SM-liigan ongelmat

SM-liiga on Suomen parhaiten hoidettu sarja. Kuitenkin eräiltä osin liigan toiminnassa on kehitys pysähtynyt, kenties jopa taantunutkin. Minusta seuraavta ovat niitä.

Suljettu sarja. Sarja suljettiin, jotta seurat saisivat rauhassa rakentaa ja nuorentaa joukkueensa, jotka muutamissa tapauksissa olivat pelaajabudjetin osalta päässeet kasvamaan niin suuriksi, että seurat tekivät tappiota.

Lopputulos: Joukkueet ovat osin uusiutuneet ja nuorentuneet, mutta seurat tekevät edelleenkin tappiota. Suljettua sarjaa ovat ehkä selvimmin hyödyntäneet JYP ja Lukko, joilla oli selkeät projektit joukkueen rungon nuorentamisesta ja liigaan sisäänajamisesta. Lukko tuntuu osin luopuneen "omista pojistaan", sillä Rautakorven tultua valmentajaksi vahvistuksia on haettu selvästi suuremmalla profiililla. Urheilullinen menestys on toistaiseksi ollut vaisua. JYP on uskollisesti pysynyt linjallaan, mutta urheilullinen menestys on ollut korkeintaan kohtalaista.

Näiden lisäksi taloudellisesta pakosta on joukkue mennyt aika lailla uusiksi SaiPan, Ilveksen, Ässien ja Pelicansien osalta. Kaikki nämä joukkueet ovat olleet pakotettuja nuorentamaan (halventamaan) joukkuettaan. Ässät on kontannut liigassa pitkään, mutta tällä kaudella valoa tuntuu näkyvän tunnelin päästä. Samoin Ilves on noussut kahden vuoden takaisesta mahalaskustaan. SaiPa möi viime tammikuussa lähes kaikki pelaajat, jotka muille kelpasi, samoin teki Pelicans, jonka ryhmä on kyllä niin puhdas left-overs kuin olla voi.

Sarjan sulkemisella ei olla saavutettu yhtään mitään. Sarjan sulkeminen ei valitettavasti muuta huonoa seuranjohtamista hyväksi. Siihen pitäisi keksiä aivan muut lääkkeet. Muutaman viime kauden aikana on sarjassa kontannut Pelicans, Ässät, Ilves ja SaiPa. Jokaiselle näistä karsintapelit olisivat tehneet oikeastaan hyvää, kenties tippuminen sarjastakin. Minusta SM-liigassa olisi ollut hyvä nähdä piristyksenä Jukureiden ja KalPan tapaiset seurat, etenkin kun niissä tehdään hyvää työtä. Ei sillä ole merkitystä onko Jukureilla resursseja pelata liigaa vakituisesti. Pointti on se, että jos seura Mestiksessä toimii pitkäjänteisesti ja menestyy, se on liigapaikkansa ansainnut, vaikka vain vuodeksi.

Joukkuemäärä. 13 on huono luku. Joukkueita tulisi olla parillinen lukumäärä, että saataisiin täysiä ottelukierroksia, jolloin kaikki joukkueet pelaa samana päivänä. Itse kannatan 16 joukkueen liigaa, tosin siihen pitäisi edetä rauhallista tahtia. Joukkuemäärä on kaksipiippuinen juttu, jossa jonkinlainen kompromissi on haettava ottelujen tason ja joukkueiden maantieteellisen peiton välillä.

Mitä vähemmän joukkueita, sitä korkeampitasoisia pelejä. Tämä pitää kutinsa, mutta ei esimerkiksi 10 joukkueen liiga pitkään olisi huipputasokas. Joku joukkue olisi siinäkin sarjassa viimeinen, menettäisi sitä kautta katsojia, kohtaisi taloudellisia vaikeuksia, velkaantuisi ja olisi lopulta ongelmajoukkue koko sarjalle. Samoin jääkiekon kiinnostavuus laskisi niiltä paikkakunnilta, joissa ei näkyisi liigapelejä, juniorityö vaikeutuisi ja sitä kautta kansallisen tason huippu kapenisi ajan myötä. Etuna olisi tosin Mestiksen kiinnostavuuden kasvu.

16 joukkueen sarjan etuna olisi, että liigaa pelattaisiin useammalla paikkakunnalla. Näin jääkiekon kiinnostavuus kasvaisi eri maakunnissa. Kalpa on tärkeä tekijä Savossa ja kyllä sieltäkin olisi hyvä liigassa joukkue olla. Saman tekisi Sport Pohjanmaan suhteen. Lahjakkuuksia on pienessä maassa rajallinen määrä. Siksi olisi tärkeää saada näistä mahdollisimman moni jääkiekon pariin, jääkiekon kannalta siis. Nyt monilla paikkakunnilla jokin muu urheilulaji on paikkakunnan ykköslaji ja siten jääkiekkoa houkuttelevampi vaihtoehto lajia valitseville nuorille.

Itse en joukkueiden tasoeroa pitäisi niin tärkeänä. Toki satunnaisia rökälevoittoja tulisi huippujoukkueille, mutta maalejahan me haluamme nähdä. Niiden määrä lisääntyisi luonnollisesti. Kun sarjassa olisi luonnollinen vaihtuvuus, niin yksikään joukkue ei taapertaisi kaudesta toiseen, vaan tippuisi Mestikseen, jolloin tilalle tulisi uusi innokas seura sen tilalle.

Täydet ottelukierrokset. Minusta olisi hyvä jos jääkiekkoa pelattaisiin tiettyinä päivinä täydet ottelukierrokset. Nyt sarjaa pelataan miten sattuu ja pelejä on melkein joka päivä. Yksittäiset ottelut tahtovat olla merkitykseltään mielenkiinnottomia. Minusta olisi hyvä totuttaa myös yleisö siihen, että tietyt viikonpäivät ovat jääkiekkopäiviä, jolloin liigaa pelataan. Täysi ottelukierros tarjoaa myös kaikkien otteluiden osalta oman mielenkiintonsa sarjataulukon seuraamisen muodossa. On hyvä jos voi samalla jännittää pahimpien kilpakumppaneiden otteita.

Pelipaidat. Mainokset pois pelipaidoista. Jos kaupallisuuden kehdossa USA:ssa NHL-joukkueet pelaavat ilman mainoksia, niin pitäisi sen onnistua täälläkin. Sponsorointi voi toimia jossain muussa muodossa kuin paidasta mainostilaa myymällä. Seurat voisivat vaikkapa myydä sponsoreilleen oikeutta käyttää seuran logoa omissa myyntikampanjoissaan tai vastaavissa. Samoin sponsorirahojen tilalle olisi syytä saada yhä enemmän TV-sopimuksista tulevia rahoja. Katsojamääriltään Suomen ja Ruotsin sarjat ovat jokseenkin tasoissa, mutta silti ruotsalaiset seurat ovat budjeteiltaan noin 20-25 prosenttia suomalaisia edellä. Se selittyy paremmilla TV-sopimuksilla. Tässä liigan olisi ryhdistäytyttävä. Paremmat TV-sopimukset takaavat enemmän rahaa joukkueen rakentamiseen, parempia (kalliimpia) pelaajia ja sitä kautta mielenkiintoisemman liigan.

Seurauskollisuus. Ennen pelaajat pelasivat varsin usein koko uransa yhdessä seurassa. Nykyään kolme vuotta samassa seurassa on jo pitkä aika. Tähän pitäisi tulla asenteellinen muutos niin pelaajille kuin seurajohtajille. Nurkkakuntaisuus on urheilussa hyvä asia. Minä kunnioitan suuresti sellaisia pelaajia kuin Jere Karalahti (HIFK), Raimo Helminen (Ilves), Janne Ojanen (Tappara) tai Juha Lind (Jokerit). Heidät yhdistää seuroihinsa ja toivoisin, että seurat yhä useammin miettisivät, että parempi palkata tuttu oma kuin vieras pelimies. Laji tarvitsee enemmän ikoneja, me tarvitsemme niitä. Se lisää fanituotemyyntiä ja tutut pelaajat on paljon helpompi ottaa omakseen. Jonkin verran seuravaihtoja tulee, sitä ei voi (eikä tarvitse) estää, mutta nykyisenkaltainen vaihtoruletti, jossa seurasta saattaa lähteä jopa 15 pelaajaa kauden jälkeen vie pohjan faniudelta.

Erotuomarit. Meillä on maailman parhaat erotuomarit (poislukien NHL). Kova väite, kun täälläkin tuomareita on haukuttu. Kuitenkin 10 viime vuoden ajan MM-kisoissa on suomalainen tuomari kuulunut joka kerta kisojen eliittiin. Liigapeleissä tuomarin arviointia tahtoo vain haitata se, että sitä on niin kiihkeästi oman seuran puolella, ettei kaikki puhallukset tahdo hyväksyntää saada. Eikä tuomarit toki täydellisiä ole.

Tuomaroinnin ongelma onkin keskustelun puute tai oikeastaan avoimen keskustelun puute. Kyllähän jokaisen ottelun jälkeen valmentajat, etenkin hävinneiden joukkueiden, osaavat hyvinkin antaa kommentteja tuomareista. Harmi vain, ettei niillä kommenteilla tuomaritoimintaa kehitetä. Liiga tekee tuomaritoiminnasta ja sääntölinjauksista joka syksy omat päätöksensä. Tänä syksynä on koukkaamista ja estämistä otettu pois. Hienoa, todella hienoa. Kuitenkin saman linjan pitäisi jatkua läpi kauden, mielellään jopa vielä tiukentuen, eikä niinkuin monen vuonna aiemmin. Syksyllä vihelletään kaikki, keväällä vain ne, joista vastustaja kaatuu.

Tuomarilinjasta käytävään keskusteluun ja päätöksentekoon pitäisi saada mukaan myös pelaajat ja valmentaja, siis ne, jotka tätä lajia etupäässä eteenpäin vievät. Yksipuolinen sanelulinja liigan taholta johtaa vain siihen, että tuomarit säilyvät sylkykuppeina, turhautuvat ja hakeutuvat mielekkäämpiin ammatteihin. Liian moni huipputuomari on lopettanut viime kausien aikana.

No niin, siinäpä niitä oli ensalkuun. Kiitos teille, jotka jaksoitte lukea loppuun asti. Toivottavasti antoi virikkeitä keskusteluun.