niin.. olisin kiitollinen koiraharrastajille jos viitsitte ottaa selvää sen verran koirarodusta ja sen vanhemmista, että selvittäisitte onko ko. rotu metsästyskäyttöön tarkoitettu ja onko pentujen vanhemmilla metsästetty vai ei.. moni koirarotu on jo pilattu alkuperäistä käyttöään ajatellen.. emmekä me koiraihmiset tietenkään toivo, että näin käy myös jäljellä oleville roduille ja erityisesti muutamien rotujen harvoille käyttölinjoille.. Eli jos et metsästä niin ota itsellesi joku muu kuin metsästyskoira.. rotuja riittää kaikille... Kiitos!
älä ota metsästyskoiraa..
metsienmies
501911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Näin juuri, vaikka ajokoiraa suojaa vähemmän hellyttävä ulkonäkö mutta jo esim. norjan harmaalla ongelma saattaa hyvinkin jossain vaiheessa olla ajankohtainen.
Sama asia koskee palveluskoiria, niille pitäisi olla parempaa käyttöä kuin omistajan ulkoiluttaminen.
Ongelmahan on se ettei rotutyyppistä harrastusta ole mukana, tällöin ei myöskään osaa välttämättä arvostaa rodun arvokkaita ominaisuuksia, vaan pinnalle nousee toissijaiset ominaisuudet jotka ovat rodulle toisarvoisia tai jopa eitoivottuja. Näin näitä mukavia koiria käytetään "jalostukseen" ja suunta on selvä.
Suurella arvostuksella olisikin suositeltava terveitä seurakoiriksi jalostettuja rotuja kotikäyttöön.
samaa mieltä, mutta älkäämme pistäkö koiria muottiin! Ei kohdisteta paineita ja odotuksia, sillä vaikka kuinka verissä piileisi jotain, ei välttämättä koira sitä itse halua toteuttaa. Älkäämme siis ihmiset hyvät sanoko mitää koirien suulla!
koira jolla on metsästysvaistot tallella nauttii suunnattomasti metsälle päästessään.. kaikki metsästyskoiran omistajat tämän kyllä tietävät.. koira joka ei innostu metsästyksestä on jo kadottanut vaistonsa.. tai sitten ne on väärällä kasvatuksella pilattu...
se koira itse itseään pilattuna pitää...
Ihan asiaa puhut, mutta käsittääkseni esim. norjanharmaa on kiva myös kotikoirana. Eivätköhän ne ole lähinnä kasvattajat, jotka rotua tiettyyn suuntaan vievät. Itse olen seurannut esim. suomenpystykorvan kehitystä pienestä ja ketterästä viipeltäjästä huomattavasti massiivisempaan suuntaan.
Eivätköhän kasvattajat kasvata sellaisia koiria, jotka menevät kaupaksi. Taitaa olla aika oravanpyörä...
joo.. onhan moni koira tosiaan kiva kotikoirana.. oli se metsästyskoira eli ei.. varsinkin terriereillä tuntuu olevan kysyntää.. Metsästyskoirat houkuttelevat ostajia alkukantaisemmalla ja energisemmällä luonteellaan.. ei sovi kuitenkaan unohtaa sitä että metsästyskoiralla on metsästysvietti, joka voi tuottaa ennaltaarvaamattomia ongelmia.. tuttavani kiltti pieni borderterrieri otti ja tappoi naapurin kissan.. mikä on täysin luonnollista.. mutta selvitteleppä sitä sitten.. ko. koira ei ollut luolilla ollut.. mutta nyt tuttavani haluaa minun käyttävän koiraani harjoitteluluolilla ja metsällä.. eli.. jos omistat metsästyskoiran, mutta et metsästä.. tarjoa koirallesi kuitenkin mahdollisuus toteuttaa tarkoitustaan.. koirattomia metsästäjiä on muuten yllättävän paljon.. ja moni olisi varmasti kiinnostunut avusta.. Niin ja jalostuksesta sen verran.. metsästysominaisuudet on saatu koiralle kymmeniä sukupolvia kestävän jalostuksen tuloksena.. muutaman sukupolven aikana nämä metsästysominaisuudet pystytään jo tärvelemään...
niin ja pystykorvissa olen itsekkin huomannut samansuuntaista kehitystä.. Itselläkin yksi vanha pystäri on.. Norjanharmaa ei sitten muuten tosiaan ole mikään kotikoira.. mukava kylläkin ja kaikinpulin seurallinen otus.. mutta ei tosiaan seurakoira...
kasvattajilla on vastuu myydä koiransa ainoastaan rodulle sopivaan käyttötarkoitukseen.. kaupallinen koiratehtailu on sinänsä jo arveluttavaa.. eli metsästyskoirien kasvattajat eivät toivottavasti myy koiriaan muille kuin metsästäjille.. onneksi näin ainakin parhaiden kasvattajien kohdalla onkin..
.
No, onneksi tunnut olevan kuitenkin järkevä tyyppi - ensi viestistä pelkäsin, että olet niitä vanhakantaisia koiramiehiä, joiden mielestä metsästyskoiraa ei saa sen kummemmin kouluttaa (varsinkaan mitään tokoa tai agilitya!) eikä pitää sisällä eikä hellitellä - ettei se vaan mene 'pilalle'!
Toivoisin vain, että metsästäjät ymmärtäisivät, että myös se metsäkoira on laumaeläin, eikä viihdy yksin pihan perällä, vaan voi sen kanssa touhuta paljon muutakin - ihan vaan leppoisasta seurustelusta puhumattakaan! En ikinä ole tavannut seurallisempaa, uteliaampaa ja hauskempaa ystävää kuin oma ripahäntäni oli (on) enkä olisi voinut kuvitellakaan pitäväni sitä päivät päästään ulkona häkissä.
Ymmärrän toki sen verran, että kun minulla ja miehelläni tuli ero, en edes yrittänyt vaatia koiraa itselleni, sillä hän metsästystä harrastavana voi taata koiralle sille paremmin sopivan elämän kuin minä kerrostaloasunnossani. Ja muuten kasvattaja, jolta koiran ostimme oli hyvin tarkka siitä, millaiseen kotiin pentu joutuu ja pidimme yhteyttä jatkuvasti.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että koiralle on annettava sen viettien mukaista toimintaa, muuten voi tulla ongelmia. Luin muuten kerran suomenpystykorvasta Havaijilla, jolta oli katkaistu äänijänteet (kuulemma aika yleistä Amerikassa) kun naapurit olivat valittaneet haukkumisesta! Onneksi meillä ollaan vielä kaukana tästä. Äänetön pystykorva on kuin päätön ihminen.
joo-o
olet ihan oikeassa.. itselläni on tällä hetkellä koiria kolme kappaletta( pystykorva, norjanharmaa ja saksanmetsästysterrieri).. kaikki ovat osiltaan pihakoirina, mutta jokainen saa olla päivittäin ihmisten kanssa sisätiloissa ja koirien kanssa ollaan päivittäin muutenkin.. Koiraa niin metsästykseen tarkoitettua kuin muutakin pitää aina kouluttaa ja kasvattaa.. en ole nähnyt ikinä että koulutuksesta olisi ollut metsästystilanteessa haittaa..
Mielstäni harmaahirvikoira ja pystykorva eivät sovi seurakoiriksi, eivätkä kaupungiin.
Mutta tiesitkös, että pohjoismaiden ulkopuolella ei näitä kahta rotua käytetä metsästykseen vaan ne ovat seurakoiria.
joo kyllä tiesin kyseisen seikan.. amerikoissa haukkuvilla koirilla metsästys on pannassa, vaikka suomalaisiakin rotuja siellä on paljonkin.. koirilta katkaistaan usein äänijänteet, sillä haukkuminen niin näyttelyissä kuin kotonakin on kiellettyä.. niinpä tuntuu olevankin vallalle näitten rotujen kasvattajilla sellainen mieliala, ettei ko. rotuja ole syytä kaupata maihin, joissa ne eivät pääse toteuttamaan rotuominaisuuttaan eli metsästämään haukkumalla...
joo kyllä tiesin kyseisen seikan.. amerikoissa haukkuvilla koirilla metsästys on pannassa, vaikka suomalaisiakin rotuja siellä on paljonkin.. koirilta katkaistaan usein äänijänteet, sillä haukkuminen niin näyttelyissä kuin kotonakin on kiellettyä.. niinpä tuntuu olevankin vallalle näitten rotujen kasvattajilla sellainen mieliala, ettei ko. rotuja ole syytä kaupata maihin, joissa ne eivät pääse toteuttamaan rotuominaisuuttaan eli metsästämään haukkumalla...
ikävä kyllä tiesin kyseisen seikan.. amerikoissa haukkuvilla koirilla metsästys on pannassa, vaikka suomalaisiakin rotuja siellä on paljonkin.. koirilta katkaistaan usein äänijänteet, sillä haukkuminen niin näyttelyissä kuin kotonakin on kiellettyä.. niinpä tuntuu olevankin vallalle näitten rotujen kasvattajilla sellainen mieliala, ettei ko. rotuja ole syytä kaupata maihin, joissa ne eivät pääse toteuttamaan rotuominaisuuttaan eli metsästämään haukkumalla...
Eivät ne kokonaan sovikaan, mutta kyllä ne ovat tosi lutusia kavereita kun muistaa vain sen alkuperäisen käyttötarkoituksen. Pelkkinä sohvakoirina niistä tulee helposti ongelmakoiria. Olenkin aina ihmetellyt kun esim. USA:ssa (no, eihän ne muutenkaan mitään tiedä...) suomenpystykorva kuuluu seurakoiraryhmään, alkuperäisestä käytöstä on vain maininta rotumääritelmässä.
En nyt muista nimeltä, mutta esim. eräs huippupystykorva (käyttövalio) asuu Hensingin keskustassa, mutta tietysti se vaatii omistajalta todella paljon paneutumista koiran aktivoimiseen ja liikuttamiseen.
"Äänetön pystykorva on kuin päätön ihminen."
Voiko edes koiraihminen olla noin tyhmä!!!! Äänetön koira sentään on elävä, mutta päätön ihminen on vainaa. Tarkoititko, että niiltä, jotka katkaisevat koirilta äänijänteet, pitäisi katkaista kaula?
äänetön pystykorva ei ole enää minkään koirarodun edustaja.. ei yksikään koirallaan metsästävä vie siltä sen tärkeintä ominaisuutta..
äänetön pystykorva ei ole enää minkään koirarodun edustaja.. ei yksikään koirallaan metsästävä vie siltä sen tärkeintä ominaisuutta..
"äänetön pystykorva ei ole enää minkään koirarodun edustaja.."
Ja sittenkö koiralla ei ole enää oikeuksia, kun se ei ole rotukoira?
ei tietenkään.. en tarkoittanut sitä kirjaimellisesti.. pystykorva, joka on keinotekoisesti tehty äänettömäksi ei mielestäni ole enää täysin verrattavissa normaaliin suomenpystykorvaan.. ja itse en kyllä välitä mistään rotukoiraajatuksesta siinä mielessä, että kelpuutan kaverikseni jonkun sekarotuisenkin, jos se vaan tarkoituksessaan palvelee.. tottakai rotukoirista varmemmin löytää tarkoituksiinsa sopivan rodun ja yksilön..
Okei, myönnän, että vertaukseni 'vähän' ontui, mutta ei sillä hetkellä tullut muutakaan mieleen. Mitä muuten itse tarkoitit, että "eihän EDES koiraihminen voi olla noin tyhmä"? Ovatko koiraihmiset sitten ylipäätään mielestäsi tyhmiä?
Joku toinen vertaus olisi ehkä ollut asiallisempi, mutta jos yhtään tuntisit suomenpystykorvia, niin tietäisit, että ne eivät vain hauku, vaan niiden ääntelyrepertuaari on äärettömän laaja ja kun minä olen esim. tullut töistä kotiin on ripahäntä ollut vastassa ja "kertonut" minulle päivän tapahtumat. Illan se on seurannut minun toimiani keskustellen lähes taukoamatta. Puhumattakaan siitä, että ääni on nimenomaan pystykorvan työkalu ja tärkein ominaisuus, jolla se myös ilmaisee itseään. Ehkä olisi ollut parempi verrata mykkää pystykorvaa mykkään ihmiseen, paitsi että koira ei osaa kommunikoida kirjoittamalla tai viittomakielellä.
Ja jos nyt ei ihan kaulaa tarvitsisi moisilta ihmisiltä katkaista niin melkein.
Ajokoiramme sain 13 pentua. Niitä myytiin myös muualle kuin metsämiehille. Valitettavasti myöhemmin kuulin, että nämä muualle myydyt saivat napin otsaansa jossain vaiheessa kun ei koira miellyttänytkään eikä pystytty tarjoamaan sille niitä oloja joita se olisi tarvinnut...
"eläkkeelle jääneestä" metsäkoirasta?
On ihanaa kanssa kun koiramme juttelee. Tiesin kyllä mitä tarkoitit. Koira on aina koira, mutta yhtälailla se tuntisi itsensä vajavaiseksi äänen menetettyään, niin kuin ihminen jonkun aistinsa menetettyään (tai mies munansa).
on aina ollu vähän omituisia. American Dream! Se koskee myös koiria...
...alempaa..
Voi että joku viittiikin olla HYVÄLLÄ asialla.. kattelkaapa esim kultasen noutajan kuvia muutaman kymmenen vuoden takaa ja verratkaa nykyiseen.. ollaan tultu semmosesta puna-keltasesta setterinomaisesta noutokoneesta ylikasvaneeseen valkeaan karvapalloon.. että muotojen ehdoilla terveitä koiria...
siltikin ihania! Kultsut meinaan!
nii ihana ei ole synonyymi riistaveriselle noutajalle.. ihanahan se on sikakin pienenä.. mutta lienee melko hankala opettaa sorsia noutamaan..
Joo, ja minä kiellän tässä ja nyt ketään hankkimasta koskaan:
- vinttikoiraa, jos ei ole vinttiä
- labradorinnoutajaa, jos ei ole sokea
- Rhodesiankoiraa, jos ei metsästä leijonia
- Kaanaankoiraa, jos ei ole sotatila
- Belgianpaimenkoiraa, jos ei omista lampaita
- Lapinporokoiraa, jos ei ole lappalainen poroisäntä
Lisäksi kiellän Itäsiperianlaikan käytön, jos ei ole voimassa olevaa tulityölupaa. Imurin käytön kiellän, jos asunnossa on villakoiria. Pulit kiellät yksin tein ukoilta ja ankarasti kiellän Pumilla matkustaminen. Vihikoiraa ei tietenkään voi ottaa, jos ei ole vihitty.
Hienoa koittaa saada edes joku provosoitua vaikka pienimuotoiseen väittelyyn...mutta ei taida nyt onnistua.. niin enkä minä ainakaan ole mikään henkilö yhtään mitään keneltäkään kieltämään.. annan ainoastaan omat ajatukseni ja mielipiteeni ilmi... =) ja tarkoitan nimenomaan sitä että koiralla tulisi olla itselleensopiva, sille "tarkoitettu harrastus".. metsästyskoiralla se on metsästys ja paimenkoiralla paimennus.. näin niinkun karrikoidusti esitettynä..
En asiaa ihan noin ilmaisisi, mutta eikö suurin osa nykyisistä koiraroduista ole jossain vaiheessa ollut joko metsästys tai paimenkoiria.
Mitkä rodut ihan oikeasti ovat alun perin jalostettu vain ja ainoastaan seurakoiriksi? Mieleen ei tule kuin Eurasier (tulikohan nimi oikein)?
Miten olisi mahdollista, että vain metsästystä harrastavat hankkisivat metsästyskoiria? Miten kävisi kaikkien rotujen loppujen lopuksi? Jalostuskanta pienenisi ja lopulta häviäsi *puf* olemattomiin. Eipä kai metsissä riittäisi riistaakaan kaikille, jos ajateltaisiin että koiramäärän mukaan metsästäjien määrä kasvaisi.
Eikö voisi ajatella, että metsästyslinja olisi oli omansa ja muut erikseen. Näinhän menetellään jo labbisten suhteen, mikäli olen oikein ymmärtänyt.
Kasvattajalle sysäisin kuitenkin suurimman vastuun, koska he viimekädessä päättävät minne koiransa myyvät. Terveeseen koirankasvatukseen ja -jalostukseen ei mielestäni voida yhdistää pentutehtailua. Pentutehtailulle pitäis mielestäni lailla kieltää. Suomi on sen verran pieni maa, että täällä se voisi jopa olla mahdollista.
Loppuun sanoisin vielä, että minunkin mielestäni metsästyskoira ansaitsee päästä viettiensä vietäväksi. Mutta entä ne joilta vietti puuttuu? Onhan olemassa "huonoja" metsästyskoiria. Mitä niille tehtäisiin, lopetettaisiin?
En asiaa ihan noin ilmaisisi, mutta eikö suurin osa nykyisistä koiraroduista ole jossain vaiheessa ollut joko metsästys tai paimenkoiria.
Mitkä rodut ihan oikeasti ovat alun perin jalostettu vain ja ainoastaan seurakoiriksi? Mieleen ei tule kuin Eurasier (tulikohan nimi oikein)?
Miten olisi mahdollista, että vain metsästystä harrastavat hankkisivat metsästyskoiria? Miten kävisi kaikkien rotujen loppujen lopuksi? Jalostuskanta pienenisi ja lopulta häviäsi *puf* olemattomiin. Eipä kai metsissä riittäisi riistaakaan kaikille, jos ajateltaisiin että koiramäärän mukaan metsästäjien määrä kasvaisi.
Eikö voisi ajatella, että metsästyslinja olisi oli omansa ja muut erikseen. Näinhän menetellään jo labbisten suhteen, mikäli olen oikein ymmärtänyt.
Kasvattajalle sysäisin kuitenkin suurimman vastuun, koska he viimekädessä päättävät minne koiransa myyvät. Terveeseen koirankasvatukseen ja -jalostukseen ei mielestäni voida yhdistää pentutehtailua. Pentutehtailulle pitäis mielestäni lailla kieltää. Suomi on sen verran pieni maa, että täällä se voisi jopa olla mahdollista.
Loppuun sanoisin vielä, että minunkin mielestäni metsästyskoira ansaitsee päästä viettiensä vietäväksi. Mutta entä ne joilta vietti puuttuu? Onhan olemassa "huonoja" metsästyskoiria. Mitä niille tehtäisiin, lopetettaisiin?
sairaan hyvä kirjoitus ;-)))) Hauskuutit tätä tylsää työpäivääni! Kiitos siitä!
koirien jalostuksesta..
nythän on tietenkin sillä lailla, että suurinpiirtein kaikki koirarodut ovat alunperin tarkoitettuja johonkin käyttöön.. mutta.. kun ihminen on halunnut koiran olevan muutakin kuin pelkkä käytännön työkalu, niin koiria on jalostettu sitten muiden kuin käyttöominaisuuksien mukaan..esim. ulkonäkö tai seurallisuus... metsästyskoirissa.. siis näissä nykyään vielä metsästyskoiriksi laskettavissa roduissa ja linjoissa jalostus on tapahtunut ja tapahtuu suureltaosin vieläkin ainoastaan käyttöominaisuuksien mukaan.. vain hyvin metsässä toimivat yksilöt saavat jatkaa sukuaan.. nykyään moni katsoo myös näitä näyttelyarvoja, mutta en tunne kyllä ainoatakaan metsästäjää, jolle koiran hyvin toimivat vanhemmat, mahdolliset koenäytöt ja metsästystä painottava kasvattaja eivät saisi suurinta painoarvoa omaa jahtikumppania valittaessa. Itse en koirassa anna juurikaan arvoa näyttelymenestykselle.. koirat on otettu metsästystarkoitukseen.. vaikka ne siinä sivussa kavereina ovat muutenkin..
ja muuten.. metsästyskoirien hyvät käyttöominaisuudet ovat säilyneet pitkälti armottoman jalostuksen ansiosta.. vain toimivat koirat ovat säilyneet elossa.. nykyään asia ei tietenkään ole ihan näin.. mutta ihminen ei ehdi elämänsä aikana montaa hyvää koiraa kasvattaa.. ja niinpä tiettyä karsintaa on pakko tehdä.. joku antaa/myy lahjattoman metsästyskoiran toiselle.. toinen vaihtoehto.. ei niin mieluisa on tietysti lopettaa koira.. kenenkään ei pidä nyt vetää mitään hätiköityjä johtopäätöksiä suurista julmuuksista, mutta heikkojen yksilöiden pitäminen itsellä on usein mahdotonta.. ja kuka haluaa esim. jäniskoiran, joka ei aja jänistä tai kettua..
itselläni on kolme koiraa tällä hetkellä, kaikki toimivat suhteellisen hyvin tarkoituksensa mukaisesti ja ovat näin paikkansa ansainneet.. mutta en pidä itselläni koiraa jolla ei siinä tarkoituksessa, mihin se on hankittu, tee mitään...
Metsästäjiä on suomessa muuten paljon ja ainoastaan metsästyskäytössä ja tarkalla karsinnalla rotujen metsästysominaisuudet pysyvät korkealla tasolla.. mielestäni esim. hirvikoiralla, joka ei hauku hirveä ole mitään arvoa.. ei se enää sitten ole hirvikoira.. olkoon sitten seurakoira, muttei sen tule hirvikoirien sukuakaan jatkaa..
Sanoit, että et pane painoa näyttelymenestykselle, eikähän sillä sinänsä olekaan mitään tekemistä metsästyksen kanssa, meillä on ollut myös sekarotuinen, jota parempaa haukkujaa ei monesti ole nähty. Mutta kuten oli aiemmin jo puhetta esim. pystykorvien koon kasvusta ja rakenteen muuttumisesta raskaammaksi, niin mielestäni asiantunteva näyttelytuomari voi tehdä asialle paljonkin suosimalla rotumääritelmän mukaisia yksilöitä. Korkea, roteva pystisuros on toki näyttävän näköinen, mutta onko se enää tarpeeksi kevyt ja ketterä käyttötarkoitukseensa?
Jos kaikki tuijottaisivat vain ja ainoastaan metsästysominaisuuksia, mitä merkitystä on rodulla ja rotukoiralla? Risteytetään vaan hyviä metsäkoiria keskenään. Mielestäni rodunomainen ulkonäkö tulisi olla säilytettävä asia samoin kuin käyttöominaisuudet, mutta ei niiden kustannuksella. Tässä mielessä näyttelyt ovat ihan perusteltu juttu. Valitettavasti vain jotkut ns. metsästysrotujenkin tuomarit suosivat tuota seurakoiralinjaa.
niin..
tottakai näyttelyillä on arvonsa koirarotujen ominaisuuksien sailyttäjänä... rodunomaisia yksilöitä suositaan rodun eteenpäinviejinä.. mutta kun ikävä kyllä ulkomuoto jalostus on johtanut monien rotujen osalta tosiassa heikompaan tulokseesn ajatellessa koiran tosiasiallisia käyttöominaisuuksia.. esim juuri suurta kokoa on suosittu.. mikä ei useinkaan ole sitten käyttöpuolella plussaa.. ajatelkaa esim. terrieriä...
metsästyskoirarodut on saatu aikaan tarkalla jalostuksella.. eikä eri rotujen risteyttäminen metsästysominaisuuksien parantamiseksi ole enää mielekästä.. koirilla on varmasti tällä hetkellä parhaat mahdolliset ominaisuudet.. tietyllä rodulla tiettyyn metsästysmuotoon.. joten viisasta olisi säilyttää rodulla sen hyvät ominaisuudet.. ja ehkä jonkun rodun sisällä niitä voi koittaa parantaa..
näyttelytuomareiden arvosteluun pitäisi saada siinä mielessä muutos, jotta pääpaino olisi rodun käyttöominaisuuksia suosiva arvostelu.. puhun siis metsästysroduista.. , unohtamatta tietenkään rodunomaista ulkonäköä..
ja mieheni vihki vihikoira!
lopetettaisko niin? Hyvä kysymys!
Minä ainakin kun hankin koiran, en tee sitä enää nykypuheiden ja suositusten mukaan, vaan avaan historian kirjan ja katon sieltä! Niin sekasin tässä menee...
et siis arvosta ja rakasta koiraasi sen mukaan mitä se on vaan se mukaan mitä se tekee. Eli teoissa se mittaa sinun välittämisesi ja tienaa elämänsä. Niin mitäs teet eläkekoirille? Kysyttiin jo tuolla...
Hirveää hyväksikäyttöä sanoisin. Mittaat teoissa ja ehkä rahassakin koirasi, mutta sillä ei ole väliä rakastaako se sinua?
Se tekee palveluksia sinulle ja sinä hänelle, näinkö ajattelet? Sitten kun aika on tullut: ei sääliä, ei muistoja, koira on vain esine, ei tunteita. Ei edes sitten vaikka se olisi palvellut sinua hyvin monet vuodet. Etkö muistaisi sitä ja antaisi kiitosta?
Kun aika on tullut, se on menoa mitään ajattelmatta, niinkö? Ei ole enää hyötyä, pelkästään haittaa.
Entäpä jos mittaat koirasi sen tekojen mukaan, niin montakon virhettä tarvitaan että tulee lähtöpassit?
Kun koira tietäisi että elämä ei ole helppoa. Vaatimuksena on että hullun lailla teet työtä henkesi ja leipäsi eteen...EI ARMOA!!!
no en tietenkään noin ajattele ja tee.. pystykorvani on tällä hetkellä täysi eläkeläinen, umpikuuro ja epilepsiakin vaivaa.. mutta varmasti saa elää niinkaun kun ei kärsi.. mitään saattohoitoa ja eläinlääkärikierrettä en valhalle sairaalle koiralle järjestä, mutta tosiaan niinkaun kuin koiralla on hyvä olla ja se on suht terve niin elinpäiviä riittää.. itselläni on ollut hyvä onni koirien suhteen.. ainoastaan yhden ajokoiran olen vuosia sitten myynyt.. syystä että kiinnostus kohdistui sorkkaeläimiin, jota alueillamme riittää.. myin sen sitten toisaalle.. jossa siitä vielä jahtikoira tuli.. yhden terrierin olen joutunut lopettamaan vihaisuuden takia.. ja siitä voin sanoa ettei vika ollut kyllä kasvatuksessa.. koiralla oli vaan valmiiksi palikat päässä sekaisin.. muuten koirani ovat saaneet elää niin kauan kuin ovat terveinä ja elinvoimasina pysyneet.. mutta jos koira kärsii niin minusta ei ainakaan ole sitä katsomaan... Koiria minulla on ollut vuosien varrella lukuisia.. yleensä aina kaksi, kolme yhtäaikaa.. joten kokemustakin tältä osin lienee kohtuudella.. koirista on pääsääntöisesti mukavia muistoja.. ja tottakai ne minulle tärkeitä ovat.. koira on minulle paljon muutakin kuin työkalu, mutta sitäkin se toki on.. kaikki jotka ovat metsästystä harrastaneet tietävät että jahdissa on omat riskinsä koirienkin osalta.. ajokoira jää helposti auton alle ja luolakoirillakin vaaroja riittää.. vaaroista ja riskeistä huolimatta uskallan koirani jahtiin laittaa, sillä tiedän niitten olevan onnellisimpia silloin.. ja vaikeimpia paikkoja on ollut juuri ne, kun koiralle on jahdissa jotakin ikävää sattunut.. silloin käy aina itsekkin melko syvällä.. Kuten sanoin itselläni ei ole koiria ollut joita olisin joutunut metsästysinnottomuuden takia pois laittamaan.. olen aina pyrkinyt selvittämään kaikin puolin koirani taustat ja siten varmistanut, että saan suurinpiirtein sellaiset lähtökohdat koiralleni kuin haluan.. omien kasvatusvirheiden takia koiraa on tietysti turha hävittää, vaikka monesti alusta alkaminen helpompaa olisikin.. Tällä hetkellä omistan kolme onnellista koiraa..
Lukaisin tossa nuo aikaisemmatkin vastaukset, ja meinasin nyt sanoo myös oman sanani.. Ihan hyvä olisi jos pidettäisiin jotkut metsästyskoirat metsästyskoirina, mutta pakko sunkin on myöntää, ettei kaikkia alunperin metsästyskoiriksi luotuja olentoja voida enää palauttaa niille sijoilleen.
Esimerkiksi kultis tai labris on käsittääkseni ollut metsätyskoiria? nykyisin ne ovat lähes kaikki seura tai palvelukoisia.
Mutta entas sitten taistelukoirarodut? sharpei, dobermanni, rottweiler? niistäkin on tullut seurakoiria. Onko näinollen mielestäsi nämä rodut poistettava maailmasta, kun koirataistelut on kielletty?
Entä saksanPAIMENkoira? Poliisi käyttää sitä huumeratsioissa, sitä käytetään talonvahtina ja apuna jäljityksissä. Pitäisikö saksanPAIMENkoirakin palauttaa lampaita paimentamaan vai pitäisikö nimi muuttaa saksanSEKATYÖkoiraksi tai saksanVAINUkoiraksi?
Kyllä niin vain on, ettei nykyisin enää kaikille tiettyyn ominaisuuteen alunperin jalostetuille koirille löydy niitä tehtäviä mikä on niille "luonnollista". Sanottakoon, että joistain koirista on tullut sellaisia pullamössökoiria ja siksi kaikkia metsästyskoiria ei voi käyttää metsästykseen. Termiitit sopivat siihen hyvin, mutta esim. mäyräkoirilta on vaisto osittain jo kadonnut kun niitä on niin pitkään pidetty kivoina lemmikkeinä. Kuin myös kultaisellanoutajalla. Voisin kertoa paljon kaikkea lisää, mutta ehkä päätän tämän tähän.
eihän paluuta takaisin rotujen alkulähteille enää tietenkään voi tehdä.. eikä toki ole tarviskaan.. tarkoitan tällä sitä, että nykyisin tarkasti vaalitut metsästysrotuiset ja -linjaiset koirat tulisi säästää metsästyskäyttöön.. tällöin niiden rotuominaisuudet pysyvät ennallaan.. keskityttäessä ainoastaan käyttöominaisuuksiin ja niiden ylläpitämiseen mahdollisimman korkealla tasolla, voidaan pitää metsästyskoirakanta terveenä ja käyttökelpoisena.. tiettyjen ulkomuotoihanteiden tavoittelu on aiheuttanut hankaluuksia niin seura- kuin metsästyskoirissa..
eli ajatukseni on vaalia jäljellä olevia metsästyskoirarotuja ja vielä tärkeämpää on tiettyjen rotujen.. kuten esim juuri noutajat, setterit.. harvojen käyttölinjojen vaaliminen ja kunnioittaminen...
Eivät dobermann ja rottweiler ole mitään taistelukoiria vaan työkoiria, vahtikoiria. Sharpeista en tiedä. Eikö tuota lie syötykin jossain.
Kyllä Metsienmies on ihan oikealla asialla, metsästyskoirien rotuominaisuuksia tulisi todella vaalia. Nimenomaan noutajatkin ovat olleet alunperin metsästyskoiria, mutta jalostuksella ne on "pilattu". Tällä en halua morkata ko rotujen ominaisuuksia seurakoirina, mutta monestako niistä enää olisi metsälle? Nykyiset porsaanmalliset labbikset ovat todella kaukana alkuperäisestä metsästyslinjaisesta kannasta - jonka edustajat sivumennen sanoen ovat paljon kauniimpia. Toisaalta noutajat ovat perusluonteeltaan niin erilaisia kuin esim. pystykorvat, että ne paljon helpommin sopeutuvat pelkiksi seurakoiriksi. Joka ikinä on elänyt pystykorvan kanssa tietää, miten tärkeää sille on päästä metsälle.
Ja miksiköhän dobbereiden, rotikoiden ja sakemannien omistajat sitten harrastavat tokoa, jälkeä, suojelua? Juuri sen takia, että ne ovat ko roduille rodunomaista toimintaa. Onko muuten sakut todella olleet paimenkoiria vai onko nimessä "käännösvirhe"? Ainakin ne nykyään ovat aika erinäköisiä kuin joskus kymmeniäkymmeniä vuosia sitten. Aivan yhtälailla voisi sanoa, että älkää ottako palveluskoiraa, jos ette harrasta pk-lajeja. Sohavkoirina niistäkin tulee vain ongelmia.
Minulla ainakin on sellainen tuntu, että kyllä ainakin noutajista saa vielä hyviä metsäkoiria, jos ne siihen opettaa,
Opettaa voi toki myös kotikoiraksi...niin monipuolisia ne ovat että sopeutuvat siihen mihin omistaja haluaa. Kultsut on ainaskin todella miellyttämisen haluisia...ja valppaita ja riistan perään vaikka opetettu ei olisikaan...
joo asiahan on niin että osasta tietenkin noutajakin tulee.. jalostus on vaan pitkään suosinut "vääränmallisia" koiria, joiden metsästysominaisuudet ovat merkittävästi huonontuneet.. kaverini noita metsästyslinjaisia labradoreja ja novascoteja kasvattaa ja niiden lähtökohdat ovat hyvät.. mutta omakohtaisia kokemuksia on muutamasta koirasta, jotka ovat näyttelylinjaisista linjoista ja voin rehellisesti sanoa, ettei riistaintoa ole nimeksikään jäljellä.. noutaahan se saksanpaimenkoirakin sorsan.. kun se sille opetetaan.. olen muuten senkin nähnyt.. muttei sillä riistaviettiä ole... eikä sisäsyntyistä intoa.. sama alkaa olla näillä monessa sukupolvessa käyttämättömillä koirilla...
Kun joku haluaa koiran, hän ottaa selvää (toivottavasti) koiran käyttötarkoituksesta, mutta myös luonteesta. Seurakoiriksi tarkoitetut koirathan ovat tunnetusti pieniä ja kaikilla on enemmän tai vähemmän samanlaiset tylsät luonnekuvaukset. Kun seurakoiraa haluaa, pitää hakea tietoa niin monilta omistajilta, että pää menee sekaisin, kun joka taholta tulee eri mielipiteitä. Itse tahdoin keskikokoisen koiran, jolla on älyä, nokkeluutta, itsepäisyyttä mutta myöskin halua oppia asioita. Meillä oli jo ennestään yksi koira, joten halusin "omalta" koiraltani myös kärsivällisyyttä ja joustavuutta muutosten suhteen, kuten jos eroan poikaystävästäni...
Päädyin irlanninsetteriin (joka ei teidän mittapuullanne taida olla metsästyskoira), ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen! Vaikka en itse metsästäkään, voin taata että koirallani kyllä vietti on tallessa ja hyvin onkin. Kun koiraa etsiskelin, kasvattaja erikseen kysyi minulta, tahdonko metsästää vai tahdonko lenkkikaverin. Minä sain siis valita "seurakoirapentueesta" sen joka istui siellä vesikupissa. Mikään ei piristä päivää niin paljon kuin punainen väriläikkä lumihangessa seisomassa kurrelle. Tosin pentuhan se on, naapurin kissan kanssa se olisi tahtonut vain leikkiä... Tämä taisi olla nyt aivan asiatonta...