Mitenkäs lemmikeitä omistavien kissat oavt suhtautuneet uuteen tulokkaaseen? Itselläni on kaksi poikakissaa, jotka ovat vähän kuin omia lapsia olisivat, äidin vauvoja. Nyt vähän huolestuttaa tämän tulevan ihmisvauvan aiheuttama kaaos kun tietää että nuo katit ovat vähän herkkiä muutoksille muutenkin. Olen kuullut että jotkut ovat jopa joutuneet luopumaan omista kissoistaan vauvan takia kun ovat käyneet aggressiivisiksi. En haluaisi menettää näitä karvaisia lapsiani vaikka olenkin sitä mieltä että ihmiset menevät lemmikeiden edelle. (Edellinen lause ei tarkoita sitä, että aikoisin lopettaa kissani missään tapauksessa vaan hankin nille sitten uuden kodin tavalla tai toisella niin, että voin niitä käydä välillä aina moikkailemassa.) Kertokaahan omista kokemuksistanne, Kiitos!
kissat ja vauva
nina
9826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
minulla itselläni on myös kissoja toinen on jo vanha talon "neiti" laitoin kotiin ennen vauvan syntymää sängyn ym. tavaraa paikoilleen. sängyn laitoin ensin ja ilmastointi teipistä paloja sinne että kissat oppivat ettei sinne mennä.
kun tultiin kotiin annoin kissojen haistella mutta ei niitä kiinnostanut paljoakaan...
usein pidin vauvaa sylissä ja toisella kädllä silittelin kisuja ja muutenkin niitä silittelin kun vauva ei ollut sylissä. hyvin ollaan tultu toimeen, nyt vauva jo ryömii ja kissat katselat sivusta eikä ole ongelmia ollut!
Mekin vähän ensin pelättiin kissan suhtautumista vauvaan, kun on melkein kuin isin ja äidin vauva olis. Jo ennen kuin tultiin sairaalasta kotiin toi mies rätin haisteltavaksi, muttei tuo paljoakaan kiinnostanut. Muutenkin on mennyt loistavasti, eipä ole hirveästi edes tarvinnut olla "kyttäämässä". Meillä ainakin kissa hakeutuu mieluummin omaan rauhaan jos itku käy hirvittäväksi. Nyt on alkanut jopa tuntua siltä, että ihan kuin kissa välillä etsisi poikaa ja ohikulkiessaan käy vähän haistamassa kättä tai jalkaa ja jatkaa matkaansa. Vauvan sänkyynkään ei ole kertaakaan yrittänyt mennä.
2-v kollikissa häipyi siitä paikasta kun vauva tuli taloon. Sen jälkeen sitä nähtiin vain satunnaisesti, otettiin kiini ja piikille meni. Sääli komeaa kissaa, mutta ei haluttu jättää muiden ruokittavaksi.
Kun esikoinen syntyi oli meilläkin kaksi kissaa. Vauvasta ei kissat juuri piitanneet, mielummin välttelivät. Keskenään kissat kyllä tappelivat parin kuukauden ajan melko usein. Karvat vaan pölisivät, mutta siitä tilanne tasoittui... Kun vauveli sitten alkoi itse kissoista kiinnostua enemmän ja pääsi jo ryömien liikkeelle, alkoivat kissatkin tehdä tuttavuutta uuteen tulokkaaseen. Ei mitään ongelmia. Nyt on enää yksi kissa ja lapsia kaksi. Uuden vauvan kanssa kissa oli heti kaveri, tottunut jo ekan tenavan otteisiin...
Meidän kolli oli ihmeissään, kun vauva tuli taloon. Se pyöri vauvan sängyn ympärillä, hyppäsi hoitopöydälle ja puhkaisi ilmatäytteisen hoitoalustan, lussutteli vauvan tutteja ja yritti tunkea syliin, kun vauvaa imetin, vaikkei muuten mikään sylikissa olekaan. Mutta alkuhämmennyksen jälkeen kaikki on mennyt ihan hienosti. Kissamme on villi tapaus: hyökkäilee muitten lasten jalkoihin leikkiseuraa etsiessään, mutta pienimmän on antanut olla rauhassa alusta asti. Kun vauva opetteli liikkumaan, antoi kissa rauhassa harjoitella. Lattialla lapsi sai köllötellä eikä kissa mennyt raapimaan tai puremaan, viereen saatoi mennä köllimään ja vähän nuuhkimaan. Nyt kissamme on muutenkin rauhoittunut, mitä nyt välillä saa joitakin villiyskohtauksia. Ei tarvinnut kissasta luopua. Alussa vain pidimme huolen, ettei se päässyt samaan huoneeseen, missä vauva nukkui, ettei peruuttamatonta vahinkoa olisi sattunut.
Meillä oli talossa kissa ja koira kun esikoispoika syntyi. Aluksi kissa oli ihmeissään ja pyöri ja hyöri vauvan ympärillä. Koira sen sijaan oli jotenkin outo. Se haukkui vauvalle ja näytti jopa hammasta. Kun poika oli kuukauden vanha koira antoisen jo olla ja jopa nuoli pojan kasvoja. Kun poika oli 2kk koiralla pimahti. Poika oli lattialla viltin päällä makaamassa kun koira hyökäsi vauvan päälle ja puri ja raapi tätä kasvoihin. Olin juuri lämmittämässä maito pulloa kun kuulin vaimeata itkua. odotin vielä 15 sekuntia ettää maito oli valmis ja sen jälkeen kokeilin oliko se sopivan lämmintä ja menin katsomaan. Kauhistuin näkemästäni niin että maitopullo lensi ties minne. Revin koiran pois pojan päältä ja näky oli hirveä. Pojan naama oli aivan verinen ja auki. Etutassun kynnet olivat painuneet pojan mahasta läpi ja koira oli muutenkin purrut poikaani mahaan ja niin pahasti etä sisä elimiä vaurioitui tosi pahasti. Naamasta ei ollut enää mitää jäljellä ja poika oli kuollut =(( lyshistyin kasaan ja itkin vaan. itkin täyttä kurkkua koko päivän poikani vierellä. Surua lisäsi myös se että jouduin viemään koirani lopetettavaksi joka oli ollut minulle hyvin kiltti ja rakas ennen pojan syntymää. Tapahtuneesta on nyt 4 vuotta aikaa. Nyt meillä on uusi koira ja 9kk tyttö vauva. Vaikka koira on samanrotuinen kuin aikasempikin se rakastaa uutta vauvaamme. Kun vauva leikkii viltillä leluillansa, koira on siinä vieressä ja vahtii ettei tytölle tapahdu mitään. He ovat parhaat kaverukset ja koiralla ei ole aikomustakaan tehdä mitään pahaa tytölle. Vaikka poika ei ehtinyt olla luonamme kuin 2kk se oli meille hyvin rakas. Sinua muistaen Eemil Aleksander
Eläin täytyy opettaa kunnioittamaan vauvaa ja lapsi kunnioittamaan eläimiä.
Eikä ikinä saa jättää lapsia ja eläimiä yksin. Ilkeempi on ihmislapsi kuin eläin.
Huolehtikaa myös niistä karvaisista kavereistanne. Eläin ei ole tavara.
Suosittelen visiteeraamaan palstalla
lemmikkipalstat.net ja siellä kissanpäivät. On paljon kissaihmisiä ja kohtalotovereita, siis vauvallisia kissaperheitä.
Siellä tulee enemmänkin kannustusta ja neuvoja, koska täällähän vauvahullut haluaa heti lopettaa eläimet kun vauva tulee, ei ihme että on alkanut lisääntymään se ettei ihmiset enää pidä vauvoista, paitsi niistä omistaan tietenkin.
Luin tuon nimim. murtuneen äidin viestin ja itku pääsi. Tuo kertoo sen, että eläimillä on omat vaistonsa ja koskaan ei tiedä miten ne käyttäytyvät. Minulla on kaksi kissaa ja vauva on nyt vajaa 3 kk. Onnellisesti on mennyt tähän asti, eivät ole olleet kiinnostuneet vauvasta eivätkä ole menneet vauvan sänkyyn. Mutta nyt tuntuu pahalta, kun ajattelen ettei murtuneen äidinkään tarvinnut moneksi sekunniksi "selkäänsä kääntää", miten voin luottaa kissoihin?
Meillä vauva nukkuu (alusta asti) omassa huoneessaan omassa sängyssä. Laitoimme vessan ovesta lukon vauvan huoneen oveen, että kissat eivät pääse yöllä ainakaan vauvan sänkyyn. Toisella kissalla on nimittäin tapana nukkua meidän vieressä sängyssä enkä uskaltanut ottaa riskiä, että se menee vauvan päälle yöllä. Niin kauan kuin vauva on niin pieni, ettei itse pysty hätistämään tai puolustautumaan (siirtymään), on syytä kyllä olla tarkkana. Itsekään en ole valmis luopumaan kissoistani mistään hinnasta, mutta kyllä vähän nyt pelottaa.