Tuskainen yksinäisyys

YksinköAina kirjoitti:

Valtaosan ajasta olen pärjännyt ihan ookoosti yksinäni, kun siihen olen tottunut. Joskus kuitenkin kun ihastun johonkuhun, tää yksinäisyys alkaa tosissaan rassaamaan ja tulee ihan totaalisen masentunut fiilis. Kuten nyt, alkava viikonloppu poikkeuksellisesti ahdisti kun ei mulla ole siellä mitään muuta kuin tyhjää ja se mun ihastus on töissä. Olispa tää turha viikonloppu äkkiä ohi että pääsen taas töihin katsomaan ja puhumaan ihastukselleni. Mulla ei ole edes pokkaa tehdä koskaan mitään noiden ihastuksien eteen ja monet ns. tilanteet ehkä siihen parisuhteen muodostumiseenkin on menneet ohi omasta ahdistuksestani ja aikaansaamattomuudestani johtuen. Toisaalta nyt olen onnistunut sivuttamaan pelkojani ja estojani edes sen verran että päässyt tutustumaan ihastukseeni melko hyvin, kun aikaisemmin jo ne on olleet esteenä näissä jutuissa. Oon kyllä miettinyt että kehtaisiko laittaa viestiä Facen kautta (ei olla kavereita), mutta hitto vie en tajua mikä siinä on niin ylipääsemätöntä. Ehkä se on vaan se torjumiseksi tulemisen pelko ja kun on sitä ennenkin koettu että toinen haluaakin olla vaan kaveri, eikä sekään ole mukavaa, entistä pahempaa vain. Joten kaipa haluan vaan pitää tällasen sitten sillä tasolla jolla voi edes itse kuvitella että on jotain mahiksia. Alan myös aina kelailemaan, ettei tuokaan musta voi oikeesti tykätä kun selviäisi miten yksinäistä ja tylsää elämää elän. Olen vakoillut netistä ihastukseni instagram-kuvia ja niistä tulee vähän sellainen tunne, että aika yksinäistä elämää hänkin elää, kun kaikki kuvat on kotona yksin otettuina. Vaikka on hänellä siellä niitä perjantain bilekuvia kun on lähdössä viihteelle, eli kaipa jonkinlaista elämää kuitenkin löytyy. En kertakaikkiaan tiedä mitä tekisi tämän tilanteen kanssa, ottaako riski itsensä nolaamisen uhalla, vai ottaako varman päälle ja odotella seuraavia työpaikan juhlia missä olisi edes se alkoholi "turvana". Kunpa sitä vaan olisi rohkeampi. Niin tai näin niin musta jotenkin tuntuu että tääkin homma menee puihin ja yksinäinen elämä jatkuu. Olisihan se nyt aivan älytöntä jos kerrankin joku musta tykkäisi oikeasti sellaisena kuin olen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä