En ole tosissani syyskuun jälkeen miettinytkään häneen yhteydenottoa! En pienimmässäkään määrin. Tosiasissa olen jo luovuttanut ja alkanut katseleen muita.
Tunnustus!
Deittailija
34<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Näin olen ajatellutkin.
Elämässä pitää mennä eteenpäin. Elämä on lyhyt ja tuolla on niin paljon mahdollisuuksia. Joka puolella. Deittaillessa saattaa joku kolahtaa ja rakastuukin huomaamatta. Sitä jota täällä kaipaa ei kannata ikuisuuksia kaivata jos sitä toista ei kiinnosta yhtään.
Jysähtänyt paikalleen, hyvästä syystä.0Äänestä
Ei aloitus voi häneltä olla, kun toisesta tiedä,edelleenkin. mikäköhän se parisuhdetilannekkin on, en tiedä toisen fb osoitetta jos sellaista edes on, mistä sen näkisi.
Kenestä kyse?
Miksi sen kertoisin? Nyt lähden katseleen puistojen, lenkkipolkujen ja katujen deitti tarjontaa. Jokainen päivä voi kohdata SEN OIKEAN! Kevät on rakastumisen aikaa. :)
Sitähän inä odotankin jos se olisikin se oikea. Se voi viedä vuosia, ei se silti sevittämättä onnistu
Voivoi, mä taas olen salaa deittaillut häntä vaikka julkisesti väitin etten ole tekemisissäkään.
Minä taas en ole pystynyt unohtamaan häntä, naista ihanaista.
oikea cowboy...
Samoin, miestä ihananaista.
Uuden säännöksen mukaan vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Rikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Vainoaminen on virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä nostaa siitä syytteen, vaikka asianomistaja ei vaatisi rangaistusta.
https://www.youtube.com/watch?v=Mz3fo6bLlRU
oujeeeee,
Taitaa olla pipo kireällä. Hei, siellä on kevät - pipo pois päästä!
Useampi hlö telkien taakse...: on nettiseurantaa, kotiavaimesta teetetty kopio ja käyty asunnolla, kaikki menemiset, tekemiset ja sanomiset selvitellään, henkilön elämänhistoriaa on selvitetty, omaiset ja ystävät saavat osansa vainoamisesta, ja tämä kaikki sekä irl että netissä. Aika paha..
Oikeussali tulee tutuksi.
Toiseen ihmiseen kohdistuva tunne ei ole rikosoikeuden alainen rikos ainakaan vielä. Manipuloivat psykopaatit sekä skitsofreniaa ja paranoidiaa sairastavat ihmiset saattavat olla toista mieltä, mutta laki ei tunne tällä hetkellä sellaista tunnerikosta.
Olen jutellut asiasta yhden tuomarin ja kahden asianajajan kanssa. Toistuva seuraaminen on rikos. Etsivä selvittää loput.
Ja se on huomattu. Eikä jääty suremaan. Maailma on ihmisiä täynnä.
Et ole miettinytkään yhteydenottoa syyskuun jälkeen, mutta nyt on jo maaliskuu puolessavälissä ja vieläkin selvästi pohdit häntä. Eikö olisi aika selvittää asiat hänen kanssaan. Kävi miten kävi. Sen jälkeen voisi olla helpompi lähteä etsimään uutta seuraa ja ei tulisi otettua heti sitä ensimmäistä vastaantulijaa laastariksi. Ja kuka sen sanoo, että yhteydenottosi menee kuuroille korville.
Tiedätkö sä tunnetta kun tuntee että on saanut bensiiniä suoniinsa ja vain maa polttelee jalkojen alla ja vetää eteenpäin? Minulla on nyt sellainen tunne. Kaikki minussa huutaa että nyt ei enää odoteta.
Tiedostan tunteen, että tuntuu olevan parempi heittää kaikki tunteet ja muistot mäkeen. Periaatteessa polttaa sillat, ettei olisi mahdollistakaan palata enään menneeseen. Saisi itselleen syyn olla kaipaamatta häntä ja jatkaa sillä tavalla elämäänsä.
Mutta mitä sitten, kun hän tulee taas mieleen? Ja ajatukset siitä, jos asiat olisikin onnistunut hänen kanssaan. Sen takia parempi hoitaa avoimet asiat ennenkuin siirtyy eteenpäin. Näin välttyy tulevaisuudessa katumasta menneisyyttään. Ei enään tarvitse odotella, mutta voit itse hoitaa asian "kuntoon". Mitä olet sitten häneltä odottanut? Että hän yhtäkkiä on sun oven takana tai jotain? Ottaa yhtäkkiä yhteyttä? Tietääkö hän edes miltä susta tuntuu? Jos sun edellinen miete yhteydenotosta on syyskuulta, mitä hän miettii susta nyt? Sulla on mahdollisuus ottaa häneen yhteyttä, niin mikset tee näin? Saisit asiat selväksi! Se voi satuttaa sua tai se voi auttaa teitä lähentymään. Tiedä tuota, mutta saisit ainakin varmuuden tälle asialle. Siitä on helpompi jatkaa matkaa, kuin polttamalla kaiken.
Ei sellaista ihmistä enää haikailla eikä mietitä johon on yhteys katkaistu. Itse ehdotin muutamia kertoja että puhuttaisiin asiat halki mutta kun ei toista kiinnostanut niin se siitä sitten eipä viitsi jäädä roikkumaankaan. Se on hyvästit ja turha tulla enää aikojen päästä kyselemään että josko voitaisiinkin puhua. Byebye.
Viittaako kuurokorvan nimimerkki tämänpäiväiseen?
Susta selkeesti huokuu ettei kaikki ole selvää vielä. Et muuten täälläkään julistaisi tekemisiäsi noin voimakkaasti, vaan menisit ja tekisit. Mutta jos olet yrittänyt jo, niin et varmaan yritä enään uudestaan, vaikka selvästi hänestä vielä välität. Hänen tekonsa on ne sitten mitä ovatkaan on selkeästi sua loukanneet. Viimeiset lauseesi kertovat sun haluavan hänen tuntevan sen saman mitä itse tunnet, kun et häntä saanut.
Itse pidän parempana tapana mennä elämässä vaiheesta vaiheeseen rauhallisena ja mahdollisimman tietoisena, kuin pää kolmantena jalkana suutuspäissään. Mutta me olemmekin eri ihmisiä ja jokaisella on omat tapansa hoitaa stressaavat tilanteet. Ei sua kukaan syytä siitä mitä teet, mutta sun tulee ymmärtää mihin päätöksesi vaikuttavat. Silloin olisi kuitenkin hyvä olla rauhallinen ja tietää kaikki faktat ennen päätöksien tekoa.
Mutta nämä on vain mielipiteitä anonyymilta henkilöltä internetissä, sä itse päätät sun omista asioistasi.
Ei viittaa...? Ensimmäisestä kirjoituksestani tässä ketjussa otin vain jotain irti.
On se harvinaisen selvää kun ei kommunikaatio toimi kuin yhteen suuntaan. En välitä hänestä enää edes pilkun vertaa. Hyvä vain ettei meistä tullut yhtään mitään. En halua nähdä, en kuulla.
Eikä mun päätökseni vaikuta häneen mitenkään, joten turha syyllistää minua.
"Eikä mun päätökseni vaikuta häneen mitenkään"
Erikoinen ajatus. Olet melko varmasti väärässä.
Jos sun päätöksesi ei vaikuta häneen, niin ainoa kuka sua syyllistää on sä itse. Mitä mun sanomisilla on mitään väliä. En tunne, tiedä tai tajua sun tilannetta sen enempää mitä tänne kirjoitat. Siihenkin vaikuttaa omat kokemukset. Ääriviivoja vaan maalailin mitä itse voisin tuollaisessa tilanteessa tehdä tänä päivänä.
Totuus asiasta on, että itse jätin asiat viimeisien vuosien aikana auki ja kadun vieläkin sitä. Olin sinä aikana vastaanottavassa päässä useamman kerran usemman vuoden aikana, mutta sillä hetkellä ei homma olisi toiminut. Mutta olisin silti voinut hoitaa homman tyylillä ja selittää hänelle, enkä vain olla sulkeutunut ja pistänyt kommunikoinnin "poikki" hänen kanssaan, eli en vastannut hänen kutsuunsa. Syitä tähän oli monta, mutta yhtään ei hänessä. Halua häneen tutustumiseen oli silloin ja kyllä se takaraivossa vieläkin maleksii. Ei ikinä kumpikaan sanottu suoraan, että se on tässä. Asiat vain loppuivat yhtenä päivänä viime vuonna, kun viimeksi kuulin hänen kyselevän. Kai se jokainen kyllästyy, jos saa vain kylmää olkaa. Mutta jos olisi sanottu, ettei tästä tule mitään, itsellä olisi helpompi luopua "toivosta". Mutta itsehän paskoin housuun. Toivon, että hän ei ole tässä samassa jamassa, kuin minä. Mahdoton kysyäkkään, koska ei mulla enään ole mitään oikeutta siihen ton törppöilyn jälkeen. Eli kirjoitin sulle nyt vähän toisesta näkökulmasta tätä juttua.
Edelleenkin olet itse itsesi herra ja saat tehdä juuri mitä haluat. Minä olen vain anonyymi internetissä. Mutta kuten sanoin, en voi mitenkään tietää sun tilannetta. Nämä on vain pohdintaa omasta näkökulmastani ja tilanteestani, joka on varmaan täysin vastakkainen sinulle. Teet just, niin kuin itse näet parhaaksesi.
Vaikutat fiksulta. En usko, että kannattaa soimata itseään loputtomasti. Ennemmin vaikka laitat ihmiselle viestin, jossa kerrot asian. Sellaisia ei yksi ihminen montaa elämänsä aikana saa, mutta vastaanottaminen on suuri ilo vielä aikojenkin jälkeen.
Yleensä ihminen, joka haluaisi toimia toisella tavalla tai ottaa yhteyttä, voi varmaan itse ottaa siihen toiseen yhteyttä. Tämä on aika surkuhupaisaa kun täällä viestittelette aivan tuntemattomille, luullen häntä omaksenne. Ja ennenkaikkea, jos tarkoitus katsella uusi ihastus ja suhde tilalle niin olisihan se aika reilua kertoa toiellekin.
Vaikka se on tällä forumilla yleistä, niin kertaakaan näissä teksteissä ei ole puhuttu, kuin oltaisiin puhuttu sille kaivatulle. Vaan kerrottu omia mielipiteitä ja kokemuksia aiheeseen jotenkin liittyvistä tapahtumista. AP:lla on oma mielipiteensä, jota me emme voi arvostella, koska emme tiedä asiasta kaikkea. Minulla on myös omani, joka perustuu omiin kokemuksiini. Ja jos sanon mielipiteeni hänen asiaansa omilla tiedoillani, hän on täysin oikeutettu sanomaan, mun olevan väärässä. Eli jos hän tuntee olevansa siinä pisteessä, että pitää jatkaa matkaa kertomatta siitä sille toiselle henkilölle. Kukaan täällä ei ole oikeutettu kieltämään häntä tai käskemään häntä kertomaan sen.
Tota asiaa olen ajatellut paljon ja hartaasti. Mutta jotenkin tulee syyllisempi olo, jos yrittää antaa itselleen anteeksi ja laittaa viestiä. Toinen asia mitä tietenkin käytän syynä on, että parempi hänen olla näin, ettei kuule musta enään mitään. Repii vain vanhoja haavoja auki. Voihan se olla, että hän on jo päässyt "yli musta" täysin. Eli silloin turhaan muistutan häntä menneestä. Toisaalta taas, jos hän on samassa jamassa kuin mä, niin silloin voisi tehdä molemmille ihan hyvää puhua asiat läpi. Vaikeaa miettiä edes näitä, saati sitten tehdä asialle jotain.
Ei sellaiselle ole velvollisuus kertoa yhtään mitään joka ei ole enää vuoteen kysellyt edes kuulumisia. Puhumattomuus ja välttely on merkkejä että kiinnostusta ei enää ole. Eteenpäin saa mennä kyselemättä ja ilmoittamatta se joka tuli jätetyksi vaikka sitä ei sille sanoin ilmaistukaan
Move on babe
Aloituksen tekstissä on selkeä ristiriita.