En ole tapaillut muita hiljaisia/ujoja, vaan silloin harvemmin kun tapaan, niin tavallisia, sosiaalisia, puheliaita ihmisiä. Olen kyllästynyt kuulemaan: "Miksi olet noin hiljainen"?, "Puhu jotain" tms. Olen ehkä mielummin yksin, kuin sellaisen kanssa, jota häiritsee jatkuvasti hiljaisuuteni.
Hiljaisuuteni syy on pitkäaikaisessa yksinäisyydessä. Olen ollut yksinäinen koko elämäni ja koko peruskouluajan syrjitty. Olisin todennäköisesti samanlainen, normaalisti sosiaalinen ja puhelias tapaus, ellen olisi kärsinyt pitkäaikaisesta yksinolemisesta ja kommunikaatiomahdollisuuksien puutteesta. Lapsena olin vielä sellainen.
En tiedä voiko minusta tulla enää koskaan puheliasta, vaikka hakisin apua asiassa.
Varsinkin mitä vieraampi ihminen, sitä vaikeampi keksiä juttua, tai jos on kovin erilaiset arvot ja mielenkiinnon kohteet monissa asioissa.
Parhaiten löytyisi varmaan juttua puhuttaessa yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista, sairauksista ja muista, joiden keskellä on joutunut elämään ja haluaisinkin mieluiten ystävän toisesta syrjäytyneestä, jolla vaikea elämä, mutta vaikea löytää ja netin kautta kun on yrittänyt tutustua, toinen on antanut periksi ennen kuin on päästy näkemään kasvokkain.
Vaikka elämänhistoria ja hiljaisuus ei olisi este ystävyydelle, muun persoonallisuuteni suhteen on myös odotuksia ja harvoin vastaan niihin odotuksiin. Itse hyväksyn helpommin toisen erilaisuuden, eikä minulla ole samanlaisia kriteerejä ystävän suhteen, joita muilla syrjäytyneillä/yksinäisillä usein on. Odotan vaan, että minua kunnioitetaan ihmisenä ja hyväksytään sellaisena kuin olen.
Hiljaisuuteni syy on pitkäaikaisessa yksinäisyydessä. Olen ollut yksinäinen koko elämäni ja koko peruskouluajan syrjitty. Olisin todennäköisesti samanlainen, normaalisti sosiaalinen ja puhelias tapaus, ellen olisi kärsinyt pitkäaikaisesta yksinolemisesta ja kommunikaatiomahdollisuuksien puutteesta. Lapsena olin vielä sellainen.
En tiedä voiko minusta tulla enää koskaan puheliasta, vaikka hakisin apua asiassa.
Varsinkin mitä vieraampi ihminen, sitä vaikeampi keksiä juttua, tai jos on kovin erilaiset arvot ja mielenkiinnon kohteet monissa asioissa.
Parhaiten löytyisi varmaan juttua puhuttaessa yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista, sairauksista ja muista, joiden keskellä on joutunut elämään ja haluaisinkin mieluiten ystävän toisesta syrjäytyneestä, jolla vaikea elämä, mutta vaikea löytää ja netin kautta kun on yrittänyt tutustua, toinen on antanut periksi ennen kuin on päästy näkemään kasvokkain.
Vaikka elämänhistoria ja hiljaisuus ei olisi este ystävyydelle, muun persoonallisuuteni suhteen on myös odotuksia ja harvoin vastaan niihin odotuksiin. Itse hyväksyn helpommin toisen erilaisuuden, eikä minulla ole samanlaisia kriteerejä ystävän suhteen, joita muilla syrjäytyneillä/yksinäisillä usein on. Odotan vaan, että minua kunnioitetaan ihmisenä ja hyväksytään sellaisena kuin olen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
feel you
tutustutaanko?
joo
mua kanssa ärsyttää niin hirveesti noi kommentit "Puhu jotan, oot aina niin hiljainen".
Mun mielestä hiljaiset ihmiset on mielenkiintoisia. Viihdyn paremmin hiljaisten seurassa, koska sellainen olen itsekin. Eikä se tarkota sitä, että sitten istutaan ihan tuppisuina, vaan sitten kun on jotain sanottavaa, tietää ainakin että toinen kuuntelee ja kuulee sen..
"Parhaiten löytyisi varmaan juttua puhuttaessa yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista, sairauksista ja muista, joiden keskellä on joutunut elämään ja haluaisinkin mieluiten ystävän toisesta syrjäytyneestä, jolla vaikea elämä, mutta vaikea löytää ja netin kautta kun on yrittänyt tutustua, toinen on antanut periksi ennen kuin on päästy näkemään kasvokkain."
Tässä olisi sinulle "Yksinäisten ihmisten vertaistuki" Facebookissa:
https://www.facebook.com/groups/186681064751892/
Ja tässä "Etsin ystäviä ! Ei tiukkapipoisia sääntöjä ! Ryhmä kaikille kansalaisille !":
https://www.facebook.com/groups/471685049616642/
"Let´s Meet Together Helsinki":
https://www.facebook.com/groups/236015793225259/
( Nimestään huolimatta suomenkielinen ryhmä ! )
"Kiertävä piknikryhmä Helsinki":
https://www.facebook.com/groups/1544126802543381/
"Turun seudun kaveriryhmä":
https://www.facebook.com/groups/500222513445274/
Hienoa että et anna periksi ! Ehkä voisit suunnitella jonkin pienimuotoisen tapaamisen johonkin kotikaupunkisi kahvilaan ja kutsua kaikkia kiinnostuneita mukaan. Siis vähän samaan tyyliin kuin Likemind Helsinki järjestää näitä aamiaistapaamisia:
https://www.facebook.com/events/1413471045623033/
Voisit profiloida sen tapaamisen oman makusi mukaan. Aamiaistapaaminen ei ole minun mielestäni mikään hyvä idea koska vain hyvin harvoilla on mahdollisuus tulla mukaan tuohon aikaan päivästä.
Tunsin kerran IHANAN naisen joka oli aina hiljaa.
Hän oli elämäni suuri rakkaus sanomatta juuri mitään.
Jos kemiat kohtaavat ei tarvita sanoja.
Jo pelkkä näkeminen voi pelastaa päivän.
Minuakin ärsyttää se että multa aina ekaks kysytään että 'miks sä oot aina hiljaa' ja 'Puhu jotaki' yms.
Itelläki löytyis paljonkin juttua puhuttaessa niistä aiheista mitä mainitsit.
Mä olen aluksi aina tosi hiljanen, mutta kun muhun tutustuu paremmin, niin olen kyllä niin puhelias että jutun aiheet ei lopu juuri lainkaan.
Aikasemmin olin ala-asteella koulukuisattu ja minulla oli vain yksi ystävä. Sain 6-luokalla kuisaamisen vihdoin loppumaan ja sain enemmän kavereita. Yläasteella muutamat kaverit vaihtui, mutta kaikki muuttui jostain syystä 9-luokalla. En tiedä että jättikö mun ainoat kaverit mut yksin sitten sen liian puhumisen takia vai siksi että olin 'tylsä ja outo' niinkuin yksi "kaveri" sanoi. Ehkä sen takia olen nykyään täysin päinvastaisesti ollut hiljaa.. kohta 4 vuotta.