Oletteko samalla "aaltopituudella"?

Luodut. Kyllä! Kuin soittaisi samaa sävelmää. Siitä en kyllä tiedä, miltä kuulostamme tai kuulostaisimme yhdessä :D mutta ihanasti kuvasit. Sitä se varmaan parhaimmillaan on, kun oikein tuntuu hyvältä toisen läsnäolo.

Enpä tiiä vielä. Kun ei pääse ees puheyhteyteen.

Emme ole, emme mitään noista. Se mitä joskus luulin, oli pelkkää kuvitelmaani.

Hän on epävireessä ja kuulostaa enemmänkin pilaantuneelta tuubalta.

Pitäisi varmaan näppäillä hanuria ja kokeilla miten käsi liukuu iholla, millainen sävelmä siitä muodostuu
Hymykin voi olla joskus kuoren alla vaikka hymylevänki olen nähnyt, siitä kun vaan on kuin valovuosia. Toisaalta hymyn pillottamisellakin voi olla joku syy eikä se taas liity aaltopituuksiin vaikka sen noin hienosti voi kuvailla. Eikä näiden kautta voi puhua ymmärryksestä vielä mitään. Se on kaunis tavoite, ihan kenellä vaan.

Vaikea sanoa tarkalleen mutta vastaan näin: Uskoakseni. Ymmärrän häntä aika hyvin. Hän on osannu vedota minuun tavoilla jotka ovat herättäneet minut ajattelee asioita toisinkin. Olen monista hänen pointeistaan ollut samaa mieltä. Puhumme siis ainakin samaa kieltä.

Haasteita taitaa olla että taidamme olla aika samanlaisia luonteiltamme tietyissä asioissa. Periksiantamattomia ja haluttomia alkaa nöyristeleen. Siitä voisi tulla vaikeaa vaikka minulla kyllä tuo periksiantamattomuus löystyy kun tunnen ihmisen paremmin ja totean että ei tapahdu pahaa vaikka vähän löysään. Hän tosin on tainnut olla enemmän halukas antaan periksi kuin minä joten itse taidan syyllistyä voimakkaammin tuohon jääräilyyn.

En silti usko että kovin riitaisia olisimme vaikka tempperamettisia ja vahvoja tahdoltamme taidamme molemmat ollakin koska hänellä on ainakin siltä osin kun tiedän ollut taito puhua minulle niin että olen jäänyt hiljaisesti asioita miettimään ja jopa kääntänyt kantaani kun tajunnut että järkeehän tuo puhelee. En minä nyt sen tarkemmin osaa sanoa kun en niin hyvin tunne.

Hän on saanut minut aikaisemmin hyvälletuulelle ja hymyilemään ja välillä myös huvittumaankin. Tunnen myös empatiaa häntä kohtaan jotka kai ihan myönteisiä asioita ja kertoo siitä että ymmärrän häntä.

Aika pitkälti. Yhteistyömme on sujuvaa ja meillä molemmilla tilannekomiikan taju on aika hyvä. Pystymme vitsailemaan ja nauramaan arkipäivän asioille.

Aaltopituuden tuntee myös siitä kuinka toinen suutelee/ vastaa suudelmaan. Suutelussamme oli sielu mukana eikä se ollut pelkkää mekaanista nuolemista tai hampaiden yhteen kalistelua.

Ei hel.. sen käytöstä voi kukaan ymmärtää

Molemmilla samanlainen ajatuksenjuoksu. Ymmärrys pikapikaa parista sanasta. Odotan lisää kokemuksia...:9

Sai hymyilemään ja hymyiltiin molemmat kuin aurankinkerit usko vain loppui. Hyvinkin luotujen näköiset toisilleen monikin sanoi luullen perheeksi ym.jonkun toisen lapsen ollessa siinä lähellämme,välissämme,sylissämme etc.

Ei ymmärretä, ei sitten ollenkaan. En tunne häntä lainkaan enkä tiedä mitään hänen ajatus- tai arvomaailmastaan. Enkä edes tajua mihin hänessä olen koukussa, ei tällä mitään tekemistä järjen kanssa voi olla.

Asiaa ei yhtään auta sekään että mun pää menee aina tavatessa takalukkoon, niin että toinen puhuu ihan käsittämättömiä ja minä ihan tyhmiä, jos siis yhtään mitään kykenen sanomaan.