Minä olen ihan loppu. Oikeastaan ollut jo ainakin 10 vuotta. Miten olen jaksanutkin tässä 24/7 pahoinvoinnissa kaikki nää vuodet, en tiiä. Miten tää menikin näin totaalisen päin vittua koko elämä, ihan yhtä helvetin tuskaa joka sekunti. Kaikki hajoaa aina käsiin kun ei ole voimia ja taitoja selvitä...
Miten ihmisen kroppa voikin olla aina niin sekaisin ja päin helvettiä, olematta kuitenkaan vakavasti sairas, en voi käsittää oireitani. Huimaa 24/7, vatsa aina sekaisin, niskat ja hartiat aina todella väsyneet ja kipeät, puutumiset, pistelyt, krampit, näköhäiriöt jnejne kaikenlaiset oudot tuntemukset ja löydökset....ja ennenkaikkea piinaavat sairauspelot moninaisista oireista johtuen. Ihan yhtä helvettiä, tauotta.
Mitään en jaksa enään tehdä. En saa nukutuksikaan. Missään en voisi edes käydä kun kroppa pistää heti vastaan, esim kehittelemällä vatsakivut ja ripulin sillä minuutilla kun yrität ulko-oven avata ja päästä ulos. Ei siitä mitään tule. Onneksi kauppa on ihan lähellä, joten siellä tulee kuitenkin käytyä lähes joka päivä häpeämässä itseäni ja ostoksiani....hirveässä huimauksessa ja vatsan uhkaavien kurinoiden kera. Roskat vien samalla reissulla jos jaksan. Siinäpä se elämä sitten onkin. Rahaa ei ole, työtä ei ole eikä tällaiselle vitun luuserille tule.
Koko aikuisikä tätä samaa paskaa. Onneksi elämässäni on kaksi asiaa joita rakastan yli kaiken....olut ja tupakka. Niistä saan syyn elää. Niiden takia raahaudun sinne kauppaan, muuten en menisi, ruoan takia en kyllä sinne asti jaksaisi vaivautua. Eikä syödä kannata muutenkaan, lisää ripuli materiaalia perkele. Liikuntaa ei voi harrastaa koska huimaa, on oltava mahdollisimman paikallaan ettei paikat ala pyöriä silmissä. Pienessä kaljapöhnässä olo sitten helpottaa. Vihaan itseäni sanoinkuvaamattoman paljon, koko olemusta, jokaista solua.
Kiitos että sain avautua
Miten ihmisen kroppa voikin olla aina niin sekaisin ja päin helvettiä, olematta kuitenkaan vakavasti sairas, en voi käsittää oireitani. Huimaa 24/7, vatsa aina sekaisin, niskat ja hartiat aina todella väsyneet ja kipeät, puutumiset, pistelyt, krampit, näköhäiriöt jnejne kaikenlaiset oudot tuntemukset ja löydökset....ja ennenkaikkea piinaavat sairauspelot moninaisista oireista johtuen. Ihan yhtä helvettiä, tauotta.
Mitään en jaksa enään tehdä. En saa nukutuksikaan. Missään en voisi edes käydä kun kroppa pistää heti vastaan, esim kehittelemällä vatsakivut ja ripulin sillä minuutilla kun yrität ulko-oven avata ja päästä ulos. Ei siitä mitään tule. Onneksi kauppa on ihan lähellä, joten siellä tulee kuitenkin käytyä lähes joka päivä häpeämässä itseäni ja ostoksiani....hirveässä huimauksessa ja vatsan uhkaavien kurinoiden kera. Roskat vien samalla reissulla jos jaksan. Siinäpä se elämä sitten onkin. Rahaa ei ole, työtä ei ole eikä tällaiselle vitun luuserille tule.
Koko aikuisikä tätä samaa paskaa. Onneksi elämässäni on kaksi asiaa joita rakastan yli kaiken....olut ja tupakka. Niistä saan syyn elää. Niiden takia raahaudun sinne kauppaan, muuten en menisi, ruoan takia en kyllä sinne asti jaksaisi vaivautua. Eikä syödä kannata muutenkaan, lisää ripuli materiaalia perkele. Liikuntaa ei voi harrastaa koska huimaa, on oltava mahdollisimman paikallaan ettei paikat ala pyöriä silmissä. Pienessä kaljapöhnässä olo sitten helpottaa. Vihaan itseäni sanoinkuvaamattoman paljon, koko olemusta, jokaista solua.
Kiitos että sain avautua
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oluen kun lopetat niin ripulisi loppuu. Oletko hyvä ihminen käynyt edes allergiatesteissä, että oleko mahdollisesti allerginen maidolle tai viljatuotteille. Ota nyt edes vähän vastuuta elämästäsi. Heti varaat ajan lääkärille ja allergiatesteihin. Sitten hankit itsellesi treeniohjelman ja ruokavalion, joka tukee hyvinvointiasi. Onnea, et tarvitsee jatkoon. Vain vähän yrittämistä ja keskittymistä oikeisiin asioihin.
Olen kyllä joskus käynyt allergiatestitkin läpi. Laktoosi intolerssi löytyy. Olen aikoinaan käynyt kaikki maailman lääkärit ja testit läpi, ramppasin huolineni ja oireideni kanssa, mitään ei löytynyt. Ahdistusta vaan, muka.
Ihan hyvä että jaksoit kirjoittaa ja avautua. En varmaan ymmärrä sinua, kun en ole koskaan lievittänyt pahaa oloa ja pelkoja tupakalla ja alkoholilla. Minulle ne ovat jo makuna ja hajuma mitä inhottavampia aineita. Hörpiskelen sen sijaan kahvia.
Onko sinulla käsitystä, mistä nuo pelot johtuvat? Ovatko ne tulleet pikkuhiljaa. Jokin on nakertanut itsetuntosi. Ihan ihminen olet sinäkin, et yhtään sen huonompi kuin kuka tahansa meistä, vaikka se itseviha ja -inho ovat sinulle todellisia.
Kirjoittele lisää, jos hyväksi koet.
Eipä oikein ole käsitystä mistä johtuu. Lapsena ongelmat jo alkoi ja sitten aikuisuuden kynnyksellä pamahti oikein kunnolla päälle. Ja sitten sillä on menty, ei mihinkään. Nyt onkin sittn ikää jo sen verran että kaikki on mielestäni ohi. Itsetunto ihan nollissa, tosiaan vihaan itseäni ja haluaisin tuhota itseni. Häpeä on kamala.
Häpeä on hirveä seuralainen. Ja kun elämä olisi vain jokaisella se oma. Sinä varmasti vertailet itseäsi koko ajan tosiin. Mistäpä tietää, vaikka sillä elintaso seurapiirirouvalla on vähintäänkin yhtä paha olla kuin sinulla. Hän peittää se naamiolla: ehostus, vaatteet, teennäinen iloisuus tai reippaus tai sitten etäinen viileys.
Kyllä sinäkin saat olla ihan juuri sellainen kuin olet. Kun rohkenisit avaamaan sitä simpukan kuorta ja niin sinä nyt teetkin kirjoittamalla palstalla. Sekin jo auttaa ja on tyhjää parempi. Hyvää päivänjatkoa sinulle.
Kiitos. Häpeäminen on raskasta hommaa. Minulla se kohdistuu tietenkin siihen mitä olen ja mitä en ole, työtön surkimus jne( ehkä syytäkin hävetä) Mutta ennenkaikkea kehooni ja siihen miltä näytän, häpeän olemustani valtavasti. Enkä mielestäni ole edes pikkumainen, vaan ne ajatukset tulee jostain tosi syvältä. Saatan kuluttaa päivästä tunteja miettien esim hampaitani tai naamassani olevaa luomea jne. Vatsaa alkoi heti koskemaan kun edes ajattelin juurikin luomeani. Muiden epäkohtia en edes huomaa, eikä kiinnosta. Vaikea selittää, mutta pahaa tekee..
Itsetunto ihan nollissa ja omakuva ilmeisesti/toivottavasti ihan päin persettä.
> Huimaa 24/7, vatsa aina sekaisin, niskat ja hartiat aina todella väsyneet ja kipeät, puutumiset, pistelyt, krampit, näköhäiriöt jnejne kaikenlaiset oudot tuntemukset ja löydökset....ja ennenkaikkea piinaavat sairauspelot moninaisista oireista johtuen. Ihan yhtä helvettiä, tauotta....
Onko niitä kovin kiisteltyjä elohopea-, amalgaamipaikkoja hampaistasi?
Mitä minun pitäisi sitten ajatella, kun minulla on koulutus ja työ, ja ahdistukseni on paljon lievempää kuin sinulla. Silti miellän ahdistukseni/masennukseni niin pahaksi etten halua aina edes elää.
En saa koskaan mitään fyysisiä oireita. Itsetuntoni on nolla ja vihaan itseäni ja pidän itseäni todella huonona ja epäonnistuneena kaikessa mitä teen (vaikka tekemisiäni kehuttaisiinkin en usko sitä).
Se tässä on itselleni hyvin outoa, että sinulla menee mielestäni paljon huonommin kuin minulla. Silti minä olen omaksunut asenteen, että haluan kuolla, tästä ei voi nousta, elämässä ei ole mitään hyvää eikä voi ollakaan.
Pitäisikö minun osata olla kiitollinen, että sinun kuvaukseesi verrattuna minulla menee hyvin? Ei, siihen en pysty.
Tarkoitus ei todellakaan ollut haukkua sinua tai verrata sinua minuun ja määrittää sinut jotenkin huonoksi. Kunhan tajunnanvirtaoksentelen tähän jotain virtuaalikeuhkon palasia. Hyvää yötä.