Oon 13, tyttö, seiska luokalla. Yks tyttö joka oli mun kans samal luokal ala asteel ja oli mun kaveri 4lk asti alko 4lk jauhaa must paskaa, mut lopetti sen täs 7lk. Sitä ei oltu saatu selvitettyy missää vaihees vaik oli yritetty. Mua jäi häiritsee se juttu ja mun piti vetää sitä 6lk turpaan, mut en uskaltanu. Viime perjantain tuli se juttu puheeks yhen toisen kaverin kans joka oli ollu siinä paskan jauhamisessa mukana, mut sen kaa oli saatu sovittuu, ni se kerto et se on vieläki kusipää ja haukkuu mun muitki kavereit, lupasin sille sitte et vedän sitä tyttöö jonka kaa ei oltu sovittu turpaan ja vedin sitten. Menetin sen takii yhen kaverinki, ja nyt ahistaa. Miten vois purkaa ahistusta ku lukeminen, piirtäminen yms. ei oo auttanu?
ahdistuksen purkaminen
kokemuss
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
XDXDXD provo?
No ei ees?
Hei!
Tilanteesi kuulostaa aika ikävältä, enkä yhtään ihmettele, että se sinua ahdistaa. Se tyttö, joka on puhunut sinusta ja ystävistäsi paskaa on toiminut inhottavasti ja on ikävää ettette ole saaneet asiaa sovittua. Oletteko yrittäneet vain kaveriporukan kesken sovittelua vai onko mukana ollut vanhempia tai esimerkiksi opettajia? Joskus aikuisten puuttuminen asiaan voi auttaa selvittämään asioita, nuoret kun kehittyvät eri tahtiin ja vaikka sinusta tuntuisi, että pystyt asiaa fiksusti selvittelemään omin voimin, toinen osapuoli voisi hyötyä aikuisten läsnäolosta asian selvittelyssä.
Kerrot, että olet vetänyt tätä tyttöä turpaan. Muistan itse yläasteaikoinani kovastikin uhoilleeni turpaanvedoilla ynnä muilla väkivallanteoilla. Se ei enää tunnu minustakaan hyvältä. Voin sanoa sinulle vinkkinä, että väkivalta ei ole oikeasti ratkaisu yhtään mihinkään. Yleensä siitä tulee vain ihan helvetillisen paha olo - oli sitten väkivallan tekijä tai sen uhri. Kannattaa ihan oikeasti miettiä, miksi sitä toista haluaa satuttaa: onko se "ansainnut sen" oikeasti? Ja jos tuntuu vielä miettimisen jälkeenkin että on, niin kannattaa ihan oikeasti jutella ensin jonkun fiksun ihmisen kanssa siitä asiasta vielä ennen kuin menee mitään tekemään. Mitään muuta minä en ole elämässäni katunut kuin muiden ihmisten satuttamista.
Ahdistuksen purkamiseen piirtäminen ja lukeminen ovat hyviä keinoja ja kirjoittaminen (esim. päiväkirjan) melkein kaikkein paras. Ihmissuhteisiin liittyvän ahdistuksen purkamiseksi on olemassa mm. sellainen harjoitus, että kirjoitat kirjeen tälle tytölle jonka käytös on saanut sinut vihaiseksi - mutta juju on siinä, että kirjettä ei ole tarkoitus lähettää. Näin voit kirjoittaa rehellisesti, kuten sinusta oikeasti tuntuu ilman että muiden ajatukset tai mielipiteet (tai "vastaanottajan" reaktio) vaikuttaisivat asiaan.
Liikunta auttaa myös. Ota vaikka kuulokkeisiin jotain hyvää musiikkia ja lähde yksinään kävelylle jonnekin rauhalliseen paikkaan. Ihmisvilinässä ahdistus saattaa kasvaa, joten mielummin valitse vaikka joku puisto- tai metsäreitti.
Ahdistuksestasi voisit puhua myös vanhemmillesi, kavereille, koulussa vaikka terkkarille tai kuraattorille - oikeastaan kenelle tahansa luotettavalle aikuiselle. Jos tuntuu, ettei kenellekään aikuiselle voi oikein kasvokkain puhua, voit halutessasi jutella MLL:n lasten ja nuorten auttavan puhelimen tukihenkilön kanssa ( numero on 116 111, ja näiltä sivuilta myös muita yhteydenottokeinoja: http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/ ).
Toivottavasti pääset ahdistuksestasi eroon ja löydät jatkossa ongelmien ratkaisuun muita keinoja kuin väkivallan.
Peace & love,
kagi.