Ihmisyyteen kuuluu myös hyvän olon tunne arjen elämässä. Kun sosiaaliset suhteet ikääntymisen myötä vähenevät kohti loppuaan, kohtaa yksinäisyys meitä monia vanhoja aivan totaalisesti.
Valtaosa palstalaisista on pariutuneita ja elävät tämän pohjalta ainakin näennäisessä hyvän olon tunteessa.
Jos korpimetsässä suoritetaan avohakkuu ja jätetään sen keskelle yksi honka pystyyn, se tuskin tuntee yksinäisyyttä, vai tunteeko? Ihminen samassa tilassa tuntee ja jopa kärsii.
Montako päivää Sinä olet viettänyt elämässäsi yksinäisyydessä, puhumattakaan kenenkään kanssa?
Valtaosa palstalaisista on pariutuneita ja elävät tämän pohjalta ainakin näennäisessä hyvän olon tunteessa.
Jos korpimetsässä suoritetaan avohakkuu ja jätetään sen keskelle yksi honka pystyyn, se tuskin tuntee yksinäisyyttä, vai tunteeko? Ihminen samassa tilassa tuntee ja jopa kärsii.
Montako päivää Sinä olet viettänyt elämässäsi yksinäisyydessä, puhumattakaan kenenkään kanssa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Näihin pitkiin leski-vuosiin mahtuu monenmoisia elämän kuvioita ja niitä yksinäisiä päiviä on ja on ollut aivan riittämiin. Tähän kohtaan elämää ovat ystävät tulleet yhä merkitsevämmiksi.
Joku on klassisen musiikin ystävä hänen kanssa sovimme konsertit mihin menemme. Kuntosalille voi mennä yksin ähertämään laitteilla kuntoa lisää jotta pysyisi edes josskin kunnossa kaiken ikää. Tässä tärkeimmät, mukaan mahtuu kaikennäköistä touhua, sitten jos ei huvita voin vaikka päivän löhötä sohvalla hyvällä omalla tunnolla lukea päivälehteä ja meneillään olevaa kirjaa tai tms.
Kotiseudullani on iki-honka pystyssä peräisin Ison vihan ajoilta. Kovin on keloutunut vuosisatojen saatossa. Pystyssä pysymistä on tuettu tukirakenteilla mutta pystyssä se vain seisoo tuiskuja, tuulta, myrskyjä uhmaten, odottaa vain kun auringon säteet kuivaavat harmaan kelon jälleen pystypäiseksi, osoittaa kulkijalle, tässä seison omilla juurillani jonka tukirakenteet mahdollistavat.
Runko senkun harmaana kimaltelee kulkijoiden iloksi.
Jollakin tavalla se osoittaa, siellä missä on elämän juuret sieltä saat uutta voimaa elämään silloin kun elon myrskyt pauhaavat ympärillä, siksipä vierailen Iki-honkaa tervehtimässä kotiseudulla käydessä. Iki-honka on muistopaasien lähettyvillä, siinä sitä voi miettiä elämän moninaista tarkoitusta.
Unohdin laittaa edelliseen viestiin, Miekkainpetäjä tuulessa soittaa..... on hongan nimi.
Tarinan mukaan, pitäjän miehet olivat palanneet Isovihan aikaisesta sodasta kotikonnulle, iskeneet miekkansa petäjään, todenneet tähän päättyi tämä taisto.
Aika kuluu, muistot ja tarinat kulkevat sukupolvelta toiselle, näin elämä ja sen mukana tuomat kokemukset antavat uskon parempaan tulevaisuuteen.
Ei niitä pysty laskemaan, jos lukuja kaipaat. Kas olen yksinasuja puolisoni kuoltua.runsaat 7 v. sitten. On päiviä jolloin en puhu kenenkään kanssa, päiviä ettei puhelin soi enkä ole lähdössä kauppaan ostoksille. Ääntä riittää TV:stä ja radiosta, ja innostun joskus itsekin soittamaan.
Eipä kaupassa montaa sanaa välttämättä tarvitse lausuakaan, jollei osta leikkeleitä suoratiskiltä ja ilmoita myyjälle puhumisen ilosta monisanaisesti haluamansa:D
En suuremmin kärsi yksinäisyydestä. Kontaktit toimivat muutamaan ystävään, lapsiin, ja lastenlapsiin, joskaan emme kovin usein tapaa.
No. tänään sattumoisin on päivä jolloin 2 tyttölasta Saija ja Mira, tulevat vapaapäivänään, ja syömme lounaan yhdessä.
Aamusuihkuun menossa, tervehtien
sini-sirkku
Palaan hetkeksi vielä muutamin ajatuksin, hieman kiirehtiessäni suihkussa ja oman aamiaisen laitossa, ajattelin ja totesin, ettei aina niin ruusuista ole tämä suorittaminen. Ilman sen enempiä siitä ,on hetkiä jolloin ajattelee miks niin paljon on elämänsä organisoimista.
Tavallaan huvittaa poikani toteamus, miten "se pitää sinut kunnossa",..bah ja böh :D kun vaan voimia riittäisi. Lohduttavat meitä kuitenkin nuo virren kauniit sanat.
Päivä vain ja hetki kerrallansa,..
https://www.google.fi/search?q=päivä vain ja hetki kerrallansa&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=lHcGVdO5JoHcUqm7gdAC
Luonnollinen metsän uudistuminen takaa sen, ettei vanhakaan puu jää yksin, vaan sen ympärillä on eri-ikäistä puustoa . Vanha puu on aina suojelun arvoinen, näkeehän sen latvasta laajemmalle, mutta yksinäinen vanha puu aukeassa maastossa kaatuu helposti juurineen myrskytuulessa. Kasvillisuus muodostaa puutarhassakin mikroilmastoja, suuret ja pienet kasvit tukevat toisiaan, tarjoten kaikille suotuisat olosuhteet. Ajattelen, että ihmisyhteisötkin muodostavat tällaisia mikroilmastoja, joissa tasapaino hetkeksi väistämättä järkkyy, kun siinä kauan ollut kasvi tempaistaan juuriltaan. Vähitellen kasvusto sopeutuu olosuhteiden muutoksiin, uutta istutetaan tilalle.
Eri-ikäisten ihmisten pitäisi olla enemmän toistensa kanssa luonnollisesti tekemisissä , Suomessahan lapset viedään päiväkoteihin, siihen on jopa subjektiivinen oikeus, vaikka olisi vanhemmat kotonakin. On lasten omat kaupalliset puuhamaat ja harrastuksiin kuljetetaan iltakaudet , senioreille on järjestetty ikäistensä kanssa puuhailut ja reissailut, työikäiset siinä kiireisinä sukkuloimassa ja järjestämässä niukaksi yhteiseksi vapaa-ajaksi niinsanottua laatuaikaa. Tämä sukupolvien karsinointi lisää yksinäisyyttä, ja lietsotaan jopa eri sukupolvia toisiaan vastaan, kun niukoista yhteiskunnan resursseista taistellaan. Nuorissakin on yksinäisiä, sosiaalisista kuvioista syrjäytyneitä, ilman ainuttakaan ystävää
Kaunis tapa oli jättää kaskimetsään pystyyn korkea puu linnunlaulupuuksi. Siinä se odotti keloontuneenakin kevään laulajia oksilleen.
Pienikin puu kelpaa linnunlaulupuuksi, ja puusta voi tehdä linnunlaulun.
https://www.youtube.com/watch?v=4Tjl9svWJTI
Miten ihastuttavan hallitusti tyttö käsitteli harppuaan :) Suloinen lapsi ja kaunis ajatus säveltäjällä!
Kiitos Ramoona nautttimisen hetkestä.
Tyttöset lähtivät äskettäin, sain viettää hauskan iltapäivän kanssaan pitkästä aikaa.
Mira hevoshoitaja kun kotiutui Floridasta missä ravihevoset tuli hoidettua muutaman kk.
Belgialainen talli muutti kokonaan Floridaan, Mira kaipasi jo Suomeen raskaasta 15 hepan työstä, ja vain 2 hoitajaa. Joutuivat pestaamaan 3 uutta ameriikkalaista, eivät siellä suostu 12 t työpäiviin kilpailuaikoinakaan.
Nuorten elämään ja ajatuksiin oli hyvä taas tutustua.
Iän lisääntyessä moni ihminen tuntee olonsa yhä yksinäisemmäksi. Monesti ei päivän aikana tapaa ketään, jonka kanssa keskustelisi.
Korvaako sen tämä virtuaalitodellisuus, jonka kanssa olemme tekemisissä suomi24:n palstoilla?Onko se onni vai onnettomuus?
Yksinäinen en ole, mutta aikaa vain ei tunnu riittävän, se menee liian nopeasti, mikä kai on vanhuuden merkki. Nuorena joskus pitkästytti koulussa tosi paljon.
Korvaako tämä jotain? Samaa olen joskus miettinyt. Viekö tämä aikaa ja aloitekykyä joltain muulta, oikeilta suhteilta?
Ja olen kyllä jättänytkin täällä käymiset vähemmälle.
Tosin viiime viikolla Musiikkiopiston konsertti jäi väliin, vaikka todella halusin sen pikkupojan pianoesityksen kuulla ja nähdä.
Hän viime vuonna jo hoiti esiintymisensä niin mallikkaasti, alkukumarruksen jälkeen kävely flyygelin luo, molempien kappaleiden esitys,
sitten tähän eteen ja lopppukumarrus, - ja rauhallisesti marssi pois näyttämöltä.
Olen kyllä priorisoinut lapset tärkeimmiksi, he ovat pieniä niin vähän aikaa.
Muistaahan sen omista lapsistaan, se lapsuus oli ja meni ohitse kuin uni.
Elän tottakai silti ihan omaa elämääni näistä molempiin perheisiin vierailuistani tai tänne kutsumisistani riippumatta, omia harrastuksia on paljon.
Jos on liikuntakykyinen eikä tapaa ketään päivän aikana, voi olla masentunut. Ei kai pelkkä ikä siinä voi olla silloin syynä. Jos todella ei ole ktään juttukumppaneita, ei kai tällaiselle palstallekaan osaa tulla seuraa hakemaan. Puhelin on keksityy, on skypet ja kaikki, kyllä ainakin toisen ihmisen äänen kuulee jos haluaa. Onkohan täällä montakaan täysin yksinäistä, suurin osa kertoo moninaisista harrastuksista ja suvun kanssakäymisistä.
En varmaan yhtäkään päivää kokonaan yksinäni, eihän se ole tervettä.
Siis olen sairas, kun jopa kaipaan yksinolon hetkiä? Se ei todellakaan tarkoita yksinäisyyttä. Se on latautumisen aikaa. PS Lääkäreiden mielestä olen täysin terve.
hyvä elää,
en tiedä sitten kun menetän omatoimisuuteni ja tulen riippuvaiseksi ulkopuolisesta avusta, se aika huolestuttaa jo nyt,,,,
IIIII
Nautin yksinolosta, ei vanha ihminen jaksa enään kovinkaa paljon hälinää omassa kodissaan,
-- hakeudun päivittäin ihmisten ilmoille kauppaan ja uimaan lenkille jokapaikassa törmään tuttuihin ihmisiin, juttua riittää aivan riittämiin, ja päivän reissun jälkeen on mukava tulla kotiin hiljaiseen yksinoloon,
-- kotonaki soittelen lapsilleni kuulumisa ja muutamalle sydänystävälle joskus,
ennen myös pidin puhelinyhteyttä suurelle määrin muillekki sukulaisille,
nyt en jaksa koko suvun kanssa pitää yhteyttä riittää läheisimmät ja omat lapset perheineen ja lapsenlapsineen,
jossaki elämän vaiheessa nuorena tunsin yksinäisyyttä vaikka puoliso oli elossa, mutta olen oppinu tuntemaan itseni sisintä sielua myöten,
joten viihdyn hyvin itseni kanssa monipuolisine harrastukssineni käsitöitten
ja ( kirjallisuuden ) runouden parissa,
vaikka mieskii on elossa olen kauhean yksin ollut jo vuoskymmenet.
avoimuutta läheisiäsi kohtaan, vilpillinen elämä on johtanu sinut täydelliseen yksinäisyyteen, opi elämään oikein.
=I tämä on tosi
Mene psykiatrille = olet sen tarpeessa= psykiatri osaa auttaa sinut löytämään itsesi ja mitä oikein elämältä haluat,
mutta
huomaa
se vaatii ehdotonta rehellisyyttä sinulta itseäsi kohtaan,
ja sen seurauksena kaikkia muitaki ihmisiä ja läheisiäsi kohtaan
tiesitkö ?
vilpillisyys avioliitossa on varma tuho ja varma tie joka johtaa täydelliseen yksinäisyyteen sinut elämässäsi.
Ei noin julmasti saisi olettaa kylmiltään. Ihmiset voi kasvaa eri suuntiin pitkän elämän aikana, yksinäiseksi tuntee itsensä yleensä se jonka ajatuksille ei suoda huomiota.
Taas jyrääjä täällä liikkuu, opi sitä opi tätä. Älä juo älä polta älä syö paljon mitään, urheile ja harrasta. Tuollainen jyrääjä itse elää suuressa elämän valheessaan , ei muillekkaan soisi mitään. Itse kirjoitti tuon "elossa kuitennii" että pääsi moralisoimaan. Vaihtelee nikkiä ja tyyliä, mutta moni on jo sen huomannut.
Kirjoita asiasta, älä kirjoittajasta!
Ongelma on siinä, että asiasta kirjoittaminen on vaikeampaa, vai mitä?
" elossa kuitennii "
Hänen narisevasta komentista henkii itsekäs vieraissa jokseva uskoton puoliso,
ei ihmisestä tule yksisäistä jos on terve avoin rehellinen ihminen,
narisia ei ole edes itselleen rehellinen,
narisee vain yksinäisyyttään kun sen on aivan itse omalla käytöksellään aiheuttanu.
ottaisi oman puolsinon toiveet huomioon, kuuntelis mitä puolisolla on oikeesti sanottavaa,
vai onko jo myöhästä, onko koko avioliitto jo niin solmussa että aviopuoliso haluais mieluummin ottaa eron kuin alkaa soppaa selvittelemään,
tympii-tommoset-
hanki elämä, jokaisella se on jo!
tympii-tommoset-
Narsistin puoliso esimerkiksi on vaiennettu uhriksi,ja ulkopuoliset kontaktit mustasukkaisesti riistetty! MIETIPÄ SITÄ
Omasta vastauksestasi paljastuu mitä karmein ilkeys kanssaihmistä kohtaan!
Oletpa yxinkertainen kun otat tuollaiset provot tosissasi. Tiitse provoilet, jottaääset purkamaan kaunasi ja katkeruutesi hyvässä liitossa olevia kohtaan. Et voi tietää mitään todellista jonkunpariskunnan elämästä ja jos tiedätkin, onko se sellainen asia jota pitää tulla rääpimään yleiselle palstalle???
Tuossa nyt ei kerrota, kuka se pariskunta on ja missä se asuskelee.
On hyvä syy päätellä,että ketjun aloittaja on naispuolinen, mutta ei enempää.
on hyvä syy todeta että, hilema, on miespuolinen
Ketjun aloittaja ihan ok, samoin alkupään vastaukset. Joka ketjuun tulee aina se sama muut mollaava, joka muka tietää kaiken ja tietää miten on elettävä oikein. Tämä käskyttäjä soluttautuu monella tyylillä ja nikillä, mutta hänet tunnistaa tuosta muita tuomitsevasta asenteesta ja oman erinomaisuuden esille tuomisesta. Kas kun ei tähän ketjuun tuonut viinan tuhoja esiin.