Itse olen diagnosoitu skitsoksi 1994 ja diagnoosi aiheutti hirvittävän tuskatilan, joka on nyt laantunut huomattavasti ja olo on joskus jopa normaali eli sellainen kuin minulla oli ennen diagnoosia. En vihaa psykiatrista henkilökuntaa, mutta näin jo vanhana miehenä voi objektiivisesti sanoa, että olen psykiatrian uhri. Minulla ei ole puolisoa, työtä tai lapsia, ja täm on hinta mikä minun piti maksaa, koska psykiatria on voimakas valtapyrkimysten keskittymä. Kuitenkin on paljon tervettä toimintaa psykiatrisessa henkilökunnassa, mutta itsekkäät valtapyrkimykset myrkyttävät koko alaa ja niin kehittyy käytäntöjä hoitotyössä, jotka ovat todella sairaita. Olemme näillä palstoilla saaneet lukea paljon hoitohenkilökunnan julmuuksista. Pahinta minusta on hoitotyön kehkeytyminen vallankäyttöön tähtääväksi ideologiaksi, joka saa jo hurmosliikkeen mutoja. Ja ideologia vääristää noormaalina pidettyä ajattelua. Kun tätä ideologia yhdistetään henkisesti ei niin korkealla tasolla oleviin hoitotyön tekijöihin, niin homma alkaa muistuttaa joskus jopa kuin natsien keskitysleiriä. En koe olevani mikään ruudinkeksijä, mutta olen tavannut hoitajan, jota voitaisiin luonnehtia lapsenmieliseksi. Kun valtaan pyrkivät ihmiset, joilla ei ole mitään kunnollista käsitystä siitä millainen sosiaalinen yhteisö on sääntöinen ja, kun tällaisilla ihmisillä on voimakas totaaliseen valtaan pyrkimisen halu ja käytössään psykitarisia termejä, joiden merkityksen ymmärtäminen yhdistettynä sosiaalisen yhteisön käytökseen on todellakin täysin kelvotonta, niin syntyy jopa ruumiita ja aivan siitä syystä, että potilas on nähnyt valtavan byrokratia-valta muurin tuhonneen elämänsä, koska hän ei enää elä ihmisarvoista elämää ja niin tuskissaan hän päätyy itsemurhaan. Kukaan ei voinut häntä auttaa virkavallan edessä. Ja kiireesti selitetään papereihin, että sairaus aiheutti masennuksen, joka tappoi hänet, vaikka pitäisi puhua jopa virkaterrorista.
Itse ole kokenut myös aivan toisenlaista hoitoa, myös julkisella sektorilla. Olen kohdannut myös älykkäitä ja empaattisia ihmisiä - ihmisiä, joiden kanssa ei tarvitse keskustella kuin muutaman minuutin ja heti sitten huomaa heidät rehellisiksi ja empaattisiksi ja älykkäiksi ja heidän kanssaan ei tule mitään ongelmia sekä diagnoositkin ovat yleensä oikein ja: Jos ei ole sairautta, niin ei ryhdytä valtapyrkimyksiinkään sekä siis väkisin vääntämään vakavaa diagnoosia.
Täällä on paljon kirjoituksia hoitohenkilökunnan jopa julmuuksista ja uskon, että niissä puheissa on totuutta myös, mutta koko yhteiskuntaa ja hoidon sairastamisen todellisuutta koskien sanoisin, ettei pidä olla liian tuomitsevainen. Sen sijaan on pyrittävä asialliseen kritiikkiin ja se sana leviää myös tehokkaimmin yhteiskunnassa. Kirjoittakaa lehtiin ja kirjoittakaa kirjoja, tehkää musiikkia laulujen sanoineen.
Kauan olin tuskissani ja muutamaan otteeseen suunnittelin päivieni päättämistä ja se kaikki johtui suoranaisiin väärennöksiin perustuvasta diagnoosista - olihan elämäni kuin pysähtynyt. Nykyään en enää piittaa diagnoosista, mutta jo lapsena lupasin taistella pahaa vastaan kaikin keinoin ja nyt on yhä taistelu käynnissä. Puhukaa myös mielenterveyskuntoutuja asemasta sosiaalisena ilmiönä. Eikö kuntoutujaa ja diagnoosin saanutta ymmärrä kuin harva kuntoutujien itsensä ohella ? Kuntotujan osa voi olla todellinen helvetti. Ja puhun siitä mikä häntä kohtaa mahdollisen sairauden ohella.
Itse ole kokenut myös aivan toisenlaista hoitoa, myös julkisella sektorilla. Olen kohdannut myös älykkäitä ja empaattisia ihmisiä - ihmisiä, joiden kanssa ei tarvitse keskustella kuin muutaman minuutin ja heti sitten huomaa heidät rehellisiksi ja empaattisiksi ja älykkäiksi ja heidän kanssaan ei tule mitään ongelmia sekä diagnoositkin ovat yleensä oikein ja: Jos ei ole sairautta, niin ei ryhdytä valtapyrkimyksiinkään sekä siis väkisin vääntämään vakavaa diagnoosia.
Täällä on paljon kirjoituksia hoitohenkilökunnan jopa julmuuksista ja uskon, että niissä puheissa on totuutta myös, mutta koko yhteiskuntaa ja hoidon sairastamisen todellisuutta koskien sanoisin, ettei pidä olla liian tuomitsevainen. Sen sijaan on pyrittävä asialliseen kritiikkiin ja se sana leviää myös tehokkaimmin yhteiskunnassa. Kirjoittakaa lehtiin ja kirjoittakaa kirjoja, tehkää musiikkia laulujen sanoineen.
Kauan olin tuskissani ja muutamaan otteeseen suunnittelin päivieni päättämistä ja se kaikki johtui suoranaisiin väärennöksiin perustuvasta diagnoosista - olihan elämäni kuin pysähtynyt. Nykyään en enää piittaa diagnoosista, mutta jo lapsena lupasin taistella pahaa vastaan kaikin keinoin ja nyt on yhä taistelu käynnissä. Puhukaa myös mielenterveyskuntoutuja asemasta sosiaalisena ilmiönä. Eikö kuntoutujaa ja diagnoosin saanutta ymmärrä kuin harva kuntoutujien itsensä ohella ? Kuntotujan osa voi olla todellinen helvetti. Ja puhun siitä mikä häntä kohtaa mahdollisen sairauden ohella.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos haluat tietää enemmän "skitsofreniasta" niin voisin suositella muutamaa opusta. Thomas Szaszin kirja 'Psychiatry: The Sacred Symbol of Psychiatry' ja ruohonjuuritasoa/käytäntöä paremmin avaavaa Peter Bregginin 'Toxic Psychiatry'a. Molemmat ovat saatavissa kirjakaupoista ja ovat niin sanottua must read-kamaa jokaiselle jota totuus asiassa kiinnostaa. Varoituksena kuitenkin erityisesti kirjaa Psychiatry koskien. Todellisuuden kohtaaminen voi olla psyykkisesti hyvinkin järkyttävää ja ahdistavaa erityisesti henkilöille, joiden omaiset, ystävät tai henkilö itse on omaksunut yleisen käsityksen 'skitsofreniasta'. Totuutta halajavat, avoimin mielin ja ennakkoluulottamasti uuteen tietoon ja asioihin suhtautuvat ovat kuitenkin kuin kotonaan.
Kiitos Autonomous. Erityisesti näkyy hallinnon sairaus siinä, että mitä kuvitellaan omiksi valtaoikeuksiksi potilaaseen nähden ja niihin kansalaisiin nähden, jotka ovat vaarassa joutua diagnosoitavaksi, liäksi päätelmät diagnoosin sisällä saattavat olla suorastaan satumaisia " logiikaltaan". Aika usein nähdään oma valta rajattomaksi ihmisen elämään puuttumisen ja määräilyn vallaksi. Toki tämä ei koske kaikkea henkilökuntaa.
Psykiatria tekee mitä tahtoo. He eivät juuri yksilöllisyyttä tai toisten ihmisoikeuksia kunnioita. Monta yhtä epähumaania instituutiota en maailmassa ja varsinkaan suomalaisessa yhteiskunnassa tunne.
Huomasinpa muuten, että olin laittanut toisen kirjan nimen määrin. Oikea nimi on tietenkin 'Schizophrenia: The Sacred Symbol of Psychiatry'. Kirjailijan virallinen internetisivu on www.szasz.com, josta saat runsaasti ymmärrystä niin 'skitsofreniasta' kuin psykiatriasta yleensä.
Todennäköisesti tämä väitetty vallankäyttö on vain sairaudentunnottomuudesta seurannutta tarpeen mukaista hoitoa.
Ja 'sairaudentunnottomuus' tunnettu tekosyy oikeuttaa vallankäyttö hoitamisen nimissä.
Tässä maaimassa ihmiset kohtaavat aina vallankäyttöä. Elvyttäjä käyttää valtaa yrittäessään saada pysähtyneen sydämen lyömään. Vastasyntynyt joutuu kätilön vallankäytön kohteeksi. Vallankäyttöä kohtaa myös irtolainen, jolle leipäjonon jakaja päättää armeliaisuudessaan luovuttaa leivänkannikan. Hyvää voi luoda vain käyttämällä valtaa hyvän luomisen hyväksi.
Vertaat toisen pakottamista auttamisen nimissä elvytykseen? Tosissasiko, tajuttomaan ihmiseen? Älä myöskään sekoita keskusteluun lapsia. Lapset ovat erityistapaus ja tulee pitää aikuisten toinen toistaan kohtaan kohdistavaa vallankäyttöä käsittelevän keskustelun ulkopuolella. Leipäjonoa koskeva vertauksesi ei sovi tähän tapaukseen. Ilmaisen leivän luovuttaminen ei ole vallankäyttöä toista kohtaan vaan hyväntekeväisyyttä. Ko. irtolainen on vapaa pakottamisesta ja vapaa sekä ottamaan vastaan leivän tai kieltäytymään siitä. Pahimmat ja julmimmat toimet maailmassa tehdään ihmisille juuri auttamisen nimeen, josta psykiatria on erinomainen esimerkki.
Pakkohoito on ensisijaisesti toisen ihmisen vallan riistämistä, ei elämän tai vapauden mahdollistamista. Se on liberaalissa demokratiassa kategorisesti kielletty paitsii silloin, kun ihminen on tehnyt rikoksen tai ei käyttäydy normien mukaan (on siis tiettyjen auktoriteettien mukaan mielisairas). Kyseessä on ensisijaisesti negatiivinen perusoikeus joka on riippuvainen siitä, että henkilöön ei käytetä valtaa. Sitä voisi verrata esim. siihen, että irtolaisella on oikeus tehdä töitä elantonsa eteen eikä kukaan estä hänen liikkumistaan.Tai että syöpäpotilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, jos hän haluaa. Sinäkin arvostat varmasti tätä oikeutta äärettömän korkealle, ainakin mitä tulee sinun vapauteesi. Et varmaankaan haluaisi, että sinut lääkittäisiin tajuttomaksi ja teljettäisiin laitokseen määräämättömäksi ajaksi vastoin tahtoasi vain siksi, että ajattelet väärin etkä elä oikein. On ihan oikeutettua kysyä, missä vaiheessa ja millä kriteereillä ihminen tulkitaan niin sairaudentunnottomaksi, että hän menettää perusoikeutensa. Kyseessä on kuitenkin suurelta osin subjektiivinen tulkinta, ei mikään kiveen hakattu fakta. Se mikä sinusta vaikuttaa auttamiselta, voi olla kidututtavaa ja nöyryyttävää auttamisen kohteen näkökulmasta. Se ei läheskään aina edistä potilaiden mielenterveyttä, vaan voi jopa traumatisoida heidät.
Kysehän on juuri siitä, että pakkohoitoon joutunut ihminen on todettu vaaraksi itselleen tai muille. Hän on mielentilassa, joka vaarantaa muiden ihmisen vapauden koskemattomuuteen. Silloin yhden vapauden riistäminen johtaa useamman vapauden lisääntymiseen.
Miten osoitat toteen sen, että MIELIPITEISIIN perustuva(t) diagnoosi(t) ovat faktoja? Psykiatria ei ole tiedettä, koska se suosii fiktioita, ei tutkittua faktaa.
http://www.madinamerica.com/2014/06/lingering-doubts-psychiatrys-scientific-status/
Teet yhden ison, mutta yleisen virheolettamuksen mitä tulee ihmisoikeuksiin 'vapaassa yhteiskunnassa.' Jokaisella ihmiselle on oikeus olla vaaraksi itselleen. Kun henkilö on vaaraksi itselleen hänen vapauteensa ei saa kajota. Jos joku ihminen on taas vaaraksi muille on se poliisiasia. Kennelläkään ei ole tietenkään oikeutta olla vaaraksi muille. Poliisi ja oikeuslaitos huolehtivat vaarallisen henkilölle tulevista seurauksista ja mahdollisista sanktioista lain pykäliä noudattaen. On moraalisesti arveluttavaa rajoittaa ihmisen vapautta olla vaaraksi itselleen. Sellainen johtaa alati laajenevaan paternalismiin valtion puolelta ja sitä kautta yksilönoikeuksien ja sitä kautta kansalaisen vapauden ja mahdollisuuksien kaventumiseen.
Itselleen vaaraksi olevat ihmiset ovat usein ja todennäköisesti myös vaaraksi muille. Tämän osoittaa välinpitämättömyys ihmishenkeä kohtaan. On moraalisesti kestämätöntä antaa tikittävien aikapommien kulkea vapaalla jalalla.
Ymmärtääkö psykoosissa oleva mitä hän tekee? Voiko sanoa että itsemurhan tehnyt ihminen teki juuri niinkuin itse halusi eikä ole mahdollista että hän olisi todellisuudessa halunnut jonkun estävän itseään? Voiko sanoa että joku ei ole joskus täydessä ymmärryksessä ja lähimmäisten tehtävä on laittaa hänet vaikka lukkojen taakse odottamaan selkeänpää hetkeä?
Valtaosa psykoosi potilaista on vaarallisia muille, harvemmin itselleen.
Satuttavat itseään vain kun yrittävät puolustautua joltakin.
Ja alkoholi psykoosit yleisimpiä, sitten huumeet/lääkkeet.
Tuo on ihan oma harhaluulosi. Harva ihminen, joka on 'vaaraksi itselleen', jolla tarkoittanet nyt ainoastaan itsensä vahingoittamista tai itsemurhayrityksiä, on vaaraksi kellekään muulle. Ennakkoluulot ovat vahvoina näissä asioissa, koska ihmisiä hieman tarkoituksellakin pelotetellaan näillä aiheilla. Moraalisesti on väärin riistää ihmisen vapaus, jos hän ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Toisten uhkailu esimerkiksi on rikos ja poliisi voi puuttua myös uhkaavanomaiseen toimintaan, jos se kohdistuu potentiaalisesti sivullisiin. Kuten aikaisemmin totesin jokaisella on kuitenkin vapaus olla vaaraksi itselleen eikä toisen henkilökohtaisiin asioihin saa mennä puuttumaan.
Riippuu aivan siitä mitä tarkoitat psykoosilla. Huumeiden vaikutuksenalaisena oleva ihminen ei välttämättä tajua missä on ja ketä ympärillä on. Muutoin kyllä tajuaa siinä missä kaikki muutkin. Vaikea kuitenkin sanoa tarkemmin, kun en tiedä mitä tarkoitat psykoosilla. (Ihmiset tarkoittavat sillä vähän eri asioita.)
Voi sanoa, että itsemurhan tehnyt ihminen teki juuri niin kuin halusi ja toivoi. Mikä saat sinut epäilemään toisin? Jo pelkkä määritelmä kertoo, että itsemurha on haluttu. Jos ei ollut tarkoitus tappaa itseään silloin kyseessä on ollut onnettomuus. Vaikea sanoa olisiko joku yksilö toivonut jonkun tarjoavan apua tai suoraan väkisin estää. Ehkä moni olisi toivonut, että joku olisi heistä välittänyt, mutta ei pakottanut. Tapauksia on tietysti kaikenlaisia ja jokaisen ajattelu on uniikki. Ei ole lähimmäisten tehtävä eikä oikeus puuttua täysikäisen omiin ratkaisuihin niin karulta kuin se saattaa ensiksi tuntua. Jokaisen täysikäisen elämää, päätäntävaltaa ja ihmisoikeuksia on kunnioitettava. Ei saa alentua niitä loukkaamaan.