Ensi kohtaamisella. Pelkkien katseiden vaikutuksesta. Olen monesti miettinyt, että jos sinä päivänä, olisin kulkenut eri reittiä. Jos olisin ollut eri aikaan liikkeellä. Tai jos sinä et olisi pysähtynyt siihen. Niin emme olisi nähneet sinä päivänä. En olisi jäänyt silmiisi kiinni sillä tavalla.
Mietin, että jos sitä päivää ei olisi ollut, niin olisimmekohan ikinä törmänneet. Todennäköisesti kyllä. Mutta jos tilanne olisi ollut erilainen, niin olisiko näin vahvat tunteet syttyneet.
Välillä olen toivonut, että asiat olisivat menneet toisin. Että emme olisi olleet silloin siellä. Olisimme välttyneet niin monelta ikävältä teolta ja tunteelta, mitä tässä matkan aikana on ollut. Täytyy nyt vielä sanoa, että sinä et ole mitään pahaa/huonoa/ikävää tms. Tehnyt, vain minä. Jos hän tämän lukisi, niin tietäisi mitä tarkoitan.
Toisaalta taas olen onnellinen siitä, että törmättiin. Kaikki se hyvän olon tunne, mitä tulee pelkästä hänen näkemisestään. Ja häntä miettiessä. Aina, kun ovesta astuu ulos, niin toivoo, että hänet näkisi. Kun sitten näkee, niin ei tiedä mitenpäin olisi. Perhosia lentelee vatsassa ja pupuja on pöksyissä enemmän kuin sinne mahtuisi. Sitä on niin sekaisin, että en varmaan osaa edes hymyillä, se hymy tulee sitten jälkeenpäin, kun taas tajuaa missä olen ja mitä tekemässä. Miten voi joku mies saada tytön näin sekaisin.
Välillä yrittää miettiä ja oikein keksiä mitä huonoja puolia hänessä olisi, vain sen takia, että voisi hänet unohtaa. Mutta en keksi mitään. Enkä halua oikeasti halua unohtaa. Samalla miettii koko ajan niitä omia huonoja puolia ja pelkää niin paljon, että en kuitenkaan kelpaa hänelle.
Miksi minun pitää tehä elämästä niin vaikeaa...
Mietin, että jos sitä päivää ei olisi ollut, niin olisimmekohan ikinä törmänneet. Todennäköisesti kyllä. Mutta jos tilanne olisi ollut erilainen, niin olisiko näin vahvat tunteet syttyneet.
Välillä olen toivonut, että asiat olisivat menneet toisin. Että emme olisi olleet silloin siellä. Olisimme välttyneet niin monelta ikävältä teolta ja tunteelta, mitä tässä matkan aikana on ollut. Täytyy nyt vielä sanoa, että sinä et ole mitään pahaa/huonoa/ikävää tms. Tehnyt, vain minä. Jos hän tämän lukisi, niin tietäisi mitä tarkoitan.
Toisaalta taas olen onnellinen siitä, että törmättiin. Kaikki se hyvän olon tunne, mitä tulee pelkästä hänen näkemisestään. Ja häntä miettiessä. Aina, kun ovesta astuu ulos, niin toivoo, että hänet näkisi. Kun sitten näkee, niin ei tiedä mitenpäin olisi. Perhosia lentelee vatsassa ja pupuja on pöksyissä enemmän kuin sinne mahtuisi. Sitä on niin sekaisin, että en varmaan osaa edes hymyillä, se hymy tulee sitten jälkeenpäin, kun taas tajuaa missä olen ja mitä tekemässä. Miten voi joku mies saada tytön näin sekaisin.
Välillä yrittää miettiä ja oikein keksiä mitä huonoja puolia hänessä olisi, vain sen takia, että voisi hänet unohtaa. Mutta en keksi mitään. Enkä halua oikeasti halua unohtaa. Samalla miettii koko ajan niitä omia huonoja puolia ja pelkää niin paljon, että en kuitenkaan kelpaa hänelle.
Miksi minun pitää tehä elämästä niin vaikeaa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaikka en varsinaisesti sielunkumppaneihin usko niin sitä puolikasta, suurempaa rakkautta kohtaa harvoin. Jotkut eivät tätä puolikastaan kohtaa edes elämänsä aikana. Suurelle rakkaudelle pitäisi antaa mahdollisuus.
Kirjoitatko naiselle vai..?
Miehelle.
Ihastuminen/whatever ensisilmäyksellä on kai sitä, että joku tuntuu täyttävän suurimman osan tiedostamattomistammekin 'kriteereistämme' ja suhtautuu meihin myönteisesti ensitapaamisella.
Se ei aina tarkoita, että he kokevat teidät samoin ja näkevät teissä "puolikkaansa".
Se on harvinaista mutta mahdollista, syvempi tuntemus pienestä hetkestä.
Vaikka on toki totta, tai ainakin järkeenkäypää, että vasta paremmalla tuntemuksella ja ja mm. kosketuksen voimasta voi siirtyä kunnolla seuraavaan rakkauden vaiheeseen. Vähän kuin fotoni vieittää valenssi elektronin uloimmalle kuorelle, joka sitten säteilee tai muuttuu lämmöksi. On kait olemassa joku tietty raja mitä ei voi pelkällä katseen voimalla ylittää, se oli sitten juurikin siinä rajalla mikä halusi entistä kovemmin virittäytyä emitoida tai sitten hehkui sisäistä lämpöä, mikä ei välttämättä kuoren ulkopuolelle näkynyt.
Joskus se vaikuttaisi ulkopuolisen silmään vain himolta, missä "syvempi tuntemus" varsin lapsellisesti haluaa nähdä omat tarpeensa ja luonteenpiirteensä, ideaalinsa vieraassa ihmisessä.
me vaellamme auringossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys Niin kuin minä olen sinua, rakastakaa tekin toinen toistanne Kaikki te jotka uskallatte.
Mitään en olisi osannut tehdä toisin, sattumaa tai kohtaloa.
Tuskin mitään olisi pitänyt tehdä toisin.