Lopetin n. 7v jatkuneen päivittäisen tupakoinnin 3 vuotta sitten ilman mitään apukeinoja paitsi makean syöminen pahimpiin vierotusoiresiin. Nyt kävi niin että tuttavan röökit kulkeutui vahingossa itselleni ja ilmoitin että palautan kun kerkeän. Muutama päivä meni eikä käynyt mielessäkkään että polttaisin. Aliarvioin riippuvuuden voiman sillä olinhan jo ollut 3 vuotta polttamatta. Kuitenkin six päkin jälkeen iski ajatus kuin salama kirkkaalta taivaalta että miltä mahtaisi maistua tupakka. Oluet loppui siihen joten se lisäsi entisestään halua boostata olotilaa. Mieleen tuli ajatus että ota yksi tupakka pois askista ja sytytä. En omistanut edes sytkäriä enään, mutta hellan liedestä sain tupakan syttymään. Ekat henkäsyt tuntui oudolta ja tupakan maku tuntui vieraalta kunnes hetken päästä alkoi tuntumaan jotain vaikutuksia. Ekan röökin jälkeen tuli olo että tässäkö se nyt sitten oli? En saanut kummosia kiksejä vaan paskan olon ja alkoi kaduttaa. Uskottelin itselleni että ei ole mitään hätään ja että pystyn jatkamaan savuttomalla linjalla sillä olenhan ollut jo kolme vuotta polttamatta. Kuvittelin olevani riippuvuutta vahvempi. Poltin varmaan 6 - 8 tupakkaa tuona iltana ja jo seuraavana aamuna alkoi tupakan himo riipiä mieleen. Tietenkin jatkoin polttamista vaikka yhden askin tupakat kerkisin jo katkoa ja heittää roskiin. Poltin kolme päivää kunnes päätin lopettaa.
Nyt kului neljä päivää tuosta lopettamisesta ja huomasin jo aamulla vieroitusoireet. Teki mieli selvästi tupakkaa ja päivän aloittaminen ilman tuntui tuskaiselta. Pitkä päivä oli stressaava ja lopulta kaupan kassalla murruin ja ostin askin tupakkaa. Nyt kun poltin neljän päivän jälkeen niin eka tupakka maistui ja tuntui todella hyvältä. Sen jälkeen heti morkkis ettäs pitikin ratketa. Nyt on taas vielä vaikeempaa aloittaa lakko uudelleen. Poltin askista noin 6 tupakkaa kunnes katkoin kaikki ja vein ulkoroskikseen.
Pahinta on juuri se mekanismi että kun on stressiä niin alkaa tekee mieli tupakkaa. Vaikea elää stressitöntä elämää ja juuri silloin kun on jo muutenkin vaikeaa niin tupakanhimo hyökkää kiusaamaan. Nyt on pakko aloittaa alusta. Pääsin eroon alunperin pelkästään sitkeydellä. Lakkoja oli varmasti montakymmentä josta viimeisin tuotti tulosta. Kun olin kolme vuotta polttamatta niin tupakka ei enään pyörinyt mielessä muuten kuin näin joskus painajaisunia että olin sortunut. Nyt on aivan hirveän väsynyt olo kun tullut poltettua. Ennen en jaksanut liikkua kun poltin. Nykysin liikun joten on pakko harrastaa liikuntaa. Tämmöistä avautumista täältä miten käy jos retkahtaa. Kait sen nyt jo arvaa, mutta kuitenkin jos joku epäilee että homman saisi vielä joskus hallintaa niin se ei taida olla mahdollista. Kaikki alkaa alusta.
Nyt kului neljä päivää tuosta lopettamisesta ja huomasin jo aamulla vieroitusoireet. Teki mieli selvästi tupakkaa ja päivän aloittaminen ilman tuntui tuskaiselta. Pitkä päivä oli stressaava ja lopulta kaupan kassalla murruin ja ostin askin tupakkaa. Nyt kun poltin neljän päivän jälkeen niin eka tupakka maistui ja tuntui todella hyvältä. Sen jälkeen heti morkkis ettäs pitikin ratketa. Nyt on taas vielä vaikeempaa aloittaa lakko uudelleen. Poltin askista noin 6 tupakkaa kunnes katkoin kaikki ja vein ulkoroskikseen.
Pahinta on juuri se mekanismi että kun on stressiä niin alkaa tekee mieli tupakkaa. Vaikea elää stressitöntä elämää ja juuri silloin kun on jo muutenkin vaikeaa niin tupakanhimo hyökkää kiusaamaan. Nyt on pakko aloittaa alusta. Pääsin eroon alunperin pelkästään sitkeydellä. Lakkoja oli varmasti montakymmentä josta viimeisin tuotti tulosta. Kun olin kolme vuotta polttamatta niin tupakka ei enään pyörinyt mielessä muuten kuin näin joskus painajaisunia että olin sortunut. Nyt on aivan hirveän väsynyt olo kun tullut poltettua. Ennen en jaksanut liikkua kun poltin. Nykysin liikun joten on pakko harrastaa liikuntaa. Tämmöistä avautumista täältä miten käy jos retkahtaa. Kait sen nyt jo arvaa, mutta kuitenkin jos joku epäilee että homman saisi vielä joskus hallintaa niin se ei taida olla mahdollista. Kaikki alkaa alusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla on onnistumisen kokemuksia. Usko nihin ja itseesi.
Miten voisit / voisimme muuten hallita stressiä.
Liikunta on hyvä, musiikki, lukeminen. Mielen hallinta.
Stressaavat asiatkin joskus selviävät.
Olen samassa tilanteessa ja olen vannonut, että stressin loputtua lopetan kokonaan nyt on /off tilanne.
Mutta murheiden summa on vakio, yks postuu toinen tulee eihän siihen enää kaivata tupakkasairauksia.
Toi väsyminen heti poltettua on huono merkki.
Tsempataan.
Nyt on taas kaksi savutonta päivää takana. Ei ole edes kovin vaikeata ollut kun en ole ihmeemmin ajatellut asiaa. Tänä aamuna oli yksi vaikea hetki jolloin tunsin ihan fyysistä nikotiinin kaipuuta. Samalla huomasin kuinka hengitys pihisi ja ääni on käheä pelkästään näiden muutaman päivän polttamisen takia. Tuntuu että auttaa kun keksii jotain mielekästä tekemistä ja uppoutuu siihen. Kolme vuotta on kuitenkin yli tuhat päivää ilman tupakkaa. Sekin on tuttua että ekat kaksi viikkoa on yleensä pahinta ja sitten vieroitusoireet vähenee. Omia helpotus keinoja on tosiaan niiden haittojen miettiminen. Tulee poltettua liikaa ja sitten ei jaksa tehdä mitään. Ei jaksa liikkua eikä muutakaan.
Eilen raahauduin kuntosalille ja siellä käymisestä sain taas niin hyvän olon ettei tehnyt mieli polttaa koko iltana. Pelkkä kävelylenkki auttaa itsellä kun pahimmat vieroitusoireet iskee. Ajan kanssa koko tupakka unohtuu eikä sitä ajattele. Yksi hyvistä keinoista torjua kaikenlaisia retkahtamisia on meditointi. Olen pari vuotta meditoinut ja se auttaa. Riippuvuudet toimivat juuri siten että kun kohtaamme stressiä niin aivot etsivät siihen helpotusta. Silloin juuri tunne että on saatava hermosavut tai mitä ikinä se riippuvuus kullekkin on. On opeteltava korvaamaan tämä jollain terveellisellä tavalla esim. liikunta. Joskus vuosia sitten kun tupakka pyöri mielessä ympäri päivän lopettamisen alkuvaiheessa niin lähdin lenkille niin koko tupakka unohtui lenkin aikana.
Itsellänikin on yksi tuttu joka oli polttanut ainakin 10 vuotta ja silti poltti vain noin 3 - 6 tupakkaa päivässä. Aski saattoi mennä baariiltoina. Nykyisin jo yli 15 vuotta polttaneena hän on viime vuodet polttanut jo 15 tupakkaa päivässä. Hänkin on sanonut että on niin paljon stressiä ettei lopettamisesta tule mitään. Vaikka tiedän että lopettaminen on kaukana helposta niin silti tämä henkilö on hokenut tuota samaa syytä ainakin 3 vuotta. Omat ajatukset asiasta on se että ei sitä täydellistä lopettamishetkeä tule välttämättä koskaan. Se vaatii ponnisteluja ja motivaatiota. Joka kerta kun kestää tuskan niin on seuraavan kerran vahvempi. Ajan kanssa asia unohtuu. Itse näin silti ekan ja toisen lopettamisvuoden aikana unia parin kk välein jossa olin retkahtanut. Silti aamulla olin kiitollinen että en ollut oikeasti retkahtanut ja asia jäi siihen. Ei tullut himoa käydä tupakoimaan. Tuosta väsyneestä olotilasta: se tulee silloin kun on tullut poltettua 3 tupakkaa saman tunnin sisään. Joskus poltan paljon ja sitten väsyttää. Viime maanantaina tuli tuo huono väsynyt olo. Kiskoin röökit todella nopeasti. Tämmöistä pohdiskelua/kertomusta omista kokemuksista. Koitettava liikkua ja meditoida.
Eri ihmiset polttavat eri syistä. Myös tupakoinnin lopettamiseen on monelaisia syitä. Useimmat tupakoitsijat pääsevät tavastaan eroon ilman minkäänlaista ammattiapua, jos niin haluavat.