voi siskoni

Minulla myös sellainen sisko, jolla oli jo lapsena ja nuorena tietynlaisia piirteitä, esim. sukutapaamisissa pystyi jo nuorena kääntämään muita minua vastaan, mikä oli kauheaa. On hyvässä virassa, eikä työnantaja tiedä että on syyllistynyt elämässään laittomuuksiin toistuvasti. On viranomaisen palveluksessa ja pääsee urkkimaan minunkin tietojani. On sellaisessa tehtävässä, että kaikki urkinta mahdollista. Työpaikallaan on pikku tyranni, joka latelee suoria sanoja ilkeästi niille, jotka eivät ole hänen mieleensä. Suuttui vuosia sitten, katkaisi kokonaan välit. Raha merkitsee hänelle enemmän kuin keskivertoihmiselle, samoin valta. Hän osaa kyllä käyttäytyä mielin kielin niitä kohtaan, jotka eivät tiedä millainen hän on. Mutta hyvin "konemaisesti" olen huomannut hänen käyttäytyvän sukulaisten seurassa, ei mitään vilpitöntä eloisuutta ole hänen puhumistyylissään. Ei siedä mielipiteitä jotka eivät ole hänen mielensä mukaisia. On muuten hyvin aggressiivinen, ja valehtelee vailla omaatuntoa, varsinkin selän takana. Mekin olemme jo aikuisessa iässä. On syyttänyt minua itsekkyydestä, vaikka hän itse on hyvin itsekäs ja varsinainen opportunisti.

Onpas tosi ikävää, kun teidän välit ovat tuollaiset. Minä ja siskoni leikimme yhdessä koko lapsuuden. Siskollani oli vähättelevä ja mitätöivä asenne minuun. Kun kasvoimme, niin siskoni alkoi liikkua toisissa piireissä ja minä en enää kelvannut hänen seuraansa. Minä tunsin aina olevani huonompi kuin siskoni. Meidän välillä oli jatkuvaa vertailua, kateutta ja näyttämistä. Tämä tilanne jatkui pitkälle aikuisuuteen, mutta alkoi lieventyä kun lähestyimme kolmeakymmentä ikävuotta. Meillä kummallakin oli elämässämme erilaisia haasteita. Elämä kolhi ja kouli meitä. Yritimme pitkään pitää kulisseja pystyssä.

Me kumpikin kasvoimme ja muutuimme ihmisinä. Me aloimme jakaa asioita aidosti ja syvällisesti.. läheisyys kasvoi välillämme. Huomasimme kuinka tärkeitä olemme toisillemme. Lapsuuden haavat olivat kuitenkin taka-alalla. Sitten tuli erilaisia asioita ja tilanteita, jotka pakottivat meitä kohtaamaan myös toi menneisyys. Kirjoittelimme kirjeitä toisillemme lapsuudesta ja haavoittavista kokemuksistamme. Avauduin kertomaan kaiken miltä hänen käytös minusta oli tuntunut. Hän kertoi asioista oman versionsa. Kumpikin avautui toisen näkökulmalle ja niin saatoimme karistaa nämä kivet kengistä.

Olemme jatkaneet yhdessä henkistä kasvuamme. Meidän välissämme ei ole enää mitään kipeää, mutta lapsuudessamme on. Siskoni on minulle äärettömän rakas! Tekisin hänen eteensä melkein mitä tahansa. Millainen mieletön lahja on omistaa hänenlaisensa sisko. Me kumpikin olemme niin kiitollisia tästä meidän välisestä suhteestamme.

Oma sisko tai veli voi elämän suurin tuki. Sisaruksen kanssa on kasvattavaa jakaa lapsuuden kokemuksia ja elämän myötä asioita. Sisarus suhde on ihan ainutlaatuinen ihmissuhde, joka voi tuoda hyvin paljon iloa elämään. Toivoisin, että kaikilla olisi sellainen sisarus suhde kuin minulla on :)

Ikävien ja huonokäytöksisten sukulaisten kanssa ei tarvitse elää. Panin välit poikki veljeeni.
Jo nuorena hän seurasi, kiusasi, ahdisteli, ei kunnioittanut yksityisyyttäni, tirkisteli jne., ajoi kaverini pois. Hänelle ei edes maailma riitä.

Olen vetäytynyt lähes kaikista ihmissuhteistani vain päästäkseni kusipäisestä veljestä eroon; meillä oli hyvin paljon sama ystäväporukka ja tietenkin yhteinen suku. En minä kaipaa muita ihmisiä, mutta toki olen hänelle vihainen monestakin asiasta, mm. siitä, miten hän pani vanhemmat kärsimään välirikostamme.

Unohtaisin tämän kaiken, jos hän pyytäisi anteeksi. Siihen hän ei kuitenkaan koskaan tule kykenemään ja minä en puolestani voi antaa hänelle anteeksi sitä, että hän tuhosi terveyteni, parisuhteeni ja elämäni. Minulta romahti kaikki ja syy oli hän. Sairauteeni hän ei toki ole syyllinen, mutta siihen, että löi minut täysin lyttyyn kun paranemiseni oli päässyt alkuun. Romahdin totaalisesti enkä ole siitä enää noussut, vaikka aikaa on kulunut pian 8 vuotta. Sairauteni puolestaan on koetellut parisuhdetta niin, että siitä on enää rauniot jäljellä ja parisuhteen tuhoutuminen on vaikuttanut kahteen ihanaan ja lahjakkaaseen lapseeni.

Ihminen ei aina tajua, mitä saa aikaan kun tönäisee toisen rotkon reunalta alas. Ei, vaikka olisi psykiatrian erikoislääkäri. Ilmeisesti lähiomainen on sokeassa pisteessä fakki-idiootin silmässä.

Samanlaisia kokemuksia on täälläkin, luulin ensin että siskoni on oma itsensä avoin ja positiivinen. Kunnes vähitellen huomasin että hänestä tuli kylmä, etäinen, aggressiivinen ja vihamielinen ihminen. Jos kirjoitin hänelle, hän ei vastannut ja keksi tekosyitä vastaamattomuuteen. Jos lähetin kuvia, sisko ei vastannut ja poisti heti kuvat. Tätä käytöstä jatkui vuosia ja se hämmensi minua, lopulta ymmärsin katkaista välit kun aloin tuntea itseni sylkykupiksi jolle vastataan vain silloin kun sisko halusi purkaa kaiken vihansa aiheetta minuun. Sitten sisko alkoi kehumaan muiden lähettämiä kuvia upeiksi, tässä vaiheessa huomasin ettei hän arvostanut sitä että pidin häneen yhteyttä ja jaoin kuvia, jolloin lopetin kuvien jakamisen kun hän ei niistä pitänyt. Hän vastasi parilla sanalla ja kirjoitti yhden lauseen viestejä vuosia, yritti aluksi teeskennellä. Lopulta kehtasi aloittaa aiheettoman syyttelyn ja elämäni arvostelun, jolloin ymmärsin että välit on katkaistava lopullisesti tai saisin pian häneltä aiheettomia uhkauksia sun muuta

Minä olin sisarussarjassa nuorimmainen, lellivauva. Se olikin naamio kiusaamiselle joka jatkui ja jatkuu edelleen. Itse olen 62 v ja elävänä haudattu, sukunsa hylkäämä. Ja syy siihen on kova kolmikko, toiseksi vanhin sisareni laittoi oman narsistisen luonteensa minun kannettavaksi ja kaksi seuraavaa tukivat. Minut suljettiin ulkopuolelle ja nämä heittäytyvät marttyyreiksi. Siinä ei merkinnyt äitimme tunteet, oikeudet eivätkä minun oikeudet ja kaikkein surullisinta, minun ainoalle lapseni menetti yhteyden sukuunsa. Minut leimattiin hulluksi, itsekkääksi, kauppakoulun käyneesi käärmeiksi. Miksi? En voinut valita paikkaa mihin synnyin, en ole vastuussa kolmikon tekemisistä. Paljon pahaa ja surua he saivat aikaan, mutta meneppä sanomaan. Osaavat kyllä ottaa syyn, mutta vain näyttääkseen muka hyviltä siskoilta. Kaukana siitä.

Olen todennut että sisarussuhteet ovat kaiken hankalimpia suhteita elämässä. Jos lapsuudesta asti sisaruksia kohdellaan erilailla, se saa aikaan kateutta, joka ikävä kyllä usein kostetaan tavalla tai toisella.
Minä sain lapsena paljon kiittelyä kiltteydestäni ja siitä että tottelin. Jo tämä sai aikaan sen etteivät sisareni halunneet leikkiä kanssani, ja sain kuulla aina aikuisikään asti jos jonkinlaista arvostelua, kririsointia, kiusaamista, vähättelyä jne. Aikuisi-iällä sen vielä helpommin huomasi, esimerkiksi kun sisareni kertoi hyvin henkilökohtaisia asioitani eteenpäin sekä selän takana että päin naamaa muiden paikalla ollessa. Tai jos toinen sisareni arvostli/vitt*ili ja puolustuiduin niin kohta olivat molemmat kuorossa minua vastassa.

Kieltäisin jos sanoisin ettei tämä ole vaikuttanut persoonallisuuteeni. Olen ollut todella herkkä mutta on ollut pakko kovettaa nahkansa, välillä en ole ollut sisariini missään yhteydessä pitkiin aikoihin ja surukseni huomaan ettei minulla tule heitä edes pahemmin ikävä.

alkoholisoituneet sisarukset on kaikista kamalampia...

Minun siskoltani kuoli lapsi,ja sen jälkeen hän on alkanut omimaan meidä muiden lapsia,pitää heihin yhteyttä selkämme takana ,vaikka me sisarukset emme ole tekemisissä keskenämme.Aikuisen ihmisen ei tarvi sietää ihan millaista kohtelua tahansa minun mielestäni!

Eeeeeeeeeeei välttämättä...

Mikä on toinen puoli tarinasta?
Mitä sä itse teit/sanoit/jätit tekemättä tai sanomatta...

Tuntuis vähän siltä, että pata kattilaa...

Minusta hän kuulostaa herkälle ja tempperamenttiselle ihmiselle.

Meitä on 10 sisaruksen parvi, on kumpaakin sukupuolta, ikäeroa 20 vuotta vanhimman ja nuorimman välillä. Pari vanhinta oli jo muuttanut pois kotoa ennen nuorimman syntymää.
Vuosien saatossa on ollut kaikenlaista keskinäistä riitaa, toraa ja tappelua milloin kenenkin välillä, mutta mitä vanhemmiksi tulemme, sitä vähemmän riitelemme.

Nykyään surraan surut ja nauretaan ilot, ollaan ystäviä ja parhaita kavereita toisillemme ja toistemme puolisoille tasapuolisesti. Sen olemme kantapään kautta oppineet, että kännipäissään jos joku soittaa, niin silloin ei jutella. Sanotaan lyhyesti, että puhutaan sitten kun olet selvinpäin ja luuri kiinni. Näin on parempi.

Meillä jokaisella on iso liuta omia lapsia ja vanhemmilla sisaruksilla jo lastenlapsiakin. Olemme tätejä, setiä, enoja ja pidämme yhteyttä toistemme lapsiin suoraan, ovathan hekin jo aikuisia ihmisiä kaikki.

Itse olen oppinut elämässäni sen, että kannattaa jättää vanhat asiat taakse. Jos lapsena onkin ollut jotain skismaa jonkun kanssa, niin se oli silloin.
Jos tänä päivänä joku on huonolla tuulella, niin ok, antaa kiukutella, ei siitä sen enempää. Elän tässä hetkessä, olen hyvillä mielin, ei murjoteta eikä kaivella vanhoja. En kiukuttele muille, enkä muistele heidän kiukutteluitaan.
Tänään on uusi päivä ja uudet ilon aiheet. Elämä on liian lyhyt riidoissa olemiseen ja elämiseen.