Ah tätä ahdistuksen aikaa:
MITEN SELVITÄ JOULULAHJAPAINAJAISESTA VÄHIMMÄLLÄ
”Joulu on taas, joulu on taas. Postit on täynnä roskaa. Mainosta vaan, mainosta vaan, luukun täydeltä tulvii." Koittanut on taas se, lämmin leuto ja henkäys hellä, ei tunnu pakkaset tuikeat, mielen täyttää aatoksin suun ruoka, juoma, meno muu, puu on rakennettu ja hanget korkeat loistavat joka paikassa kirkkahasti. Joka joulu se uhkaa, ahdistus. Joka puolelta tyrkytetään: Osta, osta, osta…. Väsymykseen asti saan vastailla noille räksyttäjille: Tiehenne siitä, en osta. Ja sanani pidän, en osta. En ainakaan mitään kodin perushankintoihin liittyvää, kuten kalusteita, kodinkoneita, viihde-elektroniikkaa. Jouluhälinässä ja ennen kaikkea jouluhinnoilla tuollaisten ostopäätösten tekeminen on epäviisasta.. Tässä yksi käyttökelpoinen toimintamalli, jolla tuo lahjapaniikki, kenelle kaikille ja mitä, ohitetaan vähällä hiellä ja tuskalla. Tammikuussa saa todeta, että kas vaan, tilillä on vielä tuon verran, Visaa ei tullut käytettyä lainkaan ja veronpalautuksestakin lähes joka euro vielä jäljellä. Jotain pientä, henkilökohtaista ja perheen sisällä vain. Kaikki saavat ja kaikki antavat.
Aamupalapöydässä, jonakin joulukuun alun päivänä otetaan asia puheeksi. Sovitaan summa, olkoon se vaikka 30 euroa. Se on katto, jonka tänä jouluna kukin perheenujäsen enintään joululahjaan käyttää. Kukin ostaa yhden lahjan ja vain yhdelle. Kuka kenellekin, se arvotaan. Kahdessa lasisessa purkissa on perheenjäsenten nimilaput, samanlaiset molemmissa. Toinen tölkki on "kuka ostaa"”-tölkki, toinen ”kenelle” –tölkki. Suoritetaan arpominen, perheen nuorin nostaa. Nähdään, että iskä ostaa keskimmäiselle, tämä äiskälle, hän kuopukselle, jne. Päätökset on tehty. Arpa on puhunut. Lahjan laadusta saa kysyä neuvoa kahdenkesken esim. isosiskolta, jos valinta tuottaa vaikeuksia, mutta päätös on antajan. Saaja voi ja saa antaa vinkkejä tarpeistaan, nyt kun vielä tietää, kenelle ne vinkit kannattaa suunnata.
Toki niitä leluja ja muuta krääsää noiden lisäksi joululahjoina tulee, perheen pienimmille. Mummit ja ukit pitävät siitä huolen, mutta perusratkaisuna tämä malli auttaa kummasti ehkäisemään joulupaniikkia. Ja antaa tilaa sille tärkeämmälle, sille kun ”seimen yllä joulun tähti valkeuttaan kirkkaana silmiin lapsosen nyt loistaa”.
Kuuraparta
MITEN SELVITÄ JOULULAHJAPAINAJAISESTA VÄHIMMÄLLÄ
”Joulu on taas, joulu on taas. Postit on täynnä roskaa. Mainosta vaan, mainosta vaan, luukun täydeltä tulvii." Koittanut on taas se, lämmin leuto ja henkäys hellä, ei tunnu pakkaset tuikeat, mielen täyttää aatoksin suun ruoka, juoma, meno muu, puu on rakennettu ja hanget korkeat loistavat joka paikassa kirkkahasti. Joka joulu se uhkaa, ahdistus. Joka puolelta tyrkytetään: Osta, osta, osta…. Väsymykseen asti saan vastailla noille räksyttäjille: Tiehenne siitä, en osta. Ja sanani pidän, en osta. En ainakaan mitään kodin perushankintoihin liittyvää, kuten kalusteita, kodinkoneita, viihde-elektroniikkaa. Jouluhälinässä ja ennen kaikkea jouluhinnoilla tuollaisten ostopäätösten tekeminen on epäviisasta.. Tässä yksi käyttökelpoinen toimintamalli, jolla tuo lahjapaniikki, kenelle kaikille ja mitä, ohitetaan vähällä hiellä ja tuskalla. Tammikuussa saa todeta, että kas vaan, tilillä on vielä tuon verran, Visaa ei tullut käytettyä lainkaan ja veronpalautuksestakin lähes joka euro vielä jäljellä. Jotain pientä, henkilökohtaista ja perheen sisällä vain. Kaikki saavat ja kaikki antavat.
Aamupalapöydässä, jonakin joulukuun alun päivänä otetaan asia puheeksi. Sovitaan summa, olkoon se vaikka 30 euroa. Se on katto, jonka tänä jouluna kukin perheenujäsen enintään joululahjaan käyttää. Kukin ostaa yhden lahjan ja vain yhdelle. Kuka kenellekin, se arvotaan. Kahdessa lasisessa purkissa on perheenjäsenten nimilaput, samanlaiset molemmissa. Toinen tölkki on "kuka ostaa"”-tölkki, toinen ”kenelle” –tölkki. Suoritetaan arpominen, perheen nuorin nostaa. Nähdään, että iskä ostaa keskimmäiselle, tämä äiskälle, hän kuopukselle, jne. Päätökset on tehty. Arpa on puhunut. Lahjan laadusta saa kysyä neuvoa kahdenkesken esim. isosiskolta, jos valinta tuottaa vaikeuksia, mutta päätös on antajan. Saaja voi ja saa antaa vinkkejä tarpeistaan, nyt kun vielä tietää, kenelle ne vinkit kannattaa suunnata.
Toki niitä leluja ja muuta krääsää noiden lisäksi joululahjoina tulee, perheen pienimmille. Mummit ja ukit pitävät siitä huolen, mutta perusratkaisuna tämä malli auttaa kummasti ehkäisemään joulupaniikkia. Ja antaa tilaa sille tärkeämmälle, sille kun ”seimen yllä joulun tähti valkeuttaan kirkkaana silmiin lapsosen nyt loistaa”.
Kuuraparta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä en odota, että mummat ja muut ostaa perheen pienimmille lelut. Kyllä me itse vastaamme siitä, että he ne lelut saa ja mummat ja muut saa laittaa mitä haluaa. Näin meillä.