Kävin sitten lauantaina seuroissa.
En tiedä mikä seurojentalo se oli mutta muiden mukana sisään astuin.
Kaikilla oli hienot vaatteet ja naisetkin olivat oikein tällättyjä.
Minut otettiin iloisesti ja ystävällisesti vastaan vaikka olinkin pukeutunut
vähän arkisemmin, Jussi-paita päällä ja jalassa farmarihousut.
Minut ohjattiin takapenkille ja sanottiin, että katsele nyt vain ja kuuntele.
Sitten siellä laulettiin ja joku mies hienossa puvussa alkoi pitää puhetta.
Aina välillä hän teki kysymyksen ja kaikki innokkaana viittasivat.
Sormella hän sitten osoitti sitä jonka hän halusi vastata.
Vastaajaa aina kutsui nimeltä veli Mikko ja sisar Leena,
Vaikka tuskin he kaikki sukulaisia olivat.
Minäkin viittilöin ahkerasti ja olisin mielelläni vastannut.
Hän ei koskaan minua osoittanut sormellaan. Loukkaannuin.
Aloin tehdä välikysymyksiä mutta kaikki katsoivat minua vihaisesti
ja siitä ymmärsin että parempi olla vaiti.
Kun seurat loppuivat ja lähdin pois, huomasin, että syntisäkki oli taas
selässäni ja painoi melkein enemmän kuin seuroihin tullessani.
En aio antaa periksi. Menen uudelleen ja toiseen seurantaloon.
En edes huomannut katsoa seurojen pitopaikan nimeä.
En tiedä mikä seurojentalo se oli mutta muiden mukana sisään astuin.
Kaikilla oli hienot vaatteet ja naisetkin olivat oikein tällättyjä.
Minut otettiin iloisesti ja ystävällisesti vastaan vaikka olinkin pukeutunut
vähän arkisemmin, Jussi-paita päällä ja jalassa farmarihousut.
Minut ohjattiin takapenkille ja sanottiin, että katsele nyt vain ja kuuntele.
Sitten siellä laulettiin ja joku mies hienossa puvussa alkoi pitää puhetta.
Aina välillä hän teki kysymyksen ja kaikki innokkaana viittasivat.
Sormella hän sitten osoitti sitä jonka hän halusi vastata.
Vastaajaa aina kutsui nimeltä veli Mikko ja sisar Leena,
Vaikka tuskin he kaikki sukulaisia olivat.
Minäkin viittilöin ahkerasti ja olisin mielelläni vastannut.
Hän ei koskaan minua osoittanut sormellaan. Loukkaannuin.
Aloin tehdä välikysymyksiä mutta kaikki katsoivat minua vihaisesti
ja siitä ymmärsin että parempi olla vaiti.
Kun seurat loppuivat ja lähdin pois, huomasin, että syntisäkki oli taas
selässäni ja painoi melkein enemmän kuin seuroihin tullessani.
En aio antaa periksi. Menen uudelleen ja toiseen seurantaloon.
En edes huomannut katsoa seurojen pitopaikan nimeä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka yrititkin ilmeisesti olla hauska ja matkia luultavasti reinhardin kirjoitustyyliä täytyy todeta että metsään meni. Ensiksikin kannattaisi käydä oikeasti edes kerran siellä seuroissa niin tekstiin ei tulisi niin paljon asiavirheitä ja se olisi siten paljon vakuuttavampi. "Seurojentalolla" ei ole senkummempaa nimeä kuin Rauhanyhdistys jolla nimellä se tunnetaan kaikilla paikkakunnilla. Joten jos et sitä tiedä tai muista millä paikkakunnalla kävit seuroissa on vähän huolestuttava asia.
Toisakseen mitä penkkiin ohjaajaa ei ole edes juhlissa. Joten ihmettelen sinun takapenkkiin ohjaamistasi. Ainoa mikä tulee mieleen että olisit käynyt siellä öykkäämässä jo ennenkin että katsottaisiin paremmaksi saada vähän sivummalle istumaan ettet häiritse koko salia.
Puhuja ei tee puheessaan kysymyksiä kenellekään. En ole kenenkään kuullut käyttävän veli Tapani tai sisar Raija nimiä mutta Tapani veli tai Raija sisar kyllä olen joskus mutta yleensä keskusteluissa ja ko henkilölle puhuttaessa käytetään ihan normaalisti kasteessa annettua etunimeä.
Että ihan ystävällisesti tiedoksi. Tallenna seuraavaa kirjoitusta varten niin saat vähän faktaa kirjoituksiisi eikä tarvitse niissä ihan fiktioon nojata vaan saat niihin vähän uskottavuuttakin. :)
En minä tässä mitään hauskaa koeta esittää.
Vakavalla asiallahan minä.
Kyllä siellä minut takapenkkin ohjattiin ja käskettiin hiljaa olla.
Ja puhuja osoitteli sormellaan kun kysymyksiä teki.
Veljeksi ja sisareksi kokousväkeä puhutteli.
Ja kaikki oli todella hienosti puettu ja tällätty.
Vai Rauhanyhdistys pitäisi oven päällä lukea. Kyllä minä olen tainnut eksyä väärään paikkaan.
Minäpä kipaisen katsomassa missä minä oikein olen ollut.
Kirjoittelen sitten.
Ei se seurapaikka vaikuttanut lest:n seurapaikalta eikä lest:n seuroja. Ihan kuulosti Jehovalaisten tyylisiltä. Minä käyn seuroissa aika usein,ne ovat usein seurakuntasaleissa,kodeissa ja Rauhanyhd. seurasalissa. Viimeksi olin erään pienen maalaispitäjän seurakuntatalolla,siella ei ollut kuin puhujat "puku päällä"(eli ykköskuteet) seuravierailla oli ihan tavalliset asusteet( farkku-villapaita yhdistelmä,ym ihan normaalia pukeutumista) sillä oli arki-ilta.
Eikä niissä ole tapana kysellä seuraväeltä mitään,istutaan ja kuunnellaan,puheitten väliajalla juodaan kahvit lisukkeineen. Veisataan virsi ja toinen puhe virsi ja sitten kotiin. Istua saa missä huvittaa,vaikka puhujan edessä tai takapenkissä,kukaan ei paikkoja jakele.
Joten katohan paremmin seuraavalla kerralla ettet "eksy""seurojentalolle" sillä siellä ei yleensä ole lest.seuroja. Parempi kysyä ennenkuin menee sisälle että:" Mitkä juhlat täällä on"