Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa

Ensin Oulussa veisataan Siionin laulu 30 "Katselen Golgatalle päin".

Sen jälkeen veisaamme virren 169.

Virren jälkeen meitä palvelee veljemme Eero Pellikka.

1.
Muista, Herra Kristus pyhä,
ostolaumaa Siionin.
Se on hajotettu yhä
vuorille ja laaksoihin.
Hoida, Paimen, lampaitasi,
kanna heikot helmassasi.

2.
Monen raskaan ristin alla
täällä usein uuvumme.
Nosta tiellä vaikealla,
kun me maahan vaivumme.
Ostit meidät verelläsi
omiksesi ristilläsi.

3.
Jeesus, armon aurinkomme,
valaise myös paimenet,
jotta alla ahdinkomme
saamme sanan antimet.
Hengen tulta heille anna,
lohdun sekä neuvon manna.

Eero Pellikan teksti on 2. Moos. 16:1-31:

Manna ja viiriäiset

1 Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle Elimistä ja tulivat Sinin autiomaahan, joka on Elimin ja Siinain välillä. He tulivat sinne toisen kuun viidentenätoista päivänä Egyptistä lähtönsä jälkeen. [4. Moos. 33:10,11]
2 Autiomaassa israelilaiset alkoivat nurista Moosesta ja Aaronia vastaan
3 ja sanoivat heille: "Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne nälkään kaikki nämä ihmiset!" [2. Moos. 14:11]
4 Herra sanoi Moosekselle: "Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeiksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin, noudattavatko he minun lakejani vai eivät.
5 Kuitenkin kun he sapatin aattona valmistavat ruoaksi sen, mitä ovat tuoneet mukanaan, sitä tulee kaksi kertaa niin paljon kuin heillä on muina päivinä."
6 Mooses ja Aaron sanoivat israelilaisille: "Tänä iltana te ymmärrätte, että juuri Herra toi teidät pois Egyptistä,
7 ja huomisaamuna saatte nähdä Herran kirkkauden voiman, sillä hän on kuullut, kun olette nurisseet häntä vastaan. Häntä vastaan te olette nurisseet, ette meitä. Mitä me muka olemme?"
8 Mooses sanoi vielä: "Saattepa nähdä, että Herra antaa teille tänä iltana lihaa ruoaksi ja aamulla leipää niin paljon kuin jaksatte syödä. Herra on kuullut teidän nurinanne, häntä te olette valituksellanne vaivanneet, ette meitä. Mitä me muka olemme?"
9 Mooses sanoi Aaronille: "Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksensa."
10 Aaronin puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. [2. Moos. 19:9; 4. Moos. 9:15; 5. Moos. 4:11; 1. Kun. 8:10,11]
11 Herra sanoi Moosekselle:
12 "Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: 'Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'"
13 Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, [4. Moos. 11:31; Ps. 105:40]
14 ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. [4. Moos. 11:7]
15 Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on?" He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. [5. Moos. 8:3; Ps. 78:24,25; Viis. 16:20; Joh. 6:31]
16 Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä."
17 Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän.
18 Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. [2. Kor. 8:15]
19 Mooses sanoi heille: "Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi."
20 Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin.
21 Näin he keräsivät sitä joka aamu sen verran kuin kukin tarvitsi. Päivällä, kun aurinko alkoi paistaa kuumasti, se suli.
22 Viikon kuudentena päivänä he kuitenkin poimivat kaksinkertaisen määrän, kaksi omer- mitallista kutakin varten, ja israelilaisten päämiehet menivät kertomaan siitä Moosekselle.
23 Silloin hän sanoi heille: "Näin on Herra sanonut: Huomenna on lepopäivä, Herran pyhä sapatti. Leipokaa tänään, mitä haluatte leipoa, ja keittäkää, mitä haluatte keittää, mutta ottakaa talteen kaikki, mikä jää yli, ja säilyttäkää se huomisaamuun."
24 Ja he säilyttivät sen seuraavaan aamuun saakka, niin kuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan eikä siihen tullut toukkia.
25 Mooses sanoi: "Syökää se tänään, sillä tänään on Herran sapatti. Tänään sitä ei löydy maasta.
26 Kuutena päivänä viikossa voitte sitä kerätä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole."
27 Vielä seitsemäntenäkin päivänä jotkut kansasta lähtivät sitä keräämään, mutta he eivät löytäneet mitään.
28 Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan te kieltäydytte noudattamasta minun käskyjäni ja lakiani?
29 Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin, ja siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruoan. Pysykää siellä missä olettekin; kenenkään ei pidä seitsemäntenä päivänä lähteä asuinpaikastaan." [Neh. 10:32, Neh. 13:15; Aam. 8:5]
30 Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää.
31 Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna*. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. [Nimi manna johtuu kysymyksestä 'mitä (tämä on)?', hepreaksi man , ks. jae 15.]

Eero Pellikan puheen jälkeen laulamme virren 307:

1.
Kiitos olkoon Jumalalle,
Karitsalle,
olen armoliitossa!
Minut kalliisti hän osti,
minut nosti
kadotuksen kuopasta.

2.
Armon Henki johdattakoon,
kiiruhtakoon
matkamiestä lähtemään
maailmasta turmeluksen,
ahdistuksen,
kotihinsa pyrkimään.

3.
Purjeisiini tuulta anna,
mua kanna
meren yli mailleni.
Pidä, Jeesus, itse perää,
Herra, herää!
Muuten hukkuu haahteni.

4.
Auta, pakohon kun kerran
yli virran
Baabelista riennämme,
että kotimantereilla
kanteleilla
soivat kiitosvirtemme.

Veisaisimmeko nyt virren 417:


1.
Jeesus, askeleesi
painoit pintaan maan.
Työn ja uupumuksen
tulit tuntemaan.
Iloitsit ja itkit,
ystäviä hait.
Viinin, ohraleivän
syötäväksi sait.
Nälän, puutteen mailla
murruit leivän lailla
meille elämäksi.

2.
Kuljit keskellämme,
suostuit ihmisiin.
Silloin meidät kaikki
toivoon kutsuttiin.
Kaikki luomakunta,
ilma, meri, maa,
läsnäolostasi
uuden toivon saa.
Maksoit toivon hinnan:
kärsit vastarinnan,
elämäsi murtui.

3.
Jeesus, askeliisi
meidät kastetaan,
sinun maailmaasi
aina suostumaan.
Ihmiskunnan tähden,
niin myös luonnon muun,
kutsut kärsimykseen,
liität taisteluun.
Niin me ylistämme,
niin voi elämämme
tarkoitustaan täyttää.