ikääntyneitä julkkuja ulkonäöltä, jos kohtaatte yllättäin?
Katselen juuri Loirinuotiolla ohjelmaa ja hämmästyin kuinka Pertti Melasniemi on muuttunut ihan vieraan näköiseksi. Minusta hän oli komea mies meidän.nuoruusvuosiemme aikaan, ja miksei o.alla tavallaan edelleen.
Aina välillä tulee oman ikäluokan ihmisiä vastaan ja mielessä käväisee, että ihminen näyttää jotenkin tutulta. Jos äkkiä keksisi ketä henkilö muistuttaa, niin voisi kysyä. Kun on ehtinyt olla monessa mukana ja muistikin takkuilee, ei voi edes kysyä, onko ihminen ollut mukana jossain järjestö- tai työkuvioissa.
Katselen juuri Loirinuotiolla ohjelmaa ja hämmästyin kuinka Pertti Melasniemi on muuttunut ihan vieraan näköiseksi. Minusta hän oli komea mies meidän.nuoruusvuosiemme aikaan, ja miksei o.alla tavallaan edelleen.
Aina välillä tulee oman ikäluokan ihmisiä vastaan ja mielessä käväisee, että ihminen näyttää jotenkin tutulta. Jos äkkiä keksisi ketä henkilö muistuttaa, niin voisi kysyä. Kun on ehtinyt olla monessa mukana ja muistikin takkuilee, ei voi edes kysyä, onko ihminen ollut mukana jossain järjestö- tai työkuvioissa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Koskaan et muutua saa, laulettiin jossain nuoruusvuosien biisissä. Kyllähän sitä pakosti muututaan vuosien kuluessa...Paras kohteliaisuus mitä voisi sanoa toiselle tai vielä parempi jos joku sanoisi minulle olisi " Sinä sitä et ole muuttunut yhtään"
Minusta valheellinen lausuma kuulostaisi kamalalta. Olisinko voinut näyttää samanlaiselta nuoruusvuosina? Eikö hän ole oikeasti katsonut minua koskaan?
Minä totesin eilen ilahtuneeni, kun nuori nainen tiskin takana ei uskonut minua eläkeläiseksi, vaan vaati 67-vuotiaan kaivamaan henkilötodistuksen esille. Olen käynyt samassa paikassa ennenkin, eivätkä muut ole vaatineet eläkeläiskorttia näyttämään.
En minäkään Pertti Melasniemeä tunnistanut. Joskus olen kysynyt tutun näköisiltä vanhoilta, ollaanko tuttuja.
Minultakin ovat lukuisia kertoja tuntemattoman tuntuiset ihmiset tulleet kysymään, että olet niin tutun tuntuinen, missä olemme mahdollisesti nähneet tai tavanneet?
ilme on muuten näkemisen arvoinen, kun vastaa, etten nyt tältä istumalta pysty sanomaan, mutta olen kyllä esiintynyt kymmenillä homo-porno-filmeillä.
Varsinkin vaimon katse ja ilme on usein kysyvä.
Kokeilkaapa!
Itellä sattui hupaisasti. Olin just muuttanut takaisin suomeen ja joku tutun näköinen heebo kävelee kadulla vastaan. Niinni, iltauutisista selvisi Arvi Lind. Noin keskimäärin tunnistan ihmisiä ihan hyvin, Lind oli oudossa ympäristössä, ei olohuoneessa ja meitsi kuitenkin nähnyt paljon ihmisiä.
=DW=
En tunnista. Itseni nippa nappa tunnistan peilistä arvaamalla, jos olen yksin kotona.
Niin noloihin tilanteisiin joutuu usein, kun on naamasokea. Sellaiset tunnistan, jotka ovat hyvin jokaviikkoisia tuttuja ja sellaiset, jotka kulkevat samassa takissaan vuosikaudet. Jotkut tunnistan kylällä kävelytyylistä ja äänestä tai jos ovat jotenkin poikkeavan erikoisen näköisiä.
Ei puhettakaan, että jonkun vanhan koulukaverin tunnistaisin, jota en ole nähnyt sitten kouluaikojen. Moni on kyllä tunnistanut minut ja joutunut esittelemään itsensä.
Vieläkin vähän häiritsee, kun viime kesänä joku tuli örisemään puuroisella äänellä meidän kanssa laivalla just ennen satamaan tuloa. Jälkeenpäin likka kysyi kuka se oli. No mistä minä tiesin. No likka siihen, että tunsihan se ainakin sinut, kun mainitsi sinun lempinimesi yhdessä välissä. Paljon mahdollista, että oli entinen koulukaveri, koska sielläpäin sanoi asuvansa.
Ai niin.
Meitsin kai tunnistaa parhaiden arjaliesta muskeliautosta, kukaan aja noin vanhalla :D Mulla siis aidosti ongelmia muistaa ihmisiä tarkemmin, paljon kaikenlaista, naamari saattaa olla tuttu, mutta yhteys puuttuu, Samaten nimet joskus ongelmallisia. Kun kaikilla nyt on jokin nimi. Sitten on erilaisiakutsumanimiä ja intiaaninimiä. "Tunnen" valtavastti ihmisiä. joiden oikeisa nimistä ei hajuakaan.Jostain tyypistä voi muistaa vaikka mitä asioita, mutta ei tarkemmin, ei jotenkin ole kiinnostanut ihmiset ottaa lähempään tuttavuuteen, säilyy välitkin paremmin.
=DW=
Isälläni oli kaikki autot aina sellaisia, ettei sillä seutukunnalla toista samannäköistä ollut liikenteessä. Varminta se olikin. Ukolla ei ollut mitään liikennesääntöjä. Ajeli yksisuuntaisia liikennettä vastaan, oikaisi liikenneympyröissä ja liikenteenjakajissa. Kurvaili miten sattuu. Ajeli kaupungissa peräkärryn kanssa niin, että kärry pomppasi kadunkulmissa jalkakäytäville. Parkkeerasi minne mieli teki... Ihmettelin, miten hän oli selvinnyt ilman kolareita. Hän vastasi: "Kaikkiha täällä miun auton tuntee".
Tunnistat sentäs lapsesi eikö :)
Vanha vitsihän on että apinan tuntevat kaikki mut apina ei ketään. Enkä mä ny sua tarkota.
Vastaaja automaatti ei ole päällä, varmaan alkaa toimimaan kun vika saadaan korjattua, odota hetki.
Odotellaan kunhan se käynnistyy, sitte pelaa taas aamuyölle saakka.
Omia lapsiani näen niin usein, että vielä tunnistan jotenkuten. Ne erottaa siitäkin, kun ne hyppää aina kaulaan. Harvemmin muut. Mutta jo sisarteni lapset ovat niin muuttuneet ja aikuistuneet ja harvoin näen, että jos sattumalta tapaisi vaikka täällä Tukholman kadulla, niin en tuntisi. Sukutapaamisissa laittaa arvaamalla, kuka niistä on kuka.
Tunnistin lukioaikaisen koulukaverin hänen takistaan.
Taitaa olla nuuka kaveri tai takki niin mieluisa.
Minulla on sellainen hidas kasvotunnistus. Täytyy muutaman kerra nähdä ihminen, että muistaa naaman.
Jos esim. taloon muuttaa uusi asukas ja on moikannut pari kertaa pihalla, en kyllä tunnista, jos tulee kaupungilla vastaan eri vaatteet päällä.
TV:sarjoissa, jos on samannäköisiä näyttelijöitä eri rooleissa, kestää hetken ennenkuin selvitän kuka kukin on.
Sitten, kun henkilön naama mieleen jää, kyllä se siellä pysyy.
Olen asunut 40 v samassa yhteisössä. En tunne naapureista juuri ketään asuinalueemme ulkopuolella. Varmaan johtuu siitä, että olemme niin paljon kesämökillä juuri sinä aikana, kun ihmiset liikkuvat pihoillaan. Alueen poluilla kyllä tervehdin kaikkia vastaantulijoita. Usein varmaan ovat lähinaapureitani. Jos he taluttavat koiria, tunnistan ensin koiran ja sitten taluttajan, mutta ilman koiraa ovat taas ihan minulle tuntemattomia.
Minä en ilmeisesti ole kiinnostunut ihmisistä. Siitäkö johtuu, että tällainen nimimerkillä kirjoittaminen tuntemattomien keskellä keskustelupalstalla sopii minulle?
Dannyn tukkamuoti on pysynyt samana vuosikymmenestä toiseen.
Melasniemeä en olisi tunnistanut, kun tiesi kenestä on kyse, löysi tuttuja piirteitä.
Oman naamansa näkee niin usein peilistä että muutoksiin ehtii tottua.
En kyllä isäntää ilman koiraa tunnista, en. Nolottaa kun moikkailevat.
Koirat kyllä tunnistan. Nuoruudenkaverit on jotenkin ränsistyneen näköisiä, joku taas on yllättävän hyvin säilynyt. Kyllä minut tunnistaa koska tervehditään.
Aikoinaan "koiraihmisenä" en tunnistanut aamumetrossa olleita muita koiraihmisiä,kun pissatusreissuilla ihmiset yleensä olivat eri vaatteissa,juuri sängystä hypänneitä ja sitten kun lähdettiin töihin,oltiinkin ihan toisen näköisiä!
Monta noloakin tilannetta,joku moikkaa ja miettii missä ihmeessä olen tuon tavannut :))
Sain nähtäväkseni luokkakokouksen kuvia tältä vuodelta ja olimme samalla luokalla viimeksi v. 1974. En itse ollut luokkakokouksessa. Kolmas osa porukasta jäi tunnistamatta, vaikka käytin tutkisteluun aikaani monta tuntia. Eipä silti, ei minuakaan tuntisi, 40 ylimääräistä kiloa sen tekee.
Ihmeellistä muuten kuinka jotkut eivät muutu oikeastaan koskaan, - tietenkään en tarkoita ryppyjä ja sellaista, mutta perusulkonäkö säilyy hamasta nuoruudesta hmmm, vanhuuteen tai ainakin tähän 60 ikään.
En osaa sanoa itsestäni, tai no - ei minua varmaan ikäiseni kansakoulutoverit tunnistaisi, tosin en ole heitä tavannut sitten 15 ikävuoteni jälkeen..
Näin äskettäin kuvan eräästä miehestä, jonka tunsin hyvin reilut 30 vuotta sitten. Nyt siinä komeili osittain kaljuuntunut, ainakin 20 kiloa pönäköitynyt setä. Eipä olisi tunnistanut, jos ei olisi ollut nimeä ja asiayhteys selvillä, että hän siinä on. Oli aikoinaan erittäin komea mies.
Myös tätini oli yllätys kun tapavattiin hautajaisissa 23 vuoden näkökontaktin jälkeen.
Ja tietenkin sitä on itsekin muuttunut.