Mitä mieltä olette autopilotin tarpeellisuudesta? Onko sillä todellista käyttöä vai ei? Kaikki on vielä täysin uutta minulle (vielä hetken.. Veneen laskua odotellessa), joten olisiko tarpeen hankintalistalle?
Pääsääntöisesti tulevat reissut tulemme tekemään suojaisasti rannikolla ja pieniä etappeja tehden.
Pääsääntöisesti tulevat reissut tulemme tekemään suojaisasti rannikolla ja pieniä etappeja tehden.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se kuuluu hankintalistan kärkeen
Olisi kannattanut kertoa ensin, millainen vene on kyseessä.
Autopilotti on enemmän mukavuus- kuin turvallisuusvaruste. Se helpottaa etenkin isommassa veneessä purjeen nosto- ja laskuoperaatioita, jos pitää yksin hoidella homma. Samoin se mahdollistaa nopeat pistäytymiset vaikkapa pissalla.
Toisaalta, jos et suunnittele seilaavasi yksin, ei autopilottia tarvita oikeastaan lainkaan.
Jos purjehtii vaikkapa vmon ja pikkulasten kanssa, toiminnat kannella vastaavat aika paljon ylksinpurjehdusta. Toinen huolehtii pienokaisesta/-sista ja toinen veneestä.
Vaikka purjehtisi kaksistaan, autopilotti ei ole pelkkä mukavuusväline. Joskus tulee tarve siihen, että kaksi tarvitaan kannella veneen ollessa kulussa (esim. erilaiset spinnumanööverit).
Jos vene on kysyjälle uusi ja purjehduskin vielä uutta, autopilotin hankkiminen ei ole ensimmäinen asia. Sen voi hankkia joskus myöhemmin, kunhan ensin itse hahmottaa tarvitseeko sellaisen vai ei. Itsekin purjehdin aluksi 5-10 vuotta ilman autopilottia (ja myös ilman apumoottoria) kunnes hankin Autohelm 1000 -pinnapilotin. Nyt viime vuosikymmenien ajan veneessäni on ollut sekä autopilotti että tuuliperäsin.
Tässä taitaa olla esimerkki siitä, miten samanlaisillakin veneillä ja miehistöillä voi seilata niin eri tavalla. Esimerkiksi meillä on ihan aina, lasten iästä riippumatta, ollut linjana se, että molemmat aikuiset osallistuvat veneen käsittelyyn. Niissä kohdissa, missä tarvitaan kahta käsiparia, lapset yksinkertaisesti ovat sisällä ilman erillistä huolehtimista.
Eivätkä läheskään kaikki käytä spinnua.
Niinpä. Jos keli ja meri on sellainen, että pienokaisen voi turvallisesti jättää yksikseen , silloin myös kannella pärjää yhdellä käsiparilla.
Hankalin vaihe lasten kanssa purjehtiessa ei ollut lasten vauvaikä. Vauva pysyi kehdossaan mainiosti, kun kehto oli kiinnitetty roikkumaan ruffin kattoon. Tilanne muuttui oleellisesti, kun lapsukainen oppi kiipeilemää. Minusta olisi riskinottoa jättää kiipeilemään pystyvä pienokainen yksikseen ruffiin sillä aikaa, kun molemmat vanhemmat ryhtyvät kannella esim. reivaamiseen (se sentään tulee useimmille tarpeelliseksi, vaikka huomautit spinnun harvinaisuudesta).
Kaikki eivät tietenkään purjehdi avomerellä eikä yöllä jne. Kaikki eivät edes aja koneella pitkiä matkoja. Kaikki eivät todellakaan tarvitse autopilottia kuten kerroit. Veneetkin ovat kovin erilaisia aivan kuten veneen omistajatkin.
Lapset pitää kasvattaa niin, että he pysyvät vaikkapa siellä pistopunkassa vartin tai puoli tuntia, kun on käsketty pysymään siellä. Jos eivät tottele, eivät sovi veneeseen. Meillä ei ainakaan ollut mitään ongelmaa. Jossain kohdassa kehtoiän jälkeen käytettiin apuna kyllä valjaita, jotka pakottivat tenavan pysymään meripunkassa sen aikaa.
Sellainen huomautus tuosta "kannesta", että ainakin minä ymmärrän sillä istumalaatikon ulkopuolista osaa veneen ulkotiloista. Omasta mielestäni veneen köysijärjestelyjen tulee olla sellaiset, että kaikki muut purjeoperaatiot paitsi spinnuilu sujuvat istumalaatikosta käsin. Sekä mukavuus- että turvallisuussyistä.
Joo, tuosta asenteesta ja periaatteesta ei kannata lipsua piiruakaan, vaikkei lapset keskenään pärjäisikään!!
Pinnapilotti on yksinpurjehtijan paras kaveri, tai jopa enemmän!!
Sanotaan näin että ilmankin pärjää ihan hyvin, mutta kun kerran hankkii (hyvin toimivan) pilotin niin ei siitä halua luopua. Itselläni kävi näin ja nykyään ajan lähes aina pilotilla kun se on mahdollista. reiska ohjaa lähes aina konella ajaen ja kun on pitempi legi tasaisella tuulella niin ohjaan pilotin kaukosäätimestä.
On Arska, kun arnold on vahva jätkä. Ennen vanhaan ei olisi osannut edes unta nähdä automaattiohjauksesta, mutta kyllä nyt. Tietysti vanha venonen kryssii purjesäädöllä, mutta vielä helpommin automaatilla. Arska osaa piinatakin ja himmata (tietysti purjetrimmikin) mutta kaikenlaisissa askareissa yksinpurjehtijalle mainio apu ja porukallekin, ei heti tarvitse huudella ketään puikkoihin.
Tietysti tuuliperäsin pitkälle legille, mutta hätäp kapees paikas:-)
Arska on Simrad, puskee 70 kiloo...
"Pääsääntöisesti tulevat reissut tulemme tekemään suojaisasti rannikolla ja pieniä etappeja tehden."
Reissussa on siis enemmän kuin kapu yksin ja ne tehdään suojaisilla vesillä lyhyitä matkoja kerrallaan. Tällaisessa purjehduksessa ei autopilotille ole erityistä tarvetta. Sen hankinnan voi jättää odottamaan pidempiä reissuja ja kokemuksen myötä tulevan oman näkemyksen kehittymistä.
Kysymys on mukavuudesta. Haluatko koko ajan murehtia ohjauksesta, vai haluatko ihailla maisemia, keskittyä navigointiin, juoda pullakahvia rauhassa ja olla muutenkin vähemmän pingoittunut, eli ottaa lyhyetkin matkat rennosti. Minulla on ollut automaattiohjaus vuodesta 1988, eikä tulisi mielenkään lomapurjehtia ilman automaattia. Se on siis hankinta numero 1.
Kerran mullakin oli apple watch ranteessa. Nyt en voisi kuvitellakaan voivani purjehtia ilman sitä.
Ilman muuta kannattaa hommata, helpottaa purjehtimista ja voit vaikka trimmailla tai tutkia purjeiden muotoa sillä aikaa kun autopilotti hoitaa ohjauksen. Ja jo mainittu purjeiden nosto tai lasku helpottuu yksin purjehtiessa huomattavasti