Äkkijyrkkä masennusseinämä

Olen toisenasteen ensimmäisen vuoden opiskelija, ja luulin että tämänikäisinä ihmiset olisivat aikuistunut. Mutta ei. Eri linjan luokka kiusaa minua asiasta, jota en edes tehnyt. Tähän mukavaan ajavietteeseen on myös liittynyt 2. Vuoden opiskelijat..
Siispä päänsä ylös nosti masennus.Olen nyt ollut puoli vuotta tiukasti masennuksen otteessa. Minlla on ollut kauan itsetuhoisia ajatuksia, mutta en haluaisi olla niin pelkuri että tappaisin itseni. Keinoni ovat vähissä ja samoin elämänhaluni.
Tätä ei helpota se yhtään että asun asuntolassa. Minulla oli paljon kavereita mutta tuntuu että kukaan ei halua minua joukkoon mihinkään vaikka pyytävät vain muodon vuoksi. Siispä säästän heitä turhalta draamalta enkä mene mukaan. Uskokaa tai älkää, en ole kertonut kellekkään masennuksestani. Olen vain yrittänyt selvitä. Mikä ei tapa se vahvistaa, eikö se niin mennyt? En kyllä tunne oloani yhtään vahvemmaksi..
Toivottavasti edes tämän kertominen anonyyminä helpottaa oloa jotenkin. Näki kukaan tai ei.
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kurjaa, että olet joutunut sietämään tuollaista. Olosi pahenee, jos yrität pärjätä yksin ja sulle jää huonot muistot. Sun pitäisi saada keskittyä ihan rauhassa opintoihisi tällä hetkellä. Hae apua opettajilta, terkkarilta yms. Maailmassa saa apua, kun sitä vain yrittää saada! Se, että voit puhua kokemuksestasi, auttaa. Pidä itsestäsi huolta ja yritä saada asioihin muutos. Voimia!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


turhuudenperikuva kirjoitti:

Olen toisenasteen ensimmäisen vuoden opiskelija, ja luulin että tämänikäisinä ihmiset olisivat aikuistunut. Mutta ei. Eri linjan luokka kiusaa minua asiasta, jota en edes tehnyt. Tähän mukavaan ajavietteeseen on myös liittynyt 2. Vuoden opiskelijat..
Siispä päänsä ylös nosti masennus.Olen nyt ollut puoli vuotta tiukasti masennuksen otteessa. Minlla on ollut kauan itsetuhoisia ajatuksia, mutta en haluaisi olla niin pelkuri että tappaisin itseni. Keinoni ovat vähissä ja samoin elämänhaluni.
Tätä ei helpota se yhtään että asun asuntolassa. Minulla oli paljon kavereita mutta tuntuu että kukaan ei halua minua joukkoon mihinkään vaikka pyytävät vain muodon vuoksi. Siispä säästän heitä turhalta draamalta enkä mene mukaan. Uskokaa tai älkää, en ole kertonut kellekkään masennuksestani. Olen vain yrittänyt selvitä. Mikä ei tapa se vahvistaa, eikö se niin mennyt? En kyllä tunne oloani yhtään vahvemmaksi..
Toivottavasti edes tämän kertominen anonyyminä helpottaa oloa jotenkin. Näki kukaan tai ei.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu