Itse kärsin erittäin pahasta ahdituksesta. Onnekseni tämä ahditu ei vaivaa aina vaan tietyt tilanteet laukaisevat sen. Olen koko elämäni juossut karkuun näitä tilanteita, mutta joskus ne olisi pakko kohdata.
Oma ahdistukseni on mm. se etten nuku lähes lainkaan enkä pysty syömään koska koko ajan oksettaa ( joskus laihduin pelkän ahdistuksen takia 10 kiloa kuukaudessa vaikka ole normaali panoinen). Lisäks rinnassa on koko ajan puristava tunne, palelen ja tärisen, olen levoton enkä pysty suoriutumaan normaaleista askareista kuten siivouksesta tai pyykin pesuta. Haluan vain pysyä kotona enkä mennä mihinkään. Kun ahditun jostain tämä edellä kuvattu on jatkuvaa niin kauan että saan asian joka sen aiheuttaa pois päiväjärjestyksestä.
Haluaisin kuulla olenko ainoa joka ahdistuu näin pahoin ?? ainakin terapeuttini ei tunnu asiaa ymmärtävän vaikka kilojakin on tippunut. Onko tämä tosiaan ns. normaalia kaltaisteni ihmisten keskuudessa, ja tätä pitäisi vain pystyä sietämään tai ainakin oppia sietämään. On mulla lääkkeitä mutta välillä vain tuntuu ettei mun lääkitys ole ihan kohdillaan.... syön tällä hetkellä normi mase lääkeitä (ssri eli cibralex). Olenkin miettinyt että pitäiskö nämä vaihtaa johonkin muuhut esim xanor tai alprox? En ole niinkään masentunut vaan ahdistunut joka asiasta. Mun pitäisikin nyt ensiviikolla ottaa yhteyttä psykiatriin lääkkeiden uudimisesta ja tuo cibra tuntuu niiiin turhalta vaikka sitä on jo vuosia syötä. Tosin cibran lisäksi syön bentsoja sekä ketipinoria unilääkkeenä. Tosin jälkimmäisestä tuntuuu teho heikenneen.
Ja loppuun liikun säännöllisesti, syön terveellisesti, en juurikaan juo kahvia tai muutenkaan itse aiheuta näitä oireita itselleni. Olen tullut siihen loppu tulokseen että mulle on ihan sama mitä mömmöjä enää vedän, en vain kestä enää tätä olotilaa. Mulla ei ole lapsia yms. joten kukaan ei ole näkemässä tai myötäelämässtä mun juttuja, eli ihan sama.
Oma ahdistukseni on mm. se etten nuku lähes lainkaan enkä pysty syömään koska koko ajan oksettaa ( joskus laihduin pelkän ahdistuksen takia 10 kiloa kuukaudessa vaikka ole normaali panoinen). Lisäks rinnassa on koko ajan puristava tunne, palelen ja tärisen, olen levoton enkä pysty suoriutumaan normaaleista askareista kuten siivouksesta tai pyykin pesuta. Haluan vain pysyä kotona enkä mennä mihinkään. Kun ahditun jostain tämä edellä kuvattu on jatkuvaa niin kauan että saan asian joka sen aiheuttaa pois päiväjärjestyksestä.
Haluaisin kuulla olenko ainoa joka ahdistuu näin pahoin ?? ainakin terapeuttini ei tunnu asiaa ymmärtävän vaikka kilojakin on tippunut. Onko tämä tosiaan ns. normaalia kaltaisteni ihmisten keskuudessa, ja tätä pitäisi vain pystyä sietämään tai ainakin oppia sietämään. On mulla lääkkeitä mutta välillä vain tuntuu ettei mun lääkitys ole ihan kohdillaan.... syön tällä hetkellä normi mase lääkeitä (ssri eli cibralex). Olenkin miettinyt että pitäiskö nämä vaihtaa johonkin muuhut esim xanor tai alprox? En ole niinkään masentunut vaan ahdistunut joka asiasta. Mun pitäisikin nyt ensiviikolla ottaa yhteyttä psykiatriin lääkkeiden uudimisesta ja tuo cibra tuntuu niiiin turhalta vaikka sitä on jo vuosia syötä. Tosin cibran lisäksi syön bentsoja sekä ketipinoria unilääkkeenä. Tosin jälkimmäisestä tuntuuu teho heikenneen.
Ja loppuun liikun säännöllisesti, syön terveellisesti, en juurikaan juo kahvia tai muutenkaan itse aiheuta näitä oireita itselleni. Olen tullut siihen loppu tulokseen että mulle on ihan sama mitä mömmöjä enää vedän, en vain kestä enää tätä olotilaa. Mulla ei ole lapsia yms. joten kukaan ei ole näkemässä tai myötäelämässtä mun juttuja, eli ihan sama.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, ahdistukseni näkyy omien virheiden ja ikävien asioiden pakonomaisena miettimisensä ja se olotila ja ajatukset ovat jatkuvasti päällä. Valvominen, vatsaoireet, ärtyneisyys. Painon tunne rintakehässä. Tämä siis kotona. Töissä pahat vatsaoireet, ylivirittyneisyys, jatkuva jännitys, korkea pulssi, paniikin tunteet, ajatuksen jumiutuminen epäolennaisuuksiin, yleensä siihen ettei selviä, jotta työt etenisivät jouhevasti. Keskustellessa ihmisten kanssa aivot eivät toimi, sanat ei löydy, annan tyhmemmän vaikutelman mitä olen. Palavereissa, syödessä käsien tärinä, äänen tärinä, yhä pahenevat vatsaoireet, suun kuivuminen. Tämän jälkeen onkin hyvä miettiä sitten kotona jälleen omia epäonnistumisia... Lääkitys on, sertralin Orion 75mg/pvä, Oxamin 15mg tarv. 3 krt/ pvä. Mutta mitä jos se tarvittaessa on käytännössä jatkuva tarve? Oireet on kroonistuneet. Töissä jatkuva jännitys, kotona jatkuva ahdistus, ilman tarvittavaa lääkitystä. Haluaisin kuitenkin olla työelämässä. Terapiassa olen käynyt aikaisemmin vuosia, ei auta. oxaminilla selviän ja suoriudun kohtalaisesti, lääkkeen teho vain on lyhytkestoinen. Olen miettinyt lääkkeen vaihtoa pitkäkestoisempaan, mutta lääkäri voi olla eri mieltä. En vain tiedä mitä minun tulisi sitten tehdä. Jäädä sairauseläkkeelle?? Olen alkanut harrastamaan joogaa ja lisännyt liikuntaa, mutta se auttaa vain hieman. Ei se poista töissä koettuja oireita. Kuinka paljon itse tarvitset lääkitystä oireillesi tällä hetkellä? Tarkoitan mainitsemiasi bentsoja?
Mulla oli jossakin vaiheessa sellainen tilanne, että Opamoxeilla ei tuntunut olevan juurikaan vaikutusta. Lääkäri vaihtoi sen Temestaan (tämä se muistaakseni oli ?). Temesta on paljon tehokkaampi ja tosiaan pitkävaikutteisempi.
Päiväsi kuulostaa aikalailla samanlaiselta kuin omani kun olen ollut töissä ja juuri tuo työssä oleminen on itselleni ollut suuri ongelma. Töissä olessa minulla on aivan samoja oireita. Pää ei toimi ja olen paniikissa. Sitten kotona saa miettiä ja ahdistua siitä miten on päivästä suoriutunut. Kuinka paljon on mokaillut kun pää ei ole toiminut ja sitten kehittelen kaikennäköisiä kauhuskenaarioita mahdollisesti tapahtuneista mokista. Lisäksi mietin huomaako muu työporukka etten ole ihan normaali ja sitäkin saa sitten hävetä. Ajatuskierteet ovat tosi voimakkaita ja tekevät olon huonovointiseksi ja karkoittavat yöunet vaikka kroppa ja mieli ovat väsyneet kaikesta ahdistelusta.
Itselläni on työnhaku koko ajan käynnissä ja paikan löytyessä olisi sinne mentävä, mietin vaan mitä siitä mahtaa tulla.
Cibralexia olen syönyt nyt n.5 vuotta 15mg/pv. Opamoxia en tarvitse jos saan vain olla, mutta silloin kun olen töissä tai muu asia ahdistaa menee sitä 15-45 mg /pv. Tosin lääkäri määrännyt max. 30/pv. Ketipinoria menee 50-100mg/ ilta riippuen omasta olotilasta. Jos ahditaa otan suosiolla enemmän. Tähänkin lääkäri on määrännyt 25mg/ ilta.
Liikunta, ulkoilu ja jooga helpottaa varmasti oireita, se on varma asia. Yks asia kannattaa muistaa. Ihmiset tarkkailee itseään, ei ne teitä kerkiä tarkkaileen. Eli antaa mennä vain rennosti, ei tää haudanvakavaa ole.
Ahdistus iskee joskus ihan yllättäen, mutta onneksi se ei kestä kovinkaan kauaa. Minulla voi olla ehkä koko päivän kestävää lievää ahdistusta.
Yleisimmät ahdistuskohtaukset minulla menee vaikkapa näin:
Aamulla kun herään ja teen aamutoimet oloni on sekava ja tunnen lievää ahdistusta. Saan kuitenkin kiireen keskellä itseni kuntoon ja aamutoimet nopeasti tehtyä ja bussiin hypättyä. Mutta kun bussissa tulee sitten se aamun ensimmäinen "hiljainen hetki" niin saatan alkaa itkemään ja ahdistus lisääntyy huomattavasti, muutaman kerran olen ihan bussista kesken kaiken poistunut ja takaisin kotiin kävellyt ja pitänyt saikkua sen päivän.
Joskus olen taas töihin saakka selvinnyt ja siellä yksin omassa toimistossani on vasta ahdistus iskenyt päälle, mutta koska olen jo töihin saakka selvinnyt, niin useimmiten olen koko päivän siellä sitten saanut oltua, tosin itkua ja pahaa oloa on voinut olla tunnin tai parikin aamusta enkä ole mitään töitä saanut sen takia tehtyä. Töiden jälkeen olen kiirehtinyt kotiin jossa olen ollut sängyssä koko loppupäivän puhelin kiinni ja kaiken ulkopuolella, yksin tuskaani itkien.
Vaikka yleensä ahdistukseni liittyvät noihin aamuihin, niin on minulla myös joskus kun käytin vielä päihteitä viikonloppuisin ollut myös ilta- ja yöahdistustakin, mutta ne liittyvät siihen että päihteet tuovat ahdistuksen helpommin pintaan joten sen takia olen jo vuosia ollutkin täysin päihteetön.
Lamaannuttavaa toivottomuutta,pelkoja vakavista sairauksista,mielihyvän menettämistä,mikään ei tunnu miltään,menneiden märehtimistä,jatkuvaa huolta kaikesta,mahakipuja...pelkoa ettei olotila mene ohi koskaan:/
Pää tuntuu kuin olisi "puuroa". En enään ota niitä masennuslääkkeitä, koska en ole masentunut olen AHDISTUNUT! Pelottaa mennä sänkyyn nukkumaan, koska uni ei tule ja sitten joskus kun se tulee niin heräilen pitkin yötä johonkin kauhu-uniin. Syöminen vaikeaa. Kaikki normiasiat vaikeaa. Enään ei edes itku tule. Kuolis jo pois.
Oletko koskaan käyttänyt Cipralexia isommalla annoksella, sillä 15 mg on pieni annos noin kovaan ahdistukseen? Se on masennuslääke, mutta myös yleisesti käytetty ahdistukseen. Kun Cipralexia nostetaan, pärjäät vähemmällä rauhottavien määrällä. Olen itse juuri toipunut samanlaisesta taudista, että on pieni aavistus tuskastasi.