enkä koskaan kertonut sitä sulle
sun läsnäolo sai mut voimaan hyvin, hengittämään vapaasti, ajatukset kulkemaan vahvoina
haluaisin sut kokonaan, tietää että olet mun, sulaa kiinni suhun niin ettei mikään pääsis meidän väliin
haluaisin voida aina palata matkoilta sun luo, haluaisin tietää että kaipaat
haluaisin että kerrot mulle kaikki paikat joissa oot käynyt, värit joita siellä näit, ajatukset joita keksit päivän aikana
Ja kuitenkin mun on päästettävä irti. Opittava löytämään se sama tunne ilman sua. Hyväksyttävä etten tiedä voitko hyvin, oletko onnellinen, onko sun hyvä olla.
Mä kirjoitan tänne sen kaiken, mitä tahtoisin kertoa sulle, kunnes opin.
sun läsnäolo sai mut voimaan hyvin, hengittämään vapaasti, ajatukset kulkemaan vahvoina
haluaisin sut kokonaan, tietää että olet mun, sulaa kiinni suhun niin ettei mikään pääsis meidän väliin
haluaisin voida aina palata matkoilta sun luo, haluaisin tietää että kaipaat
haluaisin että kerrot mulle kaikki paikat joissa oot käynyt, värit joita siellä näit, ajatukset joita keksit päivän aikana
Ja kuitenkin mun on päästettävä irti. Opittava löytämään se sama tunne ilman sua. Hyväksyttävä etten tiedä voitko hyvin, oletko onnellinen, onko sun hyvä olla.
Mä kirjoitan tänne sen kaiken, mitä tahtoisin kertoa sulle, kunnes opin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuittaan ajatukseni.
auts, kauniisti kirjoitettu, mutta kauhea rikos jättää kertomatta!
Minäkin rakastan sinua (häntä, vain yhtä). En voi sanoa, jatkuuko aina näin. Toivottavasti ei, koska tässä alkaa mies olemaan rakkautta täynnä mutta menee silti joka ilta yksin nukkumaan. Yritän myös unohtaa, katsella muitakin. Minut hän kuitenkin aikoinaan torjui. Mutta muut ei vielä herätä samoja tunteita.
En voi tehdä enää aloitetta enkä haluakaan enää yhtään nöyryytystä häneltä, vaikka rakastankin, johtui se sitten mistä tahansa. En halua myöskään olla häiriöksi jos vaikka hän ei tuntisikaan mitään minua kohtaan, siksikään en voi enää lähestyä.
Jos olisin suhteessa, haluaisin mennä hänen kanssaan suihkuun, saunottaa, pitää hyvänä, katsoa telkkaria, maata ihan kiinni, siinä mulla olisi hyvä olla.
Mutta sitä ei taida tapahtua. Enkä haluaisi kirjoittaa edes täällä. Ja vaikka nyt pitkästä pitkästä aikaa kirjoitan, toivon samalla että hän ei lue tätä. Pakko vaan purkautua. Täällä on ollut mukavia kirjoituksia mitä selailin hiukan.
En voi kovin hyvin, jos rehellisiä ollaan. Takana on pari kolme aika raskasta vuotta. Läheiset ovat minulle tärkeitä ja jos joku heistä ei voi hyvin ja asiat on huonosti, en itsekään voi hyvin. Pystyn kyllä piilottamaan sen, mutta kyllä se vähän alkaa tuntumaan, kun muutenkin elää tätä elämää yksikseen. Omastakin takaa elämä on aika veitsenterällä tanssimista. Joskus pelkään, että horjahdan, enkä pääse enää ylös.
En minä välitä, vaikka kuulisin nalkutusta tai pientä riidan haastamista joskus - vaikeken sitä itse juuri harrastakaan. En minä sitä pahakseni pistäisi, jos sen takana on aito rakkaus ja välittäminen. Ei minun kanssa tarvitsisi täydellinen olla, enhän itsekään sellainen ole.
Minun ei pitäisi olla täällä, eikä hänenkään...
toivoisin sulle kaikkea hyvää, enkelten siipien suhinaa ja onnea oikein syvää...
jos olisit hän, tahtoisin pyytää anteeksi. Sua kaikista maailman ihmisistä olisin viimeks halunnut loukata. Tilanne oli vaan mulle ylivoimainen, mä olisin tahtonut sut, ihan kokonaan, eikä mulla kuitenkaan ollut oikeutta sellaista haluta. Toivoisin, että sulla olis hyvä olla. Olisit onnellinen, täynnä elämännälkää.
Kaipaan sua, varmaan lopun ikääni, olen jo luovuttanut toivosta että unotuisit ja voisin jatkaa elämää ilman että jossain taustalla häälyy loputon ikävä sun luo.
Voi kuinka ihanasti kirjoitit mieheltäyöhön voiko tuollaisia olla oikeasti olemassa.
Hyvää yötä.
Niin minunkin, etenkin kun tuo sopisi minuunkin joskin hän ei täällä kirjoita ja on vielä varmaan varattukin. Heh.
...tiedän olevani varmasti ns.väärä kohde kirjoitukselle, anteeksipyynnölle...mutta näillä sanoin olisin voinut ajatella minulle rakkaan miehen kirjoittavan. Aika oli väärä, elämäntilanteet erilaiset...ikävä ja kaipaus on kuitenkin suuri. Kun en kuule hänen ääntään, saa koskettaa, olla halauksen tuntuvassa sylissä, katseen kauniissa syleilyssä, keskustelujen pitkissä hetkissä...sydämestäni puuttuu pala. Nyt tuntuu, ettei se koskaan tule ehjäksi. Sielumme koskettaneet toisiaan...lähtemättömän jäljen jättäen...
Menetät hänet jos et tee mitään. Sitäkö haluat? Mieti asiaa. Oletko valmis elämään lopun elämääsi ilman että vierelläsi on hän, elämäsi rakkaus. Mieti mistä kaikesta olet luopumassa, oman epävarmuutesi takia. Luulenpa, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kumarrat nöyränä, etkä uskalla ottaa sitä hyvää minkä haluaisit. Silloin on aikasi opetella luopumaan. Luovu hänestä ja anna hänen mennä, ajatuksistasi vapaana.
Tee päätös tai maailma tekee sen puolestasi.
elämäsi jatkovuosille.
Toivottavasti pääset tekemään nuo kaikki mitä toivot voivasi tehdä, sillä toiveiden täyttyminenhän on se mikä antaa elämälle suunnan ja auttaa jaksamaa kylmän maailman tekemään itselle mieleiseksi, lämpimäksi ja rakkautta täynnä olevaksi paikaksi elää.
Rakkaus on maailman kaunein asia. Rakastakaa jos voitte, rakastakaa vaikka ette voisi. Rakastakaa kaikissa tapauksissa.
Ihminen voi olla rakastamattakin, rakkauteen ei voi pakottaa, hyväksykää sekin :)
Rakkauden voi jakaa kauniisti, satuttamatta ketään, Varattujen täytyisi tietää, että rakkaudesta maksaa kaikki kallista hintaa....