Kun on niin paljon puhuttu että televisio on syntiä. Kertokaapa oma mielipiteenne. Tuossa yhdellä sivulla oli että ei tupakointi ole syntiä kun ei Raamattu erikseen mainitse sitä.
Eihän laite itsessään ole syntiä, vaan se mitä katsot sieltä.
0Äänestä
Ma-ria
Televisiosta tulee paljon hyvää ohjelmaa, josta varmasti oppii ja viisastuu. Etenkin ykkös- ja kakkoskanavat varmaan asettavat toiminnalleen ihan kunnianhimoisia tavoitteita. Sieltä tulee luonto-ohjelmia, dokumentteja historiallisista tapahtumista, asiallisia haastatteluja, laadukkaita lastenohjelmia, korkeatasoisia elokuvia, ajankohtaisia poliittisia keskusteluohjelmia.
Mutta kaupallisista lainalaisuuksista johtuen huomattava osa television ohjelmatarjonnasta on alle kaiken arvostelun. Sellainen uppoaa suuriin massoihin, jotka myös ovat kiinnostuneita esim. roskalehdistä (Suomen laajalevikkisimpiä).
Minusta hyvä vertailukohta televisio-viihteelle ovatkin juuri roskalehdet ja vaikka kioskikirjallisuus. Imelää, sentimentaalista ja typerää. Televisiossa sellaisia ovat HUONOT elokuvat (joita on paljon ja lisää tulee), "vitsikkäät" tietovisailut, hömppähaastattelut, julkkis kokkaa/sisustaa/hoitaa koiraa/näyttää kaiken-ohjelmat.
Suurin osa tarjonnasta joko katsojien hengenlahjoja aliarvioivaa, joutavanpäiväistä koheltamista tai täyttä törkyä ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmettelen vilpittömästi niitä tilastoja, joiden mukaan keskiverto suomalainen viettää keskimäärin, oliko se nyt 3 tuntia päivässä televisiota katsellen.
Televisiota voisi kolmos- ja neloskanavan takia kiihkeästikin vastustaa ihan sivistyksenedistämismielessä. Epäkriittisissä käsissä se on kyllä henkisesti veltostuttava laite. Ja lasten kasvattajana tutkitusti vahingollinen.
Puheet "umpiossa" elämisestä ilman telkkua ovat minusta täyttä hölynpölyä.
Yhä useammat fiksut ihmiset hylkäävät television ilman mitään uskonnollisia ulottuvuuksia. Tulee vaan mitta täyteen, mikä on ymmärrettävää.
Kun sitä ei talossa ole, tulee kyläiltyä mukavien ihmisten kanssa, luettua kirjoja ja lehtiä, laitettua omalle perheelle tunnelmallisia illallisia, ulkoiltua yhdessä, saunottua pitkän kaavan mukaan. Tulee vietettyä mielenkiintoisempaa ja monin verroin henkevämpää arkea ja siirrettyä sellaista toimintamallia seuraavallekin sukupolvelle. Minusta se on pelkästään hyvä asia.
Mutta ei tv silti synti ole. Sen liittäminen uskon asioihin kynnyskysymyksenä on minusta paljon selkeämpi synti. Hyvät ohjelmat sieltä voisi hyvin katsoa kuka tahansa jolla aikaa ja viitseliäisyyttä riittää.
Ai että pitää katsoa sitten ne huonotkin jos katsoo hyvät?
Höpö höpö, ei TIETENKÄÄN pidä. Ei minulla ainakaan ole sen suhteen mitään kiusauksia (ei kyllä ole televisiotakaan). Väkivallasta tulen aivan pahoinvoivaksi, en voi katsoa sellaista puolta minuuttia. Toisten ihmisten seksielämänkään seuraaminen ei jotenkin vaan yhtään kiinnosta, tulee suorastaan kiusaantunut olo. Ja sitä hömppäviihdettä, siihen rajallisen aikani tuhlaisin vihonviimeiseksi.
Niin kuin nyt ei ihmisellä tärkeämpääkin tekemistä olisi ja ennen muuta tuhat kertaa mielenkiintoisempaa!
Omaan kotiini en televisiota ottaisi. Se on liian hallitseva ja passivoiva vaikka sieltä katselisi pelkästään hyviä ohjelmia ja lisäksi ruma kapistus. Ei kiinnosta.
0Äänestä
tieto pahast
Onhan selvää tv:stä tulee paljon informaatiota, joka on pahaksi herälysliikkeelle, jotenka telkku on syntiä.
0Äänestä
vl+
Erinomainen kannanotto tosiaankin. Kysyisin vielä seuraavasta pätkästä:
"Mutta ei tv silti synti ole. Sen liittäminen uskon asioihin kynnyskysymyksenä on minusta paljon selkeämpi synti. Hyvät ohjelmat sieltä voisi hyvin katsoa kuka tahansa jolla aikaa ja viitseliäisyyttä riittää."
Mitä mieltä olet vl-jäsenestä, joka hankkii TV:n? Olen itse vl ja harkinnut TV:n hankkimista. Toisaalta olen samaa mieltä kanssasi siitä, kuinka paljon TV:n hallitsematon tuijottaminen on muusta elämästä poissa. Silti siellä on asioita, jotka haluaisin katsoa, kuten esim. ehkä eräs historiallinen dokumentti tänään, vaikka tälläkin kertaa oli muuta mielekästä tekemistä samaan aikaan. Jos siis hankin TV:n, saanko kaikki niskaani vai kunnioitetaanko päätöstäni? Lisättäköön vielä, että en halua selitellä asiaa kenellekään seurakunnassa sen kummemmin, koska asia ei mielestäni muille kuulu.
0Äänestä
Ma-ria
vl+ kirjoitti:
Erinomainen kannanotto tosiaankin. Kysyisin vielä seuraavasta pätkästä:
"Mutta ei tv silti synti ole. Sen liittäminen uskon asioihin kynnyskysymyksenä on minusta paljon selkeämpi synti. Hyvät ohjelmat sieltä voisi hyvin katsoa kuka tahansa jolla aikaa ja viitseliäisyyttä riittää."
Mitä mieltä olet vl-jäsenestä, joka hankkii TV:n? Olen itse vl ja harkinnut TV:n hankkimista. Toisaalta olen samaa mieltä kanssasi siitä, kuinka paljon TV:n hallitsematon tuijottaminen on muusta elämästä poissa. Silti siellä on asioita, jotka haluaisin katsoa, kuten esim. ehkä eräs historiallinen dokumentti tänään, vaikka tälläkin kertaa oli muuta mielekästä tekemistä samaan aikaan. Jos siis hankin TV:n, saanko kaikki niskaani vai kunnioitetaanko päätöstäni? Lisättäköön vielä, että en halua selitellä asiaa kenellekään seurakunnassa sen kummemmin, koska asia ei mielestäni muille kuulu.
En kyllä osaa tuohon vastata. Minulla on se käsitys, että televisioita on jonkun verran vl-kodeissa. Kyllähän se rajanveto on pian aika hankalaa tekniikan kehittymisen myötä, tv näkyy tietokoneilla, autoissa ja monen kännykässäkin jo.
Siksi olisikin niin tärkeää, että itse kukin osaisi olla kriittisen valikoiva erilaisten sisältöjen, eli oleellisen suhteen eivätkä arkipäiväiset valinnat niinkään tapahtuisi ulkoisten muotoseikkojen perusteella.
On minusta aika erikoista, että tv:n hyvätkin ohjelmat olisivat kiellettyjä siksi, että meikäläiset olisivat niin erityisen taipuvaisia "sortumaan" kaikkeen törkyyn. Mikä ihmeen erityistilaus meillä nyt sellaiselle olisi? Jos niin on, kyllä jotain on pahasti pielessä.
Kyllähän törkyä maailmassa riittää. Koko elämä, jokainen päivä on täynnä valintoja. Niitähän me kaiken aikaa joka tapauksessa teemme.
Mutta varmasti moni silti paheksuu perinteisen tv:n hankkimista olohuoneen nurkkaan.
Minulle tulee mieleen, kun olen perheellinen, että jos hankkisin itse television enkä haluaisi siitä kenellekään huudella, joutuisin kyllä toisenlaisiin vaikeuksiin. Minunhan pitäisi lapsiakin varoittaa, että siitä ei sitten saa puhua jne, eli opettaa heitä kaksinaamaisuuteen. Sitä en halua.
Hankalaa tähän on vastata, itse kun vastustan teeveetä ja pidän sitä hapatuksena. Ottaisin mielelläni kannan, että ei hankita sellaisia kukaan kotiimme! Ollaan fiksuja ja freesejä ja harrastetaan ylevämpiä asioita.
Mutta ei sitä minusta syntinä voi pitää kun ihan vaan faktoja ajattelee.
Joku toinen lienee viisaampi tätä kysymystä pohtimaan.
0Äänestä
vl2003
Ma-ria kirjoitti:
En kyllä osaa tuohon vastata. Minulla on se käsitys, että televisioita on jonkun verran vl-kodeissa. Kyllähän se rajanveto on pian aika hankalaa tekniikan kehittymisen myötä, tv näkyy tietokoneilla, autoissa ja monen kännykässäkin jo.
Siksi olisikin niin tärkeää, että itse kukin osaisi olla kriittisen valikoiva erilaisten sisältöjen, eli oleellisen suhteen eivätkä arkipäiväiset valinnat niinkään tapahtuisi ulkoisten muotoseikkojen perusteella.
On minusta aika erikoista, että tv:n hyvätkin ohjelmat olisivat kiellettyjä siksi, että meikäläiset olisivat niin erityisen taipuvaisia "sortumaan" kaikkeen törkyyn. Mikä ihmeen erityistilaus meillä nyt sellaiselle olisi? Jos niin on, kyllä jotain on pahasti pielessä.
Kyllähän törkyä maailmassa riittää. Koko elämä, jokainen päivä on täynnä valintoja. Niitähän me kaiken aikaa joka tapauksessa teemme.
Mutta varmasti moni silti paheksuu perinteisen tv:n hankkimista olohuoneen nurkkaan.
Minulle tulee mieleen, kun olen perheellinen, että jos hankkisin itse television enkä haluaisi siitä kenellekään huudella, joutuisin kyllä toisenlaisiin vaikeuksiin. Minunhan pitäisi lapsiakin varoittaa, että siitä ei sitten saa puhua jne, eli opettaa heitä kaksinaamaisuuteen. Sitä en halua.
Hankalaa tähän on vastata, itse kun vastustan teeveetä ja pidän sitä hapatuksena. Ottaisin mielelläni kannan, että ei hankita sellaisia kukaan kotiimme! Ollaan fiksuja ja freesejä ja harrastetaan ylevämpiä asioita.
Mutta ei sitä minusta syntinä voi pitää kun ihan vaan faktoja ajattelee.
Joku toinen lienee viisaampi tätä kysymystä pohtimaan.
Muistaako kukaan, kun joitakin aikoja sitten keskusteltiin siitä, miten suhtautuisimme vl:ään, joka hankkii television. Mielestäni se oli todella upea keskustelu. Aikaa tuosta on varmaan parikin kuukautta. Löytyisiköhän helposti haulla?
Ma-ria, uteliaisuuttani kysyn: mitä mieltä olet siitä vl-kristillisyyden vanhasta opetuksesta, että seurakunnalle on syytä olla kuuliainen? Ja ollakseen pahentamatta muita on syytä olla tekemättä asioita, jotka toisille kristityille ovat syntiä, vaikkeivat itselle olekaan? Tästähän meillä on muistaakseni Paavalin kirjoissa esimerkkejä, joissa juutalaiskristityt ja "pakanakristityt" hakivat yhteistä linjaa. Silloin neuvottiin jopa pakanuudesta kääntyneitä noudattamaan joitakin juutalaisten säädöksiä, jottei veljien ja sisarten välille olisi tullut eripuraa. Siis niin, että itse asiaa ei pidetty pahana.
Perustelusi tv:n vastustamiselle ovat kyllä sinänsä hyvät. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, mitä ajattelet kuuliaisuuden yms. merkityksestä?
0Äänestä
Ma-ria
vl2003 kirjoitti:
Muistaako kukaan, kun joitakin aikoja sitten keskusteltiin siitä, miten suhtautuisimme vl:ään, joka hankkii television. Mielestäni se oli todella upea keskustelu. Aikaa tuosta on varmaan parikin kuukautta. Löytyisiköhän helposti haulla?
Ma-ria, uteliaisuuttani kysyn: mitä mieltä olet siitä vl-kristillisyyden vanhasta opetuksesta, että seurakunnalle on syytä olla kuuliainen? Ja ollakseen pahentamatta muita on syytä olla tekemättä asioita, jotka toisille kristityille ovat syntiä, vaikkeivat itselle olekaan? Tästähän meillä on muistaakseni Paavalin kirjoissa esimerkkejä, joissa juutalaiskristityt ja "pakanakristityt" hakivat yhteistä linjaa. Silloin neuvottiin jopa pakanuudesta kääntyneitä noudattamaan joitakin juutalaisten säädöksiä, jottei veljien ja sisarten välille olisi tullut eripuraa. Siis niin, että itse asiaa ei pidetty pahana.
Perustelusi tv:n vastustamiselle ovat kyllä sinänsä hyvät. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, mitä ajattelet kuuliaisuuden yms. merkityksestä?
Minulla on se käsitys, että tämänhetkinen "liikehdintä" vl-kristillisyydestä johtuu mm. siitä, että seurakuntaa koetellaan kuuliaisuus-kysymyksen takia. Olen ymmärtänyt, että monet ovat suurissa kiusauksissa asian kanssa.
Luther opettaa, että seurakunnan ykseyteen tulee riittää yksimielisyys vanhurskauttamisopista ja sakramenteistä. Myös Raamattu varoittaa lisäämästä Evankeliumin oppiin mitään ylimääräistä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni menty lain ja omavanhurskauden puolelle, kun erilaiset elämäntapaa ja arkisia valintoja koskevat "päätökset" on asetettu Jumalan sanan rinnalle - ja joskus tuntuu, että ylikin sen. Monet näistä sellaisia, että niitä ei voi mitenkään synniksi ymmärtää, eikä myöskään sellaiseksi asiallisesti perustella. Seurakuntaa on, jos sallit sanamuodon, jopa johdettu harhaan, kun sitä on "opetettu pahentumaan" asioista, jotka eivät mitenkään liity kristinuskoon.
Koska kristillisen rakkauden nimissä kuitenkin haluamme olla pahentamatta toisia ns. ehdonvallan asioissa, joudumme jopa toimimaan vastoin omaatuntoamme ja vastoin Raamatun selkeätä opetusta.
Tuntuu, että on tullut aika, jolloin joudumme yhä enemmän erottamaan kristinuskon ydinsanomaa vanhoillislestadiolaisesta tapakulttuurista.
Esim. perinteisen television ehdoton synniksi julistaminen, mutta kännykässä näkyvän television hiljainen hyväksyminen johtaa sietämättömän epärehelliseen tilanteeseen. Olisi syytä tunnustaa, että emme kykene hallitsemaan muuttuvaa maailmaa tällaisella tasolla.
Meidän ei pitäisi seota ja sortua tämän kaltaisiin kysymyksiin, vaan nostaa katseemme tämän kaiken yli Golgatan keskimmäiselle ristille ja uskoa todeksi Armoevankeliumin ihmeellinen ilosanoma.
0Äänestä
vanha vaimo
Ma-ria kirjoitti:
Minulla on se käsitys, että tämänhetkinen "liikehdintä" vl-kristillisyydestä johtuu mm. siitä, että seurakuntaa koetellaan kuuliaisuus-kysymyksen takia. Olen ymmärtänyt, että monet ovat suurissa kiusauksissa asian kanssa.
Luther opettaa, että seurakunnan ykseyteen tulee riittää yksimielisyys vanhurskauttamisopista ja sakramenteistä. Myös Raamattu varoittaa lisäämästä Evankeliumin oppiin mitään ylimääräistä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni menty lain ja omavanhurskauden puolelle, kun erilaiset elämäntapaa ja arkisia valintoja koskevat "päätökset" on asetettu Jumalan sanan rinnalle - ja joskus tuntuu, että ylikin sen. Monet näistä sellaisia, että niitä ei voi mitenkään synniksi ymmärtää, eikä myöskään sellaiseksi asiallisesti perustella. Seurakuntaa on, jos sallit sanamuodon, jopa johdettu harhaan, kun sitä on "opetettu pahentumaan" asioista, jotka eivät mitenkään liity kristinuskoon.
Koska kristillisen rakkauden nimissä kuitenkin haluamme olla pahentamatta toisia ns. ehdonvallan asioissa, joudumme jopa toimimaan vastoin omaatuntoamme ja vastoin Raamatun selkeätä opetusta.
Tuntuu, että on tullut aika, jolloin joudumme yhä enemmän erottamaan kristinuskon ydinsanomaa vanhoillislestadiolaisesta tapakulttuurista.
Esim. perinteisen television ehdoton synniksi julistaminen, mutta kännykässä näkyvän television hiljainen hyväksyminen johtaa sietämättömän epärehelliseen tilanteeseen. Olisi syytä tunnustaa, että emme kykene hallitsemaan muuttuvaa maailmaa tällaisella tasolla.
Meidän ei pitäisi seota ja sortua tämän kaltaisiin kysymyksiin, vaan nostaa katseemme tämän kaiken yli Golgatan keskimmäiselle ristille ja uskoa todeksi Armoevankeliumin ihmeellinen ilosanoma.
Tuo kysymys "seurakunnalle kuuliaisuudesta" on todella merkittävä asia. Kun jokaiseen arkipäivän valintaan pitäisi miettiä, mitä seurakunta tästä tai tästä sanoo, niin ollaan jo melkoisessa lakiopissa.
Ei seurakunnalle kuuliaisuus tarkoita tällaista. Kuten Ma-ria sanoo, niin riittää se, että vanhurskauttamisopissa ja sakramenteissa ollaan yksimielisiä. Kun siihen "kuuliaisuuteen" katsotaan sisältyvän nämä "perinnäissäännöt", niin ei enää ollakaan oikeassa opissa:(
0Äänestä
vl2003
Ma-ria kirjoitti:
Minulla on se käsitys, että tämänhetkinen "liikehdintä" vl-kristillisyydestä johtuu mm. siitä, että seurakuntaa koetellaan kuuliaisuus-kysymyksen takia. Olen ymmärtänyt, että monet ovat suurissa kiusauksissa asian kanssa.
Luther opettaa, että seurakunnan ykseyteen tulee riittää yksimielisyys vanhurskauttamisopista ja sakramenteistä. Myös Raamattu varoittaa lisäämästä Evankeliumin oppiin mitään ylimääräistä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni menty lain ja omavanhurskauden puolelle, kun erilaiset elämäntapaa ja arkisia valintoja koskevat "päätökset" on asetettu Jumalan sanan rinnalle - ja joskus tuntuu, että ylikin sen. Monet näistä sellaisia, että niitä ei voi mitenkään synniksi ymmärtää, eikä myöskään sellaiseksi asiallisesti perustella. Seurakuntaa on, jos sallit sanamuodon, jopa johdettu harhaan, kun sitä on "opetettu pahentumaan" asioista, jotka eivät mitenkään liity kristinuskoon.
Koska kristillisen rakkauden nimissä kuitenkin haluamme olla pahentamatta toisia ns. ehdonvallan asioissa, joudumme jopa toimimaan vastoin omaatuntoamme ja vastoin Raamatun selkeätä opetusta.
Tuntuu, että on tullut aika, jolloin joudumme yhä enemmän erottamaan kristinuskon ydinsanomaa vanhoillislestadiolaisesta tapakulttuurista.
Esim. perinteisen television ehdoton synniksi julistaminen, mutta kännykässä näkyvän television hiljainen hyväksyminen johtaa sietämättömän epärehelliseen tilanteeseen. Olisi syytä tunnustaa, että emme kykene hallitsemaan muuttuvaa maailmaa tällaisella tasolla.
Meidän ei pitäisi seota ja sortua tämän kaltaisiin kysymyksiin, vaan nostaa katseemme tämän kaiken yli Golgatan keskimmäiselle ristille ja uskoa todeksi Armoevankeliumin ihmeellinen ilosanoma.
Jonkinlainen murrosaikahan nyt on menossa. Mainitsemasi tv vastaan kännykkä-tv oli hyvä esimerkki.
Itse pohdiskelin joskus aikaisemmin hieman samaa asiaa. Minusta olisi todella surullista, jos videoviihteen myötä uskovaisiin koteihin tuodaan sama maailmallinen meno ja elämänarvot, jota olemme tv-kielteisyydellä torjuneet. Kuitenkin näen jopa tässä asiassa jotakin hyvää, koska sekin on vaarallinen ilmiö, että ajaudumme kauemmas ja kauemmas muusta yhteiskunnasta. Tai paremminkin pitäisi sanoa, että muu yhteiskunta ajautuu kauemmas meistä. Kysymys kuuluu: onko meidän syytä seurata perässä, kuinka pitkälle ja kuinka nopeasti? Meidän ei kuulu eristäytyä. Kautta Raamatun on kuitenkin myös esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan lasten elämä on poikennut suurestikin ympäröivästä elämäntavasta (vaikkapa ne nuoret miehet, joiden nimi nyt ei palaudu mieleen;-[, muistaakseni Egyptin kuninkaan hovissa, jotka tyytyivät syöminkien ja juominkien sijasta yksinkertaiseen ravintoon ja tulivat loukanneeksi kuningasta kun eivät suostuneet luopumaan omasta Jumalastaan). Pelkästään inhimillinen tarve "olla samanlainen kuin muut" ei siis mielestäni riitä perusteeksi muuttaa ymmärrystämme.
Itse näen tv-asian sellaisena, että emme halua kyseistä laitetta ja sen uskonelämää turmelevaa vaikutusta kotiimme. Suurella osalla vl-kristityistä alkaa olla jonkinlainen tekninen valmius tv-ohjelmien vastaanottamiseen. (Play Station, Videokamera jne. vaativat käytännössä tv:n ja videonauhuri on sinänsä jo tv-viritin). Olenkohan sinisilmäinen, kun minusta tuntuu, että ei niitä juuri taideta tv-ohjelmien katsomiseen käyttää? Itsekin katson kyllä hyvällä omallatunnolla netistä tv-uutisia silloin tällöin (muuten uutistarjonta on parempaa radiossa ja sanomalehdissä, tv:n hyöty tässä on, että poliitikot oppii myös tunnistamaan;-).
Jotenkin minä vain en kykene tätä kysymystä näkemään niin oleellisena, että se vaivaisi minua. Uskovainen ihminen ei halua elämäänsä täyttää tyhjänpäiväisellä viihteellä, oli sitä suoltavan laitteen nimi mikä tahansa. Kirjoitit todella osuvasti televisiottomuuden eduista. En muista mainitsitko erityisesti tätä: pahin tv:n tuotos, jonka jokainen näkee ympärillään on mielipiteiden ja jopa "yleistiedon" yhdenmukaistaminen. On nähty dokumentti jostakin aiheesta, josta sitten kerrotaan muille. En ole vielä viitsinyt kenellekään päin naamaa tätä sanoa, mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että yhden keskimääräisen dokumentin asiatieto mahtuu noin puolikkaalle A4:lle. Niistä saa siis kiiltävää pintatietoa. Sama pätee uutisiinkin. Luepa sama asia Hesarista aamulla ja saat asiasta paljon paremman kuvan.
Olisin eri mieltä kanssasi tuosta, että seurakunnalle kuuliaisena pysytellessä joutuisi toimimaan vastoin Raamatun opetusta ja omaatuntoansa. Mitä tarkoitat tällä? Miten tämä suhtautuu mainitsemaani esimerkkiin juutalais- ja pakanakristityistä ja heidän elämäntapakiistoistaan? Eikö tuosta saisi sellaisen käsityksen, että kuuliaisuus voisi koskettaa jollakin tavalla myös muita (siis ehdonvallan) asioita kuin juuri mainitsemiasi vanhurskauttamis- ja sakramenttioppia? En toki tohdi väittää, että ymmärrän tuon Raamatun kohdan täysin.
Joka tapauksessa sinun kanssasi (Ma-ria) on mukava näistä keskustella. Et ole "lupaa hakemassa" jollekin synnin houkutukselle, vaan aidosti keskustelemassa tärkeästä asiasta. Et käsittääkseni myöskään ole siirtämässä uskonvanhurskauden kysymyksiä ehdonvallan puolelle. Jotenkin tämä luo mielestäni edellytykset hedelmälliselle keskustelulle.
Vielä yksi kysymys, utelias kun olen: puhut "liikehdinnästä" vl-kristillisyydessä. Onko sinun paikkakunnallasi havaittavissa jonkinlaista "liikehdintää"? Miten tämä ilmenee?
0Äänestä
vl2003
vanha vaimo kirjoitti:
Tuo kysymys "seurakunnalle kuuliaisuudesta" on todella merkittävä asia. Kun jokaiseen arkipäivän valintaan pitäisi miettiä, mitä seurakunta tästä tai tästä sanoo, niin ollaan jo melkoisessa lakiopissa.
Ei seurakunnalle kuuliaisuus tarkoita tällaista. Kuten Ma-ria sanoo, niin riittää se, että vanhurskauttamisopissa ja sakramenteissa ollaan yksimielisiä. Kun siihen "kuuliaisuuteen" katsotaan sisältyvän nämä "perinnäissäännöt", niin ei enää ollakaan oikeassa opissa:(
Yritin oikein miettimällä miettiä, ja en keksi yhtään esimerkkiä siitä, miten olisin joutunut miettimään "seurakunnan suhtautumista" johonkin arkipäivän (tai muuhunkaan) asiaan.
Kerropa käytännön esimerkki tästä: "Kun jokaiseen arkipäivän valintaan pitäisi miettiä, mitä seurakunta tästä tai tästä sanoo"
0Äänestä
liikkuja
vl2003 kirjoitti:
Jonkinlainen murrosaikahan nyt on menossa. Mainitsemasi tv vastaan kännykkä-tv oli hyvä esimerkki.
Itse pohdiskelin joskus aikaisemmin hieman samaa asiaa. Minusta olisi todella surullista, jos videoviihteen myötä uskovaisiin koteihin tuodaan sama maailmallinen meno ja elämänarvot, jota olemme tv-kielteisyydellä torjuneet. Kuitenkin näen jopa tässä asiassa jotakin hyvää, koska sekin on vaarallinen ilmiö, että ajaudumme kauemmas ja kauemmas muusta yhteiskunnasta. Tai paremminkin pitäisi sanoa, että muu yhteiskunta ajautuu kauemmas meistä. Kysymys kuuluu: onko meidän syytä seurata perässä, kuinka pitkälle ja kuinka nopeasti? Meidän ei kuulu eristäytyä. Kautta Raamatun on kuitenkin myös esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan lasten elämä on poikennut suurestikin ympäröivästä elämäntavasta (vaikkapa ne nuoret miehet, joiden nimi nyt ei palaudu mieleen;-[, muistaakseni Egyptin kuninkaan hovissa, jotka tyytyivät syöminkien ja juominkien sijasta yksinkertaiseen ravintoon ja tulivat loukanneeksi kuningasta kun eivät suostuneet luopumaan omasta Jumalastaan). Pelkästään inhimillinen tarve "olla samanlainen kuin muut" ei siis mielestäni riitä perusteeksi muuttaa ymmärrystämme.
Itse näen tv-asian sellaisena, että emme halua kyseistä laitetta ja sen uskonelämää turmelevaa vaikutusta kotiimme. Suurella osalla vl-kristityistä alkaa olla jonkinlainen tekninen valmius tv-ohjelmien vastaanottamiseen. (Play Station, Videokamera jne. vaativat käytännössä tv:n ja videonauhuri on sinänsä jo tv-viritin). Olenkohan sinisilmäinen, kun minusta tuntuu, että ei niitä juuri taideta tv-ohjelmien katsomiseen käyttää? Itsekin katson kyllä hyvällä omallatunnolla netistä tv-uutisia silloin tällöin (muuten uutistarjonta on parempaa radiossa ja sanomalehdissä, tv:n hyöty tässä on, että poliitikot oppii myös tunnistamaan;-).
Jotenkin minä vain en kykene tätä kysymystä näkemään niin oleellisena, että se vaivaisi minua. Uskovainen ihminen ei halua elämäänsä täyttää tyhjänpäiväisellä viihteellä, oli sitä suoltavan laitteen nimi mikä tahansa. Kirjoitit todella osuvasti televisiottomuuden eduista. En muista mainitsitko erityisesti tätä: pahin tv:n tuotos, jonka jokainen näkee ympärillään on mielipiteiden ja jopa "yleistiedon" yhdenmukaistaminen. On nähty dokumentti jostakin aiheesta, josta sitten kerrotaan muille. En ole vielä viitsinyt kenellekään päin naamaa tätä sanoa, mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että yhden keskimääräisen dokumentin asiatieto mahtuu noin puolikkaalle A4:lle. Niistä saa siis kiiltävää pintatietoa. Sama pätee uutisiinkin. Luepa sama asia Hesarista aamulla ja saat asiasta paljon paremman kuvan.
Olisin eri mieltä kanssasi tuosta, että seurakunnalle kuuliaisena pysytellessä joutuisi toimimaan vastoin Raamatun opetusta ja omaatuntoansa. Mitä tarkoitat tällä? Miten tämä suhtautuu mainitsemaani esimerkkiin juutalais- ja pakanakristityistä ja heidän elämäntapakiistoistaan? Eikö tuosta saisi sellaisen käsityksen, että kuuliaisuus voisi koskettaa jollakin tavalla myös muita (siis ehdonvallan) asioita kuin juuri mainitsemiasi vanhurskauttamis- ja sakramenttioppia? En toki tohdi väittää, että ymmärrän tuon Raamatun kohdan täysin.
Joka tapauksessa sinun kanssasi (Ma-ria) on mukava näistä keskustella. Et ole "lupaa hakemassa" jollekin synnin houkutukselle, vaan aidosti keskustelemassa tärkeästä asiasta. Et käsittääkseni myöskään ole siirtämässä uskonvanhurskauden kysymyksiä ehdonvallan puolelle. Jotenkin tämä luo mielestäni edellytykset hedelmälliselle keskustelulle.
Vielä yksi kysymys, utelias kun olen: puhut "liikehdinnästä" vl-kristillisyydessä. Onko sinun paikkakunnallasi havaittavissa jonkinlaista "liikehdintää"? Miten tämä ilmenee?
toivottavasti Mar-ia ei pahastu, kun vastaan välistä häneltä kysyttyyn kysymykseen. Ehkäpä ilmiö on oleellisempi kuin se kuka vastaa.
Vastaan etelän kaupungissa asuvana. Onko siis havaittavissa liikehdintää? En tiedä miksi sitä kutsuisi, kun nuoremmat ja koulutetut tekevät arjessaan valintoja, jotka eivät täsmää esim. vanhempien omantunnon valintojen eikä ns. yleisen linjan kanssa. Se on peremminkin hidasta muutosta.
Tämä esimerkki on vain omasta elämästäni, mutta siihen liitty melkoinen otos aikuisia nuoria etelästä. Konserteissa ja elokuvissa käydään oman harkinnan ja tarpeen mukaan. Televisio on osalla kotona. Sitä katsotaan mikä tarpeelliseksi nähdään, aika vähän siis. Käymme keskusteluja liikkeen tilasta, tapakulttuurista, naisen asemasta jne. Osa kannattaa ehkäisyä, osa ei. Se miten kukin omantuntonsa mukaan asian kokee tai ratkaisee, ei puututa. Jätämme asian jlan ratkaistavaksi. Pääsääntöisesti valintamme on jossakin määrin ristiriidassa sen perinteen kanssa, jota kotonamme on yritetty välittää. Ajatelemme jokseenkin "aika aikaansa kutakin". Emme tahottamasti kiusaa näkemyksillämme vanhempia, mutta teemme silti vapaasti omantunnon mukaisia ratkaisuja. Ainiin ja niille PM:n artikkeleihin ollaan oltu joko tympääntyneitä tai niille on naurettu ihan hyvätahtoisesti. Kyllä ne aika historian havinaa taitavat meille olla.
Mitä se liikehdintä sitten on? Nokkamiestä ei ole eikä eriseuraa kukaan kaipaa, pientä modernisaatiota liikkeeseemme vain.
Porukka koostuu enimmäkseen korkeakoulutetuista, työssäkäyvistä, aikuisista ihmisistä. Koulutus ei ole "piiriin" pääsyn vaade, mutta koulutettu sakki kerääntyy väkisinkin kaupunkeihin.
Toivottavasti vastasin jotenkin aiheeseen vl2003. En tiedä ymmärsinkö kysymyksen oikein.
0Äänestä
vanha vaimo
vl2003 kirjoitti:
Yritin oikein miettimällä miettiä, ja en keksi yhtään esimerkkiä siitä, miten olisin joutunut miettimään "seurakunnan suhtautumista" johonkin arkipäivän (tai muuhunkaan) asiaan.
Kerropa käytännön esimerkki tästä: "Kun jokaiseen arkipäivän valintaan pitäisi miettiä, mitä seurakunta tästä tai tästä sanoo"
-Kaupassa ollessasi juomapuoli pitää ohittaa nopeasti, ettei joku tuttu vain näkisi sinun liikaa viipyvän siellä, oluttako oli hakemassa... -"uskottomassa" naapurissa ei sovi usein käydä, luulevat toiset uskovaiset, että käy siellä tv:tä vahtaamassa... -kampaajalla käydessä kiharoita ottaessa (sallittu) tulee mieleen hieman piilottaa värin alle ensimäisiä harmaita hiuksia värjäämällä ne muun tukan väriseksi (kiellettyä) -konjakin lorauttaminen johonkin ruokaan sitä valmistaessa ohjeen mukaan... kiellettyä? Ja varsinkin sen konjakin hankkiminen Alkosta, täytynee katsella tarkkaan ympärille, että kuka näkee kun siihen liikkeeseen astuu... -juhlaan lähtiessä ihon epäpuhtauksien piilottaminen puuterin tms:n alle---(ei saa meikata, toiset pahentuu)
Tässä muutama arkipäivän esimerkki:)
0Äänestä
Ma-ria
vl2003 kirjoitti:
Jonkinlainen murrosaikahan nyt on menossa. Mainitsemasi tv vastaan kännykkä-tv oli hyvä esimerkki.
Itse pohdiskelin joskus aikaisemmin hieman samaa asiaa. Minusta olisi todella surullista, jos videoviihteen myötä uskovaisiin koteihin tuodaan sama maailmallinen meno ja elämänarvot, jota olemme tv-kielteisyydellä torjuneet. Kuitenkin näen jopa tässä asiassa jotakin hyvää, koska sekin on vaarallinen ilmiö, että ajaudumme kauemmas ja kauemmas muusta yhteiskunnasta. Tai paremminkin pitäisi sanoa, että muu yhteiskunta ajautuu kauemmas meistä. Kysymys kuuluu: onko meidän syytä seurata perässä, kuinka pitkälle ja kuinka nopeasti? Meidän ei kuulu eristäytyä. Kautta Raamatun on kuitenkin myös esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan lasten elämä on poikennut suurestikin ympäröivästä elämäntavasta (vaikkapa ne nuoret miehet, joiden nimi nyt ei palaudu mieleen;-[, muistaakseni Egyptin kuninkaan hovissa, jotka tyytyivät syöminkien ja juominkien sijasta yksinkertaiseen ravintoon ja tulivat loukanneeksi kuningasta kun eivät suostuneet luopumaan omasta Jumalastaan). Pelkästään inhimillinen tarve "olla samanlainen kuin muut" ei siis mielestäni riitä perusteeksi muuttaa ymmärrystämme.
Itse näen tv-asian sellaisena, että emme halua kyseistä laitetta ja sen uskonelämää turmelevaa vaikutusta kotiimme. Suurella osalla vl-kristityistä alkaa olla jonkinlainen tekninen valmius tv-ohjelmien vastaanottamiseen. (Play Station, Videokamera jne. vaativat käytännössä tv:n ja videonauhuri on sinänsä jo tv-viritin). Olenkohan sinisilmäinen, kun minusta tuntuu, että ei niitä juuri taideta tv-ohjelmien katsomiseen käyttää? Itsekin katson kyllä hyvällä omallatunnolla netistä tv-uutisia silloin tällöin (muuten uutistarjonta on parempaa radiossa ja sanomalehdissä, tv:n hyöty tässä on, että poliitikot oppii myös tunnistamaan;-).
Jotenkin minä vain en kykene tätä kysymystä näkemään niin oleellisena, että se vaivaisi minua. Uskovainen ihminen ei halua elämäänsä täyttää tyhjänpäiväisellä viihteellä, oli sitä suoltavan laitteen nimi mikä tahansa. Kirjoitit todella osuvasti televisiottomuuden eduista. En muista mainitsitko erityisesti tätä: pahin tv:n tuotos, jonka jokainen näkee ympärillään on mielipiteiden ja jopa "yleistiedon" yhdenmukaistaminen. On nähty dokumentti jostakin aiheesta, josta sitten kerrotaan muille. En ole vielä viitsinyt kenellekään päin naamaa tätä sanoa, mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että yhden keskimääräisen dokumentin asiatieto mahtuu noin puolikkaalle A4:lle. Niistä saa siis kiiltävää pintatietoa. Sama pätee uutisiinkin. Luepa sama asia Hesarista aamulla ja saat asiasta paljon paremman kuvan.
Olisin eri mieltä kanssasi tuosta, että seurakunnalle kuuliaisena pysytellessä joutuisi toimimaan vastoin Raamatun opetusta ja omaatuntoansa. Mitä tarkoitat tällä? Miten tämä suhtautuu mainitsemaani esimerkkiin juutalais- ja pakanakristityistä ja heidän elämäntapakiistoistaan? Eikö tuosta saisi sellaisen käsityksen, että kuuliaisuus voisi koskettaa jollakin tavalla myös muita (siis ehdonvallan) asioita kuin juuri mainitsemiasi vanhurskauttamis- ja sakramenttioppia? En toki tohdi väittää, että ymmärrän tuon Raamatun kohdan täysin.
Joka tapauksessa sinun kanssasi (Ma-ria) on mukava näistä keskustella. Et ole "lupaa hakemassa" jollekin synnin houkutukselle, vaan aidosti keskustelemassa tärkeästä asiasta. Et käsittääkseni myöskään ole siirtämässä uskonvanhurskauden kysymyksiä ehdonvallan puolelle. Jotenkin tämä luo mielestäni edellytykset hedelmälliselle keskustelulle.
Vielä yksi kysymys, utelias kun olen: puhut "liikehdinnästä" vl-kristillisyydessä. Onko sinun paikkakunnallasi havaittavissa jonkinlaista "liikehdintää"? Miten tämä ilmenee?
Minulla on nyt hyvin rajallisesti aikaa, mutta en malta olla kommentoimatta vähän takaisin.
Minustakin olisi hyvin ikävää kehitystä, jos televisio alkaisi ilmestyä uskovaisiin koteihin. Toistaiseksi olen ymmärtänäyt kuten sinäkin, teeveen katsominen kodeissa alkaa olla teknisesti mahdollista, mutta sitä ei kuitenkaan käytännössä katsota. Paitsi jotkut ilmeisesti katsovat urheilua? En tiedä, en ole friikki.
Televisio on ongelmallinen:
1. Välittää huonoja arvoja 2. Veltostuttaa ajatustoimintaa huonon viihteen myötä, huonontaa "makua" 3. Rikkoo hienon arkielämän perinteen passivoimalla ja sitomalla ihmisen kodissaan yhteen nurkkaan. Rajoittaa, pilaa kodin ilmeen ja äänimaiseman.
Käytännössä nämä koskevat kaupallisisia tv-kanavia, kolmosta ja nelosta. Kahden muun ohjelmatarjonta lienee ihan hyväksi ihmiselle, mutta silti niidenkin seuraaminen on ongelmallista kohdan 3 mukaisesti. Itse en ole noistakaan valmis luopumaan.
Nämä ovat käytännön asioita ja liittyvät kristityn elämään kuuluviin tervehenkisiin valintoihin. Mutta jos joku silti hankkii television, häntä kyllä voi syystä PAHEKSUA, mutta voiko siitä hengellisessä mielessä PAHENTUA? Eli ääritilanteessa minun mielestäni ihmistä ei tuon takia esimerkiksi voi sitoa. Television hankkiminen ja katselukaan ei vielä itsessään ole synti.
Niin ja vielä, pelkkä inhimillinen tarve olla samanlainen kuin muut, ei ole hyvä peruste millekään. Se johtaa ihan hölmöön lopputulokseen.
En saa nopeasti mieleeni kuvaamaasi Raamatun kohtaa. Annapa, kun ehdit, tarkat jakeet niin tutustun siihen kohtaan. Kuitenkin itse tarkoitan omaatuntoaan vastaan tekemisellä juuri näiden monien elämäntapaan liittyvien asioiden vaatimista sielunautuuden ehtona. Se on vastoin Raamatun opetusta. Enää selkeämmin minusta ei tuosta asiasta voida puhua kuin Raamatussa tehdään ja lähes joka aukeamalla.
Minun mielestäni sekä Raamatussa että Lutherin kirjoituksissa korostetaan, että kuuliaisuutta ei tule vaatia ehdonvallan asioissa. Luther jopa sanoo, että seurakunnan tulisi ulkonaisesti olla mielellään sekalainen, jotta itse pääasia tulisi kirkkaammin esille.
Lutherkin puhuu kuuliaisuudesta, mutta lisää heti perään, että vastaavasti seurakunnan tulee pitäytyä Jumalan sanan opetuksessa.
Monet meidän tapamme, joista on tullut käytännössä kynnyskysymyksiä ja joita ainakin ihan viime aikoihin asti on tulkittu varsin ehdottomasti, liittyvät voimakkaasti vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kulttuuriperinteeseen. Monissa niistä ei parhaalla tahdollakaan voi nähdä muuta, kuin vastoin parempaa tietoa elävät ennakkoluulot. Moni asia on jäänyt elämään kauan sitten sisältönsä menettäneenä, jonkin toisen asian symbolina.
Ne menettelevät vielä jotenkin, elleivät sitten satu koskettamaan mitä suurimmassa määrin itseä.
Näiden asioiden sanotaan olevan laadittu toisen uskon suojelemiseksi. Mutta jos ei ymmärrä ollenkaan, mistä on kysymys ja toimii vastoin ohjetta, niin mitä silloin tekisi rakkaus? Ehkä ilmaisisi huolensa, tukisi, rukoilisi, kantaisi kaikin tavoin. Mutta meillä on riittävästi kokemusta siitä, että kovakorvaiselle on tullut tylyt lähdöt. Kysymys lähimmäisen kuolemattoman sielun kohtalosta ei enää ole ollutkaan tärkeä kysymys.
Siinä täyttyvät klassisen vallankäytön tunnuspiirteet.
0Äänestä
Hynde
liikkuja kirjoitti:
toivottavasti Mar-ia ei pahastu, kun vastaan välistä häneltä kysyttyyn kysymykseen. Ehkäpä ilmiö on oleellisempi kuin se kuka vastaa.
Vastaan etelän kaupungissa asuvana. Onko siis havaittavissa liikehdintää? En tiedä miksi sitä kutsuisi, kun nuoremmat ja koulutetut tekevät arjessaan valintoja, jotka eivät täsmää esim. vanhempien omantunnon valintojen eikä ns. yleisen linjan kanssa. Se on peremminkin hidasta muutosta.
Tämä esimerkki on vain omasta elämästäni, mutta siihen liitty melkoinen otos aikuisia nuoria etelästä. Konserteissa ja elokuvissa käydään oman harkinnan ja tarpeen mukaan. Televisio on osalla kotona. Sitä katsotaan mikä tarpeelliseksi nähdään, aika vähän siis. Käymme keskusteluja liikkeen tilasta, tapakulttuurista, naisen asemasta jne. Osa kannattaa ehkäisyä, osa ei. Se miten kukin omantuntonsa mukaan asian kokee tai ratkaisee, ei puututa. Jätämme asian jlan ratkaistavaksi. Pääsääntöisesti valintamme on jossakin määrin ristiriidassa sen perinteen kanssa, jota kotonamme on yritetty välittää. Ajatelemme jokseenkin "aika aikaansa kutakin". Emme tahottamasti kiusaa näkemyksillämme vanhempia, mutta teemme silti vapaasti omantunnon mukaisia ratkaisuja. Ainiin ja niille PM:n artikkeleihin ollaan oltu joko tympääntyneitä tai niille on naurettu ihan hyvätahtoisesti. Kyllä ne aika historian havinaa taitavat meille olla.
Mitä se liikehdintä sitten on? Nokkamiestä ei ole eikä eriseuraa kukaan kaipaa, pientä modernisaatiota liikkeeseemme vain.
Porukka koostuu enimmäkseen korkeakoulutetuista, työssäkäyvistä, aikuisista ihmisistä. Koulutus ei ole "piiriin" pääsyn vaade, mutta koulutettu sakki kerääntyy väkisinkin kaupunkeihin.
Toivottavasti vastasin jotenkin aiheeseen vl2003. En tiedä ymmärsinkö kysymyksen oikein.
kirjoitit
"Se miten kukin omantuntonsa mukaan asian kokee tai ratkaisee, ei puututa. Jätämme asian jlan ratkaistavaksi. Pääsääntöisesti valintamme on jossakin määrin ristiriidassa sen perinteen kanssa, jota kotonamme on yritetty välittää. Ajatelemme jokseenkin "aika aikaansa kutakin". Emme tahottamasti kiusaa näkemyksillämme vanhempia, mutta teemme silti vapaasti omantunnon mukaisia ratkaisuja. Ainiin ja niille PM:n artikkeleihin ollaan oltu joko tympääntyneitä tai niille on naurettu ihan hyvätahtoisesti. Kyllä ne aika historian havinaa taitavat meille olla. "
Ikävä on nähdä Töröläläisiä piirteitä. Vielä kun nokkamies ilmaantuu niin on eriseuran paikka. Ei hekään haluneet eriseuraa vaan kun eivät oppiaan haluneet korjata niin katkaisivat suhteet suomen siionin kanssa. Samaa vikaa näkyy nykyään kovakorvaisuudessa seurakuntaäitiä kohtaan. Ei piitata seurakuntaäidin mielipidettä. Varsinkin tämä: Jätämme asian jlan ratkaistavaksi. Juuri silloin kun pitäisi puhutella maailmanrakkaudesta edes sanomalla kuinka vähän tahansa eri mielipiteen edes joskun, niin silti ollaan välinpitämättömiä.
0Äänestä
vl2003
liikkuja kirjoitti:
toivottavasti Mar-ia ei pahastu, kun vastaan välistä häneltä kysyttyyn kysymykseen. Ehkäpä ilmiö on oleellisempi kuin se kuka vastaa.
Vastaan etelän kaupungissa asuvana. Onko siis havaittavissa liikehdintää? En tiedä miksi sitä kutsuisi, kun nuoremmat ja koulutetut tekevät arjessaan valintoja, jotka eivät täsmää esim. vanhempien omantunnon valintojen eikä ns. yleisen linjan kanssa. Se on peremminkin hidasta muutosta.
Tämä esimerkki on vain omasta elämästäni, mutta siihen liitty melkoinen otos aikuisia nuoria etelästä. Konserteissa ja elokuvissa käydään oman harkinnan ja tarpeen mukaan. Televisio on osalla kotona. Sitä katsotaan mikä tarpeelliseksi nähdään, aika vähän siis. Käymme keskusteluja liikkeen tilasta, tapakulttuurista, naisen asemasta jne. Osa kannattaa ehkäisyä, osa ei. Se miten kukin omantuntonsa mukaan asian kokee tai ratkaisee, ei puututa. Jätämme asian jlan ratkaistavaksi. Pääsääntöisesti valintamme on jossakin määrin ristiriidassa sen perinteen kanssa, jota kotonamme on yritetty välittää. Ajatelemme jokseenkin "aika aikaansa kutakin". Emme tahottamasti kiusaa näkemyksillämme vanhempia, mutta teemme silti vapaasti omantunnon mukaisia ratkaisuja. Ainiin ja niille PM:n artikkeleihin ollaan oltu joko tympääntyneitä tai niille on naurettu ihan hyvätahtoisesti. Kyllä ne aika historian havinaa taitavat meille olla.
Mitä se liikehdintä sitten on? Nokkamiestä ei ole eikä eriseuraa kukaan kaipaa, pientä modernisaatiota liikkeeseemme vain.
Porukka koostuu enimmäkseen korkeakoulutetuista, työssäkäyvistä, aikuisista ihmisistä. Koulutus ei ole "piiriin" pääsyn vaade, mutta koulutettu sakki kerääntyy väkisinkin kaupunkeihin.
Toivottavasti vastasin jotenkin aiheeseen vl2003. En tiedä ymmärsinkö kysymyksen oikein.
Kiitos vastauksesta. Ymmärsit kysymyksen oikein. Olisi silti mielenkiintoista kuulla Ma-riankin vastaus samaan kysymykseen.
Kyllä tuo minun mielestäni vaaralliselta kuulostaa, jos noin on. Naureskellaan (vaikka sanotkin, että hyväntahtoisesti) kristillisyyden opetuksille? Ollaan siis ulospäin (vl:ien suuntaan) jotakin muuta kuin "omassa piirissä". Et erikseen sitä maininnut, mutta asiaan varmasi kuuluu sekin, että koette itse ymmärtävänne asiat paremmin kuin seurakunta.
Minun kokemukseni ovat joka tapauksessa päinvastaisia. Kyllä minäkin asun Etelä-Suomessa, on kouluakin tullut vähän käytyä enkä sitäpaitsi ole mitenkään kovin vanha. Ehkä tuohon "piiriin" ei sitten tulla kysymään, jos kulkee kaksostenrattaiden kanssa? ;-)
0Äänestä
veeäl2003
Ma-ria kirjoitti:
Minulla on nyt hyvin rajallisesti aikaa, mutta en malta olla kommentoimatta vähän takaisin.
Minustakin olisi hyvin ikävää kehitystä, jos televisio alkaisi ilmestyä uskovaisiin koteihin. Toistaiseksi olen ymmärtänäyt kuten sinäkin, teeveen katsominen kodeissa alkaa olla teknisesti mahdollista, mutta sitä ei kuitenkaan käytännössä katsota. Paitsi jotkut ilmeisesti katsovat urheilua? En tiedä, en ole friikki.
Televisio on ongelmallinen:
1. Välittää huonoja arvoja 2. Veltostuttaa ajatustoimintaa huonon viihteen myötä, huonontaa "makua" 3. Rikkoo hienon arkielämän perinteen passivoimalla ja sitomalla ihmisen kodissaan yhteen nurkkaan. Rajoittaa, pilaa kodin ilmeen ja äänimaiseman.
Käytännössä nämä koskevat kaupallisisia tv-kanavia, kolmosta ja nelosta. Kahden muun ohjelmatarjonta lienee ihan hyväksi ihmiselle, mutta silti niidenkin seuraaminen on ongelmallista kohdan 3 mukaisesti. Itse en ole noistakaan valmis luopumaan.
Nämä ovat käytännön asioita ja liittyvät kristityn elämään kuuluviin tervehenkisiin valintoihin. Mutta jos joku silti hankkii television, häntä kyllä voi syystä PAHEKSUA, mutta voiko siitä hengellisessä mielessä PAHENTUA? Eli ääritilanteessa minun mielestäni ihmistä ei tuon takia esimerkiksi voi sitoa. Television hankkiminen ja katselukaan ei vielä itsessään ole synti.
Niin ja vielä, pelkkä inhimillinen tarve olla samanlainen kuin muut, ei ole hyvä peruste millekään. Se johtaa ihan hölmöön lopputulokseen.
En saa nopeasti mieleeni kuvaamaasi Raamatun kohtaa. Annapa, kun ehdit, tarkat jakeet niin tutustun siihen kohtaan. Kuitenkin itse tarkoitan omaatuntoaan vastaan tekemisellä juuri näiden monien elämäntapaan liittyvien asioiden vaatimista sielunautuuden ehtona. Se on vastoin Raamatun opetusta. Enää selkeämmin minusta ei tuosta asiasta voida puhua kuin Raamatussa tehdään ja lähes joka aukeamalla.
Minun mielestäni sekä Raamatussa että Lutherin kirjoituksissa korostetaan, että kuuliaisuutta ei tule vaatia ehdonvallan asioissa. Luther jopa sanoo, että seurakunnan tulisi ulkonaisesti olla mielellään sekalainen, jotta itse pääasia tulisi kirkkaammin esille.
Lutherkin puhuu kuuliaisuudesta, mutta lisää heti perään, että vastaavasti seurakunnan tulee pitäytyä Jumalan sanan opetuksessa.
Monet meidän tapamme, joista on tullut käytännössä kynnyskysymyksiä ja joita ainakin ihan viime aikoihin asti on tulkittu varsin ehdottomasti, liittyvät voimakkaasti vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kulttuuriperinteeseen. Monissa niistä ei parhaalla tahdollakaan voi nähdä muuta, kuin vastoin parempaa tietoa elävät ennakkoluulot. Moni asia on jäänyt elämään kauan sitten sisältönsä menettäneenä, jonkin toisen asian symbolina.
Ne menettelevät vielä jotenkin, elleivät sitten satu koskettamaan mitä suurimmassa määrin itseä.
Näiden asioiden sanotaan olevan laadittu toisen uskon suojelemiseksi. Mutta jos ei ymmärrä ollenkaan, mistä on kysymys ja toimii vastoin ohjetta, niin mitä silloin tekisi rakkaus? Ehkä ilmaisisi huolensa, tukisi, rukoilisi, kantaisi kaikin tavoin. Mutta meillä on riittävästi kokemusta siitä, että kovakorvaiselle on tullut tylyt lähdöt. Kysymys lähimmäisen kuolemattoman sielun kohtalosta ei enää ole ollutkaan tärkeä kysymys.
Siinä täyttyvät klassisen vallankäytön tunnuspiirteet.
En valitettavasti ehdi katsella tuota Raamatun paikkaa nyt mistään. Ehkä myöhemmin. Huutelen sitten sinua keskustelunavauksella;-).
Oliko se muuten Luther, joka puhui siitä, kuinka seurakunnan olisi hyvä olla yhtenäinen "opissa ja elämässä"? (Voisiko joku Luther-tuntija vastata?) En aio keskustella Lutherin opetuksista, koska siellä tietoni ovat erittäin pintapuoliset. Tällä keskustelupalstalla kuitenkin näyttävät Lutheriin vetoavan "kaikki puolueet".
vl2003 (sivuilla on joku tekninen ongelma joka estää oman nimmarin käytön)
0Äänestä
veeäl2003
vanha vaimo kirjoitti:
-Kaupassa ollessasi juomapuoli pitää ohittaa nopeasti, ettei joku tuttu vain näkisi sinun liikaa viipyvän siellä, oluttako oli hakemassa... -"uskottomassa" naapurissa ei sovi usein käydä, luulevat toiset uskovaiset, että käy siellä tv:tä vahtaamassa... -kampaajalla käydessä kiharoita ottaessa (sallittu) tulee mieleen hieman piilottaa värin alle ensimäisiä harmaita hiuksia värjäämällä ne muun tukan väriseksi (kiellettyä) -konjakin lorauttaminen johonkin ruokaan sitä valmistaessa ohjeen mukaan... kiellettyä? Ja varsinkin sen konjakin hankkiminen Alkosta, täytynee katsella tarkkaan ympärille, että kuka näkee kun siihen liikkeeseen astuu... -juhlaan lähtiessä ihon epäpuhtauksien piilottaminen puuterin tms:n alle---(ei saa meikata, toiset pahentuu)
Tässä muutama arkipäivän esimerkki:)
(Edelleenkään en saa kirjoitettua oikealla nimimerkilläni, joka on vl2003).
-Kaupassa ollessasi juomapuoli pitää ohittaa nopeasti, ettei joku tuttu vain näkisi sinun liikaa viipyvän siellä, oluttako oli hakemassa...
Et kai ole tosissasi? Minä en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että pitäisi juomapuolella oleskelua vältellä...
-"uskottomassa" naapurissa ei sovi usein käydä, luulevat toiset uskovaiset, että käy siellä tv:tä vahtaamassa...
Kuten yllä. Et mitenkään voi olla vakavissasi?
-kampaajalla käydessä kiharoita ottaessa (sallittu) tulee mieleen hieman piilottaa värin alle ensimäisiä harmaita hiuksia värjäämällä ne muun tukan väriseksi (kiellettyä)
Jaa? Ei ole ollut tapana värjäillä. Onko tämä oleellinen asia? Jos omatuntosi ei salli värjätä, niin älä ihmeessä värjää. Jos jätät värjäämättä vain sen takia, että pelkäät jonkun huomaavan, niin kannattaa varmaan miettiä sitä, mikä on uskomisen ydinasia.
-konjakin lorauttaminen johonkin ruokaan sitä valmistaessa ohjeen mukaan... kiellettyä? Ja varsinkin sen konjakin hankkiminen Alkosta, täytynee katsella tarkkaan ympärille, että kuka näkee kun siihen liikkeeseen astuu...
Olen kyllä nähnyt likööripulloja vl-uskovaisten keittiöissä. En kyllä kovin monessa. Täysin alkoholittomassa (myös ruoanvalmistuksen suhteen) kodissa kasvaneenakaan se ei silti aiheuttanut minulle mitään suuria väristyksiä. Olen kyllä itse selvinnyt toistaiseksi ruoanvalmistuksessakin ilman alkoholia. Joskus on kyllä pöytäseurueelle (töissä) joutunut selittämään, miten omatuntoni sallii lounasravintolan punaviinikastikkeen;-). Et kai vain tee tästä vähän kokoaan suurempaa asiaa?
-juhlaan lähtiessä ihon epäpuhtauksien piilottaminen puuterin tms:n alle---(ei saa meikata, toiset pahentuu)
Edelleenkin. Olen yhden kerran kuullut, kun joku pahentui puuterista. Tämä on samanlainen asia kuin se, mitä sanoin harmaiden hiusten värjäämisestä. Jos sinun täytyy todella miettiä käytöstäsi sen mukaan, miten pelkäät/luulet muiden ajattelevan, ollaan kyllä kaukana elävästä kristillisyydestä..
0Äänestä
liikkuja
vl2003 kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Ymmärsit kysymyksen oikein. Olisi silti mielenkiintoista kuulla Ma-riankin vastaus samaan kysymykseen.
Kyllä tuo minun mielestäni vaaralliselta kuulostaa, jos noin on. Naureskellaan (vaikka sanotkin, että hyväntahtoisesti) kristillisyyden opetuksille? Ollaan siis ulospäin (vl:ien suuntaan) jotakin muuta kuin "omassa piirissä". Et erikseen sitä maininnut, mutta asiaan varmasi kuuluu sekin, että koette itse ymmärtävänne asiat paremmin kuin seurakunta.
Minun kokemukseni ovat joka tapauksessa päinvastaisia. Kyllä minäkin asun Etelä-Suomessa, on kouluakin tullut vähän käytyä enkä sitäpaitsi ole mitenkään kovin vanha. Ehkä tuohon "piiriin" ei sitten tulla kysymään, jos kulkee kaksostenrattaiden kanssa? ;-)
Se naureskelu on liittynyt noihin vanhoihin artikkeleihin. On mietitty sitä mikä idea niitä on julkaista nyt? Onko nousemassa joku entiset- hyvät-ajat-ajattelu. Pelätäänkö että jos liikehdintä laajenee? ja keskustelu mahdollisesti alkaa? että kaikki se on kuin yhtäläisyysmerkit eriseuralle???
Mikä on seurakunta? Ei se minusta ole niin yhtenäinen kuin annetaan ymmärtää. Se ydin on olleelinen, miten jaamme uskon, ei mielestäni jotkut käytännön linjaukset. En ajattele että seurakunnassamme on pakko vääntää joku yhtenäinen linja joka käytännönasian toteuttamiselle. Se on modernissa elämisen tavassa jo mahdotonta. Mieti vaikka sitä kuinka monessa maassa meitä jo asuu, työskentelee ja opiskelee.
Ei minua ihmetytä että olet E-Suomesta. Saatamme olla sulassa sovussa samalla ry:lläkin. Ei minua haittaisi, vaikka kulkisit kolmosrattailla.:) En minä sillä sinun arvoasi mittaa kuinka monta lasta sinulla on tai on olematta. Luulen vaan että jos sinulla on hyvin paljon lapsia ikääsi nähden en välttämättä ottaisi puheeksi perhesuunnittelua. Minusta se on normaalia toisen ihmisen näkemysten huomioonottamista. Mitä minä siitä kostuisin, jos aiheuttaisin sinulle pahan mielen?
Luulisin että liikehdintä on tyypillistä juuri liikkeen kaupungistumisen takia. Vanha yhteisöllisyys ja selkeät yhdenmukaiset linjaukset ovat tyypillisiä maaseutumaiselle asumistavalle. Toisen tekemiseen puututaan ja sitä kommentoidaan, kaupungissa sitä pidetään ehkä hiukan sivistymättömänä. Kynnys puuttua on ainakin selvästi korkeampi. Kaupungissa on toisaalta helppo välttää turhaa pahentamista. Voi valita helpommin omantunnonmukaisia ratkaisuja, eikä tarvitse miettiä pahentuuko "naapurissa asuva tätini" tähän.
0Äänestä
Hynde
liikkuja kirjoitti:
Se naureskelu on liittynyt noihin vanhoihin artikkeleihin. On mietitty sitä mikä idea niitä on julkaista nyt? Onko nousemassa joku entiset- hyvät-ajat-ajattelu. Pelätäänkö että jos liikehdintä laajenee? ja keskustelu mahdollisesti alkaa? että kaikki se on kuin yhtäläisyysmerkit eriseuralle???
Mikä on seurakunta? Ei se minusta ole niin yhtenäinen kuin annetaan ymmärtää. Se ydin on olleelinen, miten jaamme uskon, ei mielestäni jotkut käytännön linjaukset. En ajattele että seurakunnassamme on pakko vääntää joku yhtenäinen linja joka käytännönasian toteuttamiselle. Se on modernissa elämisen tavassa jo mahdotonta. Mieti vaikka sitä kuinka monessa maassa meitä jo asuu, työskentelee ja opiskelee.
Ei minua ihmetytä että olet E-Suomesta. Saatamme olla sulassa sovussa samalla ry:lläkin. Ei minua haittaisi, vaikka kulkisit kolmosrattailla.:) En minä sillä sinun arvoasi mittaa kuinka monta lasta sinulla on tai on olematta. Luulen vaan että jos sinulla on hyvin paljon lapsia ikääsi nähden en välttämättä ottaisi puheeksi perhesuunnittelua. Minusta se on normaalia toisen ihmisen näkemysten huomioonottamista. Mitä minä siitä kostuisin, jos aiheuttaisin sinulle pahan mielen?
Luulisin että liikehdintä on tyypillistä juuri liikkeen kaupungistumisen takia. Vanha yhteisöllisyys ja selkeät yhdenmukaiset linjaukset ovat tyypillisiä maaseutumaiselle asumistavalle. Toisen tekemiseen puututaan ja sitä kommentoidaan, kaupungissa sitä pidetään ehkä hiukan sivistymättömänä. Kynnys puuttua on ainakin selvästi korkeampi. Kaupungissa on toisaalta helppo välttää turhaa pahentamista. Voi valita helpommin omantunnonmukaisia ratkaisuja, eikä tarvitse miettiä pahentuuko "naapurissa asuva tätini" tähän.
Ennen tiedettiin että leffassa käynti ei ole oikein vaikka käytiin.
Nyt on niitä joiden mielestä ne on ok tai ettei siihen tarvii puuttua heidän oma asia. onko kovakorvaisuus seurakuntaa kohtaan lopettanut omatunnon äänen? Tämänlaisia pitää puhutella.
Usko on henkilökohtainen eikä valvojan uskoa ja sen uskon mukaan pitää elää vaikka olisi maailmallisia vaihtoehtoja.
0Äänestä
Ma-ria
veeäl2003 kirjoitti:
En valitettavasti ehdi katsella tuota Raamatun paikkaa nyt mistään. Ehkä myöhemmin. Huutelen sitten sinua keskustelunavauksella;-).
Oliko se muuten Luther, joka puhui siitä, kuinka seurakunnan olisi hyvä olla yhtenäinen "opissa ja elämässä"? (Voisiko joku Luther-tuntija vastata?) En aio keskustella Lutherin opetuksista, koska siellä tietoni ovat erittäin pintapuoliset. Tällä keskustelupalstalla kuitenkin näyttävät Lutheriin vetoavan "kaikki puolueet".
vl2003 (sivuilla on joku tekninen ongelma joka estää oman nimmarin käytön)
Niin, olisipa nyt joku Lutheriin paremmin perehtynyt. Eräs teologiystäväni taannoin järjesti minulle pyynnöstäni koosteita Lutherin kirjoituksista noita aihepiirejä koskien. Yritän huvikseni löytää ne, sillä sieltä muistinvaraisesti olen siteerannut täälläkin erinäisiä kohtia.
Tunnustuskirjat minulla on omassa kirjahyllyssäni, mutta en ole koskaan lukenut sitä kokonaisuudessaan, sieltä täältä vain.
Perehdypä Sinä joutessasi aiheeseen ja laadi siitä oikein jööti keskustelunavaus :)
Jäi päivällä kiireessä huomioimatta tuo kysymyksesi missä olen "liikehdintää" huomannut.
No, ensinnäkin, ihan omassa elinpiirissäni. Näitä kysymyksiä kysellään paljon. Minulla on läheisiä ystäviä monilla paikkakunnilla, etelässä ja pohjoisessa, enkä ole mitenkään ajatellut, että nämä johonkin maantieteelliseen sijantiin liittyisivät. Siitä olen kuullut puhuttavan, että paikoitellen etelä-Suomessa vallitsisi huomiotaherättävän kireä henki.
Toiseksi, tätä en halua kovin tarkkaan määritellä, mutta minulla on tietyistä syistä johtuen luotettavaa ja ajankohtaista tietoa joidenkin liikkeemme virallisempien instanssien "kulissien takaa". Kuulostaa tosi mystiseltä - sitä kuitenkaan olematta, mutta en halua käyttää tietoani väärin, enkä siis määrittele sitä sen tarkemmin. Enkä myöskään "ratsasta" sillä enemäpää kuin on välttämätöntä.
Mutta sen tiedon valossa esim. paljonpuhutut PM:n historiasarjat näyttäytyvät vähän eri näköisinä. Tiedän aika monta niihin liittyvää tapahtumasarjaa. Tuntuvatpa täällä tosin muutkin jotain asiasta tietävän.(Äh, ärsyttävää vihjailua, mutta miten tuon nyt paremminkaan sanoisi ilman, että möläyttää kaiken?)
Samassa yhteydessä voi tyynesti todeta, että Sinä ilmeisesti oikeasti et tuollaisista mitään tiedä (alussa sitäkin vähän epäilin), koska niin epäröimättä kyseenalaistit kommenttini aiheesta (on siitä jo aikaa ja ihan hiljattain taas vahvistit saman). No, saat anteeksi, et ole paha mies, mutta silti ehkä kannattisi harkita ennen kenenkään "valehtelijaksi" leimaamista (et Sinä mitenkään rumasti, mutta kyllä se epäilys sieltä kirkkaasti läpi kuulsi...). Aina on olemassa mahdollisuus, että tietääkin itse vähemmän ja tulee antaneeksi väärän todistuksen lähimmäisestään. Se tuntui kieltämättä vähän ikävältä, sillä minun olisi helppo todistaa lausuntoni "järein argumentein", mutta en tietenkään sitä täällä voi tehdä.
No, tämän pitkän johdatteluni tarkoitus oli kuitenkin kertoa, että "liikehdintä" on noteerattu muuallakin kuin omassa ruohonjuuritason ympäristössäni.
Ja kyllähän jokainen voi todeta, että asiaan viittaillaan vähän siellä sun täällä (seurapuheissa, painetussa sanassa jne.)
0Äänestä
Ma-ria
Ma-ria kirjoitti:
Niin, olisipa nyt joku Lutheriin paremmin perehtynyt. Eräs teologiystäväni taannoin järjesti minulle pyynnöstäni koosteita Lutherin kirjoituksista noita aihepiirejä koskien. Yritän huvikseni löytää ne, sillä sieltä muistinvaraisesti olen siteerannut täälläkin erinäisiä kohtia.
Tunnustuskirjat minulla on omassa kirjahyllyssäni, mutta en ole koskaan lukenut sitä kokonaisuudessaan, sieltä täältä vain.
Perehdypä Sinä joutessasi aiheeseen ja laadi siitä oikein jööti keskustelunavaus :)
Jäi päivällä kiireessä huomioimatta tuo kysymyksesi missä olen "liikehdintää" huomannut.
No, ensinnäkin, ihan omassa elinpiirissäni. Näitä kysymyksiä kysellään paljon. Minulla on läheisiä ystäviä monilla paikkakunnilla, etelässä ja pohjoisessa, enkä ole mitenkään ajatellut, että nämä johonkin maantieteelliseen sijantiin liittyisivät. Siitä olen kuullut puhuttavan, että paikoitellen etelä-Suomessa vallitsisi huomiotaherättävän kireä henki.
Toiseksi, tätä en halua kovin tarkkaan määritellä, mutta minulla on tietyistä syistä johtuen luotettavaa ja ajankohtaista tietoa joidenkin liikkeemme virallisempien instanssien "kulissien takaa". Kuulostaa tosi mystiseltä - sitä kuitenkaan olematta, mutta en halua käyttää tietoani väärin, enkä siis määrittele sitä sen tarkemmin. Enkä myöskään "ratsasta" sillä enemäpää kuin on välttämätöntä.
Mutta sen tiedon valossa esim. paljonpuhutut PM:n historiasarjat näyttäytyvät vähän eri näköisinä. Tiedän aika monta niihin liittyvää tapahtumasarjaa. Tuntuvatpa täällä tosin muutkin jotain asiasta tietävän.(Äh, ärsyttävää vihjailua, mutta miten tuon nyt paremminkaan sanoisi ilman, että möläyttää kaiken?)
Samassa yhteydessä voi tyynesti todeta, että Sinä ilmeisesti oikeasti et tuollaisista mitään tiedä (alussa sitäkin vähän epäilin), koska niin epäröimättä kyseenalaistit kommenttini aiheesta (on siitä jo aikaa ja ihan hiljattain taas vahvistit saman). No, saat anteeksi, et ole paha mies, mutta silti ehkä kannattisi harkita ennen kenenkään "valehtelijaksi" leimaamista (et Sinä mitenkään rumasti, mutta kyllä se epäilys sieltä kirkkaasti läpi kuulsi...). Aina on olemassa mahdollisuus, että tietääkin itse vähemmän ja tulee antaneeksi väärän todistuksen lähimmäisestään. Se tuntui kieltämättä vähän ikävältä, sillä minun olisi helppo todistaa lausuntoni "järein argumentein", mutta en tietenkään sitä täällä voi tehdä.
No, tämän pitkän johdatteluni tarkoitus oli kuitenkin kertoa, että "liikehdintä" on noteerattu muuallakin kuin omassa ruohonjuuritason ympäristössäni.
Ja kyllähän jokainen voi todeta, että asiaan viittaillaan vähän siellä sun täällä (seurapuheissa, painetussa sanassa jne.)
En ole siirtämässä uskonvanhurskauden kysymyksiä ehdonvallan asioihin.
Lutherin sanat yksimielisyys "opissa ja elämässä" olen jälkimmäisen osalta tulkinnut siten, että kysymys on elämästä Raamatun opetuksen valossa. Eli lähinnä kymmenestä käskystä.
Jos siinä tarkoitettaisiin erilaisia kulttuurisidonnaisia tapanormeja olisi se kyllä selvässä ristiriidassa Lutherin muiden opetuksen kanssa. Näin olen käsittänyt.
Minun ymmärrykseni mukaan elämäntapaa koskevien normien liittäminen uskon asioihin siinä mitassa, mitä meillä on totuttu, on/lähentelee harhaoppia.
0Äänestä
vl2003
liikkuja kirjoitti:
Se naureskelu on liittynyt noihin vanhoihin artikkeleihin. On mietitty sitä mikä idea niitä on julkaista nyt? Onko nousemassa joku entiset- hyvät-ajat-ajattelu. Pelätäänkö että jos liikehdintä laajenee? ja keskustelu mahdollisesti alkaa? että kaikki se on kuin yhtäläisyysmerkit eriseuralle???
Mikä on seurakunta? Ei se minusta ole niin yhtenäinen kuin annetaan ymmärtää. Se ydin on olleelinen, miten jaamme uskon, ei mielestäni jotkut käytännön linjaukset. En ajattele että seurakunnassamme on pakko vääntää joku yhtenäinen linja joka käytännönasian toteuttamiselle. Se on modernissa elämisen tavassa jo mahdotonta. Mieti vaikka sitä kuinka monessa maassa meitä jo asuu, työskentelee ja opiskelee.
Ei minua ihmetytä että olet E-Suomesta. Saatamme olla sulassa sovussa samalla ry:lläkin. Ei minua haittaisi, vaikka kulkisit kolmosrattailla.:) En minä sillä sinun arvoasi mittaa kuinka monta lasta sinulla on tai on olematta. Luulen vaan että jos sinulla on hyvin paljon lapsia ikääsi nähden en välttämättä ottaisi puheeksi perhesuunnittelua. Minusta se on normaalia toisen ihmisen näkemysten huomioonottamista. Mitä minä siitä kostuisin, jos aiheuttaisin sinulle pahan mielen?
Luulisin että liikehdintä on tyypillistä juuri liikkeen kaupungistumisen takia. Vanha yhteisöllisyys ja selkeät yhdenmukaiset linjaukset ovat tyypillisiä maaseutumaiselle asumistavalle. Toisen tekemiseen puututaan ja sitä kommentoidaan, kaupungissa sitä pidetään ehkä hiukan sivistymättömänä. Kynnys puuttua on ainakin selvästi korkeampi. Kaupungissa on toisaalta helppo välttää turhaa pahentamista. Voi valita helpommin omantunnonmukaisia ratkaisuja, eikä tarvitse miettiä pahentuuko "naapurissa asuva tätini" tähän.
Mielestäni ajatuksesi eivät kestä lähempää tarkastelua.
On helppo yhtyä ajatukseesi, kun sanot että "En ajattele että seurakunnassamme on pakko vääntää joku yhtenäinen linja joka käytännönasian toteuttamiselle." Tuo lausuma kuitenkin sisältää itsessään jo piiloväitteitä: ensinnäkin, että vl-seurakunnassa tilanne olisi tämä. Ja toiseksi, että erot vl-seurakunnan ja oman ajattelusi välillä keskittyisivät näihin "käytännön asioihin". Seuraavaksi ryhdytkin sitten selostamaan näkemyksiäsi ihan muusta kuin tällaisesta "käytännön asiasta", eli johdattelet kuulijaa itse asiaan kauniilla, kaikille mieleen olevalla johdannolla. (Tuohan on sivumennen sanottuna yksi kaiken maailman verkostomarkkinoijien vakiomyyntipuhetekniikoista).
0Äänestä
vl2003
Ma-ria kirjoitti:
En ole siirtämässä uskonvanhurskauden kysymyksiä ehdonvallan asioihin.
Lutherin sanat yksimielisyys "opissa ja elämässä" olen jälkimmäisen osalta tulkinnut siten, että kysymys on elämästä Raamatun opetuksen valossa. Eli lähinnä kymmenestä käskystä.
Jos siinä tarkoitettaisiin erilaisia kulttuurisidonnaisia tapanormeja olisi se kyllä selvässä ristiriidassa Lutherin muiden opetuksen kanssa. Näin olen käsittänyt.
Minun ymmärrykseni mukaan elämäntapaa koskevien normien liittäminen uskon asioihin siinä mitassa, mitä meillä on totuttu, on/lähentelee harhaoppia.
Mielenkiintoista vihjailua;-). Nyt kun oikein pinnistän, niin ehkä näistä on saarnoissa verhotusti puhuttu. Siltikin nämä kertomasi asiat ovat voimakkaassa ristiriidassa oman elämänpiirini kokemusten kanssa.
Olin siis vilpittömästi tietämätön. Edelleenkin olen hieman epäilevä "ilmiön" laajuudesta. Anteeksi, että epäilin sinua joskus provosoijaksi.
Ehkä lapsuuden suvaitsevasta ja moniarvoisesta ympäristöstäni johtuen minulle nämä ehdonvallan asiat eivät ole juuri koskaan tuntuneet laeilta. Miten sinä tulkitset saarnamiesten usein mainitseman ajatuksen, että uskovainen on vapaa? Tai että pitää uskoa vapaalla mielellä? On vaikea selittää ajatuksiani tästä, mutta minulle monien asioiden tekeminen "vl-tyyliin" on itsestäänselvyys ilman että se tuntuisi orjuuttavalta.
Naurettavaltahan se toki inhimillisesti tuntuu, että ihminen voi vl-uskonsa kieltää säväyttämällä hiuksensa. Mietitäänpä kuitenkin toista ulottuvuutta tässä. Vaikka itse asia onkin vähän kuriositeettimainen (...tarkkuutta shampoopullon valinnan kanssa siellä, sisaret ja veljet;-) niin tässä on sellainenkin ulottuvuus, että kun tämä ihmisjoukko (me vl:t)on kehittänyt tällaisen yhteenkuuluvuuden ja sen osana tapakulttuurin, niin hiusten värjäämisellä alkaakin olla itseänsä suurempi merkitys. Tällaisen näkyvän "yhteisön sääntöjen rikkomisen" kautta pieni teko on statementti jostakin ihan muusta. Esimerkiksi siitä, että henkilölle on tärkeämpi saada värjätä hiukset kuin kuulua Jumalan lasten joukkoon.
Olen toivonut kauan tukea joltakin, mielellään esimerkiksi käyttäytymistieteilijältä näille samanlaisille ajatelmille. (Mutta sellaista ei ole palstalle ilmaantunut). Miksei voida hyväksyä sitä, ettei esimerkiksi vl-uskossa aivan kaiken tarvitse olla loogista ja suoraviivaista?
Ja sitten vielä: eipä ole taidettu Venäjän uskovaisilta "kieltää" korvakoruja. Mielestäni he tuovat vl-yhteisöön oman arvokkaan lisänsä juuri sellaisina kuin ovat joukkoon tulleet.
Minä olen puhunut, nyt menee jo liikaa toistoksi;-).
0Äänestä
vl2003
Ma-ria kirjoitti:
Niin, olisipa nyt joku Lutheriin paremmin perehtynyt. Eräs teologiystäväni taannoin järjesti minulle pyynnöstäni koosteita Lutherin kirjoituksista noita aihepiirejä koskien. Yritän huvikseni löytää ne, sillä sieltä muistinvaraisesti olen siteerannut täälläkin erinäisiä kohtia.
Tunnustuskirjat minulla on omassa kirjahyllyssäni, mutta en ole koskaan lukenut sitä kokonaisuudessaan, sieltä täältä vain.
Perehdypä Sinä joutessasi aiheeseen ja laadi siitä oikein jööti keskustelunavaus :)
Jäi päivällä kiireessä huomioimatta tuo kysymyksesi missä olen "liikehdintää" huomannut.
No, ensinnäkin, ihan omassa elinpiirissäni. Näitä kysymyksiä kysellään paljon. Minulla on läheisiä ystäviä monilla paikkakunnilla, etelässä ja pohjoisessa, enkä ole mitenkään ajatellut, että nämä johonkin maantieteelliseen sijantiin liittyisivät. Siitä olen kuullut puhuttavan, että paikoitellen etelä-Suomessa vallitsisi huomiotaherättävän kireä henki.
Toiseksi, tätä en halua kovin tarkkaan määritellä, mutta minulla on tietyistä syistä johtuen luotettavaa ja ajankohtaista tietoa joidenkin liikkeemme virallisempien instanssien "kulissien takaa". Kuulostaa tosi mystiseltä - sitä kuitenkaan olematta, mutta en halua käyttää tietoani väärin, enkä siis määrittele sitä sen tarkemmin. Enkä myöskään "ratsasta" sillä enemäpää kuin on välttämätöntä.
Mutta sen tiedon valossa esim. paljonpuhutut PM:n historiasarjat näyttäytyvät vähän eri näköisinä. Tiedän aika monta niihin liittyvää tapahtumasarjaa. Tuntuvatpa täällä tosin muutkin jotain asiasta tietävän.(Äh, ärsyttävää vihjailua, mutta miten tuon nyt paremminkaan sanoisi ilman, että möläyttää kaiken?)
Samassa yhteydessä voi tyynesti todeta, että Sinä ilmeisesti oikeasti et tuollaisista mitään tiedä (alussa sitäkin vähän epäilin), koska niin epäröimättä kyseenalaistit kommenttini aiheesta (on siitä jo aikaa ja ihan hiljattain taas vahvistit saman). No, saat anteeksi, et ole paha mies, mutta silti ehkä kannattisi harkita ennen kenenkään "valehtelijaksi" leimaamista (et Sinä mitenkään rumasti, mutta kyllä se epäilys sieltä kirkkaasti läpi kuulsi...). Aina on olemassa mahdollisuus, että tietääkin itse vähemmän ja tulee antaneeksi väärän todistuksen lähimmäisestään. Se tuntui kieltämättä vähän ikävältä, sillä minun olisi helppo todistaa lausuntoni "järein argumentein", mutta en tietenkään sitä täällä voi tehdä.
No, tämän pitkän johdatteluni tarkoitus oli kuitenkin kertoa, että "liikehdintä" on noteerattu muuallakin kuin omassa ruohonjuuritason ympäristössäni.
Ja kyllähän jokainen voi todeta, että asiaan viittaillaan vähän siellä sun täällä (seurapuheissa, painetussa sanassa jne.)
Haluatko tarkentaa, millä paikkakunnilla Etelä-Suomessa olet kuullut tiukan lakihengen vallitsevan? Voisi sitten vähän kuulostella ja kysellä;-).
0Äänestä
Ma-ria
vl2003 kirjoitti:
Haluatko tarkentaa, millä paikkakunnilla Etelä-Suomessa olet kuullut tiukan lakihengen vallitsevan? Voisi sitten vähän kuulostella ja kysellä;-).
Olen kuullut vastakkainasettelua etelä - pohjoinen. En osaa paikkakuntaa sanoa. Pääkaupunkiseutu?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eihän laite itsessään ole syntiä, vaan se mitä katsot sieltä.
Televisiosta tulee paljon hyvää ohjelmaa, josta varmasti oppii ja viisastuu. Etenkin ykkös- ja kakkoskanavat varmaan asettavat toiminnalleen ihan kunnianhimoisia tavoitteita. Sieltä tulee luonto-ohjelmia, dokumentteja historiallisista tapahtumista, asiallisia haastatteluja, laadukkaita lastenohjelmia, korkeatasoisia elokuvia, ajankohtaisia poliittisia keskusteluohjelmia.
Mutta kaupallisista lainalaisuuksista johtuen huomattava osa television ohjelmatarjonnasta on alle kaiken arvostelun. Sellainen uppoaa suuriin massoihin, jotka myös ovat kiinnostuneita esim. roskalehdistä (Suomen laajalevikkisimpiä).
Minusta hyvä vertailukohta televisio-viihteelle ovatkin juuri roskalehdet ja vaikka kioskikirjallisuus. Imelää, sentimentaalista ja typerää. Televisiossa sellaisia ovat HUONOT elokuvat (joita on paljon ja lisää tulee), "vitsikkäät" tietovisailut, hömppähaastattelut, julkkis kokkaa/sisustaa/hoitaa koiraa/näyttää kaiken-ohjelmat.
Suurin osa tarjonnasta joko katsojien hengenlahjoja aliarvioivaa, joutavanpäiväistä koheltamista tai täyttä törkyä ja kaikkea siltä väliltä.
Ihmettelen vilpittömästi niitä tilastoja, joiden mukaan keskiverto suomalainen viettää keskimäärin, oliko se nyt 3 tuntia päivässä televisiota katsellen.
Televisiota voisi kolmos- ja neloskanavan takia kiihkeästikin vastustaa ihan sivistyksenedistämismielessä. Epäkriittisissä käsissä se on kyllä henkisesti veltostuttava laite. Ja lasten kasvattajana tutkitusti vahingollinen.
Puheet "umpiossa" elämisestä ilman telkkua ovat minusta täyttä hölynpölyä.
Yhä useammat fiksut ihmiset hylkäävät television ilman mitään uskonnollisia ulottuvuuksia. Tulee vaan mitta täyteen, mikä on ymmärrettävää.
Kun sitä ei talossa ole, tulee kyläiltyä mukavien ihmisten kanssa, luettua kirjoja ja lehtiä, laitettua omalle perheelle tunnelmallisia illallisia, ulkoiltua yhdessä, saunottua pitkän kaavan mukaan. Tulee vietettyä mielenkiintoisempaa ja monin verroin henkevämpää arkea ja siirrettyä sellaista toimintamallia seuraavallekin sukupolvelle. Minusta se on pelkästään hyvä asia.
Mutta ei tv silti synti ole. Sen liittäminen uskon asioihin kynnyskysymyksenä on minusta paljon selkeämpi synti. Hyvät ohjelmat sieltä voisi hyvin katsoa kuka tahansa jolla aikaa ja viitseliäisyyttä riittää.
Ai että pitää katsoa sitten ne huonotkin jos katsoo hyvät?
Höpö höpö, ei TIETENKÄÄN pidä. Ei minulla ainakaan ole sen suhteen mitään kiusauksia (ei kyllä ole televisiotakaan). Väkivallasta tulen aivan pahoinvoivaksi, en voi katsoa sellaista puolta minuuttia. Toisten ihmisten seksielämänkään seuraaminen ei jotenkin vaan yhtään kiinnosta, tulee suorastaan kiusaantunut olo. Ja sitä hömppäviihdettä, siihen rajallisen aikani tuhlaisin vihonviimeiseksi.
Niin kuin nyt ei ihmisellä tärkeämpääkin tekemistä olisi ja ennen muuta tuhat kertaa mielenkiintoisempaa!
Omaan kotiini en televisiota ottaisi. Se on liian hallitseva ja passivoiva vaikka sieltä katselisi pelkästään hyviä ohjelmia ja lisäksi ruma kapistus. Ei kiinnosta.
Onhan selvää tv:stä tulee paljon informaatiota, joka on pahaksi herälysliikkeelle, jotenka telkku on syntiä.
Erinomainen kannanotto tosiaankin. Kysyisin vielä seuraavasta pätkästä:
"Mutta ei tv silti synti ole. Sen liittäminen uskon asioihin kynnyskysymyksenä on minusta paljon selkeämpi synti. Hyvät ohjelmat sieltä voisi hyvin katsoa kuka tahansa jolla aikaa ja viitseliäisyyttä riittää."
Mitä mieltä olet vl-jäsenestä, joka hankkii TV:n? Olen itse vl ja harkinnut TV:n hankkimista. Toisaalta olen samaa mieltä kanssasi siitä, kuinka paljon TV:n hallitsematon tuijottaminen on muusta elämästä poissa. Silti siellä on asioita, jotka haluaisin katsoa, kuten esim. ehkä eräs historiallinen dokumentti tänään, vaikka tälläkin kertaa oli muuta mielekästä tekemistä samaan aikaan. Jos siis hankin TV:n, saanko kaikki niskaani vai kunnioitetaanko päätöstäni? Lisättäköön vielä, että en halua selitellä asiaa kenellekään seurakunnassa sen kummemmin, koska asia ei mielestäni muille kuulu.
En kyllä osaa tuohon vastata. Minulla on se käsitys, että televisioita on jonkun verran vl-kodeissa. Kyllähän se rajanveto on pian aika hankalaa tekniikan kehittymisen myötä, tv näkyy tietokoneilla, autoissa ja monen kännykässäkin jo.
Siksi olisikin niin tärkeää, että itse kukin osaisi olla kriittisen valikoiva erilaisten sisältöjen, eli oleellisen suhteen eivätkä arkipäiväiset valinnat niinkään tapahtuisi ulkoisten muotoseikkojen perusteella.
On minusta aika erikoista, että tv:n hyvätkin ohjelmat olisivat kiellettyjä siksi, että meikäläiset olisivat niin erityisen taipuvaisia "sortumaan" kaikkeen törkyyn. Mikä ihmeen erityistilaus meillä nyt sellaiselle olisi? Jos niin on, kyllä jotain on pahasti pielessä.
Kyllähän törkyä maailmassa riittää. Koko elämä, jokainen päivä on täynnä valintoja. Niitähän me kaiken aikaa joka tapauksessa teemme.
Mutta varmasti moni silti paheksuu perinteisen tv:n hankkimista olohuoneen nurkkaan.
Minulle tulee mieleen, kun olen perheellinen, että jos hankkisin itse television enkä haluaisi siitä kenellekään huudella, joutuisin kyllä toisenlaisiin vaikeuksiin. Minunhan pitäisi lapsiakin varoittaa, että siitä ei sitten saa puhua jne, eli opettaa heitä kaksinaamaisuuteen. Sitä en halua.
Hankalaa tähän on vastata, itse kun vastustan teeveetä ja pidän sitä hapatuksena. Ottaisin mielelläni kannan, että ei hankita sellaisia kukaan kotiimme! Ollaan fiksuja ja freesejä ja harrastetaan ylevämpiä asioita.
Mutta ei sitä minusta syntinä voi pitää kun ihan vaan faktoja ajattelee.
Joku toinen lienee viisaampi tätä kysymystä pohtimaan.
Muistaako kukaan, kun joitakin aikoja sitten keskusteltiin siitä, miten suhtautuisimme vl:ään, joka hankkii television. Mielestäni se oli todella upea keskustelu. Aikaa tuosta on varmaan parikin kuukautta. Löytyisiköhän helposti haulla?
Ma-ria, uteliaisuuttani kysyn: mitä mieltä olet siitä vl-kristillisyyden vanhasta opetuksesta, että seurakunnalle on syytä olla kuuliainen? Ja ollakseen pahentamatta muita on syytä olla tekemättä asioita, jotka toisille kristityille ovat syntiä, vaikkeivat itselle olekaan? Tästähän meillä on muistaakseni Paavalin kirjoissa esimerkkejä, joissa juutalaiskristityt ja "pakanakristityt" hakivat yhteistä linjaa. Silloin neuvottiin jopa pakanuudesta kääntyneitä noudattamaan joitakin juutalaisten säädöksiä, jottei veljien ja sisarten välille olisi tullut eripuraa. Siis niin, että itse asiaa ei pidetty pahana.
Perustelusi tv:n vastustamiselle ovat kyllä sinänsä hyvät. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, mitä ajattelet kuuliaisuuden yms. merkityksestä?
Minulla on se käsitys, että tämänhetkinen "liikehdintä" vl-kristillisyydestä johtuu mm. siitä, että seurakuntaa koetellaan kuuliaisuus-kysymyksen takia. Olen ymmärtänyt, että monet ovat suurissa kiusauksissa asian kanssa.
Luther opettaa, että seurakunnan ykseyteen tulee riittää yksimielisyys vanhurskauttamisopista ja sakramenteistä. Myös Raamattu varoittaa lisäämästä Evankeliumin oppiin mitään ylimääräistä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni menty lain ja omavanhurskauden puolelle, kun erilaiset elämäntapaa ja arkisia valintoja koskevat "päätökset" on asetettu Jumalan sanan rinnalle - ja joskus tuntuu, että ylikin sen. Monet näistä sellaisia, että niitä ei voi mitenkään synniksi ymmärtää, eikä myöskään sellaiseksi asiallisesti perustella. Seurakuntaa on, jos sallit sanamuodon, jopa johdettu harhaan, kun sitä on "opetettu pahentumaan" asioista, jotka eivät mitenkään liity kristinuskoon.
Koska kristillisen rakkauden nimissä kuitenkin haluamme olla pahentamatta toisia ns. ehdonvallan asioissa, joudumme jopa toimimaan vastoin omaatuntoamme ja vastoin Raamatun selkeätä opetusta.
Tuntuu, että on tullut aika, jolloin joudumme yhä enemmän erottamaan kristinuskon ydinsanomaa vanhoillislestadiolaisesta tapakulttuurista.
Esim. perinteisen television ehdoton synniksi julistaminen, mutta kännykässä näkyvän television hiljainen hyväksyminen johtaa sietämättömän epärehelliseen tilanteeseen. Olisi syytä tunnustaa, että emme kykene hallitsemaan muuttuvaa maailmaa tällaisella tasolla.
Meidän ei pitäisi seota ja sortua tämän kaltaisiin kysymyksiin, vaan nostaa katseemme tämän kaiken yli Golgatan keskimmäiselle ristille ja uskoa todeksi Armoevankeliumin ihmeellinen ilosanoma.
Tuo kysymys "seurakunnalle kuuliaisuudesta" on todella merkittävä asia. Kun jokaiseen arkipäivän valintaan pitäisi miettiä, mitä seurakunta tästä tai tästä sanoo, niin ollaan jo melkoisessa lakiopissa.
Ei seurakunnalle kuuliaisuus tarkoita tällaista. Kuten Ma-ria sanoo, niin riittää se, että vanhurskauttamisopissa ja sakramenteissa ollaan yksimielisiä. Kun siihen "kuuliaisuuteen" katsotaan sisältyvän nämä "perinnäissäännöt", niin ei enää ollakaan oikeassa opissa:(
Jonkinlainen murrosaikahan nyt on menossa. Mainitsemasi tv vastaan kännykkä-tv oli hyvä esimerkki.
Itse pohdiskelin joskus aikaisemmin hieman samaa asiaa. Minusta olisi todella surullista, jos videoviihteen myötä uskovaisiin koteihin tuodaan sama maailmallinen meno ja elämänarvot, jota olemme tv-kielteisyydellä torjuneet. Kuitenkin näen jopa tässä asiassa jotakin hyvää, koska sekin on vaarallinen ilmiö, että ajaudumme kauemmas ja kauemmas muusta yhteiskunnasta. Tai paremminkin pitäisi sanoa, että muu yhteiskunta ajautuu kauemmas meistä. Kysymys kuuluu: onko meidän syytä seurata perässä, kuinka pitkälle ja kuinka nopeasti? Meidän ei kuulu eristäytyä. Kautta Raamatun on kuitenkin myös esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan lasten elämä on poikennut suurestikin ympäröivästä elämäntavasta (vaikkapa ne nuoret miehet, joiden nimi nyt ei palaudu mieleen;-[, muistaakseni Egyptin kuninkaan hovissa, jotka tyytyivät syöminkien ja juominkien sijasta yksinkertaiseen ravintoon ja tulivat loukanneeksi kuningasta kun eivät suostuneet luopumaan omasta Jumalastaan). Pelkästään inhimillinen tarve "olla samanlainen kuin muut" ei siis mielestäni riitä perusteeksi muuttaa ymmärrystämme.
Itse näen tv-asian sellaisena, että emme halua kyseistä laitetta ja sen uskonelämää turmelevaa vaikutusta kotiimme. Suurella osalla vl-kristityistä alkaa olla jonkinlainen tekninen valmius tv-ohjelmien vastaanottamiseen. (Play Station, Videokamera jne. vaativat käytännössä tv:n ja videonauhuri on sinänsä jo tv-viritin). Olenkohan sinisilmäinen, kun minusta tuntuu, että ei niitä juuri taideta tv-ohjelmien katsomiseen käyttää? Itsekin katson kyllä hyvällä omallatunnolla netistä tv-uutisia silloin tällöin (muuten uutistarjonta on parempaa radiossa ja sanomalehdissä, tv:n hyöty tässä on, että poliitikot oppii myös tunnistamaan;-).
Jotenkin minä vain en kykene tätä kysymystä näkemään niin oleellisena, että se vaivaisi minua. Uskovainen ihminen ei halua elämäänsä täyttää tyhjänpäiväisellä viihteellä, oli sitä suoltavan laitteen nimi mikä tahansa. Kirjoitit todella osuvasti televisiottomuuden eduista. En muista mainitsitko erityisesti tätä: pahin tv:n tuotos, jonka jokainen näkee ympärillään on mielipiteiden ja jopa "yleistiedon" yhdenmukaistaminen. On nähty dokumentti jostakin aiheesta, josta sitten kerrotaan muille. En ole vielä viitsinyt kenellekään päin naamaa tätä sanoa, mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että yhden keskimääräisen dokumentin asiatieto mahtuu noin puolikkaalle A4:lle. Niistä saa siis kiiltävää pintatietoa. Sama pätee uutisiinkin. Luepa sama asia Hesarista aamulla ja saat asiasta paljon paremman kuvan.
Olisin eri mieltä kanssasi tuosta, että seurakunnalle kuuliaisena pysytellessä joutuisi toimimaan vastoin Raamatun opetusta ja omaatuntoansa. Mitä tarkoitat tällä? Miten tämä suhtautuu mainitsemaani esimerkkiin juutalais- ja pakanakristityistä ja heidän elämäntapakiistoistaan? Eikö tuosta saisi sellaisen käsityksen, että kuuliaisuus voisi koskettaa jollakin tavalla myös muita (siis ehdonvallan) asioita kuin juuri mainitsemiasi vanhurskauttamis- ja sakramenttioppia? En toki tohdi väittää, että ymmärrän tuon Raamatun kohdan täysin.
Joka tapauksessa sinun kanssasi (Ma-ria) on mukava näistä keskustella. Et ole "lupaa hakemassa" jollekin synnin houkutukselle, vaan aidosti keskustelemassa tärkeästä asiasta. Et käsittääkseni myöskään ole siirtämässä uskonvanhurskauden kysymyksiä ehdonvallan puolelle. Jotenkin tämä luo mielestäni edellytykset hedelmälliselle keskustelulle.
Vielä yksi kysymys, utelias kun olen: puhut "liikehdinnästä" vl-kristillisyydessä. Onko sinun paikkakunnallasi havaittavissa jonkinlaista "liikehdintää"? Miten tämä ilmenee?
Yritin oikein miettimällä miettiä, ja en keksi yhtään esimerkkiä siitä, miten olisin joutunut miettimään "seurakunnan suhtautumista" johonkin arkipäivän (tai muuhunkaan) asiaan.
Kerropa käytännön esimerkki tästä:
"Kun jokaiseen arkipäivän valintaan pitäisi miettiä, mitä seurakunta tästä tai tästä sanoo"
toivottavasti Mar-ia ei pahastu, kun vastaan välistä häneltä kysyttyyn kysymykseen. Ehkäpä ilmiö on oleellisempi kuin se kuka vastaa.
Vastaan etelän kaupungissa asuvana. Onko siis havaittavissa liikehdintää? En tiedä miksi sitä kutsuisi, kun nuoremmat ja koulutetut tekevät arjessaan valintoja, jotka eivät täsmää esim. vanhempien omantunnon valintojen eikä ns. yleisen linjan kanssa. Se on peremminkin hidasta muutosta.
Tämä esimerkki on vain omasta elämästäni, mutta siihen liitty melkoinen otos aikuisia nuoria etelästä. Konserteissa ja elokuvissa käydään oman harkinnan ja tarpeen mukaan. Televisio on osalla kotona. Sitä katsotaan mikä tarpeelliseksi nähdään, aika vähän siis. Käymme keskusteluja liikkeen tilasta, tapakulttuurista, naisen asemasta jne. Osa kannattaa ehkäisyä, osa ei. Se miten kukin omantuntonsa mukaan asian kokee tai ratkaisee, ei puututa. Jätämme asian jlan ratkaistavaksi. Pääsääntöisesti valintamme on jossakin määrin ristiriidassa sen perinteen kanssa, jota kotonamme on yritetty välittää. Ajatelemme jokseenkin "aika aikaansa kutakin". Emme tahottamasti kiusaa näkemyksillämme vanhempia, mutta teemme silti vapaasti omantunnon mukaisia ratkaisuja. Ainiin ja niille PM:n artikkeleihin ollaan oltu joko tympääntyneitä tai niille on naurettu ihan hyvätahtoisesti. Kyllä ne aika historian havinaa taitavat meille olla.
Mitä se liikehdintä sitten on? Nokkamiestä ei ole eikä eriseuraa kukaan kaipaa, pientä modernisaatiota liikkeeseemme vain.
Porukka koostuu enimmäkseen korkeakoulutetuista, työssäkäyvistä, aikuisista ihmisistä. Koulutus ei ole "piiriin" pääsyn vaade, mutta koulutettu sakki kerääntyy väkisinkin kaupunkeihin.
Toivottavasti vastasin jotenkin aiheeseen vl2003. En tiedä ymmärsinkö kysymyksen oikein.
-Kaupassa ollessasi juomapuoli pitää ohittaa nopeasti, ettei joku tuttu vain näkisi sinun liikaa viipyvän siellä, oluttako oli hakemassa...
-"uskottomassa" naapurissa ei sovi usein käydä, luulevat toiset uskovaiset, että käy siellä tv:tä vahtaamassa...
-kampaajalla käydessä kiharoita ottaessa (sallittu) tulee mieleen hieman piilottaa värin alle ensimäisiä harmaita hiuksia värjäämällä ne muun tukan väriseksi (kiellettyä)
-konjakin lorauttaminen johonkin ruokaan sitä valmistaessa ohjeen mukaan... kiellettyä? Ja varsinkin sen konjakin hankkiminen Alkosta, täytynee katsella tarkkaan ympärille, että kuka näkee kun siihen liikkeeseen astuu...
-juhlaan lähtiessä ihon epäpuhtauksien piilottaminen puuterin tms:n alle---(ei saa meikata, toiset pahentuu)
Tässä muutama arkipäivän esimerkki:)
Minulla on nyt hyvin rajallisesti aikaa, mutta en malta olla kommentoimatta vähän takaisin.
Minustakin olisi hyvin ikävää kehitystä, jos televisio alkaisi ilmestyä uskovaisiin koteihin. Toistaiseksi olen ymmärtänäyt kuten sinäkin, teeveen katsominen kodeissa alkaa olla teknisesti mahdollista, mutta sitä ei kuitenkaan käytännössä katsota. Paitsi jotkut ilmeisesti katsovat urheilua? En tiedä, en ole friikki.
Televisio on ongelmallinen:
1. Välittää huonoja arvoja
2. Veltostuttaa ajatustoimintaa huonon viihteen
myötä, huonontaa "makua"
3. Rikkoo hienon arkielämän perinteen
passivoimalla ja sitomalla ihmisen kodissaan
yhteen nurkkaan. Rajoittaa, pilaa kodin ilmeen
ja äänimaiseman.
Käytännössä nämä koskevat kaupallisisia tv-kanavia, kolmosta ja nelosta. Kahden muun ohjelmatarjonta lienee ihan hyväksi ihmiselle, mutta silti niidenkin seuraaminen on ongelmallista kohdan 3 mukaisesti. Itse en ole noistakaan valmis luopumaan.
Nämä ovat käytännön asioita ja liittyvät kristityn elämään kuuluviin tervehenkisiin valintoihin. Mutta jos joku silti hankkii television, häntä kyllä voi syystä PAHEKSUA, mutta voiko siitä hengellisessä mielessä PAHENTUA? Eli ääritilanteessa minun mielestäni ihmistä ei tuon takia esimerkiksi voi sitoa. Television hankkiminen ja katselukaan ei vielä itsessään ole synti.
Niin ja vielä, pelkkä inhimillinen tarve olla samanlainen kuin muut, ei ole hyvä peruste millekään. Se johtaa ihan hölmöön lopputulokseen.
En saa nopeasti mieleeni kuvaamaasi Raamatun kohtaa. Annapa, kun ehdit, tarkat jakeet niin tutustun siihen kohtaan. Kuitenkin itse tarkoitan omaatuntoaan vastaan tekemisellä juuri näiden monien elämäntapaan liittyvien asioiden vaatimista sielunautuuden ehtona. Se on vastoin Raamatun opetusta. Enää selkeämmin minusta ei tuosta asiasta voida puhua kuin Raamatussa tehdään ja lähes joka aukeamalla.
Minun mielestäni sekä Raamatussa että Lutherin kirjoituksissa korostetaan, että kuuliaisuutta ei tule vaatia ehdonvallan asioissa. Luther jopa sanoo, että seurakunnan tulisi ulkonaisesti olla mielellään sekalainen, jotta itse pääasia tulisi kirkkaammin esille.
Lutherkin puhuu kuuliaisuudesta, mutta lisää heti perään, että vastaavasti seurakunnan tulee pitäytyä Jumalan sanan opetuksessa.
Monet meidän tapamme, joista on tullut käytännössä kynnyskysymyksiä ja joita ainakin ihan viime aikoihin asti on tulkittu varsin ehdottomasti, liittyvät voimakkaasti vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kulttuuriperinteeseen. Monissa niistä ei parhaalla tahdollakaan voi nähdä muuta, kuin vastoin parempaa tietoa elävät ennakkoluulot. Moni asia on jäänyt elämään kauan sitten sisältönsä menettäneenä, jonkin toisen asian symbolina.
Ne menettelevät vielä jotenkin, elleivät sitten satu koskettamaan mitä suurimmassa määrin itseä.
Näiden asioiden sanotaan olevan laadittu toisen uskon suojelemiseksi. Mutta jos ei ymmärrä ollenkaan, mistä on kysymys ja toimii vastoin ohjetta, niin mitä silloin tekisi rakkaus? Ehkä ilmaisisi huolensa, tukisi, rukoilisi, kantaisi kaikin tavoin. Mutta meillä on riittävästi kokemusta siitä, että kovakorvaiselle on tullut tylyt lähdöt. Kysymys lähimmäisen kuolemattoman sielun kohtalosta ei enää ole ollutkaan tärkeä kysymys.
Siinä täyttyvät klassisen vallankäytön tunnuspiirteet.
kirjoitit
"Se miten kukin omantuntonsa mukaan asian kokee tai ratkaisee, ei puututa. Jätämme asian jlan ratkaistavaksi. Pääsääntöisesti valintamme on jossakin määrin ristiriidassa sen perinteen kanssa, jota kotonamme on yritetty välittää. Ajatelemme jokseenkin "aika aikaansa kutakin". Emme tahottamasti kiusaa näkemyksillämme vanhempia, mutta teemme silti vapaasti omantunnon mukaisia ratkaisuja. Ainiin ja niille PM:n artikkeleihin ollaan oltu joko tympääntyneitä tai niille on naurettu ihan hyvätahtoisesti. Kyllä ne aika historian havinaa taitavat meille olla. "
Ikävä on nähdä Töröläläisiä piirteitä. Vielä kun nokkamies ilmaantuu niin on eriseuran paikka. Ei hekään haluneet eriseuraa vaan kun eivät oppiaan haluneet korjata niin katkaisivat suhteet suomen siionin kanssa. Samaa vikaa näkyy nykyään kovakorvaisuudessa seurakuntaäitiä kohtaan.
Ei piitata seurakuntaäidin mielipidettä. Varsinkin tämä: Jätämme asian jlan ratkaistavaksi.
Juuri silloin kun pitäisi puhutella maailmanrakkaudesta edes sanomalla kuinka vähän tahansa eri mielipiteen edes joskun, niin silti ollaan välinpitämättömiä.
Kiitos vastauksesta. Ymmärsit kysymyksen oikein. Olisi silti mielenkiintoista kuulla Ma-riankin vastaus samaan kysymykseen.
Kyllä tuo minun mielestäni vaaralliselta kuulostaa, jos noin on. Naureskellaan (vaikka sanotkin, että hyväntahtoisesti) kristillisyyden opetuksille? Ollaan siis ulospäin (vl:ien suuntaan) jotakin muuta kuin "omassa piirissä". Et erikseen sitä maininnut, mutta asiaan varmasi kuuluu sekin, että koette itse ymmärtävänne asiat paremmin kuin seurakunta.
Minun kokemukseni ovat joka tapauksessa päinvastaisia. Kyllä minäkin asun Etelä-Suomessa, on kouluakin tullut vähän käytyä enkä sitäpaitsi ole mitenkään kovin vanha. Ehkä tuohon "piiriin" ei sitten tulla kysymään, jos kulkee kaksostenrattaiden kanssa? ;-)
En valitettavasti ehdi katsella tuota Raamatun paikkaa nyt mistään. Ehkä myöhemmin. Huutelen sitten sinua keskustelunavauksella;-).
Oliko se muuten Luther, joka puhui siitä, kuinka seurakunnan olisi hyvä olla yhtenäinen "opissa ja elämässä"? (Voisiko joku Luther-tuntija vastata?) En aio keskustella Lutherin opetuksista, koska siellä tietoni ovat erittäin pintapuoliset. Tällä keskustelupalstalla kuitenkin näyttävät Lutheriin vetoavan "kaikki puolueet".
vl2003 (sivuilla on joku tekninen ongelma joka estää oman nimmarin käytön)
(Edelleenkään en saa kirjoitettua oikealla nimimerkilläni, joka on vl2003).
-Kaupassa ollessasi juomapuoli pitää ohittaa nopeasti, ettei joku tuttu vain näkisi sinun liikaa viipyvän siellä, oluttako oli hakemassa...
Et kai ole tosissasi? Minä en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että pitäisi juomapuolella oleskelua vältellä...
-"uskottomassa" naapurissa ei sovi usein käydä, luulevat toiset uskovaiset, että käy siellä tv:tä vahtaamassa...
Kuten yllä. Et mitenkään voi olla vakavissasi?
-kampaajalla käydessä kiharoita ottaessa (sallittu) tulee mieleen hieman piilottaa värin alle ensimäisiä harmaita hiuksia värjäämällä ne muun tukan väriseksi (kiellettyä)
Jaa? Ei ole ollut tapana värjäillä. Onko tämä oleellinen asia? Jos omatuntosi ei salli värjätä, niin älä ihmeessä värjää. Jos jätät värjäämättä vain sen takia, että pelkäät jonkun huomaavan, niin kannattaa varmaan miettiä sitä, mikä on uskomisen ydinasia.
-konjakin lorauttaminen johonkin ruokaan sitä valmistaessa ohjeen mukaan... kiellettyä? Ja varsinkin sen konjakin hankkiminen Alkosta, täytynee katsella tarkkaan ympärille, että kuka näkee kun siihen liikkeeseen astuu...
Olen kyllä nähnyt likööripulloja vl-uskovaisten keittiöissä. En kyllä kovin monessa. Täysin alkoholittomassa (myös ruoanvalmistuksen suhteen) kodissa kasvaneenakaan se ei silti aiheuttanut minulle mitään suuria väristyksiä. Olen kyllä itse selvinnyt toistaiseksi ruoanvalmistuksessakin ilman alkoholia. Joskus on kyllä pöytäseurueelle (töissä) joutunut selittämään, miten omatuntoni sallii lounasravintolan punaviinikastikkeen;-). Et kai vain tee tästä vähän kokoaan suurempaa asiaa?
-juhlaan lähtiessä ihon epäpuhtauksien piilottaminen puuterin tms:n alle---(ei saa meikata, toiset pahentuu)
Edelleenkin. Olen yhden kerran kuullut, kun joku pahentui puuterista. Tämä on samanlainen asia kuin se, mitä sanoin harmaiden hiusten värjäämisestä. Jos sinun täytyy todella miettiä käytöstäsi sen mukaan, miten pelkäät/luulet muiden ajattelevan, ollaan kyllä kaukana elävästä kristillisyydestä..
Se naureskelu on liittynyt noihin vanhoihin artikkeleihin. On mietitty sitä mikä idea niitä on julkaista nyt? Onko nousemassa joku entiset- hyvät-ajat-ajattelu. Pelätäänkö että jos liikehdintä laajenee? ja keskustelu mahdollisesti alkaa? että kaikki se on kuin yhtäläisyysmerkit eriseuralle???
Mikä on seurakunta? Ei se minusta ole niin yhtenäinen kuin annetaan ymmärtää. Se ydin on olleelinen, miten jaamme uskon, ei mielestäni jotkut käytännön linjaukset. En ajattele että seurakunnassamme on pakko vääntää joku yhtenäinen linja joka käytännönasian toteuttamiselle. Se on modernissa elämisen tavassa jo mahdotonta. Mieti vaikka sitä kuinka monessa maassa meitä jo asuu, työskentelee ja opiskelee.
Ei minua ihmetytä että olet E-Suomesta. Saatamme olla sulassa sovussa samalla ry:lläkin. Ei minua haittaisi, vaikka kulkisit kolmosrattailla.:) En minä sillä sinun arvoasi mittaa kuinka monta lasta sinulla on tai on olematta. Luulen vaan että jos sinulla on hyvin paljon lapsia ikääsi nähden en välttämättä ottaisi puheeksi perhesuunnittelua. Minusta se on normaalia toisen ihmisen näkemysten huomioonottamista. Mitä minä siitä kostuisin, jos aiheuttaisin sinulle pahan mielen?
Luulisin että liikehdintä on tyypillistä juuri liikkeen kaupungistumisen takia. Vanha yhteisöllisyys ja selkeät yhdenmukaiset linjaukset ovat tyypillisiä maaseutumaiselle asumistavalle. Toisen tekemiseen puututaan ja sitä kommentoidaan, kaupungissa sitä pidetään ehkä hiukan sivistymättömänä. Kynnys puuttua on ainakin selvästi korkeampi. Kaupungissa on toisaalta helppo välttää turhaa pahentamista. Voi valita helpommin omantunnonmukaisia ratkaisuja, eikä tarvitse miettiä pahentuuko "naapurissa asuva tätini" tähän.
Ennen tiedettiin että leffassa käynti ei ole oikein vaikka käytiin.
Nyt on niitä joiden mielestä ne on ok tai ettei siihen tarvii puuttua heidän oma asia.
onko kovakorvaisuus seurakuntaa kohtaan lopettanut omatunnon äänen?
Tämänlaisia pitää puhutella.
Usko on henkilökohtainen eikä valvojan uskoa ja sen uskon mukaan pitää elää vaikka olisi maailmallisia vaihtoehtoja.
Niin, olisipa nyt joku Lutheriin paremmin perehtynyt. Eräs teologiystäväni taannoin järjesti minulle pyynnöstäni koosteita Lutherin kirjoituksista noita aihepiirejä koskien. Yritän huvikseni löytää ne, sillä sieltä muistinvaraisesti olen siteerannut täälläkin erinäisiä kohtia.
Tunnustuskirjat minulla on omassa kirjahyllyssäni, mutta en ole koskaan lukenut sitä kokonaisuudessaan, sieltä täältä vain.
Perehdypä Sinä joutessasi aiheeseen ja laadi siitä oikein jööti keskustelunavaus :)
Jäi päivällä kiireessä huomioimatta tuo kysymyksesi missä olen "liikehdintää" huomannut.
No, ensinnäkin, ihan omassa elinpiirissäni. Näitä kysymyksiä kysellään paljon. Minulla on läheisiä ystäviä monilla paikkakunnilla, etelässä ja pohjoisessa, enkä ole mitenkään ajatellut, että nämä johonkin maantieteelliseen sijantiin liittyisivät. Siitä olen kuullut puhuttavan, että paikoitellen etelä-Suomessa vallitsisi huomiotaherättävän kireä henki.
Toiseksi, tätä en halua kovin tarkkaan määritellä, mutta minulla on tietyistä syistä johtuen luotettavaa ja ajankohtaista tietoa joidenkin liikkeemme virallisempien instanssien "kulissien takaa". Kuulostaa tosi mystiseltä - sitä kuitenkaan olematta, mutta en halua käyttää tietoani väärin, enkä siis määrittele sitä sen tarkemmin. Enkä myöskään "ratsasta" sillä enemäpää kuin on välttämätöntä.
Mutta sen tiedon valossa esim. paljonpuhutut PM:n historiasarjat näyttäytyvät vähän eri näköisinä. Tiedän aika monta niihin liittyvää tapahtumasarjaa. Tuntuvatpa täällä tosin muutkin jotain asiasta tietävän.(Äh, ärsyttävää vihjailua, mutta miten tuon nyt paremminkaan sanoisi ilman, että möläyttää kaiken?)
Samassa yhteydessä voi tyynesti todeta, että Sinä ilmeisesti oikeasti et tuollaisista mitään tiedä (alussa sitäkin vähän epäilin), koska niin epäröimättä kyseenalaistit kommenttini aiheesta (on siitä jo aikaa ja ihan hiljattain taas vahvistit saman). No, saat anteeksi, et ole paha mies, mutta silti ehkä kannattisi harkita ennen kenenkään "valehtelijaksi" leimaamista (et Sinä mitenkään rumasti, mutta kyllä se epäilys sieltä kirkkaasti läpi kuulsi...). Aina on olemassa mahdollisuus, että tietääkin itse vähemmän ja tulee antaneeksi väärän todistuksen lähimmäisestään. Se tuntui kieltämättä vähän ikävältä, sillä minun olisi helppo todistaa lausuntoni "järein argumentein", mutta en tietenkään sitä täällä voi tehdä.
No, tämän pitkän johdatteluni tarkoitus oli kuitenkin kertoa, että "liikehdintä" on noteerattu muuallakin kuin omassa ruohonjuuritason ympäristössäni.
Ja kyllähän jokainen voi todeta, että asiaan viittaillaan vähän siellä sun täällä (seurapuheissa, painetussa sanassa jne.)
En ole siirtämässä uskonvanhurskauden kysymyksiä ehdonvallan asioihin.
Lutherin sanat yksimielisyys "opissa ja elämässä" olen jälkimmäisen osalta tulkinnut siten, että kysymys on elämästä Raamatun opetuksen valossa. Eli lähinnä kymmenestä käskystä.
Jos siinä tarkoitettaisiin erilaisia kulttuurisidonnaisia tapanormeja olisi se kyllä selvässä ristiriidassa Lutherin muiden opetuksen kanssa. Näin olen käsittänyt.
Minun ymmärrykseni mukaan elämäntapaa koskevien normien liittäminen uskon asioihin siinä mitassa, mitä meillä on totuttu, on/lähentelee harhaoppia.
Mielestäni ajatuksesi eivät kestä lähempää tarkastelua.
On helppo yhtyä ajatukseesi, kun sanot että "En ajattele että seurakunnassamme on pakko vääntää joku yhtenäinen linja joka käytännönasian toteuttamiselle." Tuo lausuma kuitenkin sisältää itsessään jo piiloväitteitä: ensinnäkin, että vl-seurakunnassa tilanne olisi tämä. Ja toiseksi, että erot vl-seurakunnan ja oman ajattelusi välillä keskittyisivät näihin "käytännön asioihin". Seuraavaksi ryhdytkin sitten selostamaan näkemyksiäsi ihan muusta kuin tällaisesta "käytännön asiasta", eli johdattelet kuulijaa itse asiaan kauniilla, kaikille mieleen olevalla johdannolla. (Tuohan on sivumennen sanottuna yksi kaiken maailman verkostomarkkinoijien vakiomyyntipuhetekniikoista).
Mielenkiintoista vihjailua;-). Nyt kun oikein pinnistän, niin ehkä näistä on saarnoissa verhotusti puhuttu. Siltikin nämä kertomasi asiat ovat voimakkaassa ristiriidassa oman elämänpiirini kokemusten kanssa.
Olin siis vilpittömästi tietämätön. Edelleenkin olen hieman epäilevä "ilmiön" laajuudesta. Anteeksi, että epäilin sinua joskus provosoijaksi.
Ehkä lapsuuden suvaitsevasta ja moniarvoisesta ympäristöstäni johtuen minulle nämä ehdonvallan asiat eivät ole juuri koskaan tuntuneet laeilta. Miten sinä tulkitset saarnamiesten usein mainitseman ajatuksen, että uskovainen on vapaa? Tai että pitää uskoa vapaalla mielellä? On vaikea selittää ajatuksiani tästä, mutta minulle monien asioiden tekeminen "vl-tyyliin" on itsestäänselvyys ilman että se tuntuisi orjuuttavalta.
Naurettavaltahan se toki inhimillisesti tuntuu, että ihminen voi vl-uskonsa kieltää säväyttämällä hiuksensa. Mietitäänpä kuitenkin toista ulottuvuutta tässä. Vaikka itse asia onkin vähän kuriositeettimainen (...tarkkuutta shampoopullon valinnan kanssa siellä, sisaret ja veljet;-) niin tässä on sellainenkin ulottuvuus, että kun tämä ihmisjoukko (me vl:t)on kehittänyt tällaisen yhteenkuuluvuuden ja sen osana tapakulttuurin, niin hiusten värjäämisellä alkaakin olla itseänsä suurempi merkitys. Tällaisen näkyvän "yhteisön sääntöjen rikkomisen" kautta pieni teko on statementti jostakin ihan muusta. Esimerkiksi siitä, että henkilölle on tärkeämpi saada värjätä hiukset kuin kuulua Jumalan lasten joukkoon.
Olen toivonut kauan tukea joltakin, mielellään esimerkiksi käyttäytymistieteilijältä näille samanlaisille ajatelmille. (Mutta sellaista ei ole palstalle ilmaantunut). Miksei voida hyväksyä sitä, ettei esimerkiksi vl-uskossa aivan kaiken tarvitse olla loogista ja suoraviivaista?
Ja sitten vielä: eipä ole taidettu Venäjän uskovaisilta "kieltää" korvakoruja. Mielestäni he tuovat vl-yhteisöön oman arvokkaan lisänsä juuri sellaisina kuin ovat joukkoon tulleet.
Minä olen puhunut, nyt menee jo liikaa toistoksi;-).
Haluatko tarkentaa, millä paikkakunnilla Etelä-Suomessa olet kuullut tiukan lakihengen vallitsevan? Voisi sitten vähän kuulostella ja kysellä;-).
Olen kuullut vastakkainasettelua etelä - pohjoinen. En osaa paikkakuntaa sanoa. Pääkaupunkiseutu?