yleissivistyksestä on "hävinnyt" johonkin tai jäänyt kokonaan saamatta.
Koen etten ilmaise itseäni parhaani mukaan ja että todellakin olen huonompi kuin muut. Olen jo alkanut pelkäämään hieman näitä sosiaalisia tilanteita tämän takia:(.
Miten pääsisin tästä tunteesta eroon ja voisin kehittää itseäni lisää?
Olen mitäänsanomaton, tylsä ja hiljainen
15
415
Vastaukset
- zxczxcaszxc
Lähes jokainen suomalainen tuntee samoin. Olemme kaikki värittömiä ja tylsiä. Yleisimmät puheenaiheet tuntuvat olevan "oli kauhee krapula eilen" tai "viikonloppuna taas dokaan". Kenelläkään ei ole omaa persoonaa ja kaikki tietävät kuinka turhaa elämä on. Liity muihin ja vedä kännit kaks kertaa viikossa niin unohdat masennuksesi.
- HeiDiS80
Samat ajatukset minullakin, sillä erotuksella ettei minulla ole ystäviä. Tuntuu ettei kukaan ole kiinnostunut tekemisistäni, kukaan ei soita, kukaan ei laita viestiä "milloin nähdään, ikävä!" Minulla on lapsia, opiskelen ja teen osa-aikatöitä. Tapaan paljon ihmisiä niin koulussa kuin töissä, mutta kukaan ei halua nähdä minua vapaa-ajalla. Omasta mielestäni olen ihan kiva, hymyilen paljon enkä ole rumakaan. Facebookista saa lukea muiden ihmisten hehkutuksia, milloin ollaan ystäväjoukolla bilettämässä, syömässä, leffassa, lenkillä yms ja niistä valokuvat päälle. Olen itse ottanut yhteyttä kavereihin (tuttuihin?) että olisi kiva nähdä, onko aikaa? Jokainen vuorollaan vastaa joo, palaillaan :) -eikä heistä sen koommin kuulu. Masentaa, v*tuttaa.
- ThereseVonHupsburg
Vaihda kavereita äläkä käy enää facessa. Se auttaa :-) Usein roikumme väärissä ihmisissä. Etsi sellaisia joiden seurassa oikeasti viihdyt. Tsemppiä!
- ThereseVonHupsburg
Minkä ikäinen olet? Jos olet vasta nuori tai ainakin alle 30, oma itsesi odottelee vielä esille tuloaan. Etsi oma tiesi kulkea, ota kiinni jostakin mistä pidät. Älä mieti muitten tekemisiä. Olet ainutlaatuinen juuri omana itsenäsi! Lähde ulos iloisin mielin, katso ihmisiä silmiin ja anna itsesi aueta maailmalle! Mene vaikka kirjastoon. Jos et opiskele tai käy töissä, pyri jompaankumpaan. Ja tärkein; älä vertaa itseäsi muihin! Siinä häviät aina kuten me kaikki. Voimia ja hyvää kevättä itseäsi etsiskellessä. Lue kirjoja, by the way. Niistä löydät hyvää ajattelun aihetta. Tony Dunderfeltin Elämänkaaripsykologia on hyvä!!! Katso hyviä elokuvia, omaelämänkerrallisia yms.
- tyhmäihminen
Kiitos rohkaisevista sanoista:) Olen juuri täyttänyt 22 ja kyllä elämäni on vasta edessä päin. Tuntuu vaan niin kauhealta kun osan motivaatiosta oppia ja kokea uutta syö tuo tuntemus omasta huonoudesta muita kohtaan vaikka toisaalta voivathan hekin olla kateellisia minulle jostain. Elokuvat ja tv-sarjat ovat lähellä sydäntäni, samoin urheilu ja jonkinasteinen pelailu tietokoneella. Miten vaan saisin ajan riittämään? Löysin kuitenkin blogin jossa kerrotaan aika hyviä vinkkejä miten omaa ajatelu tapaa voi ja kannattaa muuttaa oikeeseen suuntaan. Ehkä joskus löydän itseni täältä hyväksyttynä:)
- ThereseVonHupsburg
Kannattaa myös pohtia syitä siihen, miksi koet noin. Onko elämässäsi tapahtunut jotain sellaista, mikä käynnistää tuollaiset tuntemukset? Odotat varmasti itseltäsi liikoja ja silloin on vaikea omissa silmissä onnistua. Olet tosi nuori, sun pitäisi saada nauttia elämästä eikä murehtia tuollaisia. Tosin elämään kuuluvat nuo nurjatkin olot aika ajoin, mutta päällejääneinä nuo tuntemukset syövät voimia. Kaikkia muita emme voi miellyttää, mutta uskon että sinunkin elämässä on hyviä ihmisiä. Hakeudu heidän seuraan ja oikein hyvälle ystävälle voisit ehkä puhua olostasi? Pidä huolta ja hemmottele itseäsi. Sano vaikka ihan ääneen itsellesi: kelpaan ja olen riittävän hyvä. Henkka Hyppösellä on myös mainio kirja Elämä raakana. Siellä kirjan lopussa on harjoitusohjelma. Kannattaa kokeilla. Siinä opetellaan hyväksyntää, kiitollisuutta yms. Voimia sulle, koeta nauttia keväästä!
- admini
Olen jo saanut muutettua hieman omaa ajattelua tuon suhteen. Vielä on pitkä matka siihen mitä haluan olla mutta päivä kerrallaan mennään sinne päin. Pelkään vain, että oma murrosikäni olisi ikään kuin mennyt pilalle tai etten olisi käsitellyt tätä aihetta silloin tai ainakin jollain tapaa se meni pieleen. Kaitpa tämä on jonkinlainen kriisi. Vertaaminen muihin, miellyttäminen ja muut asiat ovat estäneet minua kehittymästä sellaiseksi ihmiseksi kuin olen aina halunnut olla. Muiden keskittyessä tilanteeseen olen minä jatkuvasti tarkka omista liikkeistäni ja sanoistani. Jotenkin en vaan tunne itseäni. En tiedä onko tämä edes "normaalia " tämän ikäiselle. Olla näin hukassa oman identiteetin kanssa. Tiedän kyllä millaisia vahvuuksia minulla on ja osaan sanoilla kuvata itseäni, mutta sisäiseen kysymykseen "kuka minä oikein olen?" en osaa vastata. Häpeän sitä miten impulsiivinen minusta on tullut. Tuntuu, että juoksen sinne tänne ilman mitään suurempaa merkitystä. Käyttäydyn enemmän tai vähemmän kuin teini-ikäinen mitä tulee päihteisiin sun muihin. Miten ihmeessä olen voinut "taantua" tällaiseksi? Pelkään etten koskaan pääse eroon tästä sekasorrosta. Hauskintahan tässä on se ettei tämä näy päälle päin ollenkaan. Haluaisin vaan tietää miten muut oikein ajattelevat tästä. Olenko vain ainoa joka ei tiedä mitä elämältä haluaa?
- HeiDiS80
Itse ainakin olen huomannut että jään helposti vellomaan pahaan oloon ja varmaan itsesääliinkin. Koetan jankuttaa itselleni että mulla menee hyvin, opiskelen mieluista alaa, lapset ovat terveitä, itse olen terve ja vielä omasta mielestäni suht ok-näköinen. Mutta, se ei kauaa kestä :( Ja tuo facebook on mulle jokseenkin ainoa "henkireikä" niin hyvässä kuin pahassakin. Siellä yritän joskus olla kiva ja vitsikäs kommentoimalla kavereiden juttuja, tykkäämällä jne, kai yritän vakuutella itselleni ja muille että olen ELOSSA, hengaan siellä kepeästi jutustellen vaikka todellisuudessa kyttään muiden profiilikuvia, toinen toistaan paremmin otettuja selfieitä, kauniita kattauksia jne ja saan itselleni entistä surkeamman olon...enkä mahda tälle mitään :( Koulussa minulla on muutama kaveri joiden kanssa olen yhteyksissä vain opiskelujuttujen tiimoilta. Minnekään minua ei pyydetä (kahvittelut, pikkujoulut jne) enkä todellakaan halua monkua mukaan (säälittävää). Olen yrittänyt olla positiivinen ja hymyillä, mutta monesti kotiin koulusta ajaessani ajattelen että taisinkin irvistää.
- ei_ehkä_haeta_kotoa
Se mukaan monkuminen ei ole säälittävää. Minä vitsinä parikymppisenä tarjouduin seuraksi 12 vuotta vanhemman tutun 2 viikon matkaseuraksi, ja niin sitten vaan lähdettiin kahdestaan vaikka vähän pelottikin lähteä.
Säälittäväksi se "monkuminen" muuttuu vain jos ei kykene hyväksymään kieltävää vastausta - vaikka siinä "ei sovi tällä kertaa" ei lopulta olisikaan mitään henkilökohtaista takana.
- xxxxxxxxc
Just tuli pätkä mindfulnessista Akuutista. Eli ajatukset on vaan ajatuksia...
http://areena.yle.fi/tv/2466742 - HeiDiS80
Kun saisikin pääkopan joskus hiljenemään, ei tulisi synkisteltyä näin paljoa :D Helpommin sanottu kuin tehty.
- kb6775y6uhhj
Mikä estää jollet sinäbitse, pitäisi vaan jaksaa tehdä kiinnostavia ja positiivisia asioita. Moni sortuu vellomaan masennukseensa, esimerkiksi kun on ikävä olo niin kuuntelee masentavaa musiikkia vaikka iloinen olisi parempaa.
- älä-alistu
Älä vihaa itseäsi vaan järjestelmää joka on ajanut sinut nurkkaan.
Tulee vielä aika jolloin se järjestelmä ajetaan alas, mutta muutos voi lähteä vain kaltaisistasi ihmisistä sinä päivänä kun te tajuatte, ettei nykyinen meno voi jatkua ilman kuolemaanne.- lolololoouoo
kerrankin joku osui oikeaan
itse ainakin olen jo ryhtynyt vapaustaistelijaksi
tarkoituksenani on saavuttaa henkilökohtainen valaistuminen ja lopulta tästä riistojärjestelmästä vapautuminen kannabista kasvattamalla
- Mrs.Kaurismäki
Aloitus on kauheaa itsesääliä, siitä syystä tympeä.
Ja tiedustelen, mitä vikaa on olla tylsä ja mitäänsanomaton, siis tavallinen. Minä olisin mielelläni sellainen. Valitettavasti psyykkinen tausta ja elämänolosuhteet ovat tehneet minusta toisenlaisen enkä pysty sitä kokonaan peittämään. Itse kyllä arvostan itseäni ja sitä, mitä olen tehnyt elämäni eteen.
Ja sitä paitsi hiljaisuudessa ei ole mitään vikaa. Minua viehättää kaurismäkeläistyyli, taloudellinen puhuminen. Turha hölinä on turhaa hölinää, ei sen enempää. Se nyt ei ainakaan tee ihmisestä kiinnostavaa, vaan karkottaa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu645582Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin
Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti204167Yritys Kannus
Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett172896- 1512159
- 171886
Työkyvyttömienkin on jatkossa haettava työtä
Riikalla ja Petterillä on hyviä uutisia Suomen työttömille: ”Toimeentulotuen uudistus velvoittaa työttömäksi ilmoittaut1231689- 951367
- 711148
Harmi, se on
Mutta mä tulkitsen asian sitten niin. Olen yrittänyt, oman osani tehnyt, ja saa olla mun puolesta nyt loppuun käsitelty171126Maailma pysähtyy aina kun sut nään
Voi mies kuinka söpö sä oot❤️ Olisin halunnut jutella syvällisempää kuin vaan niitä näitä. Se pieni heti sut tavatessa o72945